Varhain kesäisenä aamuna katselin pihamaalle, pöydillä seisoi vielä pari prosecco-pullon korkkia juhlien jäljiltä, maljakossa nuokkui täydellisiä, vaaleanpunaisia pioneja, jossakin oli lautasella vielä pala täyteläistä mansikkakakkua. Uneliaat syreenit tuoksuivat huumaavasti, luonto oli jo herännyt päivään. Ihanan illan jälkeinen ihana aamu, ja seuraava päiväkin. Utuinen valo kajasti sisään ikkunoista, kostea lämpö tuulahteli silloin tällöin saaden syreenipensaat kahisemaan ja lasien raoista lenteli sisään turkooseja neidonkorentoja
Pionit ovat kuin kukkamaailman kermakakkuja
Kesäiset muistot sydämessäni kuljin aurinkoisena syyspäivänä merenrantaan, ja sain muutaman uuden ystävän. Ne levähtivät käsivarsilla tyytyväisinä ja olivat uteliaita. Valo sai niiden siivet hehkumaan punaisina ja hohtavina, sekä turkoosin värin loistamaan kuin smaragdinen merivesi tai taivasturkoosi, Pohjois-Amerikan intiaanien pyhä kivi, jota louhitaan Arizonasta
Peto, keijujen sukulainen, espanjaksi caballo del diablo, paholaisen hevonen. Englanniksi dragonfly, lohikäärmeen ratsastaja, lentävä lohikäärme. Suomeksi sudenkorento. Nimessä on siis uhkaa, mutta siinä on myös taikaa. Missä sudenkorennot lentävät on ihmeitäkin lähellä. Tai niin ainakin haluan ajatella
Metsässä kohtasin muitakin satuhahmoja
Nämä korennot olivat kauniita ja keveitä, ja niiden siivet läpikuultavia. Ihan muuta kuin Baltiassa kohtaamani mustasiipiset korennot, kuin noidan apurit
Lempijärvessäni parveilee sudenkorentoja, ne kieppuvat pääni ympärillä uidessani, kadoten taas jonnekin rantakaislikkoon. Syksyn tullen halusin tallentaa muiston kesästä, ja tein sudenkorentosormuksen
Halusin muistaa myös ruusut ja pionit sormuksessani
Sormus on valmistettu ohuesta vanerista
Kun katson sormusta muistan leijailevat turkoosit korennot kukkien yllä, joita raukeat kissatkin vain katsoivat hyväksyvästi, liikauttamatta viiksikarvaansakaan
Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti