Liisa´s Wonderland: huhtikuuta 2015

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Suklaabaklava

Baklava on Välimeren eteläisten ja itäisten rantojen ihana leivonnainen, jota syödään myös erityisesti Lähi-Idässä. Pähkinäinen filotaikinaleivonnainen on yleensä varsin makea, johtuen sen sisältämästä sokerisiirapista. Tämän "suklaabaklavan" valmistin kuitenkin ilman siirappia, hunajaa tai lisättyä sokeria, sillä suklaa itsessään on makeaa

Baklavaan käytetään perinteisesti ainakin pinjansiemeniä, pistaasipähkinöitä tai jalopähkinöitä. Itselläni sattui olemaan paahdettuja pinjansiemeniä, joten käytin tässä niitä yhdessä mantelien kanssa!

SUKLAABAKLAVA

Filotaikinaa

suklaalevy (salted popcorn)

pinjansiemeniä, manteleita, pistaasia, jalopähkinöitä

öljyä

voisulaa/kirkastettua voita

jauhettua vihreää kardemummaa

Aseta leivinpaperi uuninpellille, ja kaada pieni määrä oliiviöljyä kuppiin. Avaa filotaikinarulla ja irroita varovasti yksi taikina-arkki ja aseta se pellille (leivinpaperin päälle). Voitele pullasudin avulla arkin pinta, ja lisää toinen kerros taikinaa päälle. Toista käsittely kunnes kerroksia on ainakin 7. Ole tarkka rasvan määrästä, jos levyt uivat öljyssä ne repeilevät, jos taas niitä ei ole kunnolla voideltu ne jäävät kuiviksi ja kalpeiksi. Ohuet levyt imevät kuitenkin helposti öljyn itseensä, kokeilemalla löytyy sopiva määrä

paloittele suklaalevy paloiksi ja asettele niitä tasaisin välein taikinan päälle. Jätä kuitenkin alimman ja ylimmän kerroksen ja reunan väliin tarpeeksi tilaa käärimiselle. Lisää hienonnetut pähkinät, ripaus kardemummaa ja mahdolliset pinjansiemenet. Kääri sitten taikina rullalle, aloittaen alareunasta kääntämällä ensimmäinen suklaakerros taikinarullan sisään. Jos käytät pistaasipähkinää, muista että Fazerin salted popcorn on jo itsessään suolaista. Tähän reseptiin sopivat hyvin juuri pinjansiemenet ja miedommat pähkinät. Voitele lopuksi rulla voisulalla tai sulatetulla kirkastetulla voilla. Jos teet useamman rullan kerralla tai käytät sulatettua suklaata, kierrä valmis rulla tiiviiksi, spiraalimaiseksi pyörteeksi pellille, ikään kuin käärme olisi mennyt kerälle nukkumaan. Jos teet useamman rullan, saat spiraalin kasvamaan lisäämällä seuraavan rullan edellisen perään. Näin saat syntymään erittäin näyttävän marokkolaishenkisen leivonnaisrullan!

Lämmitä uuni 200 asteeseen, ja laske lämpötilaa samantien kun laitat baklavan uuniin 175 asteeseen. Paista n. 40 minuuttia. Baklava on kypsää kun sen pinta on saanut kauniin värin ja muuttunut rapeaksi, sekä suklaapalat ovat sulaneet. Itse käytin kiertoilmauunia, tarkkaile lämpötilaa ja paistoaikaa oman uunin tehon mukaan!

Alkuperäisessä baklavassa eri kerrosten välissä on pähkinää, joskus kaakaota, ja pinta kosteutetaan ihanan ylellisellä sokerisiirapilla, joka joskus on maustettu jopa ruusuvedellä! Tämä suklainen versio jälkiruoasta on kuitenkin sen verran tuhtia ja maukasta, että suurempi määrä makeutta tuntuisi liialliselta. Mikäli haluat valmistaa baklavan perinteisessä, kerroksellisessa muodossa sulata suklaa ensin!

Nam! Kun baklavan filotaikinakuori rasahtaa, ja sisuksessa maistuu pähkinäinen makeus, kulkee sydämeni jonnekin itäiselle Välimeren rannalle, pieneen kivijalkaleipomoon, ja tunnen kuinka tuulenvire liikuttaa hissuortuvaa kasvoillani, ja on lämmin, tuulahdus on lämmin.

Ghee, eli kirkastettu voi

Intialaisesta ruoasta ei oikein voi puhua ilman mainintaa gheestä, kirkastetusta voista. Vaikka intialainen ruokakulttuuri keittiöineen on hyvin laaja ja monimuotoinen, onhan valtio jo lähes mantereen kokoinen, niin ghee on yksi niistä ainesosista joita käytetään lähes koko maassa. Sen valmistaminen kotikonstein on varsin helppoa, mutta hieman aikaa vievää. Vaiva kuitenkin kannattaa, sillä pähkinäisen gheen aromi on ihan omaa luokkaansa!

Gheetä käytetään voin asemasta intialaisten ruokien valmistuksessa. Siinä kuullotetaan punasipulit ja mausteetkin, se maustaa ihanan naan-leivän ja antaa ruoalle sen autenttisen säväyksen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla gheetä omassa keittiössä, ja korvata sillä voi esimerkiksi sipuleita kuullotettaessa, vaikka valmistumassa ei olisi intialainen ruoka ollenkaan

Kirkastetun voin aromi on popcornimaisen pähkinäinen, ja niin huumaava että saattaa hyvin olla että tavallinen voi jää kaupan hyllylle sen jälkeen kun gheetä on kerran kokeillut! Kirkastettu voi tarkoittaa voita, josta on kuumentamalla poistettu maitohera, sakka ja ylimääräinen neste. Tietyssä mielessä kyseessä on puhtaampi, "kirkas voi". Joka on mielettömän hyvänmakuista!

GHEE (kirkastettu voi)

suolatonta luomuvoita

puhdas lasipurkki

Kuumenna teräskattilassa (ei valurauta, ei teflon) miedolla lämmöllä voita niin, että se sulaa. Pidä sitten levyä ykkösellä tai kakkosella koko ajan, ei korkeammassa lämpötilassa. Voista alkaa irrota maitoheraa pinnalle, kuori se pois ja kerää toiseen astiaan. Toista useamman kerran, aina kun heraa kertyy pinnalle. Pohjalle alkaa myös kasautua sakkaa

Ghee on valmista noin 40 minuutin kuluttua. Jos valmistat isomman satsin, esim kilon tai enemmän, kypsymisaika pitenee lähemmäs tuntiin. Minuuttien sijasta on kuitenkin katsottava koostumusta. Voi on kirkastettua kun se on keskeltä kattilaakin kirkasta, kauniin läpikuultavaa ja pähkinäisen tuoksuista. Liian korkea lämpötila polttaa sen ja saa maitoheran hukkumaan seokseen sen sijaan että se erottuisi pinnalle

Jos onnistut kuorimaan heran hienosti pois, voit kaataa hieman jäähtyneen gheen lasipurkkiin varoen pohjan sakan päätymistä joukkoon. Itse toimin tällä kertaa niin, että heran poistamisen lisäksi käytin keittiöharsoa, jonka läpi siivilöin valmiin gheen ja varmistin näin, että sakkaakaan ei päädy joukkoon

Ghee säilytetään viileässä ja valolta suojattuna. Se säilyy myös huoneenlämmössä jonkun aikaa, jääkaapissa sen säilyvyys on erittäin pitkäaikainen. Viileässä gheen koostumus muuttuu jähmeäksi. Muista kaataa valmis ghee purkkiin niin kauan kuin se on juoksevaa!

Kerää maitohera myös talteen. Se on taivaallisen hyvää, ja käyttökelpoista sellaisenaan. Jos et käytä suolatonta voita, gheestä tulee erittäin suolaista, ja maitohera on lähes liian suolaista, vaikkakin herkullista!

Vinkki! Jos lasipurkissa on pieni suuaukko, eikä sinulla ole suppiloa, käytä apuna teekannua. Nokan kautta on helppo kaataa ghee suoraan pieniin purkkeihin!

Valmis kirkastettu voi on kuin nestemäistä kultaa.

Ehkä se vähän onkin!

;)

Ja ihanaa kun italialaiset pestopurnukat pääsevät uusiokäyttöön!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Inkivääri-valkosipulitahna

Intialaisen keittiön, varsinkin maan pohjoisempien osien keittiön perusaineksiin kuuluu inkivääri, ja erottamattomasti myös valkosipuli. Usein nämä ihanat luonnon antibiootit käytetään tahnan muodossa. On myös varsin kätevää, jos ruokaa laittaessa tahnaa on jo valmiina lisättäväksi currypohjiin, ja näin aikaa säästyy kuorimiselta. Nämä tahnat syntyivät käden käänteessä!

Inkivääritahnan ja valkosipulitahnan voi tehdä erikseen tai yhdistää ne, kuten itse tässä tapauksessa tein. Valmistusmetodeja on kaksi: ainekset voi sekoittaa sauvasekoittimella tai raastaa ne. Jälkimmäinen metodi on erittäin maukas ja toimiva, mutta aikaa vievä. Jos kuitenkin näkee sen vaivan, että raastaa ainesosat, saa irronneesta mehusta tarvittavaa nestettä tahnan muotoutumiseen

INKIVÄÄRI-VALKOSIPULITAHNA

Tuoretta inkivääriä (isompi juuri)

valkosipuli kynsineen

öljyä

Kuori inkivääri ja pilko se pieniksi paloiksi. Kuori myös valkosipulit ja vähintään halkaise kynnet. Sekoita sauvasekoittimella öljytilkan kanssa tahnaksi. Liian suuri määrä öljyä tekee tahnasta mausteölyn, ilman öljyä seoksesta taas ei saa pehmeää tahnaa. Jos kuitenkin raastat ainekset ei öljyä välttämättä tarvita, koska luonnollinen mehu irtoaa tällä menettelyllä paremmin kuin sauvasekoitinta käytettäessä

Vinkki! Suosi mietoja öljyjä, varsinkin jos käytät tahnaa intialaisten ruokien pohjana. Hyviä vaihtoehtoja ovat auringonkukkaöljy, maapähkinäöljy ja erilaiset kasviöljyt. Intiassa käytetään esimerkiksi soijapavuista tehtyä öljyä

Ja ihanaa tahnaa voi käyttää currypohjien lisäksi myös muissa aasialaisen keittiön herkuissa, esimerkiksi kiinalaisen ruoan valmistuksessa. Iloitsin kun sain Italiasta tuomiani pestopurkkeja uusiokäyttöön ja aion käyttää tätä tahnaa laajasti erilaisissa kasvisruoissa pohjana!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Nopeita pastaruokia

Aina ei ehdi lumoutua padoista ja kattiloista, vaikka olisi lukenut Elle Tavolaa, italialaista ihanaa ruokalehteä tai katsonut monena päivänä Jamie Oliveria telkkarista ja vannonut että kokkaa jotain niistä "helpoista herkuista". Pian.

Joskus ei myöskään ehdi laittaa ruokaa, sillä elämässä tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista. Käsinuket esimerkiksi ovat järjestäytyneet ryhmäselfietä varten ja joku pieni on keittänyt kalakeittoa sileistä kivistä

Joskus on yksinkertaisesti liian kaunista

Joskus töissä menee tavallista pidempään, tai joskus sitä kohtaa odottamattomia blokkeja ja hidasteita kesken tärkeiden valokuvien lajittelun

Joskus on myös liian monta nälkäistä suuta ruokittavana ihan yllättäin,

tai joku hieno muisto menneestä pysäyttää ja vie ajatukset muualle. Kuten isäni tekemä puinen juna vaunuineen

Ja ihanaahan on se, että helpon ja yksinkertaisen ei tarvitse tarkoittaa muuta kuin maukasta ruokaa. Jos kaipaan nopeaa ja herkullista ateriaa, niin valmistan aika usein italialaista tai meksikolaista ruokaa. Ja Italiahan tulee luonnollisesti mieleen simppelistä mutta herkullisesta, ja koska olen pastojen ystävä jaan tässä muutaman vinkin!

PASTAA TOMAATTI-BASILIKAKASTIKKEESSA

Kirsikkatomaatteja

puntti basilikaa

2 valkosipulin kynttä

1-2dl kermaa/soijakermaa tai kaurakermaa

parmesania

Sillä aikaa kun pasta kypsyy suolatussa vedessä kastike ehtii valmistua hyvin. Kuori ja pilko valkosipulit, kuullota niitä hetki oliiviöljyssä ja lisää halkaistut kirsikkatomaatit pannulle. Kun tomaatit alkavat pehmetä paina niitä kevyesti lastalla niin että nesteet irtoavat pannulle, ja lisää kerma. Ripsauta suolaa ja sekoita tomaattiseksi kastikkeeksi, ja riivi lopuksi basilikan lehdet joukkoon. Voit myös hieman hakata yrtin lehtiä morttelissa ensin. Sekoita lopuksi kastike pastan sekaan ja raasta parmesania päälle!

Jos ei ole hyvä tomaattisesonki, kuten esimerkiksi talvella, voi aivan hyvin suosia myös laadukasta tomaattimurskaa. Seuraava pastaresepti on herkullinen, mutta edustaa modernia italialaista keittiötä eikä siis ole perinteinen pastaresepti. Pavut kuuluvat Italiassa enemmän keittoihin ja patoihin.

PASTAA JA PAPUJA

1 prk tomaattimurskaa (esim. Mutti)

1-2 valkosipulin kynttä

1 punasipuli

200g papuja/ valmista härkäpapurouhetta/ linssejä

tilkka kermaa/soijakermaa

1 rkl voita

oliiviöljyä

loraus balsamicoa

ripaus suolaa

Italialaiset borlottipavut sopivat tähän hyvin, myös kuorimattomat punaiset linssit tai ruskeat linssit. Jos sinulla on kotona joitakin papuja liotettuina ja keitettyinä, käytä niitä maun mukaan. Purkkiversioina löytää kaupoista borlottipapuja ja voipapuja, ne sopivat italialaiseen makumaailmaan.

Silppua sipulit ja kuullota niitä voissa. Lisää pannulle myös hieman oliiviöljyä ja tomaattimurska. Sekoita sitten joukkoon loraus balsamicoa ja ripaus suolaa. Lisää myös pavut ja lopuksi tilkka kermaa.

Vinkki! Tämä kastikepohja on muuten myös mainio perusta intialaiselle ruoalle. Jos mukaan lisää chiliä ja garam masalaa, sekä korvaa kerman halutessa jogurtilla, on maukas intialainen kastike valmiina!

Italiassa on ihania pestoja, ja keskenään hyvin erilaisia. Yksi lemppareistani on ehdottomasti pistaasipesto. Se on helppo valmistaa itse ja sitä voi ihanasti käyttää pistaasirisoton pohjana

PASTAA JA PISTAASIPESTOA

Pistaasipähkinöitä

oliiviöljyä

parmesania

Tämä tuhti ja täyteläinen pesto syntyy käden käänteessä. Pilko kuoritut pistaasipähkinät pieneksi rouheeksi veitsellä tai morttelin avulla, lisää oliiviöljyä ja raastettua parmesania, ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. On makuasia haluaako pestosta rouheampaa vai silkkisempää. Halutessa mukaan voi lisätä myös pecorinoa!

Kun aiheena on pastat, on tietysti muisteltava Italiaa. Viime syksynä aurinko helotti vielä täydellä teholla, ja näiden viiniköynnösten takana sijaitsi ihana oliivitarha. Kauempana alhaalla siinsi Välimeri turkoosina, jossain horisontissa häämötti tulivuorisaari

Tämä ihana talo on erään poliitikon kesäasunto, jonka verannalla nautimme lounasta, ja mitäs muutakaan se oli kuin pastaa

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kevättunnelmia

Keväisin tuntuu aina että on asioita joita kokee ensimmäisen kerran.

On ensimmäiset krookukset, tulppaanit, narsissit ja leskenlehdet

Ensimmäiset lumettomat päivät, jolloin meri on sula

Vielä ennen lumien lähtöäkin kevään merkin huomaa ilmasta.

Kevät alkaa valolla, ensimmäisillä aurinkoisilla päivillä, ja sitten hiljalleen kevät laskeutuu taivaalta alemmas. Ilma tuntuu lämpimämmältä, lumi alkaa sulaa, ja sitten lopulta kukkia puskee maasta

Keväässä on voimaa. Ja pitäähän sitä ollakin. Ei sitä talvesta pääse ilman uutta energiaa

Keväisin on erityisen ihanaa kun linnut alkavat laulaa, ja muuttolinnut palaavat. Lokkien kirkuna tuo kesän lupauksen, mustarastas puolestaan kaihoisan, mutta niin ihanan tunteen siitä että on oikeasti kevät

Mustarastaan laulun lisäksi minulle kevät tuntuu oikealta keväältä silloin kun ensimmäiset sinivuokot puhkeavat kukkaan. Tänä vuonna olen jo kerännyt kimpun valkovuokkojakin, ja kuullut peipon laulavan metsäpolulla

Appelsiini-teepuu kasvovesi

Kasvoveden tekeminen itse on todella helppoa. Jos kotikosmetiikan valmistaminen ei ole ajatuksena tuttu, voi tuntua siltä että se olisi aikaa vievää ja jotenkin kallista tai hankalaa. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, vaan esimerkiksi kasvoveden valmistus on paitsi helppoa, myös nopeaa ja tosi kivaa. Tuoksut voi valita itse ja lopputulos on laadukas ja erittäin toimiva! Eli myöskään tehosta ei tarvitse tinkiä silloin kuin kosmetiikan valmistaa itse. Päinvastoin! Samalla saa kaupan päälle hyvän omatunnon ympäristön puolesta

Kasvovettä varten tarvitaan hyvälaatuisia eteerisiä öljyjä, lähdevettä/appelsiininkukkavettä, puhdasta alkoholia kuten vodkaa tai vaihtoehtoisesti molkosania, sekä puhdas korkillinen pullo, esimerkiksi kuvassa näkyvä apteekin pullo

Tarkemmat ohjeet löytyvät aiemmasta kasvovesi-postauksestani

Tämän appelsiini-teepuuöljykasvoveden erityistä antia oli se, että käytin mukana teepuuöljyä, joka on antiseptinen ja rauhoittava. Australian ihana lahja maailmalle, ja sen tuoksu sopii hyvin yhteen appelsiinin kanssa. Tätä kasvovettä valmistaessa on hyvä muistaa suhdeluku, teepuuöljy on voimakasta ja sen tuoksu on helposti läpitunkeva, joten

3/4 eteeristä appelsiiniöljyä

1/4 eteeristä teepuuöljyä

esimerkiksi isoon satsiin

4 tippaa teepuuöljyä

12 tippaa appelsiiniöljyä

Ja ihana kasvovesi on valmis käytettäväksi!

Tämä on tosi kiva lahja myös, kun ainekset hankkii niin samalla syntyy helposti useampi lahja, joten itse tehty kasvovesi on esimerkiksi kiva joululahjaidea!

Ruusukaulanauha

Olin saanut harvinaisen ihania ruusuja, suuria ja tuoksuvia. Ne ilahduttivat aikansa kunnes eräänä aamuna kukat olivatkin allapäin, lupallaan, ja täytyi myöntää niiden tulleen tiensä päätökseen. Päätin säästää ja kuivata ne, sillä isot ja kauniit ruusut voisivat olla näyttäviä esimerkiksi kransseissa. Samalla mietin että ruusujahan voi kuivata monella tavalla. Tyynenmeren saarten leit, idän uskontojen kukkarituaalit ja prinsessa Ruusunen mielessäni punoin tuoksuvan kaulakorun, ruusunauhan

Napsin varret poikki ja kiinnitin narulla tasaisin välein ruusut kiinni. Tein useamman solmun ja silmukan, pelkkä kieputtaminen ei estä kukkasia putoamasta ja kuivatessa ne myös kuihtuvat ja pienentyvät

Ennen varsien katkaisemista annoin ruusuille tehtävän. Jokainen kukka sai edustaa jotain asiaa, huolta tai ajatusta josta olen valmis luopumaan elämässäni. Näin annoin samalla alitajunnalle luvan päästää irti tarpeettomista painolasteista, jotka saavat irrota sitten samalla kun ruusut aikanaan kuihtuvat. Ja kannattaa muistaa, että alitajuntamme vastaa viesteihin eri tavalla kuin päivätajuntamme ja on hyvin viisas!

Ruusuisesta kaulanauhasta tuli tuoksuva ja ihana! Asetin sen kuivumaan sovituksen jälkeen.

Ja täysin tapojeni vastaisesti, ensimmäistä kertaa koko blogin historiassa, jaan myös kuvia joissa Ihmemaan Liisa näyttäytyy,

ruusukoru kaulassaan

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Lumikellot

Luin kirjaa, joka kertoi tarinoita Venäjältä. Olin niissä tunnelmissa, istuin jonkun vanhan ja hieman ränsistyneen puutalon keittiössä pöydän ääressä, katsellen ikkunasta ulos. Ikkunan karmit olivat puiset ja hieman koristeelliset, lasit juuri sellaiset joihin pakkanen maalaa jääkukkia talviaamuina, ja hieman falskaava kosteus on tehnyt pöytäliinan kulmastakin kohmeisen teepannun höyrytessä sen päällä. Mutta nyt oli kevät, ja katselin pihalle, jossa vanhojen omenapuiden runkoja peittivät sammaleet ja puiden alla kukki sinisenään idän sinililjoja, skilloja. Valo siivilöityi runkojen välistä, orastava vihreys sekoittui kukkien loistoon. Samalla puhelin soi ja palasin takaisin. Äitini soitti ja kertoi löytäneensä valkovuokkoja. Osuvaa, kuinka ollakaan, tärkeitä ilmoitusasioita. Samalla muistin että Suomessa ennen idän sinililjoja kukkivat lumikellot ja päätin jättää mielikuvani ja käydä katsomassa olisiko niitä jo noussut maasta

Ja olivathan ne nousseet, ainakin melkein. Nämä nimittäin ovat kevätkelloja, aivan lumikellojen näköisiä. Lähelläni sijaitsi ennen vanha puutalo, Venäjän vallan ajoilta jo, jonka pihamaa keväisin on sinisenään skilloista. Nyt alkuillan auringossa valo siivilöityi puunrunkojen lomasta, ja orastavan vihreyden keskellä kukki kevätkelloja, maa valkoisenaan. Rungotkin ovat kyllä kirsikkapuita, mutta mitäs pienistä

Kuljin sisälle tarinaan, viihdyin siellä hetken, se tervehti minua jostain toisesta todellisuudesta ja tarjosi kauniit kukat. Päätin palata kotiin ja keittää kupillisen höyryävää päärynäteetä

torstai 9. huhtikuuta 2015

Peston historiaa

Kaikki tuntevat italialaisen peston, varsinkin basilikapeston, pesto alla genovesen. Olen aiemmin tehnyt blogipostauksenkin pestojen eri versioista ja alueellisista eroavaisuuksista. Sillä kun italialaisesta keittiöstä puhutaan, jokaisella maakunnalla, joskus jopa jokaisella kaupungilla lähestulkoon on omat erikoisuutensa. Vihreä ja ihana basilikapesto on kuitenkin kotoisin Ligurian ja Ranskan Provencen alueelta. Alla genovese, genovalaiseen tapaan. Ajattelin kuitenkin tällä kertaa kirjoittaa hieman perinteistä, ja puhua jopa muinaisista roomalaisista

Olen kuullut kerrottavan, että perinteisesti pesto alla genovesen kanssa on nautittu Mandilli di Sæa-nimistä pastaa. Pastataikinasta on tällöin tehty ohuita, suuria ja taitettavia paloja, kuin silkkisiä "nenäliinoja". Usein kuitenkin peston kanssa nautitaan pastaa johon kastike hyvin tarttuu. Tällaisia pastalaatuja ovat esimerkiksi casarecce, fusilli ja trofie. Myös spagetin käyttö on tavallista. Pidän paljon pestoista, ja niin pitivät jo roomalaisetkin!

Sillä "kaikki tiet vievät Roomaan", ja "jo muinaiset roomalaiset" taitavat olla lauseen aloituksia, joilla ylioppilaskirjoitusten ainekirjoitusta ei saanut koskaan aloittaa. Ainakin ne ovat varsin puhkikuluneita ilmauksia. Silti jo Antiikin Roomassa ne muinaiset roomalaiset kerskailivat siitä kenellä on komein puutarha, järjestivät ylenpalttisia kilpa-ajoja ja niin, söivät pestoa. Antiikin aikoihin pestoon käytettiin ainakin juustoa, yrttejä ja valkosipulia. Nykyisen Italian keittiö ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen roomalaiseen keittiöön. Vaikka Välimeren maut ovat toki maistuneet jo Antiikin aikoina, niin italialaisen keittiön eriytyneisyys on peräisin ennen kaikkea siitä, että maa on ollut jakautuneina useiksi kuningaskunniksi ennen yhdistymistä Italian valtioksi. Monet nykypäivänä tunnetut raaka-aineet, kuten esimerkiksi tomaatti, chili ja paprikat eivät vielä Rooman valtion aikoina olleet tunnettuja, sillä ne ovat alun perin tuontitavaraa. Ja voisiko kukaan kuvitella Etelä-Italian keittiötä ilman tomaattia ja chiliä?

Tunnettu pestoresepti mainion ja kuvassakin näkyvän casarecce-pastan kanssa nautittuna on casarecce con pesto alla siciliana. Kuten aiemminkin olen todennut, Sisiliassa pestoja on erilaisia, on munakoisopestoa, ja omia suosikkejani pistaasipestoa ja artisokkapestoa, sekä esimerkiksi pesto alla trapaneseä. Tässä kuitenkin casareccen kanssa nautittava versio pesto alla sicilianasta

PESTO ALLA SICILIANA

con casarecce

4 hengelle

500g kiinteitä tomaatteja

1-2 valkosipulin kynttä

50g pinjansiemeniä

100g parmesania

150g ricottaa (ricotta di mucca)

puntti basilikaa

150g italialaista oliiviöljyä (tai maun mukaan)

suolaa ja mustapippuria

(pieni pala peperoncinoa)

n.400g casarecce-pastaa

Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tahnaksi. Jätä kuitenkin koostumus rouheaksi, peston ei ole tarkoitus olla täysin silkkistä kastiketta. Italiassa kaupoista saa tuoreeltaan raastettuna juuston niin halutessaan, mutta jos käytössäsi oleva juusto on könttänä niin kannattaa raastaa parmesani pienemmäksi ennen sekoitusta. Myös tomaatit voi halkaista ensin, tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Itse pidän siitä, että pestossa on mukana pientä potkua ja peperoncino kuuluu sisilialaiseen keittiöön, joten se sopii myös tähän reseptiin hyvin!

Italiassa on hyvin tavallista ostaa pala parmesania ja pyytää myyjää raastamaan se valmiiksi. Italiaksi raastettu parmesani on parmigiano grattugiato. Muistan aina kun rakas ystäväni oli juuri muuttanut Italiaan ja pyysi reippaasti kaupassa raastettua juustoa. Hän näytti myyjälle haluamaansa juustopalaa ja pyysi sen jälkeen, että saisi parmigiano gratuito, ilmaista juustoa.

Vinkki! Käytä pestossa miedon makuista, hyvää oliiviöljyä. Kitkerä ja karvas maku maistuu helposti läpi, ja tässä öljyä ei myöskään käytetä paistamiseen joten italialainen extra virgine-öljy sopii mainiosti reseptiin!

Cefalú marraskuun auringossa

Liisa´s Wonderland

Tervetuloa Ihmemaahani