Totuus on se, että rakastan hyvää pizzaa! Ja sitähän Italiasta kyllä saa. Puulämmitteiset pizzauunit kuumenevat illaksi, ja ihanista pizzerioista saa toinen toistaan kiinnostavampia ja herkullisemmalta kuulostavia pizzoja. Mutta tämä tapahtuu joka kerta. Menen pizzeriaan vakaana aikomuksenani tilata se perinteinen, yksinkertaisin, pizza Margherita. Tuo Napolin lahja maailmalle, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan sopusointuisten makujen ylistyslaulua jumalille ja kaukana niistä monien suomalaisten lähiöpizzerioiden Margariitta-versioista, joita tarjotaan lähinnä lapsiasiakkaille. Jos seuranani on Italiassa paikallisia, joku heistä aina tilaa varmasti Margheritan. Ja joka kerta katson heidän pizzojansa kaihoisasti, vaihdan palan omasta pizzastani ja totean, että olisi kuitenkin pitänyt vaikka en mitenkään malttanut kun ne kaikenlaiset pestot ja muut ihanuudet, pistaasipähkinät ja paksut kermat ja kaikki kuulostivat niin kiinnostavilta täytteiltä... Ja joka kerta totean, että olisi todellakin pitänyt tilata vaan se Margherita! Eikä sitä paljon kiinnostavamman kuuloista pizzaa jonka tilasin. Koska lähes aina homman nimi on se, ettei Margheritaa voita mikään!
Viimeisimmällä Italian reissullani olin hyvin vakaasti päättänyt että nyt tilaan sen Margheritan, tuli mitä tuli vastaan. Eli menimme sitten minne tahansa haluan nyt varmistaa että syön sitä. Ja heti ensimmäisenä iltanani päädyimme pizzalle ihanassa, vanhassa Ortigian kaupungissa, jossa on Antiikin Kreikan aikaisia Apollolle omistettuja temppeleitä, kristallinkirkkaat vedet ja surumielisen kaunista kun valkeat ankat uiskentelevat papyruksia kasvavassa lammessa ja lyhdyt koristavat tunnelmallisten ravintoloiden sisäpihoja. Ja päädyimme italialaisten ystävieni kanssa pizzeriaan josta sai harvinaisia pizzoja, Syrakusan erikoisuuksia, joita et sitten saa muualta vaan sinulla on elämäsi tilaisuus tilata juuri nyt tällainen tulivuoripizza. Ja siinä pohdin että näinköhän on ja tosiaankin täytyyhän tämä kokeilla ja minullahan on koko reissu vielä edessä ja aikaa syödä Margheritaa!
Lyhyesti siis, en tilannut sitä taaskaan
Muutaman päivän päästä ajoimme Rodin pikkukaupunkiin vuoristoon. Tapasimme muutamia vanhoja ystäviä, jotka olivat muuttamassa ulkomaille ja halusivat nauttia tämän illan yhdessä kanssamme hyvässä pizzeriassa, jossa innoissani aioin tilata Margheritaa.
Vaan kuinkas sitten kävikään
Rodin hyvin autenttinen ja pittoreski pikkukaupunki on tunnettu pizzeriastaan josta saa pistaasipizzaa, Sisilian erikoisuutta jota ei kovin monessa paikassa tapaa. Olin tilanteessa jossa joko tilaisin sen mitä halusin tai tilaisin jotain erityislaatuista jota tuskin pääsisin maistamaan kovin helposti ainakaan kovin pian uudelleen
ja kuten arvaatte, onhan tässä reissua jäljellä ja harmittaa varmasti myöhemmin jos en nyt maista
niin, kumpikohan harmittaa, Margherita vai pistaasipizza?
Arvatenkin maistoin pistaasipizzaa, joka oli muuten todella hyvää
Jossain vaiheessa reissua olin saanut huomata, että päivät kuluivat ja lopulta koitti se viimeinen ilta ja halusin kivenkovaa mennä vielä ulos pizzeriaan syömään sitä Margheritaa. Seurani ei ollut kovin innostunut asiasta, oli arki-ilta ja olisi mukavampi viettää ilta kotona, ilma oli huonontunut ja väsytti, ja ei olisi pahitteeksi säästää mieluummin ja syödä kotona
Mutta kun se Margherita!
Ja lopulta päädyimme hyvään, tuttuun pizzeriaan. Tuuli vihmoi palmuja ja meri myllersi raivokkaasti, sillä kun myrsky saapuu Sisiliaan muuttuu saari trooppiseksi, tuuli ulvoo ja itkee nurkissa niin, että uskot taulujen muuttuneen eläviksi ja jokainen talon sopukka on raikastunut hetkessä.
Mutta me menimme syömään pizzaa ja vakaasti tilasin Margheritan.
Vihdoinkin!
Ja kun tämä jumalten herkku saapui pöytään, se oli palanut ja maku ei ollut lainkaan sitä mitä muiden lautasilla
Mites ne sanonnat menivätkään,
Universumilla on hyvä huumorintaju ja itkeäkö vai nauraako?
Tähän pizzafiksoitumiseen liittyy sellainenkin varsin kummallinen seikka, että Suomessa saunaa lämmitellessäni ja sieniä perkaillessani mökillä minulla välähti, että voisin aivan hyvin leipoa pizzaa leivinuunissa ja kaiken lisäksi, voisin todellakin pyöräyttää itse Margherita-pizzan!
Heureka!
Vastahan kuljin Syrakusan katuja, joita pitkin Arkhimedeskin tarinaan mukaan juoksenteli kylvystä noustuaan Heurekaa huutaen. Jostain kumman syystä en ollut tullut tehneeksi kotona Margheritaa, vaikka se on niin helppoa ja niin maukasta ja voi härregyyd miten ne Antiikin kreikan jumalattaret lauloivatkaan sulosäveliään kun pizza valmistui, niin hyvää siitä tuli!
Ja tunsin oloni onnellisen urveloksi kun en ollut tätä aiemmin tajunnut
Pizzan valmistus on oikeastaan italialaista ja new yorkilaista tiedettä. Taikinaan vaikuttaa ilman kosteus ja tietty lämpötila, ja nyrkkisääntöhän on että tomaattiruoat ja parhaat pizzat tulevat Napolista. Vulkaanisilla rinteillä auringon siveleminä hedelmällisessä maaperässä kypsyneet tomaatit ovat jotain aivan uskomatonta. Joten Napolista alaspäin eteläisessä Italiassa tomaattiruoat ovat myös hyviä ja nautinnollisia, eli italialaiset eivät tosiaan mene Venetsiaan tai Torinoon syömään Margheritaa!
Itse teen pohjaa milloin mitenkin, joskus aidommin italialaisittain, joskus terveellisesti,
PIZZA MARGHERITA
Täyte
200g Buffalo Mozzarellaa
200g Fior di Latte Mozzarellaa
tuoretta basilikaa
tuoretta parmesania
oliiviöljyä
suolaa
sokeria
Valmista tomaattikastike. Jos käytät yrttitomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia sekoita sen joukkoon kulhossa loraus oliiviöljyä, ripaus suolaa ja sokeria. Voit myös lisätä pieneksi hakattua basilikaa sekaan. Viipaloi mozzarella ja asettele palat tasaisesti eri puolille pizzaa tomaattikastikkeen päälle, ja raasta vielä parmesania mukaan. Lorauta kevyelti oliiviöljyä pintaan ja lisää muutama tuore basilikan lehti. Paista uunissa, leivinuunissa tai pizzauunissa kypsäksi. Ripottele uunituoreen pizzan päälle vielä tuoretta basilikaa
Ah!
Vinkki! Jos käytössäsi ei ole pizzauunia, niin pizzakivi ajaa hyvin asian!
Ja Vesuviuksen, Etnan, Strombolin ja Vulcanon jumalatkin varmasti rakastuvat pizzaasi
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
