Ruusuöljy

Aikana, jolloin juhlia varten palatsien lattiat, puutarhan polut ja joen pinnat ripoteltiin täyteen tuoksuvia ruusunterälehtiä, eräiden juhlien jälkeen muuan prinsessa päätti lähteä soutelemaan. Veden pinta oli täynnä ihania, tuoksuvia kukkasia, ja prinsessa uitti kättään niiden seassa ja huomasi, että vedessä oli jotain, kuin öljyä. Ja nostaessaan kätensä takasin pinnalle prinsessa huomasi öljyn tuoksuvan aivan huumaavalta. Näin löytyi eteerinen ruusuöljy. Ja jos tarina ei nyt ihan pidäkään paikkaansa, sanonta ruusuilla tanssiminen tulee kuitenkin noista juhlista ja monista vastaavista, jolloin konkreettisesti tanssittiin ruusunterälehtien päällä.

Ruusuöljyn valmistus kotioloissakin (Huom! ei eteerinen öljy) on varsin helppoa. Itse tehty ihoöljy on parhaimmillaan todella laadukasta ja lisäaineetonta. Kun öljyn valmistaa itse tietää mitä saa, säästää kustannuksissakin sillä laadukkaat ihoöljyt ovat hintavia, ja kaiken lisäksi kotikosmetiikan valmistus on mukavaa puuhaa. Huumaavat tuoksut täyttävät keittiön ja on erityisen palkitsevaa käyttää tuotteita, jotka on itse valmistanut. Laadukas ruusuöljy sopii käytettäväksi myös ruoanlaittoon.

Ruusuilla uskotaan olevan paljon positiivisia ominaisuuksia. Sen tuoksun sanotaan vaikuttavan myönteisesti mielialaan, auttavan masennuksissa ja erityisesti naisten vaivoissa, sillä feminiinisyyden, rakkauden ja vaurauden symbolikukan ruusun tuoksua pidetään hyvin naisellisena. Ruusu kuuluu afrodisisiin tuoksuihin yhdessä esimerkiksi jasmiinin ja ylang ylangin kanssa, ja sen huumaavaa tuoksua pidetään aistillisena. Ei siis ole ihme, että ruusun ominaisuuksiin kuuluu myös eroottisesti parantava vaikutus. Ihonhoidollisesti ruusu on yksi parhaista kukkakunnan raaka-aineista, ellei jopa paras. Kehäkukan ohella se sopii erinomaisesti kasvojen iholle. Monissa kosteusvoiteissa käytetään yhtenä ainesosana ruusua, varsinkin jos voide on kasvojen iholle tarkoitettu.

 

           

 

Ruusuöljyn voi valmistaa kahdella tavalla

 

 

RUUSUÖLJY

 

Ruusun terälehtiä, tuoreita tai kuivattuja

luomulaatuista öljyä, kuten kookosöljyä, jojobaöljyä, manteliöljyä

puhdas, desinfioitu ja kannellinen lasipurkki

 

Kerää ruusuja puhtaalta paikalta jossa kerääminen on sallittua. Jos keräät puutarhasta tarkista, että ruusut on kasvatettu myrkyttömästi. Ruusuja tarvitaan sen verran, että kattilan/kulhon pohja peittyy, tai öljyn määrään suhteutettuna niin, että terälehdet juuri ja juuri peittyvät kauttaaltaan. Öljyn määrä riippuu purkin/pullon koosta. Kerralla kannattaa valmistaa esimerkiksi 500ml öljyä.

 

Luomulaatuinen oliiviöljy on laadukasta ja iholle sopivaa, mutta sen voimakas ominaistuoksu peittää helposti ruusuntuoksun alleen. Oliiviöljyä kannattaakin käyttää ihoöljyn pohjana esimerkiksi valmistettaessa kehäkukkavoidetta, tai esimerkiksi piparminttuöljyä. Myös kookosöljy on voimakkaan tuoksuista, mutta makea kookos sopii hyvin yhteen ruusun kanssa.

 

Ruusuöljyä voi kuitenkin valmistaa myös keittiötarpeisiin. Luomukookosöljypohjaan tehty ruusuöljy sopii esimerkiksi raakakakkujen leivontaan. Syötävään tarkoitukseen soveltuu myös luomulaatuinen oliiviöljy, josta valmistettua ruusuöljyä voi käyttää salaateissa ja vinaigreteissä mainiosti. Jos valmistat syötäväksi tarkoitettua öljyä, ole erityisen tarkka sen suhteen, että ruusut varmasti ovat puhtaita ja mahdollisimman myrkyttömästi kasvatettuja.

 

Aseta kulho tai kattila vesihauteeseen toisen kattilan päälle. Huolehdi, että höyry pääsee haihtumaan päällimmäisen kattilan sivuilta ulos. Käytä tarvittaessa apuna syömäpuikkoja tai pienempää, varrellista kattilaa. Jälkimmäisessä tapauksessa sekoita usein seosta, jotta lämpö pääsee tasaisesti joka puolelle. Kaada öljy kulhoon/kattilaan yhdessä ruusunterälehtien kanssa ja keittele seosta miedolla lämmöllä ainakin pari tuntia. Ole erityisen varovainen öljyn kanssa, oliiviöljy esimerkiksi syttyy helposti palamaan. Sekoittele ja vahdi kuumentamisprosessia tarkkaavaisesti. Varo myös polttamasta ruusuja! Kun ruusun ihanat aromit ovat irronneet öljyyn, siivilöi seos harson ja siivilän avulla ja purkita puhtaaseen, kannelliseen lasipurkkiin ja anna jäähtyä.

 

Vinkki! Kuvissa valmistetun ruusukookosöljyn annoin kiehua vesihauteessa pari tuntia, sitten jätin seoksen vielä tekeytymään vuorokaudeksi, kunnes kuumensin sitä uudelleen vielä puolisen tuntia ennen purkittamista. Toimin näin, koska vaikka käyttämäni terälehdet olivat hyvin tuoksuvia, on kookosöljyn ominaistuoksu kovin voimakas.

 

ANTIIKIN RUUSUÖLJY

1 tumma 500ml lasipullo

500ml luomulaatuista, iholle sopivaa öljyä

pullollinen (tuoreita) ruusunkukkia

Tämä perinteinen menetelmä sopii aurinkoisiin ja lämpimiin kesäpäiviin, jotka muistuttavat nautiskelijoiden juhlista, virtaavasta viinistä ja runsaista viinirypäleistä, valkeista divaaneista ja juhlista, joissa tanssittiin ruusunterälehdillä.

Täytä puhdas, desinfioitu lasipullo piripintaan ruusunkukilla, ja kaada öljyä päälle niin paljon kuin mahtuu. Sulje korkki huolellisesti ja jätä aurinkoiselle paikalle tekeytymään. Ravistele pulloa päivittäin ja sekoittele ruusuja tarvittaessa. Auringon lämmön vaikutuksesta ruusuöljy valmistuu itsestään, välillä on vain tarkistettava etteivät ruusut ala käydä ja eltaantua. Parin, kolmen viikon kuluttua ruusuöljy on ihanaa, tuoksuvaa ja valmista siivilöitäväksi.

Tämä menetelmä onnistuu myös aurinkoisella parvekkeella, ikkunalaudalla tai seinän vierustalla. Lasipullon sijasta sopii myös pyyhkeellä peitetty, tumma lasipurkki. Kuivatuista ruusuista valmistettu öljy ei ole aivan yhtä voimakasta kuin tuoreista kukista valmistettu.

Ruusuöljyn voi valmistaa myös tavallisessa, kirkkaassa lasipurkissa pimeässä säilyttäen, mutta tällöin valmistumisaika on pidempi, ja on muistettava sekoitella ruusuja homehtumisen ehkäisemiseksi. Ruusun terälehdet, jotka eivät saa lämpökäsittelyä eivät kuitenkaan luovuta aromiaan ja eliksiiriään ihan yhtä voimakkaasti ja antaumuksellisesti.

Itse valmistettu ruusuöljy on ihanaa. Se on arvokasta ja laadukasta, tekee ihmeitä iholle ja tuoksuu jumalalliselta. Ei ihmekään, että se oli jo Antiikin aikojen jumalten suosiossa. Hyvistä raaka-aineista valmistettuna itse tehty öljy päihittää mennen tullen suurimman osan laadukkaistakin kaupan tuotteista.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Chiliöljy

Tuon usein Sisiliasta tullessani ihanaa peperoncinoöljyä. Kielen päällä polttelevan chilin makuinen öljy on varsin kätevä apu keittiössä, sillä se maustaa nopeasti ruoan kuin ruoan ja antaa tarvittavan säväyksen paitsi Välimerellisiin tomaattiruokiin, myös aasialaisen keittiön herkkuihin. Chiliöljyä on kuitenkin varsin helppo valmistaa myös itse, ja se kannattaa.

 

Chili on varsin kiitollinen kerrostalonkin kasvi, sillä se viihtyy ruukussa valoisalla ikkunalaudalla, ja oman ruukkupuutarhani antimista chili on yksi satoisimmista. Valmistan ihanaa chilisuolaa ja kuivaan chilejä talven varalle. Kuivatuista chileistä saa myös herkullista öljyä, jota kannattaa valmistaa itse. Öljyn voi tehdä kahdella tavalla.

 

 

CHILIÖLJY

 

kuivattuja chilejä (esim. peperoncino)

oliiviöljyä

puhdas, korkillinen lasipullo, esim. oliiviöljypullo

 

Chilin määrä suhteessa öljyyn määräytyy sen mukaan kuinka tulisia chilit ovat, ja kuinka voimakkaan makuista öljystä halutaan. Ihan hyvä perussuhde on täyttää pullosta 1/4 chileillä ja kaataa oliiviöljyä päälle niin paljon kuin pulloon mahtuu. Oliiviöljypullo toimii tässä mainiosti myös sen takia, että pullonsuussa oleva suutin säätelee käyttövaiheessa sitä, etteivät chilit pääse pullosta pannulle, mikäli öljyä ei siivilöidä.

 

Kun öljy on kaadettu pulloon chilipalot nousevat todennäköisesti kohti pintaa. Ravistele pulloa päivän, parin välein kunnes n. 3-4 viikon kuluttua öljy on valmista. Jos haluat voimakkaampaa makua, lisää chilejä tai anna öljyn tekeytyä kuivassa ja pimeässä paikassa hieman kauemmin. Lopuksi siivilöi öljy halutessasi.

 

Toinen tapa valmistaa öljy on kuumentaa se. Lisää vesihauteeseen kattilan päälle kulho, jonka reunoilta vesi pääsee haihtumaan ulos. Käytä esim. syömäpuikkoja apuna asettamalla ne kattilan ja kulhon väliin. Kaada kattilaan oliiviöljyä ja 1-2 dl kuivattuja chilejä. Öljyä tulee olla ainakin sen verran, että chilit kunnolla peittyvät. Sekoittele rauhallisesti ja vahdi tarkasti vieressä koko ajan, ettei öljy syty palamaan. Oliiviöljy erityisesti on paloherkkä, eikä kestä hyvin korkeita lämpötiloja. Keittele öljyä pari tuntia, siivilöi chilit ja valmis, maukas mausteöljy on valmis!

 

Nopeaan tarkoitukseen, esim. aasialaisen keittiön ruokia varten, chiliöljyn voi valmistaa hetkessä pannulla. Ohje löytyy täältä, curry laksan ohjeen yhteydestä!

 

Vinkki! Samalla menetelmällä voi valmistaa yrttiöljyjä ja muitakin mausteöljyjä!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Päärynä-vuohenjuustoquiche

Pala Provencen kukkaniittyjä ja auringonvaloa, ranskalaista hyväntuulista elämänmenoa ja hivenen luksusta. Siitä on tämä ihana quiche tehty. Vuosi sitten istuimme iltaa Rivieran lämpimässä illassa tulikärpästen lennellessä puutarhassa, jossa kasvoi rosmariinipensaita ja laventelia polun varrella. Polku tietysti johti uima-altaalle, johon oli ihanan virkistävä pulahtaa tähtien alla, päivälämpötilan kohotessa neljäänkymmeneen asteeseen. Provencelaiset reseptit vievät ajatukset suoraan niihin iltoihin, aurinkoisiin päiviin ja suloisiin muistoihin. Illallisen nautimme puutarhassa lehmuksen alla, ja pari yötä nukuinkin puutarhassa, kuun loistaessa Rivieran taivaalla.

 

Quiche eli taikinakuoreen leivottu ranskalainen piiras, jonka täytteestä löytyy kananmunaa ja kermaa, sijoittuu tässä versiossa makumaailmaltaan jonnekin suolaisen ja makean piirakan välimaastoon. Se sopii ateriaksi tai kahvin kaveriksi, tai jälkiruoaksi ranskalaisen viinin kera.

PÄÄRYNÄ-VUOHENJUUSTOQUICHE

2 luomupäärynää

125g viikunavuohentuorejuustoa

2 dl kermaa

1 kananmuna

1 keltuainen

2 rkl hienonnettuja tuoreita yrttejä: suklaaminttua, basilikaa, pehmeää laventelia ja ripaus timjamia kukkineen

ripaus suolaa

hieman raastettua parmesania

Taikina: muropohja/makea piirakkataikina

Esipaista piirakkataikinaa uunissa voidellussa vuoassa 10 minuuttia 175C. Taputtele taikina huolellisesti reunoille saakka, aseta leivinpaperinpala pohjan päälle ja painoksi esim. kuivattuja herneitä. Näin taikina ei pääse kohoamaan liikaa uunissa ennen täyttämistä.

Kuori päärynät, halkaise ne, poista siemenkodat ja leikkaa pitkittäin n. sentin paksuisiksi lohkoiksi. Valmista täyte sekoittamalla kaikki muut ainekset keskenään kulhossa. Kaada kerma lopuksi joukkoon, käytin sitä itse lopulta 1, 75dl täyden kahden desin sijasta. Varmista myös ettei vuohenjuusto jää kovin kokkareiseksi, vispilä on hyvä apuväline. Mintun kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos sinulla ei ole käytössäsi mietoa suklaaminttua, vähennä määriä reippaasti. Vahva minttu maistuu helposti läpi täytteestä. Asettele päärynäviipaleet esipaistetulle pohjalle spiraalin muotoisesti, ja kaada täyte lopuksi päärynöiden päälle. Koristele halutessasi piirakan pinta vielä muutamalla kukkivalla timjamin oksalla, ja paista uunissa 175C n. puoli tuntia, tai tarvittaessa enemmän tai vähemmän uunin tehosta riippuen. Piirakka on valmista kun pohja on kypsynyt ja täyte täysin hyytynyt.

Vinkki! Suolaisemman lopputuloksen haluavat voivat  raastaa täytteen joukkoon hieman voimakkaamman makuista ranskalaista juustoa!

Täytetty quiche menossa uuniin.

 

Valmis piirakka päätyi suviyön valoisalle, mutta kolealle piknikille, Helsingin taivaan alle.

Koristeena timjamin, laventelin ja kissanmintun kukkia.

 

Laventelivoiteen ja muiden Rivieran ihanuuksien ohjeita löytyy täältä.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Munakoiso-halloumileivät

Hyvä ystäväni oli lähdössä Lontooseen siskoaan tervehtimään. Hän mietti kuitenkin voiko lähteä, tai tarkemmin sanottuna haluaako lähteä. Matka kun oli valittu juuri sille viikolle jolloin pihapiirin sireenit saattaisivat kukkia.

 

Hieman samoissa tunnelmissa olen ihaillut kukkivaa ja tuoksuvaa sinistä pilvimerta, kun kova flunssa ei päästä ulos niitä ihailemaan sen enempää. Onneksi sireenejä kuitenkin kukkii aivan tässä ikkunan allakin. Tai syreenejähän ne ovat, sireenit ulvovat, syreenit tuoksuvat. Ne piristävät flunssan aikaan, aivan kuten ihanat, välimerelliset halloumi-munakoisoleivätkin.

 

 

HALLOUMI-MUNAKOISOLEIVÄT

 

1 pieni munakoiso

1 prk hyvälaatuista tomaattimurskaa (esim. Mutti tölkki)

2 valkosipulin kynttä

1 pillisipuli/tuore sipuli

erilaisia basilikalaatuja/yrttejä

puolikas halloumi pkt

raastettua parmesania

oliiviöljyä

suolaa

 

1 ciabatta/rapeakuorinen leipä

 

 

Pilko valkosipuli ja sipuli pieneksi ja kuullota niitä öljyssä. Lisää viipaloitu halloumi juusto ja paista hetken aikaa niin, että halloumi saa hieman paistopintaa. Lisää sitten pannulle ohueksi viipaloitu munakoiso ja lisää öljyä tarpeen mukaan. Ripottele munakoisoviipaleille varovaisesti suolaa, halloumi on jo suolaista, ja paista kunnes munakoiso on muuttunut läpikuultavaksi ja hieman pehmentynyt. Lisää sitten tomaattimurska ja pilkottu sipulin varsi. Kun juusto ja munakoiso ovat kypsyneet lisää yrttejä ja tarvittaessa ripaus suolaa. Raasta lopuksi parmesania päälle ja nauti ciabattan tai muun rouheisen ja kovakuorisen leivän päällä.

 

Vinkki! Kokeile erilaisia basilikalajikkeita! Itse käytin tässä kreikkalaista basilikaa ja afrikan sinistä basilikaa.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kreikkalainen munakoisopaistos

Munakoisoa syödään eri puolilla Välimerta aina Turkista Italiaan ja Espanjasta Libanoniin. Espanjassa leivitettyjä ja uppopaistettuja munakoisoviipaleita nautitaan hunajan kera, berenjenas con miel, ja Italian keittiöistä munakoisoruokia tehdään paljon Sisiliassa. Minulla onkin ollut suuri onni istua sisilialaisen mamma-Lorettan ruokapöydässä useita kertoja ja nauttia parmigiana di melanzanesta, tomaattisesta munakoiso-mozzarellavuoasta, joka on yksi lempiruoistani, ja jonka ohje löytyy täältä.

 

Sisiliassa munakoisosta tehdään myös pestoa, mutta varsinaisesti munakoisotahnat kuuluvat itäisen Välimeren keittiöihin. Turkissa ja Kreikassa syödään munakoisotahnaa, mutta tunnetuin tahna taitaa olla baba ganoush, libanonilaisen keittiön herkku, jota syödään kaikkialla Lähi-Idässä. Munakoisoruoat eivät kuitenkaan ole vain Välimeren maiden keittiöiden erikoisuuksia. Kasvi on alun perin kotoisin Aasiasta, ja Intiassa, Armeniassa ja Georgiassa munakoiso kuuluu osana paikallisiin ruokakulttuureihin. Oma rakkauteni georgialaista keittiötä kohtaan syttyi kun kohtasin ensimmäisen kerran granaattiomenalla täytetyt munakoisot.

 

Yksi tunnetuimmista munakoisoruoista lienee kuitenkin kreikkalainen moussaka, ja kreikkalaisissa tunnelmissa olen tänäänkin, ja valmistin munakoisopaistosta.

KREIKKALAINEN MUNAKOISOPAISTOS

1 munakoiso
1 pkt fetaa (esim. Patros)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1-2 rkl pinjansiemeniä
tuoretta tilliä
tuoretta basilikaa
timjaminoksa
oliiviöljyä
nokare voita
suolaa


Pilko munakoisot ohuiksi, pyöreiksi viipaleiksi. Voit itkettää ne, tai käyttää sellaisenaan, sillä viipaleet ovat ohuita ja paistetaan sen verran hyvin, että sopii toivoa kitkeryyden valuvan sisuksista ulos ja kyyneleiden puhdistavan munakoison pannulla. (Ohje sisilialaiseen munakoisojen itketykseen löytyy täältä).

Pilko sipuli ja valkosipulin kynnet, ja paista niitä pannulla oliiviöljyn ja voinokareen kanssa. Lisää munakoisoviipaleet, ripottele suolaa ja lisää öljyä tarpeen mukaan. Paista kunnes munakoisot ovat pehmentyneet ja niiden vaalea kalpeus on kadonnut. Lisää basilikan lehtiä ja hauduta hetki.

Kaavi sitten seos uunivuokaan, ripottele päälle pinjansiemeniä, tuoretta tilliä ja paloiteltu feta. Lorauta vielä oliiviöljyä pintaan, ja paista uunissa n.210C 15 minuuttia tai kunnes paistos tuntuu kypsyneen. Fetan on tarkoitus saada hieman väriä pintaan ja rapsakoitua hitusen. Nauti lisukkeena tai sellaisenaan.

Vinkki! Voit myös lisätä seokseen tillin ja fetan parasta ystävää, tuoretta pinaattia. Paista kuitenkin tällöin pinaattia ensin pannulla yhdessä munakoisojen kanssa!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Tostadas granaattiomena-halloumisalaatilla

Tostada on meksikolainen ruokalaji, joka useimmiten tarkoittaa paahdettua tai uppopaistettua tortillaa (tostada, paahdettu). Yksi tapa nauttia tostada on käyttää sitä alustana, jonka päälle kasataan herkullisia täytteitä, hieman tuorepizzan tavoin. Resepti tähän versioon löytyy aiemmasta Meksikon herkkuja-postauksestani. Tällä kertaa valmistin kuitenkin erilaisen paahdetun version tortilloista, jotka toimivat kuten pitaleivät salaatin ja tahnan kumppaneina. Ja voin todeta, että nämä tostadat ovat niin maukkaita, ettei tavallinen, kääräisty tortilla maistu enää miltään näiden jälkeen!

 

Tortillat voi valmistaa itse, ja meksikolaisittain tostadat ovat yleensä maissipohjaisia. Käytin tällä kertaa kuitenkin pieniä vehnätortilloja, koska ne ovat tarpeeksi paksuja tähän tarkoitukseen. Tämän reseptin idea ei ole tehdä tortilloista kovia ja rapeita kuten nachot, vaan lisätä niiden makua paahtamalla. Täytteen voi valmistaa oman mielen mukaisesti. Meksikosta tällä kertaa muistutti guacamole, lime ja korianteri, mutta tarkoitukseni ei ollut kokkailla autenttista meksikolaista ruokaa, vaan loihtia uusi ja raikas tapa nauttia salaatista, joten yhdistin välimerellisen salaatin meksikolaiseen makumaailmaan. Lopputulos oli mitä hurmaavin!

TOSTADAS

 

pieniä, meksikolaisia vehnätortilloja

öljyä paistamiseen

 

 

Paahda öljyssä tortilloja molemmin puolin niin, että ne saavat hieman väriä ja koostumus hieman rapsakoituu. Valmis tortilla on kauniin kullankeltaisen rusehtava, laikukas ja edelleen keskeltä taitettava ilman, että se halkeaa. Paahtamisessa saa olla hieman tarkkana, tortillat palavat helposti ja kun pannu on kuumentunut tarpeeksi, tortillat valmistuvat nopeasti. Kannattaakin huomioida tämä ettei polta ensimmäisten lettujen jälkeen nopeasti valmistuvia seuraavia. Jos ilmataskut saavat tortillat kovasti nousemaan, kääntele ja painele niitä ahkerasti, jotta paistopinta ja kosketus pannuun säilyy. Paahdetuissa tortilloissa on aivan erilainen, maukas vivahde ja maku kuin paahtamattomissa!

 

 

GRANAATTIOMENA-HALLOUMISALAATTI

 

1 pkt halloumijuustoa

2 kypsää avokadoa

1 granaattiomena

puolikas appelsiini

kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä

kourallinen tuoretta basilikaa (tai tuoretta korianteria)

pala napakkaa, nuorta kurkkua

 

 

Kastike:

 

puolikkaan appelsiinin mehu

puolikkaan sitruunan/1 limen mehu

granaattiomenan mehu

balsamicoa

loraus oliiviöljyä halutessa

 

 

Pilko halloumi mukavan kokoisiksi suupaloiksi, ja paahda pannulla molemmin puolin juustoon rapsakka pinta. Paahda myös pinjansiemenet, mutta älä polta! Ne mustuvat helposti! Kuori appelsiinin puolikas kaikista valkoisista osista ja leikkaa sitten säikeiden mukaisesti kauniiksi kuutioiksi. Viipaloi kurkku ja avokadot, ja lisää ainekset kulhoon. Halkaise viimeiseksi granaattiomena ja purista siemenet ja osa mehusta salaatin joukkoon. Lopuksi riivi basilikan lehtiä pinnalle koristamaan kauniin värikästä salaattia.

 

Kastike on samanaikaisesti makea ja hapan, ja toimii ihanasti suolaisen halloumin kumppanina. Purista sitruunan/limen mehu, appelsiinin mehu ja granaattiomenan mehu, ja sekoita lopuksi joukkoon balsamico. Kaikkia aineksia tulee suunnilleen sama määrä. Jos lisäät lopuksi vielä öljyä, se saa kuitenkin olla vain pieni loraus. Kaada kastike salaatin päälle ja sekoita. Anna imeytyä hetki ennen tarjoilua.

 

Nauti ihanat tostadat kermaisen täyteläisen guacamolen kanssa. Levitä tahnaa leivälle, annostele sen päälle ja salaattia, taittele tortilla niin että koko komeus pysyy kasassa ja nauti!

 

Vinkki! Granaattiomenan siemenet saa irtoamaan hyvin pyörittelemällä hedelmää ensin muutaman kerran alustalla, ja kopauttelemalla esim. voiveitsellä sen pintaa joka puolelta ennen halkaisemista. Kannattaa myös olla tarkkana, ettei salaatin sekaan irtoa siementen lisäksi muita osia, sillä ne ovat kovia ja karvaita ja ärsyttävät suussa kuin ei-toivottu pala paperilautasta. ;)

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Suklaabaklava

Baklava on Välimeren eteläisten ja itäisten rantojen ihana leivonnainen, jota syödään myös erityisesti Lähi-Idässä. Pähkinäinen filotaikinaleivonnainen on yleensä varsin makea, johtuen sen sisältämästä sokerisiirapista. Tämän "suklaabaklavan" valmistin kuitenkin ilman siirappia, hunajaa tai lisättyä sokeria, sillä suklaa itsessään on makeaa

Baklavaan käytetään perinteisesti ainakin pinjansiemeniä, pistaasipähkinöitä tai jalopähkinöitä. Itselläni sattui olemaan paahdettuja pinjansiemeniä, joten käytin tässä niitä yhdessä mantelien kanssa!

SUKLAABAKLAVA

Filotaikinaa

suklaalevy (salted popcorn)

pinjansiemeniä, manteleita, pistaasia, jalopähkinöitä

öljyä

voisulaa/kirkastettua voita

jauhettua vihreää kardemummaa

Aseta leivinpaperi uuninpellille, ja kaada pieni määrä oliiviöljyä kuppiin. Avaa filotaikinarulla ja irroita varovasti yksi taikina-arkki ja aseta se pellille (leivinpaperin päälle). Voitele pullasudin avulla arkin pinta, ja lisää toinen kerros taikinaa päälle. Toista käsittely kunnes kerroksia on ainakin 7. Ole tarkka rasvan määrästä, jos levyt uivat öljyssä ne repeilevät, jos taas niitä ei ole kunnolla voideltu ne jäävät kuiviksi ja kalpeiksi. Ohuet levyt imevät kuitenkin helposti öljyn itseensä, kokeilemalla löytyy sopiva määrä

paloittele suklaalevy paloiksi ja asettele niitä tasaisin välein taikinan päälle. Jätä kuitenkin alimman ja ylimmän kerroksen ja reunan väliin tarpeeksi tilaa käärimiselle. Lisää hienonnetut pähkinät, ripaus kardemummaa ja mahdolliset pinjansiemenet. Kääri sitten taikina rullalle, aloittaen alareunasta kääntämällä ensimmäinen suklaakerros taikinarullan sisään. Jos käytät pistaasipähkinää, muista että Fazerin salted popcorn on jo itsessään suolaista. Tähän reseptiin sopivat hyvin juuri pinjansiemenet ja miedommat pähkinät. Voitele lopuksi rulla voisulalla tai sulatetulla kirkastetulla voilla. Jos teet useamman rullan kerralla tai käytät sulatettua suklaata, kierrä valmis rulla tiiviiksi, spiraalimaiseksi pyörteeksi pellille, ikään kuin käärme olisi mennyt kerälle nukkumaan. Jos teet useamman rullan, saat spiraalin kasvamaan lisäämällä seuraavan rullan edellisen perään. Näin saat syntymään erittäin näyttävän marokkolaishenkisen leivonnaisrullan!

Lämmitä uuni 200 asteeseen, ja laske lämpötilaa samantien kun laitat baklavan uuniin 175 asteeseen. Paista n. 40 minuuttia. Baklava on kypsää kun sen pinta on saanut kauniin värin ja muuttunut rapeaksi, sekä suklaapalat ovat sulaneet. Itse käytin kiertoilmauunia, tarkkaile lämpötilaa ja paistoaikaa oman uunin tehon mukaan!

Alkuperäisessä baklavassa eri kerrosten välissä on pähkinää, joskus kaakaota, ja pinta kosteutetaan ihanan ylellisellä sokerisiirapilla, joka joskus on maustettu jopa ruusuvedellä! Tämä suklainen versio jälkiruoasta on kuitenkin sen verran tuhtia ja maukasta, että suurempi määrä makeutta tuntuisi liialliselta. Mikäli haluat valmistaa baklavan perinteisessä, kerroksellisessa muodossa sulata suklaa ensin!

Nam! Kun baklavan filotaikinakuori rasahtaa, ja sisuksessa maistuu pähkinäinen makeus, kulkee sydämeni jonnekin itäiselle Välimeren rannalle, pieneen kivijalkaleipomoon, ja tunnen kuinka tuulenvire liikuttaa hissuortuvaa kasvoillani, ja on lämmin, tuulahdus on lämmin.

<3

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Nopeita pastaruokia

Aina ei ehdi lumoutua padoista ja kattiloista, vaikka olisi lukenut Elle Tavolaa, italialaista ihanaa ruokalehteä tai katsonut monena päivänä Jamie Oliveria telkkarista ja vannonut että kokkaa jotain niistä "helpoista herkuista". Pian.

 

Joskus ei myöskään ehdi laittaa ruokaa, sillä elämässä tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista. Käsinuket esimerkiksi ovat järjestäytyneet ryhmäselfietä varten ja joku pieni on keittänyt kalakeittoa sileistä kivistä

 

Joskus on yksinkertaisesti liian kaunista

 

Joskus töissä menee tavallista pidempään, tai joskus sitä kohtaa odottamattomia blokkeja ja hidasteita kesken tärkeiden valokuvien lajittelun

 

Joskus on myös liian monta nälkäistä suuta ruokittavana ihan yllättäin,

tai joku hieno muisto menneestä pysäyttää ja vie ajatukset muualle. Kuten isäni tekemä puinen juna vaunuineen

Ja ihanaahan on se, että helpon ja yksinkertaisen ei tarvitse tarkoittaa muuta kuin maukasta ruokaa. Jos kaipaan nopeaa ja herkullista ateriaa, niin valmistan aika usein italialaista tai meksikolaista ruokaa. Ja Italiahan tulee luonnollisesti mieleen simppelistä mutta herkullisesta, ja koska olen pastojen ystävä jaan tässä muutaman vinkin!

 

 

PASTAA TOMAATTI-BASILIKAKASTIKKEESSA

 

Kirsikkatomaatteja

puntti basilikaa

2 valkosipulin kynttä

1-2dl kermaa/soijakermaa tai kaurakermaa

parmesania

 

 

Sillä aikaa kun pasta kypsyy suolatussa vedessä kastike ehtii valmistua hyvin. Kuori ja pilko valkosipulit, kuullota niitä hetki oliiviöljyssä ja lisää halkaistut kirsikkatomaatit pannulle. Kun tomaatit alkavat pehmetä paina niitä kevyesti lastalla niin että nesteet irtoavat pannulle, ja lisää kerma. Ripsauta suolaa ja sekoita tomaattiseksi kastikkeeksi, ja riivi lopuksi basilikan lehdet joukkoon. Voit myös hieman hakata yrtin lehtiä morttelissa ensin. Sekoita lopuksi kastike pastan sekaan ja raasta parmesania päälle!

 

Jos ei ole hyvä tomaattisesonki, kuten esimerkiksi talvella, voi aivan hyvin suosia myös laadukasta tomaattimurskaa. Seuraava pastaresepti on herkullinen, mutta edustaa modernia italialaista keittiötä eikä siis ole perinteinen pastaresepti. Pavut kuuluvat Italiassa enemmän keittoihin ja patoihin.

 

 

PASTAA JA PAPUJA

 

1 prk tomaattimurskaa (esim. Mutti)

1-2 valkosipulin kynttä

1 punasipuli

200g papuja/ valmista härkäpapurouhetta/ linssejä

tilkka kermaa/soijakermaa

1 rkl voita

oliiviöljyä

loraus balsamicoa

ripaus suolaa

 

 

Italialaiset borlottipavut sopivat tähän hyvin, myös kuorimattomat punaiset linssit tai ruskeat linssit. Jos sinulla on kotona joitakin papuja liotettuina ja keitettyinä, käytä niitä maun mukaan. Purkkiversioina löytää kaupoista borlottipapuja ja voipapuja, ne sopivat italialaiseen makumaailmaan.

 

Silppua sipulit ja kuullota niitä voissa. Lisää pannulle myös hieman oliiviöljyä ja tomaattimurska. Sekoita sitten joukkoon loraus balsamicoa ja ripaus suolaa. Lisää myös pavut ja lopuksi tilkka kermaa.

 

Vinkki! Tämä kastikepohja on muuten myös mainio perusta intialaiselle ruoalle. Jos mukaan lisää chiliä ja garam masalaa, sekä korvaa kerman halutessa jogurtilla, on maukas intialainen kastike valmiina!

 

Italiassa on ihania pestoja, ja keskenään hyvin erilaisia. Yksi lemppareistani on ehdottomasti pistaasipesto. Se on helppo valmistaa itse ja sitä voi ihanasti käyttää pistaasirisoton pohjana

 

 

PASTAA JA PISTAASIPESTOA

 

Pistaasipähkinöitä

oliiviöljyä

parmesania

 

 

Tämä tuhti ja täyteläinen pesto syntyy käden käänteessä. Pilko kuoritut pistaasipähkinät pieneksi rouheeksi veitsellä tai morttelin avulla, lisää oliiviöljyä ja raastettua parmesania, ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. On makuasia haluaako pestosta rouheampaa vai silkkisempää. Halutessa mukaan voi lisätä myös pecorinoa!

 

Kun aiheena on pastat, on tietysti muisteltava Italiaa. Viime syksynä aurinko helotti vielä täydellä teholla, ja näiden viiniköynnösten takana sijaitsi ihana oliivitarha. Kauempana alhaalla siinsi Välimeri turkoosina, jossain horisontissa häämötti tulivuorisaari

 

Tämä ihana talo on erään poliitikon kesäasunto, jonka verannalla nautimme lounasta, ja mitäs muutakaan se oli kuin pastaa

<3

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Peston historiaa

Kaikki tuntevat italialaisen peston, varsinkin basilikapeston, pesto alla genovesen. Olen aiemmin tehnyt blogipostauksenkin pestojen eri versioista ja alueellisista eroavaisuuksista. Sillä kun italialaisesta keittiöstä puhutaan, jokaisella maakunnalla, joskus jopa jokaisella kaupungilla lähestulkoon on omat erikoisuutensa. Vihreä ja ihana basilikapesto on kuitenkin kotoisin Ligurian ja Ranskan Provencen alueelta. Alla genovese, genovalaiseen tapaan. Ajattelin kuitenkin tällä kertaa kirjoittaa hieman perinteistä, ja puhua jopa muinaisista roomalaisista 

 

Olen kuullut kerrottavan, että perinteisesti pesto alla genovesen kanssa on nautittu Mandilli di Sæa-nimistä pastaa. Pastataikinasta on tällöin tehty ohuita, suuria ja taitettavia paloja, kuin silkkisiä "nenäliinoja". Usein kuitenkin peston kanssa nautitaan pastaa johon kastike hyvin tarttuu. Tällaisia pastalaatuja ovat esimerkiksi casarecce, fusilli ja trofie. Myös spagetin käyttö on tavallista. Pidän paljon pestoista, ja niin pitivät jo roomalaisetkin!

 

Sillä "kaikki tiet vievät Roomaan", ja "jo muinaiset roomalaiset" taitavat olla lauseen aloituksia, joilla ylioppilaskirjoitusten ainekirjoitusta ei saanut koskaan aloittaa. Ainakin ne ovat varsin puhkikuluneita ilmauksia. Silti jo Antiikin Roomassa ne muinaiset roomalaiset kerskailivat siitä kenellä on komein puutarha, järjestivät ylenpalttisia kilpa-ajoja ja niin, söivät pestoa.  Antiikin aikoihin pestoon käytettiin ainakin juustoa, yrttejä ja valkosipulia. Nykyisen Italian keittiö ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen roomalaiseen keittiöön. Vaikka Välimeren maut ovat toki maistuneet jo Antiikin aikoina, niin italialaisen keittiön eriytyneisyys on peräisin ennen kaikkea siitä, että maa on ollut jakautuneina useiksi kuningaskunniksi ennen yhdistymistä Italian valtioksi. Monet nykypäivänä tunnetut raaka-aineet, kuten esimerkiksi tomaatti, chili ja paprikat eivät vielä Rooman valtion aikoina olleet tunnettuja, sillä ne ovat alun perin tuontitavaraa. Ja voisiko kukaan kuvitella Etelä-Italian keittiötä ilman tomaattia ja chiliä?

 

Tunnettu pestoresepti mainion ja kuvassakin näkyvän casarecce-pastan kanssa nautittuna on casarecce con pesto alla siciliana. Kuten aiemminkin olen todennut, Sisiliassa pestoja on erilaisia, on munakoisopestoa, ja omia suosikkejani pistaasipestoa ja artisokkapestoa, sekä esimerkiksi pesto alla trapaneseä. Tässä kuitenkin casareccen kanssa nautittava versio pesto alla sicilianasta

 

 

PESTO ALLA SICILIANA

con casarecce

4 hengelle

 

500g kiinteitä tomaatteja

1-2 valkosipulin kynttä

50g pinjansiemeniä

100g parmesania

150g ricottaa (ricotta di mucca)

puntti basilikaa

150g italialaista oliiviöljyä (tai maun mukaan)

suolaa ja mustapippuria

 

(pieni pala peperoncinoa)

 

n.400g casarecce-pastaa

 

 

Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tahnaksi. Jätä kuitenkin koostumus rouheaksi, peston ei ole tarkoitus olla täysin silkkistä kastiketta. Italiassa kaupoista saa tuoreeltaan raastettuna juuston niin halutessaan, mutta jos käytössäsi oleva juusto on könttänä niin kannattaa raastaa parmesani pienemmäksi ennen sekoitusta. Myös tomaatit voi halkaista ensin, tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Itse pidän siitä, että pestossa on mukana pientä potkua ja peperoncino kuuluu sisilialaiseen keittiöön, joten se sopii myös tähän reseptiin hyvin!

 

Italiassa on hyvin tavallista ostaa pala parmesania ja pyytää myyjää raastamaan se valmiiksi. Italiaksi raastettu parmesani on parmigiano grattugiato. Muistan aina kun rakas ystäväni oli juuri muuttanut Italiaan ja pyysi reippaasti kaupassa raastettua juustoa. Hän näytti myyjälle haluamaansa juustopalaa ja pyysi sen jälkeen, että saisi parmigiano gratuito, ilmaista juustoa.

;D

 

Vinkki! Käytä pestossa miedon makuista, hyvää oliiviöljyä. Kitkerä ja karvas maku maistuu helposti läpi, ja tässä öljyä ei myöskään käytetä paistamiseen joten italialainen extra virgine-öljy sopii mainiosti reseptiin!

 

Cefalú marraskuun auringossa

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Halloumisalaatti

Halloumisalaatti on yksinkertaista, mutta hyvää. Ja ehdottomasti kaikessa simppeliydessään yksi lempisalaateistani. Ruokaisankin siitä saa helposti, eli se maistuu paitsi aterian lisukkeena, myös itse ateriana. Muutamalla niksillä siitä tulee todella herkullista!

 

Yksi tärkeä tekijä on paistaa halloumi tarpeeksi rapeaksi ulkokuoreltaan. Se onnistuu mainiosti lisäämällä pannulle hieman voita ja öljyä. Halutessa voi lisätä jopa pienen lorauksen siideriä tai hunajarommia

 

 

HALLOUMISALAATTI

 

Halloumijuustoa (puolikas paketista riittää)

1-2 kypsää avokadoa

kirsikkatomaatteja

rucolaa tai Italian salaattisekoitusta

pinjansiemeniä

kourallinen tuoretta basilikaa

pieni nippu korianterin varsia silputtuna

(kurkkua)

 

Marjaisen makea, mutta sopivan hapokas vinaigrette sopii tähän salaattiin täydellisesti kastikkeeksi. Sen sijasta voi kuitenkin käyttää simppelisti:

 

Oliiviöljyä

muutama tippa balsamicoa/sitruunan mehua/limeä

ripsaus suolaa

 

 

Paahda paloiteltua halloumijuustoa pannulla yhdessä pinjansiementen kanssa. Käytä voita, jonka seassa on hieman oliiviöljyä tai pähkinäistä öljyä kuten seesamiöljyä. Lisää pannulle myös pienen pieni loraus omenasiideriä, hunajarommia tai esimerkiksi vermuttia tai sherryä. Anna alkoholin palaa kokonaan pois, ja halutessasi voit lisätä pannulle myös kasviksia, joita käytät salaatissa paistettuna, esim. munakoisoa tai kesäkurpitsaa, jotka rakastavat suorastaan tällaista käsittelyä. Jos käytät munakoisoa, käytä runsaasti oliiviöljyä. Paista juustolle rapea pinta, varo polttamasta siemeniä! Pilko muut salaatin ainekset ja sekoita, asettele juustot pinnalle ja kaada päälle vinaigrette/salaattikastike

 

Vinkki! Jos käytät oliiviöljypohjaista kastiketta, voit lisätä salaatin joukkoon esim. granaattiomenan siemeniä mehuineen. Se antaa kivan marjaisan lisän. Myös appelsiini sopii halloumijuuston kaveriksi, mutta itse en yleensä käytä sitä tomaatin ja kurkun kaverina

 

Linkki vielä kahteen mainioon vinaigretteen, karhunvatukka-laventelivinaigrette ja granaattiomena-laventelivinaigrette

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Paahdettu paprikakeitto

 

Kylmien säiden ihana piristäjä on kupillinen kuumaa keittoa. Väriä ja makua monta päivää jatkuneen harmauden keskelle toi välimerellinen tunnelma, joka vie ajatukset makumatkalle Espanjasta Tunisiaan. Paahdoin ainekset uunissa, mutta jos on mahdollisuus savustaa ne niin savuinen aromi sopisi tähän myös hyvin!

 

 

PAAHDETTU PAPRIKAKEITTO

 

3 (espanjalaista) suippopaprikaa

1 keltasipuli

3 valkosipulin kynttä

kourallinen manteleita/pistaasipähkinöitä

3 terttutomaattia/pihvitomaattia

1-2tl harissaa

1-2tl balsamicoa/punaviinietikkaa

ripaus savustettua paprikaa (jauhettuna)

ripaus kuminan siemeniä

2-3 timjamin oksaa

1 rosmariinin oksa

suolaa

oliiviöljyä

 

 

Asettele kasvikset, pähkinät ja yrtit reunalliseen uunivuokaan, valele kevyesti oliiviöljyllä paprikat ja yrtit. Sipulin ja valkosipulin kynnet voi laittaa kuorineen vuokaan. Paahda n. 210-220C uunin tehosta ja asetuksista riippuen 20-30 minuuttia tai kunnes paprikat ovat saaneet mustia täpliä pintaansa, niiden kuori alkaa irrota ja tomaattien kuori on myös halkeillut. Kuori paahdetut sipulit ja poista kuori myös pistaasipähkinöistä. Poista yrtit, tai jos käytät timjamia, sen puumainen varsi. Soseuta kaikki ainekset keskenään mausteiden ja etikan kanssa maukkaaksi keitoksi. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa tai harissaa

 

Vinkki! Tämä keitto käy myös kastikkeesta. Sen voi halutessa suurustaa leivällä tai suuremmalla määrällä pähkinöitä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi lohkoperunoiden kaverina kauniina oranssinpunaisena kastikkeena!

 

 Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Välimerellinen salaatti

Kun ihana joukko ystäviä kohtaa hyvän ruoan merkeissä, vietetään elämää onnellisten tähtien alla!

Tässä salaatissa ei ole mitään sen kummemmin ihmeellistä, mutta kastike on kokeilemisen arvoinen! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on tosi ihana ja kaunis salaatti, josta lapsetkin tykkäävät. Granaattiomenan makeus yhdistettynä limen kirpeyteen ja kurpitsansiemenöljyn suolaisuuteen tekevät salaatista tosi maukkaan

 

 

VÄLIMERELLINEN SALAATTI

 

1 avokado

1 päärynä

1 appelsiini

puolikas pieni fenkoli

Italian salaattisekoitusta

 

Kastike:

1 granaattiomena

1 lime

2-3 rkl kurpitsansiemenöljyä

 

 

Pilko päärynä, avokado ja appelsiini lohkoiksi salaattisekoituksen päälle, ja leikkaa ohuenohuita viipaleita fenkolista joukkoon. Halkaise granaattiomena ja purista mehu siementen kera lasiin tai pieneen kulhoon, sekoita siihen myös yhden limen mehu, ja 2-3 rkl kurpitsansiemenöljyä. Kaada kastike salaatin joukkoon ja sekoita hyvin!

 

Helppoa ja tosi hyvää!

 

Vinkki! Karamellisoi hiuksenhienoksi suikaloitua appelsiinin kuorta koristeeksi joukkoon niin saat salaatista gourmet-version!

 Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Taateli-appelsiinikeksit

Vaikka päivät ovat kääntyneet kohti valoa ja talvi kohti kevättä, niin silti sydämeen hiipii aika ajoin auringon kaipuu. Se hiipii, vaikka rakastaisi talvea kuten minä. Nämä eteläisen Välimeren makujen innostamat keksit vievät ajatukset aurinkoisiin päiviin, jossa valo viipyy valkoisiksi rapatuilla seinillä, leikkii appelsiinipuiden lehvistössä ja maistuu kukkaisen makeissa mauissa, jolloin pähkinät ja ruusuvesi maustavat niin suolaisia kuin makeitakin annoksia, ja kuivatut hedelmät ja sitruspuut tuoksuvat ja maistuvat kaikkialla

 

TAATELI-APPELSIINIKEKSIT

 

3 dl durumvehnäjauhoja

2 dl kuivattuja taateleita

1-2 rkl sokeria/vaniljasokeria

60g voita

0,5 dl appelsiinin mehua

1 kananmuna

 

palanen suklaalevyä raastamiseen

 

 

Pilko taatelit pieniksi, ja sekoita vehnäjauhojen ja sokerin kanssa. Lisää kananmuna ja purista mehu appelsiinista, sekoita, ja nypi sitten voi sekaan. Muotoile taikinaksi ja aseta viileään lepäämään n. tunniksi. Pyörittele taikinasta varovaisesti pitko ja raasta suklaalevystä kuorrute päälle, kierittele pätköä jotta suklaa tarttuu kolmelle sivulle (paitsi pohjaan), ja leikkaa veitsellä sentin paksuisia viipaleita. Paista keksit leivinpaperin päällä uunissa 175C n. 15 minuuttia

Vinkki! Keksien resepti muistuttaa pitkälti aikaisemman postauksen suolaisia pistaasi-parmesaanikeksejä, ja perusrakenne onkin samankaltainen. Makuja voi varioida ja vaihdella, kuten sokerin määrääkin. Makean ystävät nauttivat suuremmasta sokerimäärästä kekseissä. Kannattaa kokeilla sokerina itse tehtyä vaniljasokeria!

 Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.