Parisuhdekipot

 

Kevään tulon huomaa, kun herää aamuyöstä siihen että talitintti laulaa niin vimmatusti, vaikka vähän stadin murteella, mutta kuitenkin. Iltakävelyllä kotini lähettyvillä lintuja uiskenteli yhä enemmän sulaneen, mutta edelleen hyisen virran keskellä, kevään saapumisen myötä illat ovat vihdoin pidentyneet ja juhannusvauvat syntyvät maailmaan. Satumaisen kauniissa ilta-auringossa näkee seikkailevia lintupareja, ja uusi energia innostaa toimimaan. Kuten esimerkiksi keramiikan tekoon, tietenkin

 

 

Kevät on romanttista aikaa, ja muistuttaa minua tekemistäni parisuhdekupposista. Tein myös sarjan näitä joskus häälahjaksi ystävilleni, jokaisen kipon pohjaan tuli kannustava teksti, kuten "ite oot", "sä aloitit" ja niin edelleen :)

 

 

"Lupasiksmä jotain?"

"Did I ever promise you anything?"

 

Tämä voisi toki päteä aika moneen muuhunkin nykyelämän ilmiöön

 

 

Joskus on aika lähteä uusille vesille, omin jaloin

Joskus lipua yhdessä kohti auringonlaskua

(olipas imelää!)

 

Joskus valo on kultainen, hetki on otollinen, ja seura oikea,

keramiikkakuppi ei halkea uunissa, lasite on asettunut täydellisesti,

ja kaikki sujuu kuin vettä vaan,

joskus.!

 

 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Moussaka

 

Talvinen valo hohti liljankukkien lävitse ja sai valkoiset kukat hehkumaan aivan uudella tavalla. Ihailin niitä, juovuttavaa tuoksua ja valtavan suuria kukintoja, ja olin tyytyväinen että minulta löytyi vanha tekemäni keraaminen ruukkumaljakko, suuri kuin mikä, joka palveli tätä tarkoitusta loistavasti. Sain liljankukat syntymäpäivälahjaksi, ne tuntuivat resonoivan talven valkoisuutta, valoa joka on täynnä iloa ja syvää, puhdasta rauhaa. Juuri sitä

 

 

Iloinen ystävä poikkesi kylään talvipäivän kimalluksessa, ja mietin mitä loihtisin kaappini antimista. Liljat tuoksuivat, valo siivilöityi ikkunoista, ja ilma oli purevan kylmä. Ajatukset vaelsivat jonnekin patojen äärelle, Kreikkaan ja Lähi-Itään ja täyteläisten herkkujen luo. Päädyin lämmittävään moussakaan, tällä kertaa hieman tuunatulla versiolla, ja tästä munakoisoperunavuoasta tulikin todella hyvää, ja ystävästä entistäkin iloisempi ;)

 

 

 

MOUSSAKA

eli munakoiso-perunavuoka

 

Muutama peruna (vuoan koosta riippuen)

1 munakoiso

Ricotta-juustoa tai Mozzarellaa tai Patros-fetaa

Manchego-juustoa

1 prk tomaattimurskaa (Mutti)

oliiviöljyä

 

Tämä resepti on helpompi ja hieman raikkaampi versio perinteisestä moussakasta. Pitkän kaavan mukaan tehtynä tekisin tähän juustokastikkeen. Lisäsin kuitenkin myös tomaatti-munakoisokastikkeen ohjeen tähän perään, jos vuoan haluaa valmistaa perinteisemmällä tavalla!

 

Pilko munakoisot ohuiksi viipaleiksi, ja itketä niitä hetken aikaa. (Oikeaoppinen sisilialainen munakoisojen itketysohje täällä) Pese perunat ja viipaloi ne myös ohuiksi pyöreiksi viipaleiksi. Lado vuoan pohjalle perunaviipaleita, ripauta suolaa pinnalle ja lorauta oliiviöljyä päälle. Lado sitten itketetyt munakoisoviipaleet seuraavaksi kerrokseksi. Kaada munakoisojen päälle runsaasti oliiviöljyä. Voit laittaa tähän väliin jo juustoviipaleita. Lado vielä perunaviipalekerros ja lisää ricottaa pinnalle. Kaada vuoan päälle tomaattimurska, käytä tässä laadukasta tomaattimurskaa, joka maistuu pehmeältä ja hyvältä, kaada vielä hieman oliiviöljyä, ja raasta reilusti Manchegoa pinnalle

 

Paistetaan uunissa 225C n. tunnin

 

Vinkki! Voit lisätä myös valkosipulia, tuoretta basilikaa, timjamia, minttua, oreganoa tai rosmariininoksan maustamaan tomaattikastiketta!

 

 

 

TOMAATTIKASTIKE MUNAKOISOLLA JA FETALLA

 

1 Munakoiso

muutama suuri terttutomaatti tai 1 prk tomaattimurskaa

2 valkosipulin kynttä

1 sipuli

pala kesäkurpitsaa

Patros-fetaa

nokare voita

tuoreita yrttejä

oliiviöljyä

suolaa

 

Paista itketetyt munakoisoviipaleet pannulla oliiviöljyssä yhdessä hienonnettujen valkosipulin kynsien kera. Viipaloi tomaatit ja lisää pannulle. Anna hautua niin, että nestettä kunnolla irtoaa. Lisää myös kesäkurpitsan viipaleet. Kun tomaateista on alkanut muodostua kastike, pilko feta joukkoon. Käytä maun mukaan puolikas - koko paketti. Sekoita välillä, feta sulaa hieman kastikkeeseen. Lisää vielä nokare voita ja tuoreita yrttejä, kuten basilikaa, timjamia, lehtipersiljaa, persiljaa, oreganoa, minttua tai tilliä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Kastike on valmista kun se on paksuuntunut ja munakoiso on pehmennyt

 

Lado vuokaan kerroksittain perunaviipaleita ja tomaattikastiketta, ja lisää pinnalle vielä juustoviipaleita, sekä raasta esim. Manchegoa kaiken kruunuksi. Juustoinen tomaattikastike ei vaadi erikseen juustoista valkokastiketta, mutta lisäämällä Bechamel-kastiketta pinnalle saa halutessa vielä perinteisemmän moussakatunnelman. Minusta tämä vuoka oli kuitenkin jo varsin täydellistä tällaisenaan!

 

Valmis moussaka hupeni parempiin suihin ennen kuin kamera ehti kuvaamaan sen, joten viimeinen palanen on hieman surkea otos. :) Kuva kertoo kuitenkin sen, että moussaka oli todella maukasta ja lämmitti kaunista talvipäivää eteläisellä tunnelmallaan!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

 

 

Tuhansien tähtien meri

 

Kauan sitten, hyvin kauan sitten jossakin Etelä-Amerikan vuorilla, tutkivat inkat tähtitaivasta. Vuoristoisessa ja jylhässä maisemassa oli järviä ja lampia, joiden pinnalle he levittivät köysiä ja naruja. Vesi heijasti taivaan, avasi tähtien asentojen salaisuudet. Köydet helpottivat aspektien laskemista ja liikkeiden tunnistamista. Taivas kuin vesi, vedessä tuhansien tähtien meri

 

 

Eräänä syysiltana kuljin kosken vierustaa, ilta-aurinko värjäsi maiseman punaiseksi ja sai vedenkin hehkumaan. Muutama kalastaja piirtyi tummana purppuraista taivaanrantaa vasten, ja veden kosteus tuntui raikkaana ilmassa, kuin henkäyksenä iholla. Niin voimakasta, niin vahvaa. Syksyn värit hehuivat kuin nuotiotuli, lämmittäen, vangiten, hieman kunnioitusta herättäen

 

 

 

Vanha silta piirtyi pian silhuetiksi auringon koskettaessa sen kivistä pintaa

Niin kaunis kuin auringonlasku onkin, muistuttaa se samalla luopumisesta ja siihen liittyvästä tuskasta

 

Auringon punainen taistelu kertoo siitä, että syksy on voittanut kesän, ja että illat pimenevät kohti talvea

 

Pimeinä iltoina taivaalle levittäytyy kuitenkin tähtien meri, se kaikkein suurin valtameri, joka muistuttaa äärettömyydestä ja omasta rajallisuudesta. Samalla se muistuttaa aina läsnäolevista mahdollisuuksista. Kun inkat halusivat tutkia taivaita, he katsoivat veteen. Taolaisen viisauden mukaan vesi on valoa, ja valo oikeastaan vettä. Siinäpä viisautta pohdittavaksi, kun seuraavan kerran katsoo valonsädettä vesipisarassa

 

 

Pimeitä iltoja ja tunnelmallisia hetkiä varten tein keraamiset kukkalyhdyt, jotka levittävät valoa pimeässä kuin tähdet. Taivas on siis valoa, valo on tulta. Taivas on vettä, meri heijastaa tähdet. Kynttilän liekkikin siis voi olla kuin maahan laskeutunut tähti, suurimman valtameren asukas. Ainakin minun tähtivaloni

 

 

Sytytin tulet useampaan lyhtyyn, ja tulitikkua raapaistessani sytytin mielessäni kaksi liekkiä

 

 

Suurempaan ja sameampaan lyhtyyn sytytin tulen polttamaan kaikki menneet murheet pois, ja muistuttamaan siitä mikä elämässä on tärkeää. Pienempään, mutta kirkkaampaan lyhtyyn sytytin tuikun tulevaisuuden toiveita varten, ja se paloikin kirkkaasti. Tähtivaloni, pieni pala valtamerta puutarhassani. Kun katsoin niiden kaunista valoa ne muistuttivat minua siitä, että olemme samasta materiasta rakentuneita kuin tähdetkin

 

 

Ja koska mekin olemme tähtiä suuressa valtameressä, muistuttivat lyhdyt myös siitä, että kaikki on taivaalla mahdollista, kuten merelläkin

Myös ne ihanimmat ihmeet!

 

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.