Tervetuloa Ihmemaahani

Tervetuloa Ihmemaahani

torstai 12. syyskuuta 2013

Tuhansien tähtien meri

 
Kauan sitten, hyvin kauan sitten jossakin Etelä-Amerikan vuorilla, tutkivat inkat tähtitaivasta. Vuoristoisessa ja jylhässä maisemassa oli järviä ja lampia, joiden pinnalle he levittivät köysiä ja naruja. Vesi heijasti taivaan, avasi tähtien asentojen salaisuudet. Köydet helpottivat aspektien laskemista ja liikkeiden tunnistamista. Taivas kuin vesi, vedessä tuhansien tähtien meri

 
 
Eräänä syysiltana kuljin kosken vierustaa, ilta-aurinko värjäsi maiseman punaiseksi ja sai vedenkin hehkumaan. Muutama kalastaja piirtyi tummana purppuraista taivaanrantaa vasten, ja veden kosteus tuntui raikkaana ilmassa, kuin henkäyksenä iholla. Niin voimakasta, niin vahvaa. Syksyn värit hehuivat kuin nuotiotuli, lämmittäen, vangiten, hieman kunnioitusta herättäen
 
 

 
Vanha silta piirtyi pian silhuetiksi auringon koskettaessa sen kivistä pintaa



Niin kaunis kuin auringonlasku onkin, muistuttaa se samalla luopumisesta ja siihen liittyvästä tuskasta


 
Auringon punainen taistelu kertoo siitä, että syksy on voittanut kesän, ja että illat pimenevät kohti talvea

 
Pimeinä iltoina taivaalle levittäytyy kuitenkin tähtien meri, se kaikkein suurin valtameri, joka muistuttaa äärettömyydestä ja omasta rajallisuudesta. Samalla se muistuttaa aina läsnäolevista mahdollisuuksista. Kun inkat halusivat tutkia taivaita, he katsoivat veteen. Taolaisen viisauden mukaan vesi on valoa, ja valo oikeastaan vettä. Siinäpä viisautta pohdittavaksi, kun seuraavan kerran katsoo valonsädettä vesipisarassa
 
 
Pimeitä iltoja ja tunnelmallisia hetkiä varten tein keraamiset kukkalyhdyt, jotka levittävät valoa pimeässä kuin tähdet. Taivas on siis valoa, valo on tulta. Taivas on vettä, meri heijastaa tähdet. Kynttilän liekkikin siis voi olla kuin maahan laskeutunut tähti, suurimman valtameren asukas. Ainakin minun tähtivaloni
 
 
Sytytin tulet useampaan lyhtyyn, ja tulitikkua raapaistessani sytytin mielessäni kaksi liekkiä
 
 
Suurempaan ja sameampaan lyhtyyn sytytin tulen polttamaan kaikki menneet murheet pois, ja muistuttamaan siitä mikä elämässä on tärkeää. Pienempään, mutta kirkkaampaan lyhtyyn sytytin tuikun tulevaisuuden toiveita varten, ja se paloikin kirkkaasti. Tähtivaloni, pieni pala valtamerta puutarhassani. Kun katsoin niiden kaunista valoa ne muistuttivat minua siitä, että olemme samasta materiasta rakentuneita kuin tähdetkin
 
 
Ja koska mekin olemme tähtiä suuressa valtameressä, muistuttivat lyhdyt myös siitä, että kaikki on taivaalla mahdollista, kuten merelläkin


Myös ne ihanimmat ihmeet!

 
 
Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti