Tuhansien tähtien meri

 

Kauan sitten, hyvin kauan sitten jossakin Etelä-Amerikan vuorilla, tutkivat inkat tähtitaivasta. Vuoristoisessa ja jylhässä maisemassa oli järviä ja lampia, joiden pinnalle he levittivät köysiä ja naruja. Vesi heijasti taivaan, avasi tähtien asentojen salaisuudet. Köydet helpottivat aspektien laskemista ja liikkeiden tunnistamista. Taivas kuin vesi, vedessä tuhansien tähtien meri

 

 

Eräänä syysiltana kuljin kosken vierustaa, ilta-aurinko värjäsi maiseman punaiseksi ja sai vedenkin hehkumaan. Muutama kalastaja piirtyi tummana purppuraista taivaanrantaa vasten, ja veden kosteus tuntui raikkaana ilmassa, kuin henkäyksenä iholla. Niin voimakasta, niin vahvaa. Syksyn värit hehuivat kuin nuotiotuli, lämmittäen, vangiten, hieman kunnioitusta herättäen

 

 

 

Vanha silta piirtyi pian silhuetiksi auringon koskettaessa sen kivistä pintaa

Niin kaunis kuin auringonlasku onkin, muistuttaa se samalla luopumisesta ja siihen liittyvästä tuskasta

 

Auringon punainen taistelu kertoo siitä, että syksy on voittanut kesän, ja että illat pimenevät kohti talvea

 

Pimeinä iltoina taivaalle levittäytyy kuitenkin tähtien meri, se kaikkein suurin valtameri, joka muistuttaa äärettömyydestä ja omasta rajallisuudesta. Samalla se muistuttaa aina läsnäolevista mahdollisuuksista. Kun inkat halusivat tutkia taivaita, he katsoivat veteen. Taolaisen viisauden mukaan vesi on valoa, ja valo oikeastaan vettä. Siinäpä viisautta pohdittavaksi, kun seuraavan kerran katsoo valonsädettä vesipisarassa

 

 

Pimeitä iltoja ja tunnelmallisia hetkiä varten tein keraamiset kukkalyhdyt, jotka levittävät valoa pimeässä kuin tähdet. Taivas on siis valoa, valo on tulta. Taivas on vettä, meri heijastaa tähdet. Kynttilän liekkikin siis voi olla kuin maahan laskeutunut tähti, suurimman valtameren asukas. Ainakin minun tähtivaloni

 

 

Sytytin tulet useampaan lyhtyyn, ja tulitikkua raapaistessani sytytin mielessäni kaksi liekkiä

 

 

Suurempaan ja sameampaan lyhtyyn sytytin tulen polttamaan kaikki menneet murheet pois, ja muistuttamaan siitä mikä elämässä on tärkeää. Pienempään, mutta kirkkaampaan lyhtyyn sytytin tuikun tulevaisuuden toiveita varten, ja se paloikin kirkkaasti. Tähtivaloni, pieni pala valtamerta puutarhassani. Kun katsoin niiden kaunista valoa ne muistuttivat minua siitä, että olemme samasta materiasta rakentuneita kuin tähdetkin

 

 

Ja koska mekin olemme tähtiä suuressa valtameressä, muistuttivat lyhdyt myös siitä, että kaikki on taivaalla mahdollista, kuten merelläkin

Myös ne ihanimmat ihmeet!

 

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.