Kun repo palavassa hännässään juoksee halki taivaanrannan, maalaten sen kirkkaana hehkuvaan violettiin, punaiseen, oranssiin, keltaiseen ja vihreään, loistavat revontulet öisellä taivaalla. Kun syyskuu saapuu pohjoiselle pallonpuoliskolle, juoksee repo öisin metsänreunoja, halki puutarhan ja kasvimaan se juoksee, ja värjää luonnon ja vihannekset palavalla hännällään.
Eikö vain? :)
Joskus lieskat leimahtavat valkoisiksi
kuten silloin kun tupakka kukkii
Joskus tuli on voimakasta ja intohimoista, sanotaanhan että lieskat nuolevat toisiaan kivutessaan ylöspäin
Joskus tulessakin näkee kylmempiä sävyjä
ja välillä repo on väsynyt juoksustaan, ja sen hännän leimuavat liekitkin ovat jo nääntyneet
Toisinaan valo syttyy uudelleen, pienestä säteestä, pienestä kipinästä
sitten valo lisääntyy, tai hiillos syttyy uudelleen
Revontulet ovat kauniita, voimakkaita, taianomaisia, ihania
Joskus tuli polttaa, ja repo juoksee nopeammin
Väri saa aikaan liikettä, jopa niin, että krookukset ovat erehtyneet vuodenajastaan, ja puskevat uutta satoa syksyn tullen
Mikä sitten sammuttaa tulen revon hännästä? Onko se Lapin talvinen kylmyys? Hohtava hanki? Vai mikä sammuttaa tulen?
Kun syksyiset auringonsäteet vedeksi muuttuvat, alkaa kesä lopulta olla ohi, vaikka merivesi olisikin vielä lämmin. Tässä lähes syyskuun puoliväli, ulkosaariston merivesi on vielä paikoin 17 asteista
Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti