Keskellä Välimerta, suunnilleen Napolin ja Sisilian välissä meren syvyyksissä sijaitsee Euroopan suurin tulivuori Marsili. Sen huippu jää puoli kilometriä pinnan alle, ja jos sen seinämät sortuisivat syntyisi niin valtava tsunami, että sen sanotaan voivan peittää alleen lähes koko rannikon puoleisen Etelä-Italian. Turkoosissa, runsaassa ja anteliaassa meressä uinuu hiljainen vaara. Se tunnelma on kuin Sisilian saari itse, joka elää jatkuvasti, maanjäristykset muokkaavat sen perustuksia, kesäinen aurinko paahtaa sitä niin kuumasti, että vuorenrinteet kuivuvat ja puut syttyvät itsestään palamaan, ja ihmisten sydämiin on sekoittunut rentouden ja nautinnollisen arjen lisäksi häivähdys pelkoa ja painavaa surua. Sisilian keittiön antimet ovat uskomattoman ihania, puhtaita ja yksinkertaisia. Sen ruokalajit ovat ylistyslaulua Välimeren kulttuurikausille, peperoncinon tulisuus polttaa kielen päällä kuin katse sisiliaisten temperamenttisissa silmissä, se häivähtää hetken suussa kuin viiltävä tuska kipeän muiston yhteydessä. Elämän makuisista aineksista syntyy myös yksi maailman parhaista keittiöistä.
Kuten Andalusiassa, myös Sisiliassa tuoksuvat appelsiininkukat kaduilla, ne tuoksuvat keittiöissä ja ne maistuvat arancinoissa, appelsiinin näköisissä friteeratuissa risottopalleroissa, joiden täytteenä käytetään milloin pinaattia, milloin sieniä, ja hyvin usein savustettua ricotta-juustoa ricotta salataa. Tonnarellan auringonlaskukin muistutti arancinoa, se hehkui kuin herkullinen oranssi pallo taivaanrannassa.
Sisilialaiselle keittiölle tyypillisiä aineksia ovat erilaiset munakoisot, joita saa monissa väreissä ja muodoissa. Sisiliassa käytetään myös fenkolia, varsinkin lehtifenkolia, jolla on tillimäinen varsi.
Tyypillistä on myös, että ruoka-aineet friteerataan, kuten esimerkiksi kurpitsan kukat
Tietyissä osissa saarta syödään myös cous cousia, ja arabialainen perintö näkyy muutenkin ruokakulttuurissa. Se maistuu rusinoissa, se maistuu appelsiininkuoressa, se tuoksuu mausteneilikoissa ja narskuu manteleissa ja pinjansiemenissä, se tuntuu sitrushedelmissä ja loistaa keltaisena sahramissa. Minun ajatukseni se vie myös maurilaiseen Espanjaan. Vaikka Sisiliassa näkee kulttuurikausien kerrostumia Antiikin Kreikan aikaisissa raunioissa, arabialaisissa palatseissa, roomalaisissa rakennelmissa, maanjäristyksen jälkeen rakennetuissa barokkivilloissa, viikingeiltä perityissä geeneissä, jotka hohtavat sinisinä silminä tai vaaleampina hiuksina, niin sisiliaiseen tunnelmaan kuuluu tyypillisenä myös tietty konservatiivisuus ja ajan pysähtyneisyys. Sisilia ei ole kiireinen Milano, eikä hienostuneiden renessanssiaarteiden Toscana. Mutta temperamentistaan sisilialaiset usein tunnetaan.
Tämä seteli oli pieninä palasina kadulla. Jos se revittiin riidan seurauksena, oli varmasti aikamoista teatteria!
Sisiliassa on myös pitkä, kuuma kesä. Jotkut ruoat kuten paahdettu tomaattipyre, voidaan kuivata auringossa. Eräänä helteisenä kesäpäivänä Etna tuprutteli täyttäen taivaan savupilvillä, kivitalojen ikivanhat pitsiset kaiteet olivat vääntyneet entistä koukeroisemmiksi, talojen seinät hohtivat vaaleanpunaisina ja laventelin sinisinä jyrkkääkin jyrkempää vuorenrinnettä vasten, ja alhaalla hohti turkoosi Välimeri.
Kävelimme myös kerran jumalaisen kauniissa, Antiikin Kreikan aikaisessa kaupungissa Milazzossa. Ilta oli lämmin, meri tyyni, ja kuu paistoi taivaalla hehkuen sataman yllä. Vaaleanpunaiset katulyhdyt reunustivat kadunvarsia, meren kostea ilma tuntui hivelevän kasvoja rantakadulla ja vuorenrinteen ravintoloiden kauniisti valaistut terassit täyttyivät puheensorinasta. Oli pimeää ja niin suloisen lämmintä, niin pehmeää. Ja kaikkialla kukkivat oleandrot, eri väriset oleanterit. Ne kukkivat myös vanhan renessanssipalatsin pihalla, joka aikoinaan oli ollut jonkin kreivin kesäasunto, ja jonka terassilla usein söimme. Vanha mies puku päällä tarjoili meille valkoiset hansikkaat tärisevissä käsissään, kyntteliköt koristivat pöytiä ja valuttivat kynttilänsä kankaisille liinoille, pääskysten tehdessä pesää pääni yläpuolelle holvikaareen.
"Mitä sitten tapahtuu, jos Marsili purkautuu tai muuten vain tsunami iskee?" -No onneksi tässä on edessä Lipari-saaret, kuten edessä näkyvä Vulcano, jatkuvasti aktiivinen tulivuorisaari. Jos sinne matkustaa laivalla niin näkee tulivuoren purkauksia päivittäin. Illalla saaren asukkaat sytyttävät valoja, jotka hohtavat tänne saakka. "Tai sitten me ajetaan vuorille turvaan." -Joo ajetaan vuorille turvaan! "No sitten me voidaan muuttaa tänne!"
Hyvä ystäväni muuttikin.
Sisilialaiseen kulttuuriin, kuten italialaiseen kulttuuriin muutenkin, kuuluu ruoan paljous varsinkin juhlapäivinä. Silloin Prosecco-pullot poksahtelevat auki ja pidot jatkuvat yömyöhään.
Vieraillessame sisilialaisissa puutarhajuhlissa lempeä merellinen tuulahdus tuntui ilmassa, ja lämpötila oli yölläkin yli 30 astetta. Villan olohuoneen ovet aukesivat patiolle, johon oli katettu tarjoilustaan notkuva pöytä, rosmariinipensaat kasvoivat luonnonvaraisena, puutarhaan oli sytytetty kynttilöitä, nuotiossa hehkui tuli. Tarjolla oli kuutta eri lajia jäätelöä, eikä mitä tahansa jäätelöä vaan Italian parhaaksi valittua artesaanijäätelöä, ja se jos mikä oli hyvää! Lämmin, pimeä, Välimeren ilta. Onnellisia, iloisia, rentoja ihmisiä. Yhdet ihanimmista juhlista, joissa olen koskaan vieraillut.
Ja Italiassa kun ollaan, kaikki on kaunista, jopa pakastimesta esiin nostetut valmiit jäätelötuutit! Jotka eräs La Mamma kaivoi esille lapsivieraita varten.
Sisilian rannikot ovat myös täynnä keittiöarvoltaan laadukkaita mereneläviä, ja Sisiliasta lähtee päivittäin lasteittain tuoretta miekkakalaa, simpukoita, mustekaloja ja muita meren antimia eri puolille Italiaa. Onneksi saarta ympäröivä merivesi on myös useimmiten niin kirkasta, että uimari kykenee erottamaan merisiilit hyvin. Joskus pohjasta löytyy kauniita kuoria. Halusin tuoda tämän mukanani Suomeen, ja toinkin. Tuhansina palasina.
Sebastiano sukelsi merimakkaran, joka päästettiin toki takaisin kotiinsa
Milazzon rannalla vesi oli niin kirkasta, että syvyyden unohti. Vesi oli myös vilvoittavan viileää, kuin Pohjois-Suomen järvivesi kesäkuumalla.
La dolce vita, ja kuten Italiassa sanotaan: "Dolce a far niente", suloinen joutilaisuus!
Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti