Onhan Barcelona kaunis, kiistämättä, vaikkei olekaan kaunis kuten Venetsia tai kaunis kuten Praha. Ja kyllähän Barcelona henkii historiaa, vaikka ei toki samalla tavalla kuin Rooma, tai samalla tavalla kuin Ateena. Ja onhan se keskeinen näyttämö eurooppalaisessa historiassakin, vaikkei samalla tavalla kuten Pariisi, Berliini tai Cordoba. Mutta Barcelonassa onkin jotain muuta. Kun illat pimenevät sen kadut täyttyvät iloisista ihmisistä, jotka suuntaavat baareihin. Jätskibaareihin. Ja he parveilevat kaduilla valtavat kreppijäätelöannokset käsissään. Ja 1300-luvun kujilla viinibaareja, tulkaa sisään, meillä on hyvä meno tänään, klassinen yökonsertti, saatte lipun hintaan lasillisen viiniä tai luomuappelsiinimehua, tuorepuristettuna tietenkin! Ja aurinko, meillä on tämä aurinko ja tämä kaunis meri tässä, ja vuorikin meillä on ja taidetta. Ihanaa arkkitehtuuria. Keskellä kaupunkia patsaita, Mirón patsas tuossa noin, ole hyvä. Ja tämä on ihmisten kaupunki, ihmisille suunniteltu, toisin kuin Suomen kaupungit, virastoja, insinöörien diktatuuria teillä, arkkitehtien diktatuuria. Tämä kaupunki on tehty asukkaille, viihtyisäksi, helpoksi, nautittavaksi. Elämä on täällä tehty nautittavaksi. Ja kuten perheemme ystävä katalonialainen José totesi: "Kaiken me saimme, meillä on kaikki, mutta yksi asia kyllä harmittaa. Olisi vielä pitänyt saada Jeesuskin."
Barcelona, ihanista ihanin, yksi lempikaupungeistani. Tänään, juuri nyt, mitä vaan voi tapahtua näiden taivaiden alla, kenties tähti putoaa eteeni ja tuo mukanaan jonkun ihmeen,
tai siltä ainakin tuntuu kun kävelee Barcelonassa
Jos historiaa tarkastelee, on Barcelonan kivisille kaduille tallentunut surua niin paljon, että seinien luulisi valuvan kyyneliä. Kenties hyvät haltiat sitten suojelevat kaupunkia, koska sen tunnelma on niin aurinkoinen silti. Ainakin tämä silta selvästi on jonkun haltian parveke
Barcelonan ilmapiirissä on jotain sallivaa, jotain nautiskelevaa. Erikoinenkaan arkkitehtuuri ei ole kauhistus, ja katolisen maan kirkontorniin voidaan suunnitella surrealistisia pilviä ja hedelmiä, kuten Sagrada Familiaan on suunniteltu. Kirkontorniin. Osaisinko tätäkään kuvitella suomalaisen kirkonkylän kellotapuliin? En tarkoita että tarvitsisikaan, mutta ideana, osaisinko?
Kun Barcelonassa järjestettiin olympialaiset, uimahyppyjen kisapaikka sijoitettiin niin, että taustalla aukeni kaunis kaupunki parhaimmillaan, Sagrada familian tornit taustalla siintäen. Kisojen jälkeen maauimala avattiin yleisölle. Ja meri, se on lämmin, se on kaunis, kimmeltävän sininen Välimeri, paljon kauniimpi kuin eteläisen Espanjan meri monessakaan paikassa. Meri takaa myös runsaan paikallisen ruokakulttuurin, johon kuuluvat myös tomaattileivät
PA AMB TOMÀQUET
eli katalonialaiset tomaattileivät
Kovakuorista maalaisleipää
1 tomaatti
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
manchegoa
suolaa
Leikkaa leipä viipaleiksi ja kaada loraus öljyä pannulle. Espanja on maailman suurin oliviiöljyn tuottaja, joten tähän reseptiin sopivat hyvin espanjalaiset oliiviöljyt, kuten esimerkiksi Carbonell tai Ybarra. Kuumenna pannua ja leikkaa valkosipulin kynnestä pää pois. Käytä sitten kynttä pannulla niin, että siitä irtoaa makua öljyyn. Hiero sen jälkeen vielä leipiä valkosipulilla. Paista viipaleet rapeiksi. Voit myös hieroa valkosipulia leipiin tässä vaiheessa. Karhea pinta imee valkosipulia paremmin, mutta on samalla voimakkaamman makuista. Ripauta suolaa leiville ja kostuta niiden pinta oliiviöljyllä, mikäli ne ovat paahtuneet kovan rapeiksi. Halkaise tomaatti ja hiero puolikasta leivän pintaa vasten kunnolla niin, että leivistä tulee tomaattisen mehukkaita. Voit halutessasi lisätä vielä pinnalle manchegojuustoa, vaikka se ei olekaan perinteinen tapa. Mutta väliäkö sillä, se tekee leivistä todella hyviä! Kuin katalonialaisia versioita italialaisista bruschetta-leivistä!
Tomaattileivät ovat ihana iltapala tai herkku salaatin kera
Ripaus manchegoa antaa niille lisää luonnetta ja tekee ruokaisemmaksi
Välimeri Arenys de Marissa, Barcelonan kupeessa
Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
