Kesäpasta

Kesän ihanin herkku on mansikat! Ei, kun vadelmat. Eiku karviaiset. Mustikat! No oma suosikkini lapsuudesta lähtien on selkeä, vastaukseni olisi tuoreet herneet. Mansikat sulavat suuhun ja ovat vähän eri asia, mutta kesä ei ole kesä ilman ihania, tuoreita herneitä. Lapsena kun ajoimme mökille juoksin ensimmäiseksi äidin kasvimaalle katsomaan, joko hernesato on kypsynyt. Enkä ole kyllästynyt vieläkään. Herneistä saa myös ihania kesäisiä ruokia, niitä kannattaa suosia intialaisen ruoan valmistuksessa kuten palak paneerissa.

 

Italiassa Veneton alueella valmistetaan herneruokia, herneet sopivat siis hyvin myös risottoihin. Kesäisistä tuoreista versioista innostuneena valmistin myös ihanan pastakastikkeen.

 

KESÄPASTA

 

2 dl tuoreita, riivittyjä herneitä

2 valkosipulin kynttä

1 dl kermaa

puolikas kuivattu peperoncino

2 rkl tuoretta, silputtua minttua

1 lehtipersiljan oksa

muutama basilikan lehti

iso nokare voita

loraus oliiviöljyä

ripaus suolaa

 

pastaa ja parmesania

 

Riivi herneet paloista ja tarkista ettei niissä ole matoja ja että ne ovat kunnossa. Lisää pannulle voita ja oliiviöljyä ja kypsennä hienonnettu valkosipuli yhdessä peperoncinon kanssa. Voit rouhia chilin pieneksi halutessasi voimakkaampaa potkua. Lisää seuraavaksi tuoreet herneet ja tarvittaessa hieman voita. Sekoittele pannulla ja kun voi on täysin sulanut ja sekoittunut herneisiin, lisää kerma. Mausta ripauksella suolaa. Hienonna tuoreet yrtit ja ripottele pinnalle. Kun kastike on valmis, sekoita pasta sen joukkoon pannulla ja raasta päälle tuoretta parmesania. Nam!

 

Vinkki! Jos tuntuu siltä, että kastike kaipaa hieman lientä ota 1 dl pastan keitinvettä talteen, ja lisää se kastikkeeseen yhtä aikaa pasta kanssa. Vesi on tärkkelyspitoista ja tämä menetelmä on hyvin tyypillinen italialaisessa keittiössä, vaikka se voi tuntua hieman oudolta mikäli metodi ei ole entuudestaan tuttu. Toki kastiketta voi jatkaa myös kermalla tai tilkalla kasvislientä. Voisulassa maustuneet herneet kuitenkin maustavat pastan hyvin jo pienemmällä nestemäärällä.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kolmen basilikan pasta

 

Tervehdys kesätauon jälkeen! Yksi ihanimpia asioita tässä vuodenajassa, vaikka se olisi sateinen ja kylmäkin, on satokauden runsaus ja anteliaisuus. Itse kasvatetuista yrteistä ja vihanneksista saa ihania ja helppoja ruokia silloinkin kun kasvualustana toimii ikkunalauta tai parveke ruukkuineen. Varsin kiva vaihtoehto jos haluaa muutaman yrtin kasvattaa itse on kokeilla erilaisia basilikalajikkeita.

Basilika sopii makunsa puolesta lähes kaikkeen, se on korvaamaton pastaruoissa, tomaatin ja juustojen paras kaveri, ihanaa leivän päällä ja salaateissa, ja vihreän pesto alla genovesen perusainesosakin se on. Itse kasvatan eri basilikalajikkeita, kreikkalaista, thaimaalaista, punaista, ananasbasilikaa ja perinteistä kaupoista saatavaa basilikaa myös. Suosikkejani ovat afrikan sininen basilika, thaibasilika ja limebasilika. Maukas pesto syntyykin eri basilikalajikkeista, jotka kaikki löytyivät omasta ruukkupuutarhastani.


KOLMEN BASILIKAN PESTO

kourallinen kreikkalaista basilikaa/pensasbasilikaa
kourallinen Afrikan sinistä basilikaa (kukkineen)
kourallinen maustebasilikaa (perusbasilika)

yhteensä n. 2-3 dl

1/5 sitruunan puristettu mehu
1-2 valkosipulin kynttä
1 dl raastettua parmesania
2 rkl pinjansiemeniä
hyvää oliiviöljyä

Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella tai hakkaa pieniksi morttelissa, lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Jos käytät morttelia niin aloita hakkaamalla yrttejä niin, että ihanat aromit irtoavat ja lisää öljyä hiljalleen kun muut ainekset ovat jo murskaantuneet. Lisää halutessa joukkoon myös lehtipersiljaa, pecorinojuustoa tai rouhittua pähkinää/ manteleita.

Tähän sopii erityisesti kierteinen ja perinteinen peston kanssa nautittava casarecce-pasta


KOLMEN BASILIKAN PASTA

4-5 tuoretta tomaattia
1 valkosipulin kynsi
2 dl maustebasilikaa, Afrikan sinistä basilikaa ja kreikkalaista/pensasbasilikaa
1 dl kermaa/soijakermaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä

penneä, rigatonia, casarecceä, fusillia tai muuta pastaa johon kastike hyvin tarttuu

Kuullota valkosipulia öljyssä hetki, lisää pilkotut tomaatit sekaan ja kypsennä kunnes voit kevyesti lastalla painelemalla irrottaa tomaateista mehut pannulle. Lisää suolaa, osa silputusta basilikasta, kerma ja kuumenna hetki. Lisää loput basilikat ja kun kastike on valmista sekoita se hyvin pastan joukkoon ja raasta halutessasi päälle tuoretta parmesania.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Vuohenjuustocarbonara

Kaikki italialaiset reseptit eivät vie Roomaan, mutta on muutama resepti, jonka tie vie suoraan sinne. Pastaa syödään eri puolilla Italiaa, ja vain jotkut pastaruoat kuten cacio e pepe ovat kotoisin ikuisen kaupungin alueelta. Toinen tällainen pastaruoka, ja kenties se kuuluisin roomalainen pasta ja yksi kuuluisimmista italialaisista (pasta)ruoista ylipäätänsä, on pasta alla carbonara. Oikeaoppisesti valmistettuna pasta alla carbonara on keltainen, kananmunapohjainen ja kermaton klassikko, jossa pasta on usein spagettia.

Jos haluaisin valmistaa kasvisversion carbonarasta, joka muistuttaisi mahdollisimman paljon alkuperäistä, käyttäisin suolaisen guancialen tai pekonin sijasta aurinkokuivattuja tomaatteja, sitruunamehua, pecorinoa ja keltuaisia. Tämä juustoinen pastakastike sai kuitenkin nimensä sen kananmunakastikkeesta ja valmistustavasta. Tuli muuten todella maukasta, ja vuohenjuuston maku sopii reseptiin mainiosti.


VUOHENJUUSTOCARBONARA

1 kananmuna
1 keltuainen
( tai 2-3 keltuaista)
1 dl raastettua parmesania/pecorinoa
1 dl vuohentuorejuustoa
2 rkl silputtua basilikaa ja lehtipersiljaa
loraus oliiviöljyä/sitruunan mehua
ripaus suolaa

spagettia tai muuta pastaa (kuvassa farfalle)

Keitä pasta suolatussa vedessä ja valmista sillä aikaa kastike kattilassa. Vatkaa kananmunien rakenne hyvin rikki, lisää juustot, yrtit, tilkka öljyä ja ripsaus suolaa. Sekoita hyvin niin, että seoksesta muodostuu tasainen kastike. Kun pasta on kypsynyt, valuta se siivilässä ja siirrä kastikekattila lämpimälle levylle. Sekoita hyvin ja ole tarkkana. Kastike saa hieman tekeytyä kokoon, mutta ei ole tarkoitus että kananmunat kypsyvät liikaa. Jos levy on hyvin kuuma, tämä tapahtuu nopeasti. Ole siis hyvin tarkkana tässä, kastike syntyy käden käänteessä. Kaada pasta hieman sakeutuneen kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Valmis carbonarakastike on paksuhkoa, mutta ei missään nimessä kypsää munakokkelia. Sen valmistaminen on helppoa, mutta hieman tarkkaavaisuutta vaativaa. Raasta lopuksi pinnalle pecorinoa/parmesania.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Pappardellea venetsialaisittain

 

Veneton alueella ei oikeastaan perinteisesti syödä pastaa eikä pizzaa, vaan maakunta on tunnettu esimerkiksi polentaruoista ja maukkaista risotoista. Toki kun kävelee Venetsian haikean romanttisia kanavan varsia kohtaa monia paikkoja, jotka tarjoilevat näitä Italiaan liitettäviä pizza- ja pastaherkkuja. Maustekaupan myötä Venetsiassa kuitenkin alettiin aikoinaan viljellä riisiä siihen sopivien suotuisien olosuhteiden vuoksi. Tästä johtuen alue on kuuluisa ihanista risotoistaan. Muita aitoja venetsialaisia ruokalajeja ovat esimerkiksi carpaccio, persikkaiset, kuohuvat bellinit ja vaikka ei tarkalleen tiedetä mihin tämän tunnetun ruokalajin historia sijoittuu, sitä pidetään hyvin venetsialaisena jälkiruokana, nimittäin tira mi sù, "nosta minut ylös, nosta minut hänen luokseen, nosta minut Taivaisiin", eli tiramisu.

 

Miksi sitten pastaa venetsialaisittain? Tämän reseptin pohjana toimii maukkaaseen hernerisottoon sopiva makumaailma. Valmistit sitten pastakastikkeen tai ihanan risoton, nämä samat ainekset käyvät molempiin.

 

 

PAPPARDELLEA VENETSIALAISITTAIN

 

1,5 dl tuoreita herneitä

2 valkosipulin kynttä

2 pientä, kuivattua peperoncinoa

1 dl soijakermaa

1 tl voita/gheetä

oliiviöljyä

tuoretta minttua

suolaa

 

pappardelle-pastaa

 

 

Käytä tässä mieluiten tuoreita herneitä, joten aloita riipimällä ne irti paloista. Määrät eivät ole niin tarkkoja, oman maun mukaan voi hyvin soveltaa.  Pilko valkosipulit ja lisää ne pannulle oliiviöljy-voiseokseen. Lisää myös kuivatut chilit, mutta älä pilko niitä tai päästä siemeniä pannulle. Lisää herneet ja kun valkosipulit ovat hieman kypsyneet, sekoita soijakerma sekaan, mutta nouki chilit pois pannulta tässä vaiheessa. Lopuksi kaada pappardelle kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta suolalla ja tuoreella mintulla.

 

Vinkki! Kastikkeen idea on olla keväisen kepeä, mutta voit korvata soijakerman kermalla ja mintun basilikalla. Vegaanisen ruoasta saa jättämällä voin pois. Risottopohjana jätä kerma pois, ja lisää lientä kuten sienirisotossa tai pistaasirisotossa.

 

Nam!

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Viehättävät villiyrtit

Toukokuu on mitä parhainta hortoiluaikaa. Villisti vihertävät yrtit ja versot puskevat maasta ja ovat maukkaimmillaan. Myös kaupungeista löytyy oivia apajia villivihanneksista kiinnostuneille. Kun kerää yrtit puhtaalta paikalta ja tuntee poimimansa kasvit tarjoaa keväinen luonto herkullisen aarreaitan.

 

Hortoillen Helsingissä. Villiyrttisato on herkullisimmillaan juuri nyt. Yksi loistava esimerkki villivihanneksesta on vuohenputki, jonka lehdet ovat nuorina versoina maukkaita salaateissa ja piirakoissa. Myöhemmin kesällä vuohenputkea eivät syö edes vuohet.

 

Muita tyypillisiä villivihanneksia, joita kaupungstakin löytää helposti, ovat esimerkiksi ketunleipä, voikukka, suolaheinä, horsma, villivadelman lehdet, pihlajan silmut ja nokkonen.

 

Pihalajan silmuissa esimerkiksi on amareton maku, ja olen joskus tehnyt amarettojuustokakkua niitä käyttäen. Vadelmanlehdistä saa hiostamalla aromikasta teetä, vuohenputki maistuu maukkaalta piirakoissa, munakkaissa ja salaateissa, nuorta horsmaa voi käyttää parsan tavoin, ja nokkosesta saa perinteisten keittojen, lettujen ja sämpylöiden lisäksi myös maukasta pestoa!

Viime kesänä mökillä villiyrtit taipuivat munakkaaksi, salaatiksi ja myös piirakoiksi. Villivihannesten kerääminen on myös mukavaa, kun hortoilin Helsingissä päivä oli kaunis ja kaupunki luontoapajineen tuntui ihmeelliseltä aarreaitalta.

Tässä muutama villiyrttiresepti herkullisten ja helppojen ruokien valmistukseen.

PASTAA JA HORSMANVERSOJA

 

n.10 horsman nuorta versoa

2 valkosipulin kynttä

1 dl soijakermaa/kermaa

2 tl gheetä/voita/oliiviöljyä

(1 dl paseerattua tomaattia)

 

 

Puhdista horsman versot mahdollisesta mullasta ja tarkista ettei varressa ole juurta mukana. Ryöppää versoja kiehuvassa vedessä n. 5 minuuttia. Vesi muuttuu kauniin vihreäksi. Pilko sillä aikaa valkosipulin kynnet ja kuullota niitä pannulla gheessä. Itse käytin oliiviöljyä ja gheetä. Lisää sitten horsman versot pannulle ja paista muutama minuutti niin että ne saavat makua ja varret varmasti kypsyvät. Lisää sitten soijakerma ja ripaus suolaa. Halutessasi voit lisätä myös paseerattua tomaattia, se sopii tähän hyvin mutta ilman tomaattikastiketta villiyrtit pääsevät enemmän esille. Sekoita kastike spagetin/pastan joukkoon, raasta päälle parmesania ja nauti!

 

Vinkki! Kastikkeen voi valmistaa hyvin käyttämällä voita ja kermaa. Soijakerma sopii kuitenkin kevyempänä vaihtoehtona yrteille hyvin ja ghee puolestaan antaa ihanan pähkinäisen vivahteen.

 

 

 NOKKOSPESTO

 

3 dl ryöpättyjä nokkosia

1-2 valkosipulin kynttä

30g pinjansiemeniä

oliiviöljyä

1 rkl sitruunan mehua

1,5 dl raastettua parmesania

suolaa

 

 

Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä n. 5 minuuttia. Kannattaa käsitellä niitä hanskat kädessä. Keittämisen jälkeen polttavuus on kuitenkin kadonnut. Ryöpätyistä nokkosista voi poistaa varret varsinkin jos ne tuntuvat hieman puisilta. Toukokuussa villivihannessadon aikaan varret kuitenkin yleensä ovat vielä kapeita ja pehmeitä, eikä niitä tarvitse poistaa.

 

Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella kauniiksi tummanvihreäksi pestoksi. Nokkospesto on maultaan vahvaa ja voimakkaan aromikasta. Käytän itse siihen yleensä hieman enemmän valkosipulia kuin basilikapestoon. Nokkospesto sopii pastan ja perunoiden kaveriksi, grilliherkkujen kylkiäisiksi, leivälle tai kaikkeen mihin pesto muutenkin sopii. Se on myös erittäin terveellistä, sillä nokkonen on varsinainen vitamiinipommi ja hyvä raudan lähde.

 

Tiesitkös, että nokkonen sisältää enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini, enemmän rautaa kuin pinaatti, enemmän kalsiumia kuin maito ja enemmän piitä kuin lehtikaali? Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia, A, E, K1 ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. (Lähde: Arctic Warriors)

 

Yksi ihanimmista kevätruoista on ehdottomasti vignole, italialainen helppo ja nopeatekoinen vuodenajan herkku. Villiyrtit sopivat hyvin maustamaan vignolea, jonka tarkempi resepti kevätkuvineen löytyy täältä.

 

 

VILLIYRTTIVIGNOLE

 

0,5L kasvislientä

(fondia tai 2 kasvisliemikuutiota)

tuoreita herneitä

parsakaalin nuppuja

tuoretta pinaattia

nuorta vuohenputkea

suolaheinää

muutama horsman lehtiverso

pala purjoa

lohko varhaiskaalia

tuoreita härkäpapuja

tuoretta minttua

rosmariinin oksa

timjamin oksa

2 valkosipulin kynttä

1 banaanisalottisipuli/ 2 salottisipulia

 

 

Valmista kasvisliemi. Hienonna sillä aikaa sipulit, purjo ja valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä/voissa. Lisää sitten kasvisliemi sekaan yhdessä rosmariinin ja timjamin kanssa. Jos käytät härkäpapuja tässä, silvo ja keitä niitä ensin, n.20-25 minuuttia. Kun keittoaikaa on jäljellä n. 10 minuuttia, lisää parsakaalinnuput, raastettu kaali ja tuoreet herneet joukkoon. Paria minuuttia ennen villiyrtit ja viime minuutilla pinaatin lehdet ja lopuksi silppua minttua pinnalle. Vignole on kaunis, terveellinen ja keväinen ruokalaji, väriä siihen saa lisäämällä joukkoon violetteja mangoldin varsia, tai kauniita oransseja babyporkkanoita. Määrät ovat suhteellisia, n. kourallisia. Jo muutama villiyrtti joukossa antaa säväyksen.

 

Vinkki! Nokkonen sopii tähän myös hyvin. En kuitenkaan itse lisännyt sitä reseptiin sen voimakkaan maun vuoksi. Jos et löydä maukkaita ja tuoreita härkäpapuja, käytä nuoria ja maukkaita herneitä (ilman palkoja).

Ketunleipää eli käenkaalia, jota joskus myös revonrieskaksi kutsutaan. Neiti Nokkosia, joilla on poltteleva kieli, mutta asianmukaisella valmistuksella niistä saa esiin vahvan maun ja uskomattoman anteliaan ravinteikkuuden. ;)

 

Ja keväinen vihreys on ihanaa, aidan tällä ja tuolla puolella!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Nopeita pastaruokia

Aina ei ehdi lumoutua padoista ja kattiloista, vaikka olisi lukenut Elle Tavolaa, italialaista ihanaa ruokalehteä tai katsonut monena päivänä Jamie Oliveria telkkarista ja vannonut että kokkaa jotain niistä "helpoista herkuista". Pian.

 

Joskus ei myöskään ehdi laittaa ruokaa, sillä elämässä tapahtuu kaikenlaista mielenkiintoista. Käsinuket esimerkiksi ovat järjestäytyneet ryhmäselfietä varten ja joku pieni on keittänyt kalakeittoa sileistä kivistä

 

Joskus on yksinkertaisesti liian kaunista

 

Joskus töissä menee tavallista pidempään, tai joskus sitä kohtaa odottamattomia blokkeja ja hidasteita kesken tärkeiden valokuvien lajittelun

 

Joskus on myös liian monta nälkäistä suuta ruokittavana ihan yllättäin,

tai joku hieno muisto menneestä pysäyttää ja vie ajatukset muualle. Kuten isäni tekemä puinen juna vaunuineen

Ja ihanaahan on se, että helpon ja yksinkertaisen ei tarvitse tarkoittaa muuta kuin maukasta ruokaa. Jos kaipaan nopeaa ja herkullista ateriaa, niin valmistan aika usein italialaista tai meksikolaista ruokaa. Ja Italiahan tulee luonnollisesti mieleen simppelistä mutta herkullisesta, ja koska olen pastojen ystävä jaan tässä muutaman vinkin!

 

 

PASTAA TOMAATTI-BASILIKAKASTIKKEESSA

 

Kirsikkatomaatteja

puntti basilikaa

2 valkosipulin kynttä

1-2dl kermaa/soijakermaa tai kaurakermaa

parmesania

 

 

Sillä aikaa kun pasta kypsyy suolatussa vedessä kastike ehtii valmistua hyvin. Kuori ja pilko valkosipulit, kuullota niitä hetki oliiviöljyssä ja lisää halkaistut kirsikkatomaatit pannulle. Kun tomaatit alkavat pehmetä paina niitä kevyesti lastalla niin että nesteet irtoavat pannulle, ja lisää kerma. Ripsauta suolaa ja sekoita tomaattiseksi kastikkeeksi, ja riivi lopuksi basilikan lehdet joukkoon. Voit myös hieman hakata yrtin lehtiä morttelissa ensin. Sekoita lopuksi kastike pastan sekaan ja raasta parmesania päälle!

 

Jos ei ole hyvä tomaattisesonki, kuten esimerkiksi talvella, voi aivan hyvin suosia myös laadukasta tomaattimurskaa. Seuraava pastaresepti on herkullinen, mutta edustaa modernia italialaista keittiötä eikä siis ole perinteinen pastaresepti. Pavut kuuluvat Italiassa enemmän keittoihin ja patoihin.

 

 

PASTAA JA PAPUJA

 

1 prk tomaattimurskaa (esim. Mutti)

1-2 valkosipulin kynttä

1 punasipuli

200g papuja/ valmista härkäpapurouhetta/ linssejä

tilkka kermaa/soijakermaa

1 rkl voita

oliiviöljyä

loraus balsamicoa

ripaus suolaa

 

 

Italialaiset borlottipavut sopivat tähän hyvin, myös kuorimattomat punaiset linssit tai ruskeat linssit. Jos sinulla on kotona joitakin papuja liotettuina ja keitettyinä, käytä niitä maun mukaan. Purkkiversioina löytää kaupoista borlottipapuja ja voipapuja, ne sopivat italialaiseen makumaailmaan.

 

Silppua sipulit ja kuullota niitä voissa. Lisää pannulle myös hieman oliiviöljyä ja tomaattimurska. Sekoita sitten joukkoon loraus balsamicoa ja ripaus suolaa. Lisää myös pavut ja lopuksi tilkka kermaa.

 

Vinkki! Tämä kastikepohja on muuten myös mainio perusta intialaiselle ruoalle. Jos mukaan lisää chiliä ja garam masalaa, sekä korvaa kerman halutessa jogurtilla, on maukas intialainen kastike valmiina!

 

Italiassa on ihania pestoja, ja keskenään hyvin erilaisia. Yksi lemppareistani on ehdottomasti pistaasipesto. Se on helppo valmistaa itse ja sitä voi ihanasti käyttää pistaasirisoton pohjana

 

 

PASTAA JA PISTAASIPESTOA

 

Pistaasipähkinöitä

oliiviöljyä

parmesania

 

 

Tämä tuhti ja täyteläinen pesto syntyy käden käänteessä. Pilko kuoritut pistaasipähkinät pieneksi rouheeksi veitsellä tai morttelin avulla, lisää oliiviöljyä ja raastettua parmesania, ja soseuta sauvasekoittimella tahnaksi. On makuasia haluaako pestosta rouheampaa vai silkkisempää. Halutessa mukaan voi lisätä myös pecorinoa!

 

Kun aiheena on pastat, on tietysti muisteltava Italiaa. Viime syksynä aurinko helotti vielä täydellä teholla, ja näiden viiniköynnösten takana sijaitsi ihana oliivitarha. Kauempana alhaalla siinsi Välimeri turkoosina, jossain horisontissa häämötti tulivuorisaari

 

Tämä ihana talo on erään poliitikon kesäasunto, jonka verannalla nautimme lounasta, ja mitäs muutakaan se oli kuin pastaa

<3

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Tomaatti-basilikapasta

Tapahtuipa jotain jännittävää! Nimittäin pari talvea sitten, kun talvi vielä oli talvi ja pääsi yllättämäänkin, niin ruukkupuutarhassani talvehtinut kirsikkapuu pääsi kuivumaan. Viime kesänä siirtelin ruukkua ja olin aikeissa luopua koko puusta, mutta en sitten kuitenkaan raaskinut kun köynnökset olivat kietoutuneet rungon ympärille niin innostuneesti. Kastelin puuta aika ajoin nyt syksyn mittaan, olin peittänyt mullan sammalilla, ja kuinka ollakaan, eräänä aamuna tällä viikolla se yllätti silmuillaan! Pian pienet, valkeat kukat täyttävät parvekepuutarhan, ja aion istua aamupalalla niitä ihaillen

 

Vaikka vielä ei ihan ole yrttisesonki, on kauppoihin saapunut niin hyvälaatuisia basilikoita, että olen nautiskellut helpoista ja maukkaista, jopa kesäisistä, pastakastikkeista ja tässä yksi helppo mutta herkullinen, terveellinen ja vegaaninen ohje

 

 

TOMAATTI-BASILIKAPASTA

 

Kirsikkatomaatteja (rasiallinen)

2 valkosipulin kynttä

puntti tuoretta basilikaa

1 dl soijakermaa/kaurakermaa

chilisuolaa

oliiviöljyä

 

pastaa

(esim. casarecce, fusilli)

 

 

Hienonna valkosipulin kynnet ja paista niitä pannulla yhdessä kirsikkatomaattien kanssa. Lisää myös soijakerma ja 1/3 basilikasta. Anna tomaattien pehmetä hieman, soijakerman sakeentua ja kaada kastikeainekset sitten korkeareunaiseen astiaan, lisää loput basilikasta ja pari hyppysellistä chilisuolaa. Soseuta kastikkeeksi ja lisää pastan joukkoon!

 

Kesäisin tomaatit ovat niin ihania, että niistä voi suoraan surauttaa kastikkeen basilikan ja valkosipulin kanssa, ja lisätä myöhemmin pannulle. Ellet ole eteläisellä Välimerellä talvisaikaan tuoreen tomaattisadon äärellä, kannattaa käyttää niitä ensin paistinpannulla!

 

Vinkki! Halutessa voi lisätä mukaan myös lorauksen balsamicoa, pinjansiemeniä, lehtipersiljaa tai vaikka parmesania!

 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Korianteripasta

Keskellä sydäntalvea muisto kesästä. Ajatukset palaavat aurinkoisiin päiviin ja lämpimään merituuleen, muistoihin jotka lämmittävät pakkasillakin kuin ihanin villasukka. Ja tietysti niihin resepteihin joita ei ole vielä ehtinyt julkaista!

Kun lähtee saaristoon retkelle, täytyy tietysti pakata mukaan hyvät eväät. Ja vaikka olenkin suuri italialaisen ruoan ystävä ja tiedostan että toinen Italia-fani Jamie Oliver huudahtaisi nyt, että pasta täytyy tarjoilla heti keittämisen jälkeen, koska se imee paljon nestettä itseensä ja turpoaa helposti ylikypsäksi! Ja vaikka Jamie on ihana Jamie ja todella taitava kokki jota kannattaa kuunnella, niin silti uskallan sanoa, että tämä pastaresepti on varsin ihana retkieväs ja energiabuusteri, ja samalla sopivan kevyttä herkkua kuumanakin päivänä!

Korianteripastaa nautin ensimmäisen kerran äitini tekemänä. En ollut kovin innostunut ideasta ensin, sillä korianteri tuo mieleen aasialaisen keittiön maut tai Karibian tai vähintäänkin Itä-Afrikan, että miten siihen nyt sitten pasta sopisi harmonisesti, varsinkin kun korianterin maku on varsin voimakas ja suorastaan pistävä. Vaan sopiipa hyvinkin! Ihanaa olla väärässä! Koska korianteripasta on tosi herkullista ja kivaa vaihtelua perinteisiin resepteihin

 

Korianterista valmistetaan siis pestokastike, joka Suomessa yleensä liitetään vihreään basilikatahnaan, tai punaiseen, aurinkokuivatuista tomaateista tehtyyn versioon. Mielleyhtymä basilikapestosta on jopa niin voimakas, että valmistaessani joskus pistaasipestoa ystäväni hämmästeli että "kutsutko sinä tosiaan tätä pestoksi". Sillä italialainen pesto ei tosiaan tarkoita ainoastaan pesto alla Genoveseä, Genovan alueen tapaan valmistettavaa pestoa, vaan tahnan variaatioita on lukuisia ja taas lukuisia. Sisiliassa esimerkiksi pestoa tehdään munakoisostakin

 

Eli miksei sitten korianteristakin?

Eh, koska se ei ole italialainen yrtti... Italiassa se kuuluisi pyhäinhäväistysten tai vähintään outouden sarjaan, mutta joskus saa ajatella niinkin, että laajakatseisuus voi olla hyve perinteitä kunnioittavassa ruokakulttuurissakin. Ja tämä pesto on todella hyvää, eikä ihme kyllä, lainkaan läpitunkevaa tai pistävän makuista!

 

 

KORIANTERIPESTO

 

Puntti tuoretta korianteria

kourallinen tuoretta basilikaa

50g parmesaania / (25g parmesaania, 25g pecorinoa)

kourallinen pinjansiemeniä

kourallinen hasselpähkinöitä

sentin kokoinen pala kuivattua peperoncinoa

hyppysellinen suolaa

puolikkaan sitruunan mehu

oliiviöljyä

 

 

Murskaa morttelissa kaikkia aineksia paitsi sitruunan mehua ja öljyä. Lisää hiljalleen öljyä, ja kaada kaikki ainekset lopuksi kannuun tai kapeaan, korkeareunaiseen astiaan ja sekoita sauvasekoittimella tahna kauniiksi pestoksi!

 

Tarjoile pastan kanssa, sekoita hyvin joukkoon!

Ja jos pakkaat pastan eväsrasiaan, ota parmesaani mukaan toiseen astiaan ja lisää vasta syödessä pastan päälle!

Nam! :)

 

Vinkki! Aasialaisista kaupoista saatava tuore, pyöreä- ja paksulehtinen korianteri on ihanan pippurista, mausteista mutta mietoa. Jos korianterin maku ei miellytä, tämä on hyvä vaihtoehto kokeilla sitä. Jos inhoaa korianteria yli kaiken, saattaa silti ihastua tähän pestoon, koska korianteri maistuu aivan erilaiselta tässä annoksessa!

Ja muista käyttää varret myös!!

 

Kannattaa myös kokeilla eri pähkinälaatuja, pistaasit ja mantelit sopivat pestoihin hyvin! Sisiliassa manteleita käytetään paljon, ja pinjansiemenet saatetaan korvata manteleilla esimerkiksi juuri pestoissa!

Joskus saaressa voi katsella kuinka mantereella sataa ja myrskyää. Tummat pilvet peittävät taivaanrannan, eikä sade kuitenkaan kastele kuin horisonttia sillä kertaa. Kerran saunoin pilvisellä säällä saaressa yhdessä vanhemman naisen kanssa, joka oli asunut koko elämänsä Helsingin saaristossa. Hän oli jo eläkeiässä ja vietti kesät teltassa, seuranaan myrskylyhty, hyönteiskirjoja ja nuotiolla valtava kahvipannu, josta sai monta litraa kuumaa vettä

 

Ja joskus pilvet väistyvät saaristossa, ja satumainen kesäparatiisi kutsuu uimaan ja istumaan rannalle

tai vaikka syömään korianteripastaa

:)

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Kreikkatunnelmissa

Erinomaista vuotta 2015!

Minulla se on lähtenyt käyntiin kreikkalaisissa tunnelmissa. Uutena vuotena kuuntelin kun buzuki soi kreikkalaisorkesterin tahdissa, ihmiset tanssahtelivat iloisesti ja rezinapullot toisensa perään avautuivat pöydillä. Jossain vaiheessa tanssin keskeltä löysimme tien ulos, ja taivaanranta täyttyi ilotulituksista. Harvinaisen mukava uuden vuoden aatto!

Kreikka on muutenkin pitkään ollut mielessäni, jopa unissani. Sen jumalaisen kaunis meri ja vanha historia, uusi historia joka on yhtä julma kuin historia aina ennenkin, ja ne ihanat kreikkalaiset maut, jotka maistuvat vuorten rinteillä kasvavissa vihreissä villiyrteissä, oliivitarhojen ikivanhoissa puissa ja suloisesti virtaavassa öljyssä, piirakoissa ja raikkaissa salaateissa ja yksinkertaisen ihanassa ruoassa, jota Välimerta ympäröivät rannat tarjoavat

Vaikka Espanja on maailman suurin oliiviöljyn tuottaja, ja vähän aikaa sitten italialaisilta ystäviltä saatu itse tehty oliiviöljy on ihanaakin ihanampaa, niin yleisesti ottaen pidän varsin paljon miedoista ja pehmeistä kreikkalaisista oliiviöljyistä. Ostan mielelläni kreetalaisia lajikkeita Suomessakin, koska ne eivät ole erityisen kitkeriä eivätkä liian karvaita, ja sopivat hyvin salaatteihin

 

Kreikasta tulee tietenkin mieleen myös pinaatti ja feta, ja kokosin tähän yhteyteen muutaman ihanan kreikkalaisreseptin. Suurin lempparini on ehdottomasti spanakopita, fetapinaattipiirakka, josta pidän erityisesti pieninä erillisinä filotaikinapiiraina

 

Kuten olen aiemmin todennut, ellei näiden piirasten teko olisi niin aikaa vievää, valmistaisin niitä monta kertaa viikossa. Niin hyviä ne yksinkertaisesti ovat! Rapean filotaikinan sisälle voi lisätä myös erilaisia villiyrttejä varsinkin kevätkesällä, tai toisen villiyrttisadon aikaan loppukesästä. Tilli sopii myös aivan mainiosti fetan ja pinaatin kaveriksi!

 

Resepti ja ohje löytyvät täältä

 

Pienten piirakoiden sijaan voi valmistaa myös kokonaisen piirakan, joka sekin on mielettömän hyvää!

Ohje täällä

 

Varsin hauska tapa yhdistää kreikkalaisen keittiön pinaattipiirakan perinne, maailman keittiöiden maut ja skandinaaviset leipomukset löytyy näistä leipomistani pinaattipuusteista. Ne ovat suolaisia korvapuusteja pinaattitäytteellä, maukkaita välipaloja, jotka ainakin meillä katosivat alta aika yksikön parempiin suihin

 

Puustien resepti täällä

 

Ja kun Kreikan historia on pitkä ja vanha, ulottuu se myös nykyisen Etelä-Italian alueelle ja Sisiliaan. Vierailin loppukesästä ja alkusyksystä Syrakusan kaupungissa, Antiikin Kreikan ajoilta jo tunnetussa sisilialaiskaupungissa, joka on tunnettu ennen kaikkea siitä, että sen katuja pitkin juossut Arkhimedes huusi kuuluisaksi muodostuneen hihkaisunsa "Heureka!" Legenda kertoo miehen juosseen alasti pitkin katuja. Se ehkä tuntuu hieman tarinoinnilta, mutta Syrakusan vanha kaupunki Ortigia sen sijaan oli varsin viehättävä ja edusti hyvin erilaista Italiaa kuin renessanssikaupungit, Rooma, pikkukylät tai perinteiset italialaiskaupungit

Suljetun oven takana on valtava maalaus. Sen on maalannut, kukas muu, kuin itse Caravaggio. Maria ja Fulvio kolkuttivat ovea, ja pääsimme kuin pääsimmekin lopulta katsomaan teosta, mutta kirkon aukioloajat olivat varsin erikoiset

Kreikan ja Sisilian historia linkittyy, kuten Välimeren alueella muutenkin, myös keittiössä. Leveysasteet ovat samankaltaiset monin paikoin, meri yhtä kaunis ja aurinko yhtä polttavaa. Chili, valkosipuli, tuoreet yrtit ja yksinkertaiset kasvisruoat yhdistävät, siinä missä italialaisen basilikan käytön korvaa toisella laidalla kreikkalainen basilika tai timjami, caponatan erilaiset marinoidut kasvikset, ja pizzan kreikkalaiset versiot pita-leivästä. Italiaan kuuluu kuitenkin pasta, ja yksi lempipastaruokani onkin italialaisittain pyhäinhäväistys, pastaa fetapinaattikastikkeessa!

 

Ohje täällä

Kreikkalaisen kaalisalaatin resepti löytyy täältä

 

Opa! Haikeat, mutta elämää täynnä olevat sävelmät, vanhat kivirakennukset, jotka ovat nähneet kyyneleitä ja aurinkoa lähes yhtä paljon kuin Välimeri,

sininen ja kaunis meri,

suunnaton kyynelten valtameri

ja aina yhtä ihana

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.