Korianteripasta

Keskellä sydäntalvea muisto kesästä. Ajatukset palaavat aurinkoisiin päiviin ja lämpimään merituuleen, muistoihin jotka lämmittävät pakkasillakin kuin ihanin villasukka. Ja tietysti niihin resepteihin joita ei ole vielä ehtinyt julkaista!

Kun lähtee saaristoon retkelle, täytyy tietysti pakata mukaan hyvät eväät. Ja vaikka olenkin suuri italialaisen ruoan ystävä ja tiedostan että toinen Italia-fani Jamie Oliver huudahtaisi nyt, että pasta täytyy tarjoilla heti keittämisen jälkeen, koska se imee paljon nestettä itseensä ja turpoaa helposti ylikypsäksi! Ja vaikka Jamie on ihana Jamie ja todella taitava kokki jota kannattaa kuunnella, niin silti uskallan sanoa, että tämä pastaresepti on varsin ihana retkieväs ja energiabuusteri, ja samalla sopivan kevyttä herkkua kuumanakin päivänä!

Korianteripastaa nautin ensimmäisen kerran äitini tekemänä. En ollut kovin innostunut ideasta ensin, sillä korianteri tuo mieleen aasialaisen keittiön maut tai Karibian tai vähintäänkin Itä-Afrikan, että miten siihen nyt sitten pasta sopisi harmonisesti, varsinkin kun korianterin maku on varsin voimakas ja suorastaan pistävä. Vaan sopiipa hyvinkin! Ihanaa olla väärässä! Koska korianteripasta on tosi herkullista ja kivaa vaihtelua perinteisiin resepteihin

 

Korianterista valmistetaan siis pestokastike, joka Suomessa yleensä liitetään vihreään basilikatahnaan, tai punaiseen, aurinkokuivatuista tomaateista tehtyyn versioon. Mielleyhtymä basilikapestosta on jopa niin voimakas, että valmistaessani joskus pistaasipestoa ystäväni hämmästeli että "kutsutko sinä tosiaan tätä pestoksi". Sillä italialainen pesto ei tosiaan tarkoita ainoastaan pesto alla Genoveseä, Genovan alueen tapaan valmistettavaa pestoa, vaan tahnan variaatioita on lukuisia ja taas lukuisia. Sisiliassa esimerkiksi pestoa tehdään munakoisostakin

 

Eli miksei sitten korianteristakin?

Eh, koska se ei ole italialainen yrtti... Italiassa se kuuluisi pyhäinhäväistysten tai vähintään outouden sarjaan, mutta joskus saa ajatella niinkin, että laajakatseisuus voi olla hyve perinteitä kunnioittavassa ruokakulttuurissakin. Ja tämä pesto on todella hyvää, eikä ihme kyllä, lainkaan läpitunkevaa tai pistävän makuista!

 

 

KORIANTERIPESTO

 

Puntti tuoretta korianteria

kourallinen tuoretta basilikaa

50g parmesaania / (25g parmesaania, 25g pecorinoa)

kourallinen pinjansiemeniä

kourallinen hasselpähkinöitä

sentin kokoinen pala kuivattua peperoncinoa

hyppysellinen suolaa

puolikkaan sitruunan mehu

oliiviöljyä

 

 

Murskaa morttelissa kaikkia aineksia paitsi sitruunan mehua ja öljyä. Lisää hiljalleen öljyä, ja kaada kaikki ainekset lopuksi kannuun tai kapeaan, korkeareunaiseen astiaan ja sekoita sauvasekoittimella tahna kauniiksi pestoksi!

 

Tarjoile pastan kanssa, sekoita hyvin joukkoon!

Ja jos pakkaat pastan eväsrasiaan, ota parmesaani mukaan toiseen astiaan ja lisää vasta syödessä pastan päälle!

Nam! :)

 

Vinkki! Aasialaisista kaupoista saatava tuore, pyöreä- ja paksulehtinen korianteri on ihanan pippurista, mausteista mutta mietoa. Jos korianterin maku ei miellytä, tämä on hyvä vaihtoehto kokeilla sitä. Jos inhoaa korianteria yli kaiken, saattaa silti ihastua tähän pestoon, koska korianteri maistuu aivan erilaiselta tässä annoksessa!

Ja muista käyttää varret myös!!

 

Kannattaa myös kokeilla eri pähkinälaatuja, pistaasit ja mantelit sopivat pestoihin hyvin! Sisiliassa manteleita käytetään paljon, ja pinjansiemenet saatetaan korvata manteleilla esimerkiksi juuri pestoissa!

Joskus saaressa voi katsella kuinka mantereella sataa ja myrskyää. Tummat pilvet peittävät taivaanrannan, eikä sade kuitenkaan kastele kuin horisonttia sillä kertaa. Kerran saunoin pilvisellä säällä saaressa yhdessä vanhemman naisen kanssa, joka oli asunut koko elämänsä Helsingin saaristossa. Hän oli jo eläkeiässä ja vietti kesät teltassa, seuranaan myrskylyhty, hyönteiskirjoja ja nuotiolla valtava kahvipannu, josta sai monta litraa kuumaa vettä

 

Ja joskus pilvet väistyvät saaristossa, ja satumainen kesäparatiisi kutsuu uimaan ja istumaan rannalle

tai vaikka syömään korianteripastaa

:)

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Saunatontun valtakunnassa

 

Suomalaisille sauna on pyhä. Siellä rentoutuu ja puhdistuu niin sielu kuin ruumiskin. Saunassa on ihana tehdä erilaisia ihoa ja kauneutta helliviä hoitoja ja monia rituaalejakin saunomiseen kuuluu, ajatellaan vaikka morsiussaunaa. Yksi ihanimmista rituaaleista mitä saunaan ja saunomiseen liittyy on kuitenkin ihan omani

Samalla kun heitän kiukaan kuumille kiville sihahtavaa löylyä, heitän mielessäni sinne palamaan ja haihtumaan huoleni ja murheeni, menneet ja ikävät muistot, turhat ajatukset ja mielipahan. Joskus poltan ne jo kiukaan pesässä polttopuiden mukana, ja saattaapa käydä niinkin kuten kuvassa, että itse tuliukko, saunan henki ja salamanteri tulee vierailemaan! ;)

 

Erotatko tulen hengen kasvot? :)

 

Siellä se vahtii halon yllä, ja hoitaa huolet pois!

 

Ja on kuitenkin ehkä vielä yksi rituaali, joka on tätäkin tärkeämpi..

 

 

Nimittäin saunatontulle viimeisten löylyjen heittäminen! :)

 

 

Yksi rakkaita kesärituaalejani on myös saunominen Kaunissaaren saunassa ja uiminen kirkkaassa merivedessä. Saaret ovat mitä mainiompia piknik-paikkoja myös

 

 

Ja sähkösaunassakin voi tehdä löylyistä ihanat ja ruusuiset, ja joskus ei tarvita saunaakaan siihen että haluaa polttaa murheet pois. Kynttiläkin riittää!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Metsänhaltiaa tapaamassa

 

Kuljin vanhassa metsässä, niin vanhassa, että sen kivet olivat sammaloituneet, niin sankassa, että puiden alimmat oksat olivat kuivia ja elottomia latvojen kurotellessa valoa kohti, niin syvällä metsässä kuljin, että karhun askeleita seurasin,

kunnes silmäni suljin 

ja haltian valtakuntaan saavuin

Kaukana asutuksesta, karhujen mailla, pehmeillä kankailla, vihreillä vaaroilla,

siellä olen metsänhaltian kotona, elävässä metsässä,

kun tuntuu kuin puut kuiskisivat, kannot katselisivat,

kuin jokainen askel olisi otettava tarkoin

Vaan hyvin vanhassa metsässä voi kulkea kaupungissakin, missä merituuli on tuivertanut männyt käppyräisiksi, pehmeä sammal silittänyt jääkauden heittelemiä kiviä, jossa kalliot kohoavat ylväinä laskeutuakseen taas meren hyväiltäviksi, ja jossain kaukana siintää kaupungin silhuetti. Sellainen paikka on Kruunuvuori, hylättyjen huviloiden poukama, metsä kuin satumaa,

haltian askeleita täynnä

 

Keskellä autioita taloja olikin muotikuvaus käynnissä

 

Vanhat huvilat ovat rapistuneet, ne seisovat yksinäisinä metsässä, meren ja kallioiden ympäröimänä. Ja kun jokainen talo henkii arvokasta menneisyyttään, vanhoja vaurauden päiviä, kauniita hetkiä, oman taipaleensa upeutta, niin ei voi olla pitämättä häpeällisenä sitä, mitä villat nykyään henkivät, missä kunnossa ne metsässä seisovat

 

Miten upea talo tämä on ollutkaan

Potta ja paistinpannu, valmiina oksalla

Harva huvila on säilynyt loistokkaana, mutta Villa Hällebo on yksi säilyneistä

 

Muuttivatko omistajat keskustasta kesäksi Kruunuvuoreen? Maaseudulle saaristoon siihen aikaan? Tulivatko he vesiteitse valtavat lastit mukanaan, asettuen useammaksi kuukaudeksi taloon? Vai tulivatko he hevosten vetämillä kärryillä, pitkän matkan Helsingin keskustasta?

 

Villiviini halaa vanhaa kilpikaarnaa

 

 

Rantasaunasta voi katsella Korkeasaarta

 

 

Kun kulkee Kruunuvuoren metsässä, tuntuu siltä kuin kulkisi haltioiden valtakunnassa, metsä on niin vanhaa, niin paljon kokenutta, niin voimakasta, niin kaunista

 

Ja metsänhaltian valtakunnan peili, kaunis metsälampi

Kuin olisi jossakin toisessa maailmassa, kaukana kaupungista

Lampi oli aivan ihana. Ja kun syysaamun raikkaudessa lammen pinnalle kohoaa usva, niin jos siinä ei liiku haltioita ja keijuja mukana, niin ei kyllä missään

 

Rauhoittavaa ja hiljaista

 

Satumaisen kaunista, varmasti kaikkina vuodenaikoina. Kun lumihiutaleet leijailevat lammen pinnalle, kun kirkas jää koristelee sen, kun pakkanen kuiskailee oksat hopeiseen kuorrutteeseen, ja kun kevään ensimmäinen vihreys tavoittaa puiden silmut, mikä konsertti ja viserrys lammen luona silloin soikaan, ja miten kaunis sumu sen pinnalle joskus kohoaakaan

 

 

Satumaa keskellä Helsinkiä, myös tämä ihana huvila

 

Kaitalahden ranta. Toisella puolella metsänhaltian valtakunta

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.