Liisa´s Wonderland: Sirkus

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sirkus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. marraskuuta 2014

Varjoteatteria ja merenneitoja

Kuka sanoo ettei aikuisillakin olisi hauskaa kun leikitään? :)

Varsinkin hauskat varjoteatterihahmot innostavat aikuisiakin siinä vaiheessa iltaa kun lapset on laitettu nukkumaan, kakunpalat korjattu penkeiltä ja lattioilta lapsivieraiden jäljiltä, viinipullo mahdollisesti avattu ja kaikki ihanat satumaailman hahmot ovat avautuneet uudella persoonallisella tavalla aikuisten mielikuvitukselle!

Varjoteatterihahmot ovat kuitenkin sellaisenaan hauskoja ihan ilman lastenkutsujakin. Ystäväni, joka on kuin merenneito itse, vietti syntymäpäiviään ja tein hänelle lahjaksi pari varjoteatterihahmoa inspiroimaan kirjoittamista ja mielikuvitusta

Hahmojen luominen oli varsin hauskaa. Huomasin piirtäväni kuninkaallisia merenneitoprinsessoja, joille leikkasin sattumalta ensin jenkkakahvat ja sitten pin up-vartalon, mutta mikäs siinä!

Hahmot voivat myös olla vaikka mitä ja ketä. Olen aiemmin tehnyt varjoteatterinukkeja kouluikäiselle lapselle synttärilahjaksi, ja paitsi että tekeminen on melko yksinkertaista ja tosi hauskaa, hahmoista syntyvät varjot ovat muuten tosi hienoja!

Kannattaakin kokeilla varjotetatterihahmojen asettelemista lampunvarjostinten lähelle tai johonkin, missä (päivän)valo luo hauskoja varjoja seinille! Varsinaisista teatterileikeistä nyt puhumattakaan!

Ohjeet ja lisää varjoteatterihahmoja löytyy tästä vanhasta postauksestani

Olisikohan seuraavaksi hauska piirtää vaikka aikuisille satuhahmoja? Pin up-tyttöjä, merimiehiä, toimistotyöntekijöitä ja reppureissajia? Tai mörköjä ja haltioita inhimillisillä luonteilla?

Leikkiminen on kivaa!

Ja satumaailma ihan parasta :)

lauantai 14. syyskuuta 2013

Sirkuskukat

Joissakin asioissa on kaksi puolta hyvin vahvasti läsnä. Valo ja varjo kulkevat rinnakkain, kädestä toisiaan pidellen. Kun loppukesän auringonsäteet hellivät ihoa tuo tuuli henkäyksessään ripauksen syksyä, ja silloin ne kohtaavat, ilo ja suru, valo ja varjo, samassa hetkessä. Ja jos jossain valo ja varjo ovat koko ajan läsnä, oikeastaan niin paljon että tunnelma rakentuu niistä, niin sirkuksessa. Maalattu kyynel klovnin hymyileväksi maskeeratuilla kasvoilla, posetiivin ääni pihamaalla, värivalopallot piirtyvät tummaa taivasta vasten, jossakin teltan nurkan takana varjoja jotka pitenevät iltaa kohden, kuin hiipien teltan ympärillä kun istut sisällä, iloisen naurun jälkeinen hetki kun yleisö onkin jo lähtenyt, klovnin silmissä olikin oikeita kyyneliä,

ainakin lapsuuden mielikuvissa

Ja värikkäät viirit ilmassa, paahteisten pähkinöiden tuoksu, trapetsitaitelijat katon rajassa ja jossain tapahtuu ihmeellisiä asioita, se on taikaa, taikaa! Ja se on ihanaa

Daaliat kukkivat alkusyksyllä, niiden väriloisto on uskomaton, näyttävä, kukkien olemuksessa on jotain vangitsevaa, ne seisovat suurina ja uljaina puutarhassa kuin elävät hahmot, ja silti, niiden olemuksessa on myös jotain hieman karmivaa. Upeat daaliat, sirkuskukat

Kuten sirkuskin, daaliat tuovat mukanaan jotain eksoottista, värejä jotka tuntuvat kuuluvan jonnekin kaukomaille, terälehdet kuin eksoottisia paperiteoksia, kukinnot kuin suuria ilmapalloja

Ja koska taikurit työskentelevät sirkuksessa, on ilmassa aina ripaus taikaa. Vanhempi, viisas nainen kertoi minulle kerran, että daaliassa on enemmän DNA:ta kuin ihmisessä

Kukat henkivät iloa, karnevaalitunnelmaa, ihmeitä

Ne tanssivat kaikissa väreissä, suurina, täydellisen symmetrisinä

Joutsenprinsessan tanssi. Tossujen kärki piirtää liikkeet lattiaan kuin suurelle kankaalle, hetken aikaa taivaalla on kirkasta, kuu valaisee loistollaan hohtavan tähden, kunnes pilvi peittää sen jälleen, joutsenen tutu riekalainen, kulunut jo. Joutsenprinsessan laulu, joutsenlaulu

Uudet kukat loistavat vanhojen siirtyessä syrjään

Sirkus on myös täynnä aitoa haltioitumisen iloa, alkuhuumaa, oivaltamisen ja kokemisen taikaa, nuorta riemua

Daalia, pelottavan kaunis ja ihana, kuten sirkuskin

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Varjoteatterihahmot

Varjokuvissa on jotain nostalgista, jotain menneestä ajasta, jotain lapsuudesta. Kun lakanan virittää oviaukon ylle (tai vielä parempi, vanhan vaatekaapin oviaukkoon), aukeneekin yht´äkkiä ovi taikamaailmaan, ainakin lasten ja lastenmielisten sydämissä. Nämä varjoteatterihahmot tein pienen prinsessan synttärilahjaksi, mutta huomasin aikuistenkin nauttivan niistä niin paljon, että illalla kun lasten nukkumaanmenoaika koitti ja juhlatunnelma vielä tiivistyi, alkoikin aikuisten vuoro!

Varjoteatterin ja varjokuvahahmojen tekeminen on varsin yksinkertaista ja hyvin edullista. Lahja on ainakin lapsille mieluinen, ja mikä parasta, vielä itse tehty.

Tarvitset: Mustaa kartonkia (ei liian jäykkää eikä liian ohutta, mieluummin kuitenkin paksumpaa ja kestävämäpää materiaalia), grillitikkuja, sakset ja ilmastointiteippiä.

Kartonkini oli nurjalta puolelta valkoinen, mikä helpotti piirtämistä.

Valmiit piirrokset leikkasin saksilla irti

Mietin hahmoja, jotka kiinnostaisivat nuorta mielikuvitusta

Jos piirtäminen ei tunnu omalta jutulta, voi kokeilla yksinkertaisia malleja tai ottaa mallia vaikka satukirjan kuvista. Kruunu esimerkiksi on varsin helppo piirtää.

Kun olin leikannut kuvat kiinnitin ne grillivarrastikkuihin. Terävä pää tulee ylös hahmon selkää vasten ja tylppä pää jää sitten käyttöön, lapsiystävällisesti. Kannattaa suosia tarpeeksi tukevia tikkuja, muttei kuitenkaan markkinoiden suurimpia, ne ovat helposti liian jäykkiä ja jähmeitä.