Andalusian kaunein kevät

Espanjankielessä on sananlasku, joka suomennettuna menee näin: "Jos kohtaat sokean kerjäläisen Granadassa, anna hänelle paljon. On suuri murhe olla näkemättä kaupungin kauneutta."

Granada, granaattiomenapuiden mukaan nimensä saanut kaupunki seisoo majesteetillisena Sierra Nevadan lumihuippuisten vuorten edustalla Andalusiassa. Minulla on ollut onni vierailla Granadassa usein siihen aikaan kun kaupunki hehkuu fuksianpunaisen sävyissä, kukkivien puiden värjätessä maiseman. Granaattiomenapuut reunustavat myös La Alhambraa, maurilinnoitusta joka kätkee sisäänsä uskomattomia aarteita ja josta sanotaan, että se on maailman kahdeksas ihme. Minulle kukkivat puut ovat yksi kauneimmista ja ihanimmista näyistä. Syreenit, magnoliat, omenapuut ja kirsikat ovat kerrassaan huumaavia.

 

Kun Suomessa vielä hanget peittävät metsiä ja peltoja, värjäytyvät Andalusian vuorten rinteet myös valkoisiksi. Mantelipuut aloittavat kukintansa, ja maahan varistessaan ne ovat kuin tuoksuvia lumihiutaleita. Maaliskuussa niiden kukinta alkaa olla jo ohi, mutta vuoristossa kukkii villinä kasvavia kirsikkapuita. Seisoin Antiikin Rooman aikaisilla raunioilla, alhaalla jyrkänteen takana aukeni laakso, jonka takana hohtivat siniset vuoret, ja edessäni suhahteli valtavia hanhikorppikotkia. Katselin tätä kirsikkapuiden lomasta, jokunen lammas kirmasi takanani. Sellaisissa tilanteissa sydän pakahtuu, kuten katsoessaan vuoren rinteeltä meren takana siintäviä vuorenhuippuja, tiedostaen että ne kuuluvat toiseen mantereeseen, edessä häämöttää toinen maanosa.

Ehkä kauneinta mitä voi olla, on kukkiva magnoliapuu Andalusian keväässä. Kun valo heijastuu valkoisiksi rapatuista seinistä, arabialaisissa puutarhoissa on raukea ja pysähtynyt iltapäivän hetki, ja kukkiva puu tarjoaa suojan kesäisiin lämpötiloihin kohonneilta lukemilta. Jossain juoksee kissoja, laaksot ovat kauniin vihreitä, appelsiinipuut reunustavat teiden varsia ja saattaa käydä kuten minulle, että Andalusian valkea hevonen seisoo edessäni istuessani magnoliapuun alla. Nämä kuvat otin sellaisena hetkenä, ja jostain vielä kantautui klassisen, espanjalaisen kitaran soittoa. Täydellistä, maagista, melkein jo liikaa.

Ihanista ihanin magnolia Rondan keväässä.

Magnoliasateesta syntyy maahan vaaleanpunaisia sydämiä

 

Ja saattaa käydä niin, että alkukevään vihertävien vuoren rinteiden ja vihreiden oliivilehtojen täyttämien laaksojen keskellä kohtaa yllättävän tuttavan

 

Andalusian jättiaasi. Kuin oudon kiehtova kummituseläin, puoliksi hevonen, puoliksi satuolento, kuitenkin aasi ja jotain kaikkea siltä väliltä. Andalusian jättiaaseja tapaa vain Etelä-Espanjassa. Innostuin niin, että ponkaisin katsomaan sitä lähempää, keskellä vuoristoa, kaukana asutuksesta. Aasi oli selvästi kiinnostunut tutustumaan, tepasteli reippaasti edessäni, haki kontaktia, jutteli. Kunnes yhtäkkiä alkoi kiljua. Ja jos olet kuullut kuinka aasi kiljuu, niin sitä ei ihan heti unohda. 

 

 

Mutta matka jatkui kohti raunioita, joilta levittäytyi sinihuippuisten vuorten armeija, majesteetilliset hanhikorppikotkat, siipien havina historiallisessa ympäristössä, muisto magnoliapuusta ja tuoksuvasta lumisateesta

 

Andalusian vuorten kevät. Ei sitä sydän enempää voi toivoa. 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Paahdettu paprikakeitto

 

Kylmien säiden ihana piristäjä on kupillinen kuumaa keittoa. Väriä ja makua monta päivää jatkuneen harmauden keskelle toi välimerellinen tunnelma, joka vie ajatukset makumatkalle Espanjasta Tunisiaan. Paahdoin ainekset uunissa, mutta jos on mahdollisuus savustaa ne niin savuinen aromi sopisi tähän myös hyvin!

 

 

PAAHDETTU PAPRIKAKEITTO

 

3 (espanjalaista) suippopaprikaa

1 keltasipuli

3 valkosipulin kynttä

kourallinen manteleita/pistaasipähkinöitä

3 terttutomaattia/pihvitomaattia

1-2tl harissaa

1-2tl balsamicoa/punaviinietikkaa

ripaus savustettua paprikaa (jauhettuna)

ripaus kuminan siemeniä

2-3 timjamin oksaa

1 rosmariinin oksa

suolaa

oliiviöljyä

 

 

Asettele kasvikset, pähkinät ja yrtit reunalliseen uunivuokaan, valele kevyesti oliiviöljyllä paprikat ja yrtit. Sipulin ja valkosipulin kynnet voi laittaa kuorineen vuokaan. Paahda n. 210-220C uunin tehosta ja asetuksista riippuen 20-30 minuuttia tai kunnes paprikat ovat saaneet mustia täpliä pintaansa, niiden kuori alkaa irrota ja tomaattien kuori on myös halkeillut. Kuori paahdetut sipulit ja poista kuori myös pistaasipähkinöistä. Poista yrtit, tai jos käytät timjamia, sen puumainen varsi. Soseuta kaikki ainekset keskenään mausteiden ja etikan kanssa maukkaaksi keitoksi. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa tai harissaa

 

Vinkki! Tämä keitto käy myös kastikkeesta. Sen voi halutessa suurustaa leivällä tai suuremmalla määrällä pähkinöitä. Kannattaa kokeilla esimerkiksi lohkoperunoiden kaverina kauniina oranssinpunaisena kastikkeena!

 

 Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kiinanruusuja ja kolibreja

 

Muistan kun ensimmäisen kerran maistoin teetä, jossa oli ainesosana hibiskuksen kukkia. Mietin että jos Kiinan keisareilla oli omat teepuutarhansa kuten epäilemättä oli, niin siellä varmasti kasvoi ihania hibiskuksia

 

Sumuisten sokeritoppavuorten laaksojen salaisista puutarhoista tulee mieleeni taolainen tarina, jonka mukaan kiinalainen lääketiede alkoi syntyä.

Kiinan historia on niin vanha ja pitkä, että siihen mahtuu myös taivaallisia keisareita, joista ei ihan tiedetä oliko heitä olemassa muualla kuin vain taruissa, mutta he olivat valtavan taitavia ja merkittäviä, ja heidät tunnetaan nimillä valkoinen, punainen ja keltainen keisari

 

Ensimmäinen heistä, Fu Xi tai Fushi, valkoinen keisari, kuljeskeli eräänä päivänä puutarhassaan, kun hänen eteensä ilmestyi valtava jättiläiskilpikonna. Ja paitsi että kilpikonna oli valtavan suuri niin sen kilpiä koristivat erilaiset symbolit. Näitä merkillisiä symboleita tutkimalla muodostui Fushin oktogrammi, yksi kiinalaisen lääketieteen perusteista

 

Kasvoikohan Fu Xi:n puutarhassa myös hibiskuksia?

 

 

Hibiskusten eli kiinanruusujen arvellaankin olevan kotoisin Kiinasta, vaikka tarkkaa tietoa ei taida olla. Nämä värikkäät satujen kukkaset kuitenkin viihtyvät trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, eikä ole ihme, että lukuisten lajien kirjosta löytyvät myös Malesian, Etelä-Korean ja Havaijin kansalliskukat

 

Hibiskukset kukkivat lukuisissa eri väreissä, myös Euroopassa, ja Lorettan ihanassa puutarhassa ja Andalusiassa. Myös täällä Suomessa olen ihastellut joskus pari vuosikymmentä vanhoja kiinanruusuja, jotka kukkivat edelleen

 

 

Havaijin kansalliskukkanen, lein materiaalikukka. Pitäisikö ensi kaamoksen ajaksi lähteä Havaijille punomaan kukkaseppeleitä näistä, taivaallisen keisarin teeaineksista?

:)

 

 

Hibiskukset ovat minusta ihania ennen kaikkea siksi, että ne ovat satumaisia. Niissä on varmasti taikaa. Ystäväni punoi tällaisen kiinanruususeppeleen Havaijilla, mutta sitä ennen hän vieraili ihanassa kolibritalossa ja kertoi ajatelleensa minua. Pikkuriikkinen kolibri hibiskuksen kukassa, se näky kuuluu varmasti näihin "kerran elämässä " kokemuksiin

 

Olen itse istunut joskus trooppisilla leveysasteilla kolibreja katsellen. Siinä näyssä oli jotain samaa, kuin siinä varhaisessa aamussa Nepalissa, jolloin lähdimme ystäväni kanssa aikaiselle linturetkelle joelle. Vesi oli täysin turkoosia, usvaista ja höyryävää, ja kuulemma lämpimimmillään aamuisin, siitä höyryäminen, kun ilma oli vielä viileämpää kuin vesi. Ja äkkiä, jostain usvaverhon takaa, joelle lensi kirkkaan sinisiä ja turkooseja pieniä lintuja, koreita kuin mitkä, turkoosia vettä vasten näky oli henkeäsalpaavan hieno,

kuningaskalastajia aamupuhteissaan

:)

 

 

Hibiskusten sukuun kuuluu noin parisataa lajia, ja niitä tapaa eri väreissä, punaisina, vaaleanpunaisina, harmaina, valkoisina, oransseina, keltaisina...

 

Kiinanruusut kuuluvat malvakasvien sukuun. Suomalainen malvakin on kaunis, ja siitä voi valmistaa teetä ja kasvovettä

 

 

Kolibreista tulee mieleen myös keijujen sukulainen, sudenkorento,

joka istahti pelargonioille..

 

...ja päätyi sormukseksi!

 

Sudenkorennon tarinasta voi lukea enemmän postauksesta pioneja ja sudenkorentosormus

Ja teetä voi valmistaa itse, malvankukista tai rentun ruusuista,

kiinalaisista teeyrteistä joita olen itsekin viljellyt,

tai jos olet taivaallinen keisari, myös hibiskuksista

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kuivatut appelsiinit

Muistan lapsuudesta sen ihanan tunteen, kun joulun lähestyessä kauppoihin saapui mandariineja ja appelsiineja. Odotin mandariinien tuloa varmaan kuin joulua konsanaan, ja joskus innostuin syömään niitä pussillisen kerralla, sillä seurauksella että käsieni taipeet aukesivat ihottumasta. En ole allerginen sitrushedelmille, mutta varmaankin torjunta-aineilla käsitellyt kuoret aiheuttivat tuon reaktion, koska aikuisena niin ei ole enää tapahtunut. En kuitenkaan antanut sen häiritä innostustani, sillä mandariinit kaupassa olivat yhtä kuin joulu, ja tietenkin herkullisen makuisia!

 

Toinen muistoni vie heti Espanjaan ja Marokkoon. Andalusian vuoristoiset rinteet ovat paikoin melko asumattomia. Muutaman mutkaisen kilometrin jälkeen eteen kuitenkin sattuu yleensä appelsiinitila, ja valkoiseksi kalkitun seinän vieressä on usein myyntikoju, josta voi ostaa lähes suoraan puusta poimittuja appelsiineja. Välimeren suotuisa ilmasto takaa sen että sitrushedelmien satoa saadaan ympäri vuoden. Marraskuisessa Sisiliassa sitruspuulaaksot täyttyvät notkuvista hedelmistä, ja Espanjan keväässä yhdessä täyteläisten hedelmien sadon kanssa kukkivat appelsiinipuut, hurmaava maurilaisen ajan perintö, ja valkeiden appelsiininkukkien tuoksu täyttää kadunvarret ja patiot. Kun kävelee keväisellä kadulla Espanjassa ja appelsiininkukkien voimakas aromi tulvahtaa aina välillä täyttäen ilman,

sitä tuoksua ei voita mikään

 

Kukkivien sitruunapuiden ja appelsiinipuiden kukat muistuttavat toisiaan.

Taitoin kerran appelsiinipuun kukan ja kiinnitin sen hiuksiini. Olin autuaasti unohtanut kukan kunnes päivän päätteeksi avasin tukkani ja huumaava tuoksu ympäröi minut ja oli parfymoinut hiuksenikin!

 

On siis kerrassaan kohtuullista pimeimpään vuodenaikaan viedä ajatukset Andalusian vihreiden vuorten appelsiinitarhoihin ja antaa niiden aurinkoisen energian luoda tunnelmaa. Tällä kertaa valmistin uunissa kuivattuja appelsiiniviipaleita askartelukäyttöön, mutta kuivatut palaset sopisivat myös teesekoituksiin tai jälkiruokien koristeiksi

 

Yhdestä appelsiinista riittää materiaalia muutamaan joulukoristeeseen tai yhteen kranssiin

 

 

UUNISSA KUIVATUT APPELSIINIT

 

1 appelsiini

(tomusokeria)

 

 

Viipaloi appelsiini ohuiksi viipaleiksi. Yritä saada viipaleista saman paksuisia, jotta ne kuivuvat tasaisesti. Kuivata lusikka (tms.) luukun välissä 50C yön yli uunissa, tai 75C muutaman tunnin luukku raollaan. Kuivatin kuvan appelsiinit 50C 5h luukku kiinni, jonka jälkeen kuivatin vielä viipaleita 2 vrk leivinpaperin päällä, välillä käännellen. Appelsiinit säilyttivät kauniin värinsä. Voit myös ripotella viipaleille tomusokeria, mutta kuivata tällöin luukku auki jotta kosteus pääsee haihtumaan. Kärsivällisimmät voivat kuivattaa viipaleita huoneenlämmössä ritilän päällä tai ripustamalla ne roikkumaan, mutta tällöin on hyvä muistaa suojata alla olevat esineet ja huonekalut valuvalta mehulta

 

Kun viipaleet ovat kuivuneet molemmilta puolin valmistaessasi niitä askartelukäyttöön, lakkaa appelsiinien pinta värittömällä askartelulakalla. Tähän tarkoitukseen sopii hyvin esim. Decoupage-tekniikassa käytettävä servettilakka. Lakatut viipaleet säilyttävät kauniin värinsä paremmin. Käytä viipaleita joulukortteihin, lahjakoristeiksi kanelitankojen kera, roikkuviin mobiileihin, ovikransseihin ja joulukuusenkoristeiksi

 

Huom! Jos haluat appelsiiniin reiän esim. kanelitankoa tai tähtianista varten, muista tehdä reikä ennen kuin viipaleet ovat kokonaan kuivuneet. Kovaa pintaa on vaikeampi työstää

 

Vinkki! Jos haluat käyttää appelsiineja ruoanlaittoon, kuivatuista viipaleista saa lohkottuja pieniä paloja, jotka sopivat kauniisti joululahjavinkiksi esimerkiksi itse tehtyihin teesekoituksiin!

Kokeile myös koristella suklaakuorrutettu kakku appelsiiniviipaleilla! On tosi kaunis!!

 

Vinkkejä ja inspiraatiota sitrushedelmistä aiemmissa postauksissa:

 

Sitruunalimppari, Lime-valkosuklaapiiras, Neilikka-appelsiinit

 

 Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Espanjalaisessa puutarhassa

Kun marraskuu maalaa pohjoisen taivaan harmaan kosteaksi, kukkii eteläisen pallonpuoliskon keväässä toinen toistaan ihanampia puita. Ystävieni kuvat Argentiinan jakarandapuista, Etelä-Afrikan magnolioista, ja Australian valoisista aamuista tuntuvat lähes epätodellisilta Suomen pimeässä harmaudessa. Ajattelin, että kevään muisteleminen voisi olla tarpeellista valohoitoa tähän vuodenaikaan, ja kuljinkin ajatuksissani Andalusian kevääseen. Olen tänä vuonna viettänyt niin paljon aikaa eri puolilla Välimeren rantoja että blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta varastoon sitä vastoin on kertynyt ihania kuvamuistoja ja kokemuksia. Tämä puutarha on yksi niistä, ja muistuttaa keväästä, joka saapuu aina uudelleen

(vaikket marraskuussa uskoisi! ;) )

 

Olen aiemmin kertonut, että eteläisessä Espanjassa, vuorten vihreässä syleilyssä sijaitsee yksi lempipuutarhoistani. Tänä keväänä pääsin taas käymään siellä. Andalusiassa puutarhoissa kannattaa ehdottomasti vierailla ihan yleisestikin, sillä vanha maurilainen perintö näkyy arabialaisessa puutarha-arkkitehtuurissa, teiden varsia reunustavissa notkuvissa appelsiinipuissa, satumaisen kauniissa keramiikkalaatoituksissa ja valkoisina, rapattuina muureina, jotka kiertävät vanhojen arabikaupunkien katuja. Esimerkiksi Granadan keväässä kun granaattiomenapuut kukkivat Sierra Nevadan lumihuippuisten vuorten piirtyessä taustalle, valkoisten muurien ylitse kurottavat punaiset ruusuköynnökset, jotka tuoksuvat niin, että mehiläisetkin juopuvat

 

Eräs puutarha-alan ammattilainen totesi minulle kerran, että eihän lempipuutarhassani ole mitään ihmeellistä. Siinä mielessä hän oli oikeassa, että puutarha ei ole erikoisten lajien harvinaisin näyttämö. Mutta se ei olekaan se juttu. Lempipuutarhassani on penkkejä sitruunapuiden alla, jossa voi istua ja nautiskella lounasta hedelmäpuiden katveessa, valtavien jättiläisfiikusten juurella ja tuntea olevansa Kauriin kääntöpiirillä tai bongata kilpikonnan pään nousevan lumpeiden seasta. Ja kun kapuaa ylös rinnettä pitkin päätyy arabialaiseen huvimajaan, josta aukeaa näkymä kaupungin ylle. Metsän takana levittäytyvät oliivipuulaaksot ja sitruspuulaakson yllä on pieni aavikkokasvien poukama

 

Maurilaisen Espanjan mukainen sommittelu, sypressit graafisen vesielementin ympärillä. Voin vain kuvitella miltä maisema näyttää, kun kuu nousee vuorten ylle ja tähdet heijastuvat lammen pintaan

 

Espanjan keväässä kukkivat myös monet ruukkukasveistamme

 

Ihana kiinanruusu, joka (hyss!) päätyi korvan taakse!

No, todellisuudessa näitäkin oli oman laakson verran

 

 

Ihanimpia elementtejä puutarhassa on valtava visteria-, eli sinisadeköynnöskäytävä

 

 

Visteriat voivat myös olla valkoisia. Ostin tästä puutarhasta joskus sinisateen siemeniä, kuin tummia paltoonnappeja! En ole Suomesta löytänyt puutarhamyymälöistä sinisadeköynnöstä, vaikka tiedän että se Etelä-Suomessa menestyy aurinkoisilla paikoilla. Jos joku tietää mistä niitä löytää, saa vinkata! :)

 

 

Tämä ihana paikka on myös kuin salainen puutarha. Sen vihreillä käytävillä ei ole ruuhkaa, metsässä saa kulkea kuin oikeassa tropiikissa konsanaan, alue on valtava ja kaunis, josta aina löytää salaisia kätköjä ja levähdyspaikkoja

 

 

Miltä tuntuisi ajatus kävelystä havupuiden alla tällaisessa kukkameressä?

 

 

Sinisadeköynnösten lisäksi ihanin juttu puutarhassa on sen sitrushedelmätarhojen runsaus. Poimin maasta mitä ihanampia tuoreita hedelmiä, sujautin niitä mekon taskuihin ja valmistin kotona mitä parhainta virkistävää juomaa, itse tehtyä sitruunalimonadia

 

Puutarhassa on valtavan suuria puita, ihania ja viisaita, joista monet kutsuvat istumaan ja pohtimaan elämän ihmeellisyyttä koukeroisille juurakoilleen

Ja tällainen keidas, sielun virkistyspaikka ja onnellisuuden apaja, on vain kivenheiton päässä kaupungin sykkeestä ja Välimeren aalloista

 

Paikka on ihana, pieni oma maailmansa, salainen puutarha johon voin mielessäni palata kun taivaalta sataa räntää, ja muisto sen ihanuudesta valaisee marraskuista harmautta

Gracias <3

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.