Kun marraskuu maalaa pohjoisen taivaan harmaan kosteaksi, kukkii eteläisen pallonpuoliskon keväässä toinen toistaan ihanampia puita. Ystävieni kuvat Argentiinan jakarandapuista, Etelä-Afrikan magnolioista, ja Australian valoisista aamuista tuntuvat lähes epätodellisilta Suomen pimeässä harmaudessa. Ajattelin, että kevään muisteleminen voisi olla tarpeellista valohoitoa tähän vuodenaikaan, ja kuljinkin ajatuksissani Andalusian kevääseen. Olen tänä vuonna viettänyt niin paljon aikaa eri puolilla Välimeren rantoja että blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, mutta varastoon sitä vastoin on kertynyt ihania kuvamuistoja ja kokemuksia. Tämä puutarha on yksi niistä, ja muistuttaa keväästä, joka saapuu aina uudelleen
(vaikket marraskuussa uskoisi! ;) )
Olen aiemmin kertonut, että eteläisessä Espanjassa, vuorten vihreässä syleilyssä sijaitsee yksi lempipuutarhoistani. Tänä keväänä pääsin taas käymään siellä. Andalusiassa puutarhoissa kannattaa ehdottomasti vierailla ihan yleisestikin, sillä vanha maurilainen perintö näkyy arabialaisessa puutarha-arkkitehtuurissa, teiden varsia reunustavissa notkuvissa appelsiinipuissa, satumaisen kauniissa keramiikkalaatoituksissa ja valkoisina, rapattuina muureina, jotka kiertävät vanhojen arabikaupunkien katuja. Esimerkiksi Granadan keväässä kun granaattiomenapuut kukkivat Sierra Nevadan lumihuippuisten vuorten piirtyessä taustalle, valkoisten muurien ylitse kurottavat punaiset ruusuköynnökset, jotka tuoksuvat niin, että mehiläisetkin juopuvat
Eräs puutarha-alan ammattilainen totesi minulle kerran, että eihän lempipuutarhassani ole mitään ihmeellistä. Siinä mielessä hän oli oikeassa, että puutarha ei ole erikoisten lajien harvinaisin näyttämö. Mutta se ei olekaan se juttu. Lempipuutarhassani on penkkejä sitruunapuiden alla, jossa voi istua ja nautiskella lounasta hedelmäpuiden katveessa, valtavien jättiläisfiikusten juurella ja tuntea olevansa Kauriin kääntöpiirillä tai bongata kilpikonnan pään nousevan lumpeiden seasta. Ja kun kapuaa ylös rinnettä pitkin päätyy arabialaiseen huvimajaan, josta aukeaa näkymä kaupungin ylle. Metsän takana levittäytyvät oliivipuulaaksot ja sitruspuulaakson yllä on pieni aavikkokasvien poukama
Maurilaisen Espanjan mukainen sommittelu, sypressit graafisen vesielementin ympärillä. Voin vain kuvitella miltä maisema näyttää, kun kuu nousee vuorten ylle ja tähdet heijastuvat lammen pintaan
Espanjan keväässä kukkivat myös monet ruukkukasveistamme
Ihana kiinanruusu, joka (hyss!) päätyi korvan taakse!
No, todellisuudessa näitäkin oli oman laakson verran
Ihanimpia elementtejä puutarhassa on valtava visteria-, eli sinisadeköynnöskäytävä
Visteriat voivat myös olla valkoisia. Ostin tästä puutarhasta joskus sinisateen siemeniä, kuin tummia paltoonnappeja! En ole Suomesta löytänyt puutarhamyymälöistä sinisadeköynnöstä, vaikka tiedän että se Etelä-Suomessa menestyy aurinkoisilla paikoilla. Jos joku tietää mistä niitä löytää, saa vinkata! :)
Tämä ihana paikka on myös kuin salainen puutarha. Sen vihreillä käytävillä ei ole ruuhkaa, metsässä saa kulkea kuin oikeassa tropiikissa konsanaan, alue on valtava ja kaunis, josta aina löytää salaisia kätköjä ja levähdyspaikkoja
Miltä tuntuisi ajatus kävelystä havupuiden alla tällaisessa kukkameressä?
Sinisadeköynnösten lisäksi ihanin juttu puutarhassa on sen sitrushedelmätarhojen runsaus. Poimin maasta mitä ihanampia tuoreita hedelmiä, sujautin niitä mekon taskuihin ja valmistin kotona mitä parhainta virkistävää juomaa, itse tehtyä sitruunalimonadia
Puutarhassa on valtavan suuria puita, ihania ja viisaita, joista monet kutsuvat istumaan ja pohtimaan elämän ihmeellisyyttä koukeroisille juurakoilleen
Ja tällainen keidas, sielun virkistyspaikka ja onnellisuuden apaja, on vain kivenheiton päässä kaupungin sykkeestä ja Välimeren aalloista
Paikka on ihana, pieni oma maailmansa, salainen puutarha johon voin mielessäni palata kun taivaalta sataa räntää, ja muisto sen ihanuudesta valaisee marraskuista harmautta
Gracias <3
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti