Kuka uskoisi, että näiden maisemien takana, sumuverhon tuolla puolen, siintää kaupungin keskusta
Näkymä on kuin avaraa luontoa katselisi, kaukana kaupungin melusta,
usein maisema on kuin kaukana pohjoisesta, melkein kuin eteläisestä heinikosta
Ja mieleeni tulevat laulun sanat:
"Savanni nukahtaa, iltapäivän harmauteen"
vai miten se menikään...
Samalla näissä harmaan sävyissä on jotain rauhoittavaa, maalauksellisen kaunista
ja mieleeni tuli lisää lauluja, kuten
"November rain"
Maisema oli oikeastaan meditatiivisen harmoninen
oikeastaan haikean ihana
Joten kenties surun ja harmauden keskelläkin voi löytää jotain uutta ja lohduttavaa,
avautua katsomaan uudella tavalla,
vaikka ei sitä marraskuuta jää kaipaamaan kun se taas kulkee ohitse
Lähemmin tarkastellessa voi kuitenkin huomata, ettei harmaa ole vain harmaata
vaan siinä on sinistä, vaaleanpunaistakin,
eri sävyjä
Eli silloinkin kun ei näe eteensä, liikettä tapahtuu
Usko pois,
kun katsoo rauhallisia sorsia, ne ovat pian vaihtaneet paikkaa
eivät ne mihinkään uineet,
vaan virta kuljetti niitä,
sillä vesi ei pysy paikoillaan
Ja mikä lohduttavinta,
sinussakin on 70% vettä,
eikä harmaus pysähdy aloilleen,
voit luottaa siihen,
eikä huomenna ole enää marraskuu
<3
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti