Ruusuöljy

Aikana, jolloin juhlia varten palatsien lattiat, puutarhan polut ja joen pinnat ripoteltiin täyteen tuoksuvia ruusunterälehtiä, eräiden juhlien jälkeen muuan prinsessa päätti lähteä soutelemaan. Veden pinta oli täynnä ihania, tuoksuvia kukkasia, ja prinsessa uitti kättään niiden seassa ja huomasi, että vedessä oli jotain, kuin öljyä. Ja nostaessaan kätensä takasin pinnalle prinsessa huomasi öljyn tuoksuvan aivan huumaavalta. Näin löytyi eteerinen ruusuöljy. Ja jos tarina ei nyt ihan pidäkään paikkaansa, sanonta ruusuilla tanssiminen tulee kuitenkin noista juhlista ja monista vastaavista, jolloin konkreettisesti tanssittiin ruusunterälehtien päällä.

Ruusuöljyn valmistus kotioloissakin (Huom! ei eteerinen öljy) on varsin helppoa. Itse tehty ihoöljy on parhaimmillaan todella laadukasta ja lisäaineetonta. Kun öljyn valmistaa itse tietää mitä saa, säästää kustannuksissakin sillä laadukkaat ihoöljyt ovat hintavia, ja kaiken lisäksi kotikosmetiikan valmistus on mukavaa puuhaa. Huumaavat tuoksut täyttävät keittiön ja on erityisen palkitsevaa käyttää tuotteita, jotka on itse valmistanut. Laadukas ruusuöljy sopii käytettäväksi myös ruoanlaittoon.

Ruusuilla uskotaan olevan paljon positiivisia ominaisuuksia. Sen tuoksun sanotaan vaikuttavan myönteisesti mielialaan, auttavan masennuksissa ja erityisesti naisten vaivoissa, sillä feminiinisyyden, rakkauden ja vaurauden symbolikukan ruusun tuoksua pidetään hyvin naisellisena. Ruusu kuuluu afrodisisiin tuoksuihin yhdessä esimerkiksi jasmiinin ja ylang ylangin kanssa, ja sen huumaavaa tuoksua pidetään aistillisena. Ei siis ole ihme, että ruusun ominaisuuksiin kuuluu myös eroottisesti parantava vaikutus. Ihonhoidollisesti ruusu on yksi parhaista kukkakunnan raaka-aineista, ellei jopa paras. Kehäkukan ohella se sopii erinomaisesti kasvojen iholle. Monissa kosteusvoiteissa käytetään yhtenä ainesosana ruusua, varsinkin jos voide on kasvojen iholle tarkoitettu.

 

           

 

Ruusuöljyn voi valmistaa kahdella tavalla

 

 

RUUSUÖLJY

 

Ruusun terälehtiä, tuoreita tai kuivattuja

luomulaatuista öljyä, kuten kookosöljyä, jojobaöljyä, manteliöljyä

puhdas, desinfioitu ja kannellinen lasipurkki

 

Kerää ruusuja puhtaalta paikalta jossa kerääminen on sallittua. Jos keräät puutarhasta tarkista, että ruusut on kasvatettu myrkyttömästi. Ruusuja tarvitaan sen verran, että kattilan/kulhon pohja peittyy, tai öljyn määrään suhteutettuna niin, että terälehdet juuri ja juuri peittyvät kauttaaltaan. Öljyn määrä riippuu purkin/pullon koosta. Kerralla kannattaa valmistaa esimerkiksi 500ml öljyä.

 

Luomulaatuinen oliiviöljy on laadukasta ja iholle sopivaa, mutta sen voimakas ominaistuoksu peittää helposti ruusuntuoksun alleen. Oliiviöljyä kannattaakin käyttää ihoöljyn pohjana esimerkiksi valmistettaessa kehäkukkavoidetta, tai esimerkiksi piparminttuöljyä. Myös kookosöljy on voimakkaan tuoksuista, mutta makea kookos sopii hyvin yhteen ruusun kanssa.

 

Ruusuöljyä voi kuitenkin valmistaa myös keittiötarpeisiin. Luomukookosöljypohjaan tehty ruusuöljy sopii esimerkiksi raakakakkujen leivontaan. Syötävään tarkoitukseen soveltuu myös luomulaatuinen oliiviöljy, josta valmistettua ruusuöljyä voi käyttää salaateissa ja vinaigreteissä mainiosti. Jos valmistat syötäväksi tarkoitettua öljyä, ole erityisen tarkka sen suhteen, että ruusut varmasti ovat puhtaita ja mahdollisimman myrkyttömästi kasvatettuja.

 

Aseta kulho tai kattila vesihauteeseen toisen kattilan päälle. Huolehdi, että höyry pääsee haihtumaan päällimmäisen kattilan sivuilta ulos. Käytä tarvittaessa apuna syömäpuikkoja tai pienempää, varrellista kattilaa. Jälkimmäisessä tapauksessa sekoita usein seosta, jotta lämpö pääsee tasaisesti joka puolelle. Kaada öljy kulhoon/kattilaan yhdessä ruusunterälehtien kanssa ja keittele seosta miedolla lämmöllä ainakin pari tuntia. Ole erityisen varovainen öljyn kanssa, oliiviöljy esimerkiksi syttyy helposti palamaan. Sekoittele ja vahdi kuumentamisprosessia tarkkaavaisesti. Varo myös polttamasta ruusuja! Kun ruusun ihanat aromit ovat irronneet öljyyn, siivilöi seos harson ja siivilän avulla ja purkita puhtaaseen, kannelliseen lasipurkkiin ja anna jäähtyä.

 

Vinkki! Kuvissa valmistetun ruusukookosöljyn annoin kiehua vesihauteessa pari tuntia, sitten jätin seoksen vielä tekeytymään vuorokaudeksi, kunnes kuumensin sitä uudelleen vielä puolisen tuntia ennen purkittamista. Toimin näin, koska vaikka käyttämäni terälehdet olivat hyvin tuoksuvia, on kookosöljyn ominaistuoksu kovin voimakas.

 

ANTIIKIN RUUSUÖLJY

1 tumma 500ml lasipullo

500ml luomulaatuista, iholle sopivaa öljyä

pullollinen (tuoreita) ruusunkukkia

Tämä perinteinen menetelmä sopii aurinkoisiin ja lämpimiin kesäpäiviin, jotka muistuttavat nautiskelijoiden juhlista, virtaavasta viinistä ja runsaista viinirypäleistä, valkeista divaaneista ja juhlista, joissa tanssittiin ruusunterälehdillä.

Täytä puhdas, desinfioitu lasipullo piripintaan ruusunkukilla, ja kaada öljyä päälle niin paljon kuin mahtuu. Sulje korkki huolellisesti ja jätä aurinkoiselle paikalle tekeytymään. Ravistele pulloa päivittäin ja sekoittele ruusuja tarvittaessa. Auringon lämmön vaikutuksesta ruusuöljy valmistuu itsestään, välillä on vain tarkistettava etteivät ruusut ala käydä ja eltaantua. Parin, kolmen viikon kuluttua ruusuöljy on ihanaa, tuoksuvaa ja valmista siivilöitäväksi.

Tämä menetelmä onnistuu myös aurinkoisella parvekkeella, ikkunalaudalla tai seinän vierustalla. Lasipullon sijasta sopii myös pyyhkeellä peitetty, tumma lasipurkki. Kuivatuista ruusuista valmistettu öljy ei ole aivan yhtä voimakasta kuin tuoreista kukista valmistettu.

Ruusuöljyn voi valmistaa myös tavallisessa, kirkkaassa lasipurkissa pimeässä säilyttäen, mutta tällöin valmistumisaika on pidempi, ja on muistettava sekoitella ruusuja homehtumisen ehkäisemiseksi. Ruusun terälehdet, jotka eivät saa lämpökäsittelyä eivät kuitenkaan luovuta aromiaan ja eliksiiriään ihan yhtä voimakkaasti ja antaumuksellisesti.

Itse valmistettu ruusuöljy on ihanaa. Se on arvokasta ja laadukasta, tekee ihmeitä iholle ja tuoksuu jumalalliselta. Ei ihmekään, että se oli jo Antiikin aikojen jumalten suosiossa. Hyvistä raaka-aineista valmistettuna itse tehty öljy päihittää mennen tullen suurimman osan laadukkaistakin kaupan tuotteista.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Karhunlaukka-kirvelinkukkalevite

Karhunlaukka on monelle melko tuntematon, mutta varsin ihana villiyrtti. Se maistuu hienosti vivahtaen valkosipulilta, mutta on maultaan miedompi. Kuivattu karhunlaukka sopii hyvin keittoihin ja maustamaan erilaisia ruokia, ja levitteessä se on varsin ihana ainesosa, koska valkosipulia ei erikseen tarvita, mutta samalla maku ei ole liian voimakas. Joten hyviä uutisia sekä valkosipulin ystäville että sitä normaalisti karsastaville, saatat pitää karhunlaukasta!

Legendat kertovat, että viikingit pitivät karhunlaukkaa mukanaan matkoilla sen ravintorikkaan arvon vuoksi. Kasvi on C-vitamiinipitoinen. Ja valkeat kukat ovat kauniita ruoassa kuin ruoassa, salaatista paistoksiin, pastakastikkeista pataruokiin. Kun vielä kirveli kukki kauniisti, syntyi tällä kertaa maukas ja ihana levite, joka oli oikeastaan niin kaunis lautasella jo, että tuntui melkein runtelulta soseuttaa se pestoksi. Levite on kuitenkin maukasta, joten kannattaa kokeilla!


KARHUNLAUKKA-KIRVELINKUKKALEVITE

Karhunlaukkaa; kukkia, lehtiäkin
kirveliä; lehtiä ja kukkia
(pari ruohosipulin vartta)
crème fraîchea
kermaviiliä/sitruunaa
oliiviöljyä
suolaa
(raastettua parmesania)

Soseuta yrtit yhdessä öljyn kanssa pestoksi, lisää sitten crème fraîchea ja halutessa kermaviiliä tai sitruunaa, ja mausta suolalla. Lisää vielä halutessa raastettua parmesania ja sekoita kaikki sauvasekoittimella levitteeksi.

Kermaviilin voi jättää reseptistä pois, mutta silloin suosittelen käyttämään sitruunaa antamassa hieman hapokkuutta levitteelle, koska se on varsin tuhtia pelkällä crème fraîchella, kuitenkin hyvää niinkin. Yrttipeston levitteestä saa jättämällä kermaviilin ja ranskankerman pois. Kannattaa myös testata yrttivoita! Karhunlaukasta syntyy yrttinen valkosipulivoi.


Nam! Kesäiset villiyrtit innostavat kulkemaan luonnossa ja kokeiluihin keittiössä, mutta Suomesta karhunlaukkaa taitaa varmimmin löytää puutarhoista. Baltian maissa karhunlaukka on suosittu viljelykasvi, ja Suomessakin sitä kasvaa villinä Ahvenanmaalla ja Lounaissaaristossa, jossa kasvi kuitenkin on rauhoitettu.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Nokkosletut sienitäytteellä

Mikä onkaan ihanampaa kuin istua piknikillä kukkivien hedelmäpuiden alla, kun kevätkesän valo siivilöityy kukkien lomasta ja pitkästä aikaa ilmassa tuoksuu vastaleikattu ruoho? Istuin viltillä kuunnellen satakielten laulua, puut loistivat vihreän eri sävyissä, ja eväskoriin oli pakattu mukaan nokkoslettuja.

 

Omassa puutarhassa istuminen on ihanaa, mutta tämä kukkaloisto on Annalan puutarhasta, joten kauniita piknikpaikkoja löytyy vaikka mistä, miksei vaikka omalta parvekkeelta!

NOKKOSLETUT SIENITÄYTTEELLÄ

 

1/2 l  maitoa

2-3 kananmunaa

3,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 dl ryöpättyjä nokkosia

suolaa

voita paistamiseen

 

Täyte:

0,5 dl kanttarelleja/muita metsäsieniä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi/ valkosipulin verso pieneksi pilkottuna

2 dl kermaa

ripaus suolaa

voita paistamiseen

 

 

Valmista lettutaikina ja paista räiskäleet pannulla. Noin soppakauhallinen taikinaa per lettu. Jos käytät täytteeseen muita metsäsieniä kuin kanttarelleja, anna sienten ensin laskea nestettä pannulle, mutta odota kunnes ne ovat imeneet sen takaisin itseensä. Lisää lopuksi kerma sienten ja sipuleiden joukkoon, ja anna kypsyä hieman paksummaksi kastikkeeksi.

 

Kun täytekin on valmis, lisää ruokalusikalla sienikastiketta lähelle letun reunaa, jonka jälkeen lettu rullataan kokoon. Näin täyte pysyy kunnolla sisällä ja lettu kasassa. Täytettä ei siis laiteta keskelle, vaan johonkin kohtaan lähelle reunaa, josta lähdetään sitten rullaamaan ohukaista.

 

Valmiit täytetyt letut voi vielä kuorruttaa juustolla tai juustokastikkeella ja laittaa uuniin hetkeksi niin, että juusto sulaa pintaan.

Sienitäytteiset letut ovat varmasti parhaita kasvisruokia joita tarjota sellaisillekin henkilöille, jotka usein vierastavat kasvisruokia. Nämä letut ovat paitsi maistuvia, myös ihanan kotimaisia ja mikä parasta, niihin on käytetty ravinteikasta villiyrttiä nokkosta, sekä syksyn maukasta metsäsienisatoa!

 

 

Vinkki! Lettuihin voi kokeilla myös muita perisuomalaisia täytteitä, kuten esimerkiksi haudutettua kaalia ja kastikkeeksi puolukkasurvosta. Näissä letuissa saa maistua lapsuuden aurinkoiset päivät mummolassa.

 

Täytetyt letut ovat myös yllättävänkin helppo piknikeväs, ne voi kätevästi pakata rasiaan tai folioon, tai yksitellen vaikka leivinpaperiin, jolloin ne voidaan nauttia pitaleivän tavoin suoraan paperitaskusta ilman haarukkaa ja veistä. Nam!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Villiyrttiherkkuja orvokeista

"Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan
Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan
Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätnurmella
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Italiassa Parman herttuatar Maria Luigia rakasti niin paljon orvokkeja, että hän pyysi aikansa alkemisteja selvittämään tuon huumaavan kukkaistuoksun salaisuuden ja valmistamaan orvokeilta tuoksuvaa hajuvettä. Näin syntyi viola di parma, kukkaistuoksu. Herttuatar oli kovin rakastettu parmalaisten keskuudessa, vaikka alun perin olikin itävaltalainen Marie Louise, ja vielä tänäkin päivänä hänen haudalleen Wieniin lähetetään vuosittain orvokkikimppuja herttuattaren syntymäpäivänä. Vaikka Italiassa herttuatar tunnetaan nimellä Maria Luigia, oli hänen oikea nimensä varsin komea: Maria Ludovica Leopoldina Franziska Therese Josepha Lucia.

Italiassa valmistetaan myös orvokkisuklaata. Sitä löytää Suomestakin erikoisliikkeistä, mutta orvokin tuoksua pääsee paraikaa ihailemaan luonnossakin. Villiyrttikauden ollessa parhaimmillaan kannattaa kerätä myös syötäviä kukkia. Ne ovat paitsi kauniita, myös maukkaita. Kalliosilla rinteillä kasvava kaunis pelto-orvokki on ehdottomasti yksi villiyrttisuosikeistani.

Orvokeista saa vaikka mitä herkkuja! Ne kaunistavat salaatin, jäätelön ja piirakoiden pinnan, ja lähes minkä tahansa muunkin jälkiruoan. Orvokkien kuivattaminen on myös helppoa, ja kuivatut orvokit sopivat mysliin, jogurttiin tai vaikka suklaapatukoihin.

 

 

KUIVATUT ORVOKIT

 

Muutama dl orvokin kukkia

 

 

Aseta orvokin kukat kuivumaan väljästi kuivalle alustalle, esim. uuninpellille leivinpaperin päälle. Nypi kukinnot irti varsistaan, ja käytä vain niitä. Orvokit kuivuvat helposti, mutta kääntele niitä tarvittaessa. Kun orvokit ovat läpeensä kuivia (parissa päivässä), tee niistä myslisekoituksen kaunistajia, ripottele jogurtin pinnalle, salaatteihin, aamiaissmoothieihin, jäätelön pinnalle. Voit myös valmistaa itse suklaa/energiapatukoita.

 

 

HELPPO ORVOKKISUKLAA

 

1 suklaalevy, esim. Fazerin sininen tai tummaa suklaata sinisen levyn verran

1 dl kuivattuja goji-marjoja

1 dl murskattuja pähkinöitä (esim. pistaasi/cashew) tai rusinoita

1-1,5 dl kuivattuja orvokkeja

 

 

Sulata suklaalevy vesihauteessa kattilassa. Lisää palat pienissä erissä, ja sekoita jatkuvasti. Suklaa palaa pohjaan helposti. Kun suklaa on täysin sulanut sekoita kaikki kuivat ainekset joukkoon, ja levitä massa leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Aseta jähmettynyt suklaa viileään tekeytymään, ja kun massa on täysin kovettunut leikkaa siitä kauniita orvokkisuklaan paloja!

 

Vinkki! Voit myös lisätä voinokareen suklaamassaan. Suklaapatukoita voi myös varioida oman mielen mukaan. Kokeile minttua ja kuivattuja appelsiinin paloja, sekä vaikka popcorn-suklaata!

 

Orvokeista saa myös ihastuttavaa siirappia. Kaunis siirappi sopii jälkiruokien kastikkeeksi, raparperipiirakan ja jäätelön kaveriksi, makusiirapiksi juomasekoitusten pohjiksi, tai vaikka limonadiksi kivennäisveden kanssa.

 

 

ORVOKKISIIRAPPI

 

4 dl pelto-orvokin kukintoja

4 dl sokeria

3 dl vettä

 

 

Tässä siirappireseptissä kannattaa aloittaa määrissä varovasti. Kukan terälehdet eivät ehkä tarvitse näinkään suurta määrää nestettä, ja niiden luontainen mesinen makeus ei välttämättä kaipaa näin paljoa sokeriakaan. Kannattaa aloittaa hieman vähäisemmillä määrillä, ja lisätä niitä sitten enemmän. Vettä tulee olla pannulla sen verran että orvokit juuri ja juuri peittyvät siihen kun niitä painelee lastalla hellästi. Kuumenna vesi, ja kiehumispisteessä lisää sokeri ja sekoita joukkoon. Anna kypsyä hiljalleen n. 10 minuuttia. Siivilöi lopuksi orvokit ja valuta kaunis siirappi puhtaaseen lasipurkkiin, ja sulje kansi hyvin. Säilytä jääkaapissa.

 

Vinkki! Itse tehty kukkaissiirappi on niin ihanaa, varmasti vähintään keijukaisten jälkiruokaa, että se on myös mitä ihanin lahja tai tuliainen. Kokeile sitä hedelmien päällä, jogurtissa, lettujen ja piirakoiden kanssa, muffineissa ja jopa kakkupohjan kosteuttajana jos täyteainekset eivät muuten ole liian imeliä!

 

Nam! Muita kukkaissiirappien ohjeita: Ruusu-laventelisiirappi, vaahterankukkasiirappi



Tapio Rautavaaran Attilan keväthuumauksen säkeistö teksin alussa: Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu



 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Vaahterankukkasiirappi

Ihana keväinen villiyrttiherkku on vaahterankukista tehty siirappi. Maukkaista kukkasista syntyy nopeasti kauniin vaaleanvihreä sokeriliemi, joka sopii maustamaan niin jäätelön, letut kuin vaikka raparperipiirakankin, amerikkalaisista pannukakuista puhumattakaan. Syötävät, keväisen vihreät kukinnot saavat hyvälle tuulelle jo keruuvaiheessa, ja siirappiin irtoaa niistä runsaasti makua melko pienestäkin erästä.

Kanadalainen, tumma vaahterasiirappi valmistetaan mahlasta, ja sen valmistaminen on mahdollista Suomessakin. Tämä kukkaissiirappi on kuitenkin eri tuote, vaikka makuvivahde onkin mukava sekoitus mettä ja vaahteraa. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä siirappi maistuu keväälle, sillä vaahteran kukissa on ihana, villiyrttimäinen aromi! Poimin kukinnot mökiltämme pihavaahteroista.

 

 

VAAHTERANKUKKASIIRAPPI

4 dl vaahterankukkia
4 dl sokeria
3 dl vettä


Määrät ovat viitteellisiä. Kannattaa muistaa, että vettä tulee hieman vähemmän kuin sokeria, ja että nestettä tulee olla vain sen verran, että kukinnot juuri ja juuri peittyvät kun niitä painelee lastalla pannulla. Siirapin kuuluu olla makeaa, mutta ei niin imelää että hampaita suorastaan vihloo. Puhdista kukinnot mahdollisista roskista, poista oksat ja "nenät". Kiehauta ensin kukinnot yhdessä veden kera, madalla sitten lämpöä hieman ja lisää sokeri, sekoittele ja anna porista kymmenisen minuuttia. Kaada valmis siirappi siivilän (ja harson) lävitse puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje kansi. Jäähdyttyään siirapin koostumus hieman sakenee.

Nauti jälkiruokien kanssa, makusiirappina juomissa, aamiaispannareiden tai myslin kaverina. Säilytä vaahterankukkasiirappi kuivassa ja viileässä, mieluiten jääkaapissa tai kellarissa ellet heti käytä sitä.

Vinkki! Käytä siivilöinnin apuna myös suppiloa, näin saat helposti kaadettua nesteen lasipurkkiin. Jos sinulla ei ole suppiloa, apuna toimii hyvin laakeasuinen teepannu, jossa on nokka. Voit myös desinfioida lasipurkit astianpesukoneessa käyttämällä ne sitten heti kuumina ja kuivina siirapin säilömiseen.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Viehättävät villiyrtit

Toukokuu on mitä parhainta hortoiluaikaa. Villisti vihertävät yrtit ja versot puskevat maasta ja ovat maukkaimmillaan. Myös kaupungeista löytyy oivia apajia villivihanneksista kiinnostuneille. Kun kerää yrtit puhtaalta paikalta ja tuntee poimimansa kasvit tarjoaa keväinen luonto herkullisen aarreaitan.

 

Hortoillen Helsingissä. Villiyrttisato on herkullisimmillaan juuri nyt. Yksi loistava esimerkki villivihanneksesta on vuohenputki, jonka lehdet ovat nuorina versoina maukkaita salaateissa ja piirakoissa. Myöhemmin kesällä vuohenputkea eivät syö edes vuohet.

 

Muita tyypillisiä villivihanneksia, joita kaupungstakin löytää helposti, ovat esimerkiksi ketunleipä, voikukka, suolaheinä, horsma, villivadelman lehdet, pihlajan silmut ja nokkonen.

 

Pihalajan silmuissa esimerkiksi on amareton maku, ja olen joskus tehnyt amarettojuustokakkua niitä käyttäen. Vadelmanlehdistä saa hiostamalla aromikasta teetä, vuohenputki maistuu maukkaalta piirakoissa, munakkaissa ja salaateissa, nuorta horsmaa voi käyttää parsan tavoin, ja nokkosesta saa perinteisten keittojen, lettujen ja sämpylöiden lisäksi myös maukasta pestoa!

Viime kesänä mökillä villiyrtit taipuivat munakkaaksi, salaatiksi ja myös piirakoiksi. Villivihannesten kerääminen on myös mukavaa, kun hortoilin Helsingissä päivä oli kaunis ja kaupunki luontoapajineen tuntui ihmeelliseltä aarreaitalta.

Tässä muutama villiyrttiresepti herkullisten ja helppojen ruokien valmistukseen.

PASTAA JA HORSMANVERSOJA

 

n.10 horsman nuorta versoa

2 valkosipulin kynttä

1 dl soijakermaa/kermaa

2 tl gheetä/voita/oliiviöljyä

(1 dl paseerattua tomaattia)

 

 

Puhdista horsman versot mahdollisesta mullasta ja tarkista ettei varressa ole juurta mukana. Ryöppää versoja kiehuvassa vedessä n. 5 minuuttia. Vesi muuttuu kauniin vihreäksi. Pilko sillä aikaa valkosipulin kynnet ja kuullota niitä pannulla gheessä. Itse käytin oliiviöljyä ja gheetä. Lisää sitten horsman versot pannulle ja paista muutama minuutti niin että ne saavat makua ja varret varmasti kypsyvät. Lisää sitten soijakerma ja ripaus suolaa. Halutessasi voit lisätä myös paseerattua tomaattia, se sopii tähän hyvin mutta ilman tomaattikastiketta villiyrtit pääsevät enemmän esille. Sekoita kastike spagetin/pastan joukkoon, raasta päälle parmesania ja nauti!

 

Vinkki! Kastikkeen voi valmistaa hyvin käyttämällä voita ja kermaa. Soijakerma sopii kuitenkin kevyempänä vaihtoehtona yrteille hyvin ja ghee puolestaan antaa ihanan pähkinäisen vivahteen.

 

 

 NOKKOSPESTO

 

3 dl ryöpättyjä nokkosia

1-2 valkosipulin kynttä

30g pinjansiemeniä

oliiviöljyä

1 rkl sitruunan mehua

1,5 dl raastettua parmesania

suolaa

 

 

Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä n. 5 minuuttia. Kannattaa käsitellä niitä hanskat kädessä. Keittämisen jälkeen polttavuus on kuitenkin kadonnut. Ryöpätyistä nokkosista voi poistaa varret varsinkin jos ne tuntuvat hieman puisilta. Toukokuussa villivihannessadon aikaan varret kuitenkin yleensä ovat vielä kapeita ja pehmeitä, eikä niitä tarvitse poistaa.

 

Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella kauniiksi tummanvihreäksi pestoksi. Nokkospesto on maultaan vahvaa ja voimakkaan aromikasta. Käytän itse siihen yleensä hieman enemmän valkosipulia kuin basilikapestoon. Nokkospesto sopii pastan ja perunoiden kaveriksi, grilliherkkujen kylkiäisiksi, leivälle tai kaikkeen mihin pesto muutenkin sopii. Se on myös erittäin terveellistä, sillä nokkonen on varsinainen vitamiinipommi ja hyvä raudan lähde.

 

Tiesitkös, että nokkonen sisältää enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini, enemmän rautaa kuin pinaatti, enemmän kalsiumia kuin maito ja enemmän piitä kuin lehtikaali? Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia, A, E, K1 ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. (Lähde: Arctic Warriors)

 

Yksi ihanimmista kevätruoista on ehdottomasti vignole, italialainen helppo ja nopeatekoinen vuodenajan herkku. Villiyrtit sopivat hyvin maustamaan vignolea, jonka tarkempi resepti kevätkuvineen löytyy täältä.

 

 

VILLIYRTTIVIGNOLE

 

0,5L kasvislientä

(fondia tai 2 kasvisliemikuutiota)

tuoreita herneitä

parsakaalin nuppuja

tuoretta pinaattia

nuorta vuohenputkea

suolaheinää

muutama horsman lehtiverso

pala purjoa

lohko varhaiskaalia

tuoreita härkäpapuja

tuoretta minttua

rosmariinin oksa

timjamin oksa

2 valkosipulin kynttä

1 banaanisalottisipuli/ 2 salottisipulia

 

 

Valmista kasvisliemi. Hienonna sillä aikaa sipulit, purjo ja valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä/voissa. Lisää sitten kasvisliemi sekaan yhdessä rosmariinin ja timjamin kanssa. Jos käytät härkäpapuja tässä, silvo ja keitä niitä ensin, n.20-25 minuuttia. Kun keittoaikaa on jäljellä n. 10 minuuttia, lisää parsakaalinnuput, raastettu kaali ja tuoreet herneet joukkoon. Paria minuuttia ennen villiyrtit ja viime minuutilla pinaatin lehdet ja lopuksi silppua minttua pinnalle. Vignole on kaunis, terveellinen ja keväinen ruokalaji, väriä siihen saa lisäämällä joukkoon violetteja mangoldin varsia, tai kauniita oransseja babyporkkanoita. Määrät ovat suhteellisia, n. kourallisia. Jo muutama villiyrtti joukossa antaa säväyksen.

 

Vinkki! Nokkonen sopii tähän myös hyvin. En kuitenkaan itse lisännyt sitä reseptiin sen voimakkaan maun vuoksi. Jos et löydä maukkaita ja tuoreita härkäpapuja, käytä nuoria ja maukkaita herneitä (ilman palkoja).

Ketunleipää eli käenkaalia, jota joskus myös revonrieskaksi kutsutaan. Neiti Nokkosia, joilla on poltteleva kieli, mutta asianmukaisella valmistuksella niistä saa esiin vahvan maun ja uskomattoman anteliaan ravinteikkuuden. ;)

 

Ja keväinen vihreys on ihanaa, aidan tällä ja tuolla puolella!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kreikkatunnelmissa

Erinomaista vuotta 2015!

Minulla se on lähtenyt käyntiin kreikkalaisissa tunnelmissa. Uutena vuotena kuuntelin kun buzuki soi kreikkalaisorkesterin tahdissa, ihmiset tanssahtelivat iloisesti ja rezinapullot toisensa perään avautuivat pöydillä. Jossain vaiheessa tanssin keskeltä löysimme tien ulos, ja taivaanranta täyttyi ilotulituksista. Harvinaisen mukava uuden vuoden aatto!

Kreikka on muutenkin pitkään ollut mielessäni, jopa unissani. Sen jumalaisen kaunis meri ja vanha historia, uusi historia joka on yhtä julma kuin historia aina ennenkin, ja ne ihanat kreikkalaiset maut, jotka maistuvat vuorten rinteillä kasvavissa vihreissä villiyrteissä, oliivitarhojen ikivanhoissa puissa ja suloisesti virtaavassa öljyssä, piirakoissa ja raikkaissa salaateissa ja yksinkertaisen ihanassa ruoassa, jota Välimerta ympäröivät rannat tarjoavat

Vaikka Espanja on maailman suurin oliiviöljyn tuottaja, ja vähän aikaa sitten italialaisilta ystäviltä saatu itse tehty oliiviöljy on ihanaakin ihanampaa, niin yleisesti ottaen pidän varsin paljon miedoista ja pehmeistä kreikkalaisista oliiviöljyistä. Ostan mielelläni kreetalaisia lajikkeita Suomessakin, koska ne eivät ole erityisen kitkeriä eivätkä liian karvaita, ja sopivat hyvin salaatteihin

 

Kreikasta tulee tietenkin mieleen myös pinaatti ja feta, ja kokosin tähän yhteyteen muutaman ihanan kreikkalaisreseptin. Suurin lempparini on ehdottomasti spanakopita, fetapinaattipiirakka, josta pidän erityisesti pieninä erillisinä filotaikinapiiraina

 

Kuten olen aiemmin todennut, ellei näiden piirasten teko olisi niin aikaa vievää, valmistaisin niitä monta kertaa viikossa. Niin hyviä ne yksinkertaisesti ovat! Rapean filotaikinan sisälle voi lisätä myös erilaisia villiyrttejä varsinkin kevätkesällä, tai toisen villiyrttisadon aikaan loppukesästä. Tilli sopii myös aivan mainiosti fetan ja pinaatin kaveriksi!

 

Resepti ja ohje löytyvät täältä

 

Pienten piirakoiden sijaan voi valmistaa myös kokonaisen piirakan, joka sekin on mielettömän hyvää!

Ohje täällä

 

Varsin hauska tapa yhdistää kreikkalaisen keittiön pinaattipiirakan perinne, maailman keittiöiden maut ja skandinaaviset leipomukset löytyy näistä leipomistani pinaattipuusteista. Ne ovat suolaisia korvapuusteja pinaattitäytteellä, maukkaita välipaloja, jotka ainakin meillä katosivat alta aika yksikön parempiin suihin

 

Puustien resepti täällä

 

Ja kun Kreikan historia on pitkä ja vanha, ulottuu se myös nykyisen Etelä-Italian alueelle ja Sisiliaan. Vierailin loppukesästä ja alkusyksystä Syrakusan kaupungissa, Antiikin Kreikan ajoilta jo tunnetussa sisilialaiskaupungissa, joka on tunnettu ennen kaikkea siitä, että sen katuja pitkin juossut Arkhimedes huusi kuuluisaksi muodostuneen hihkaisunsa "Heureka!" Legenda kertoo miehen juosseen alasti pitkin katuja. Se ehkä tuntuu hieman tarinoinnilta, mutta Syrakusan vanha kaupunki Ortigia sen sijaan oli varsin viehättävä ja edusti hyvin erilaista Italiaa kuin renessanssikaupungit, Rooma, pikkukylät tai perinteiset italialaiskaupungit

Suljetun oven takana on valtava maalaus. Sen on maalannut, kukas muu, kuin itse Caravaggio. Maria ja Fulvio kolkuttivat ovea, ja pääsimme kuin pääsimmekin lopulta katsomaan teosta, mutta kirkon aukioloajat olivat varsin erikoiset

Kreikan ja Sisilian historia linkittyy, kuten Välimeren alueella muutenkin, myös keittiössä. Leveysasteet ovat samankaltaiset monin paikoin, meri yhtä kaunis ja aurinko yhtä polttavaa. Chili, valkosipuli, tuoreet yrtit ja yksinkertaiset kasvisruoat yhdistävät, siinä missä italialaisen basilikan käytön korvaa toisella laidalla kreikkalainen basilika tai timjami, caponatan erilaiset marinoidut kasvikset, ja pizzan kreikkalaiset versiot pita-leivästä. Italiaan kuuluu kuitenkin pasta, ja yksi lempipastaruokani onkin italialaisittain pyhäinhäväistys, pastaa fetapinaattikastikkeessa!

 

Ohje täällä

Kreikkalaisen kaalisalaatin resepti löytyy täältä

 

Opa! Haikeat, mutta elämää täynnä olevat sävelmät, vanhat kivirakennukset, jotka ovat nähneet kyyneleitä ja aurinkoa lähes yhtä paljon kuin Välimeri,

sininen ja kaunis meri,

suunnaton kyynelten valtameri

ja aina yhtä ihana

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Ihania kaalisalaatteja

 

Kun repo palavassa hännässään juoksee kohti pohjoisia yötaivaita, etelämmässä revontulet hehkuvat maan päällä, ihanissa sadonkorjuun väreissä, ja yksi kauneimmista kasvimaan herkuista on varmastikin syksyinen kaali violetin vihreissä sävyissään

 

 

Kaali tuo mieleeni pohjoisen ja itäisen keittiön. Venäjällä ja Baltiassa paljon käytetyn hapankaalin, korealaisen kimchin, itärajan puoleisen keittiön kaalipiirakat ja borssikeiton. Yksi hapatetusta kaalista valmistettava suosikkini on itse tehdyt rahkavoitaikinapiirakat, joiden sisällä on savustettua hapankaalia. Olen savustanut kakluunissa sitä joskus, ja ne piirakat ovat kyllä joulunajan parhaimpia herkkuja!

 

Kaalista saa myös ihanaa curryä!

Yksi lempparitapani syödä kaalia on kuitenkin valmistaa siitä maukkaita salaatteja

 

Alkusyksyn valoa

 

Yksi amerikkalaisen keittiön tutuimmista resepteistä Suomessa lienee coleslow eli grillisalaatti

 

 

COLESLOW

eli grillisalaatti

 

puolikas valkokaali

puolikas punakaali

muutama porkkana

 

Majoneesi:

1 kananmuna

2 dl rypsiöljyä

1 tl viinietikkaa

0,5 tl sinappia (Dijon)

hyppysellinen suolaa

 

 Sekoita kaikki majoneesin ainekset keskenään. Olen itse usein tehnyt majoneesin sauvasekoittimella, mutta vaikka metodi on tehokas ja nopea, saa sen kanssa olla tarkka sekunnin murto-osista, sillä majoneesi juoksettuu äkkiä

 

Sekoita majoneesi salaatin joukkoon ja nauti!

Coleslow on oiva lisä grillattavien herkkujen ja lohkoperunoiden kaveriksi tai tuhdimmaksi salaatiksi ruokapöytään

 

 

 

KAALI-KURKKUSALAATTI

 Sinappikastikkeella

 

1-2 kurkkua

puolikas valkokaali tai kokonainen varhaiskaali

(suolakurkkua)

tilliä

 

Sinappikastike:

1dl auringonkukkaöljyä

2tl sinappia

3-4 sokeripalaa

1 valkoispulin kynsi puristettuna tai pieneksi pilkottuna

suolaa

 

Hienonna tilli pieneksi, ja raasta muut ainekset kulhoon. Sekoita kastike joukkoon ja anna tekeytyä jonkun aikaa 

 

Vinkki! Sinappikastike on ihanaa myös perunasalaatissa!

 

 

 

KREIKKALAINEN KAALISALAATTI

 

Valkokaalia

punasipulia

kurkkua

tomaattia

oliiveja

fetaa

kuivattua minttua

tuoretta kreikkalaista basilikaa

kuivattua kreikkalaista oreganoa

oliiviöljyä

 

Raasta, vuole juustohöylällä tai suikaloi kaali oikein pieneksi, pilko sipuli ohuiksi suikaleiksi, kaada kulhoon ja lorauta oliiviöljyä päälle ja anna tekeytyä hetken aikaa. Pilko sitten kurkut ja tomaatit, ja lisää oliivit salaattiin, murusta ja riivi yrtit ja sekoita. Ripottele pinnalle fetaa ja kaada vielä loraus oliiviöljyä. Salaatti säilyy raikkaampana kun sen tarjoaa tuoreeltaan näin!

 

Ja hetkeksi, vaikka sadonkorjuun aika ihanaa onkin, voi mielikuvissaan matkata kirkkaan ja lämpimän meren äärelle, jossa vuoren rinteet ovat vihreitä villiyrteistä ja jossain kaukana alhaalla, sinisellä aavalla, hyppii delfiiniparvi

<3

 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.