Karhunlaukka-kirvelinkukkalevite

Karhunlaukka on monelle melko tuntematon, mutta varsin ihana villiyrtti. Se maistuu hienosti vivahtaen valkosipulilta, mutta on maultaan miedompi. Kuivattu karhunlaukka sopii hyvin keittoihin ja maustamaan erilaisia ruokia, ja levitteessä se on varsin ihana ainesosa, koska valkosipulia ei erikseen tarvita, mutta samalla maku ei ole liian voimakas. Joten hyviä uutisia sekä valkosipulin ystäville että sitä normaalisti karsastaville, saatat pitää karhunlaukasta!

Legendat kertovat, että viikingit pitivät karhunlaukkaa mukanaan matkoilla sen ravintorikkaan arvon vuoksi. Kasvi on C-vitamiinipitoinen. Ja valkeat kukat ovat kauniita ruoassa kuin ruoassa, salaatista paistoksiin, pastakastikkeista pataruokiin. Kun vielä kirveli kukki kauniisti, syntyi tällä kertaa maukas ja ihana levite, joka oli oikeastaan niin kaunis lautasella jo, että tuntui melkein runtelulta soseuttaa se pestoksi. Levite on kuitenkin maukasta, joten kannattaa kokeilla!


KARHUNLAUKKA-KIRVELINKUKKALEVITE

Karhunlaukkaa; kukkia, lehtiäkin
kirveliä; lehtiä ja kukkia
(pari ruohosipulin vartta)
crème fraîchea
kermaviiliä/sitruunaa
oliiviöljyä
suolaa
(raastettua parmesania)

Soseuta yrtit yhdessä öljyn kanssa pestoksi, lisää sitten crème fraîchea ja halutessa kermaviiliä tai sitruunaa, ja mausta suolalla. Lisää vielä halutessa raastettua parmesania ja sekoita kaikki sauvasekoittimella levitteeksi.

Kermaviilin voi jättää reseptistä pois, mutta silloin suosittelen käyttämään sitruunaa antamassa hieman hapokkuutta levitteelle, koska se on varsin tuhtia pelkällä crème fraîchella, kuitenkin hyvää niinkin. Yrttipeston levitteestä saa jättämällä kermaviilin ja ranskankerman pois. Kannattaa myös testata yrttivoita! Karhunlaukasta syntyy yrttinen valkosipulivoi.


Nam! Kesäiset villiyrtit innostavat kulkemaan luonnossa ja kokeiluihin keittiössä, mutta Suomesta karhunlaukkaa taitaa varmimmin löytää puutarhoista. Baltian maissa karhunlaukka on suosittu viljelykasvi, ja Suomessakin sitä kasvaa villinä Ahvenanmaalla ja Lounaissaaristossa, jossa kasvi kuitenkin on rauhoitettu.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Nokkosletut sienitäytteellä

Mikä onkaan ihanampaa kuin istua piknikillä kukkivien hedelmäpuiden alla, kun kevätkesän valo siivilöityy kukkien lomasta ja pitkästä aikaa ilmassa tuoksuu vastaleikattu ruoho? Istuin viltillä kuunnellen satakielten laulua, puut loistivat vihreän eri sävyissä, ja eväskoriin oli pakattu mukaan nokkoslettuja.

 

Omassa puutarhassa istuminen on ihanaa, mutta tämä kukkaloisto on Annalan puutarhasta, joten kauniita piknikpaikkoja löytyy vaikka mistä, miksei vaikka omalta parvekkeelta!

NOKKOSLETUT SIENITÄYTTEELLÄ

 

1/2 l  maitoa

2-3 kananmunaa

3,5 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 dl ryöpättyjä nokkosia

suolaa

voita paistamiseen

 

Täyte:

0,5 dl kanttarelleja/muita metsäsieniä

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi/ valkosipulin verso pieneksi pilkottuna

2 dl kermaa

ripaus suolaa

voita paistamiseen

 

 

Valmista lettutaikina ja paista räiskäleet pannulla. Noin soppakauhallinen taikinaa per lettu. Jos käytät täytteeseen muita metsäsieniä kuin kanttarelleja, anna sienten ensin laskea nestettä pannulle, mutta odota kunnes ne ovat imeneet sen takaisin itseensä. Lisää lopuksi kerma sienten ja sipuleiden joukkoon, ja anna kypsyä hieman paksummaksi kastikkeeksi.

 

Kun täytekin on valmis, lisää ruokalusikalla sienikastiketta lähelle letun reunaa, jonka jälkeen lettu rullataan kokoon. Näin täyte pysyy kunnolla sisällä ja lettu kasassa. Täytettä ei siis laiteta keskelle, vaan johonkin kohtaan lähelle reunaa, josta lähdetään sitten rullaamaan ohukaista.

 

Valmiit täytetyt letut voi vielä kuorruttaa juustolla tai juustokastikkeella ja laittaa uuniin hetkeksi niin, että juusto sulaa pintaan.

Sienitäytteiset letut ovat varmasti parhaita kasvisruokia joita tarjota sellaisillekin henkilöille, jotka usein vierastavat kasvisruokia. Nämä letut ovat paitsi maistuvia, myös ihanan kotimaisia ja mikä parasta, niihin on käytetty ravinteikasta villiyrttiä nokkosta, sekä syksyn maukasta metsäsienisatoa!

 

 

Vinkki! Lettuihin voi kokeilla myös muita perisuomalaisia täytteitä, kuten esimerkiksi haudutettua kaalia ja kastikkeeksi puolukkasurvosta. Näissä letuissa saa maistua lapsuuden aurinkoiset päivät mummolassa.

 

Täytetyt letut ovat myös yllättävänkin helppo piknikeväs, ne voi kätevästi pakata rasiaan tai folioon, tai yksitellen vaikka leivinpaperiin, jolloin ne voidaan nauttia pitaleivän tavoin suoraan paperitaskusta ilman haarukkaa ja veistä. Nam!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Magnoliapuun sydän

Keskellä metsää kukkii magnoliapuu. Se yllättää ja hätkähdyttää pyöräilijät, jotka pysähtyvät vauhdissa niin, että magnolian edustalla hiekkatie on täynnä jarrutusjälkiä. Keskellä vihreää metsää seisoo haltiakuningatar, valkoinen kruunu päässään. Siltä se tuntuu. Magnoliankukat tuoksuvat vienosti, ja ovat kuin valkeita rusetteja joilla puu on koristeltu kevättä varten. Keijukaisia varten. Haltiaruhtinasta varten. Pyöräilijöitä varten. Sinua varten. Aina kun käyn tervehtimässä magnoliaa pysähtyy muutama kiireinen pyöräilijä sitä ihailemaan. He ajavat ensin puun ohi, kääntyvät sitten takaisin ja jättävät pyöränsä tien varteen. Kiehtova kuin haltijatar. Ja kun onnellisena katselin sen loistoa kävi niin, että magnoliapuu paljasti minulle sydämensä.

Miten uskomattoman kaunis, siniturkoosi sydän magnoliapuulla olikaan! En tietenkään nähnyt sydäntä ennen kuin vasta valokuvassa, se oli piilossa kuin kallisarvoinen lahja, jota en huomannut ensin lainkaan. Samalla tunsin oloni etuoikeutetuksi, sillä haltijatar oli paljastanut sydämensä minulle, satunnaiselle kulkijalle. Ja miten viisas, kirkas ja rauhallinen onkaan magnolian sydän.

Selkeydestä, viisaudesta ja rauhallisuudesta käsin siis syntyvät kauniit kukat, jotka kukkivat keväisin kuin haltijatarkuningattaren kruunu. Sisäisestä viisaudesta luodaan kauneus, joka tuntuu kepeältä leikkimielisyydeltä. Ja vakaudesta se keveys, joka kukkivalla puulla on, kun se toukokuussa vangitsee magneetin tavoin ohikulkijoiden ja pyöräilijöiden huomion. Se mikä näyttäytyy kauniina kepeytenä kasvaa siis viisaassa rauhallisuudessa, ei päinvastoin.

 

Koska jos magnoliapuun sydän olisi häilyvä, vaihteleva, muuntuva, kaukana itsestään, voisiko se tuottaa tällaista kauneutta?

Olisiko sillä voimaa ja vakautta kestää pimeys, kylmyys, routa, talven pitkät kuukaudet, jos sen sydän olisi kuin kevyt kukan terälehti? Millainen puu syntyisi sellaisista lähtökohdista? Ei ainakaan haltiakuningattaren puu. Sillä pinnallinen sydän ei osaa taikoa kruunua kukkimaan, koska ei tiedä että varret jatkuvat syvälle, maahan saakka, ja sieltä syvyydestä ne ammentavat ravintonsa.

Jos sinun sydämesi on selkeä ja rauhallinen, voit luottaa siihen että sillä on viisaus kukkia kuin haltiakuningattarella. Sillä kuten magnoliapuun siemenessä on tallessa kaikki se viisaus jota tarvitaan kasvaakseen valkeaksi kukaksi ja kestäväksi rungoksi, niin se sama viisaus on meissä kaikissa.

 

Vauva kasvaa aikuiseksi, ideat muuttuvat konkretiaksi. Pinnallinenkin sydän sisimmässään tietää kuinka tulla viisaammaksi, kuinka kehittyä. Jokainen sydän tietää miten muututaan magnoliapuuksi, joka kukkii valkoisena kuin keijumorsian tai haltiakuningatar.

 

Siihen voi vaan mennä hieman aikaa. Mutta kuten kevät tulee joka vuosi, myös tulee se kevät kun magnoliapuu paljastaa sydämensä jokaiselle joka sen haluaa nähdä. Ja sitten kun runko on tarpeeksi vahva kasvamaan, kun sisin haluaa kukkia ihanasti kuten haltiakuningatar, koittaa aika jolloin kepeinkin sydän on viisastunut, jos se vain niin haluaa.

 

Ja miten ihanaa onkaan nähdä magnoliapuun siniturkoosi, viisas ja rauhallinen sydän, ja samalla tietää, että se viisaus on jokaisessa sydämessä, jonain päivänä, sitten kun se on siihen valmis. Ja silloin, ja vain silloin, voi kukkia kuten magnoliapuu. Valkoinen kruunu hiuksillaan, sydän täynnä turkoosia valoa.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Raparperipiirakka/Pastel de ruibarbo

Se puede encontrar la receta en español en el final del texto.

Selvä alkavan kesän merkki on se, kun ensimmäiset raparperit nousevat maasta. Mökillä ihailin vihreiden lehtien läpi siivilöityvää keväisen illan valoa, enkä malttanut olla leipomatta raparperipiirakkaa vaikka alkoi jo olla myöhä. Kävi myös niin ihanasti, että kun raparperipiirakan tuoksu täytti koko talon ja leikkasin ensimmäistä palaa lautaselleni, niin ilves saapui pihapiiriin. Aurinko valaisi sen ääriviivat kullalla ja pyörin niin innoissani kameran kanssa tovin, että kun palasin sisälle oli jäätelö jo sulanut lautaselle lämpimän piirakan ympärille. Valtavan hyvää se oli silti. Ja ilves, mikä tuuri!

Raparperipiirakan pohjana toimii murotaikina. Tavanomaisesta poiketen olen saamieni pyyntöjen vuoksi kirjoittanut myös espanjaksi tämän nimenomaisen reseptin. Espanjankielinen versio raparperipiirakasta löytyy tekstin lopusta.

 

 

RAPARPERIPIIRAKKA

 

3,5 dl vehnäjauhoja

125 g voita

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

3 raparperin vartta

1 tl vaniljasokeria

kreikkalaista jogurttia/1 maitorahka/kermaviili/vaniljarahka

(1 kananmuna)

(sokeria)

 

 

Valmista murotaikina ohjeen mukaan. Sekoita kuivat ainekset keskenään, ja joko nypi rasva jauhojen sekaan, tai vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmuna ja sekoita varovasti kuivat aineet joukkoon. Voitele uunivuoka ja painele taikina siihen niin, että reunoilta se on hieman keskustaa korkeampi.

 

Aloita täytteen valmistus kuorimalla raparperit. Vedä ohuella veitsellä tai käsin päällimmäinen kuorikerros pois, ja pilko raparperit sitten pieniksi paloiksi. Lisää ne kattilaan, ja lisää vettä sen verran, että raparperit juuri ja juuri peittyvät. Lisää vielä reilusti sokeria mukaan. Kiehauta n. 10 minuuttia. Nostele sitten raparperinpalat piirakan päälle, jos nestettä tulee hieman mukana, se on vain hyvä. Lisää sitten jogurtti tai maitorahka tai muu päällinen, ripottele vaniljasokeria ja tarvittaessa sokeria, ja sekoita täyte tasaisesti piirakan päälle. Voit myös koristella pinnan parilla ruokalusikallisella raparperisiirappia. Jos käytät täytteessä esim. kermaviiliä/rahkaa ja kananmunaa, sekoita ne sokerin kanssa valmiiksi erillisessä kulhossa ennen piirakan päälle lisäämistä, niin pääset helpommalla. Paista piirakkaa 200C n. 30 minuuttia tai kunnes se on kypsynyt. Tarjoile bourbonvaniljajäätelön ja raparperisiirapin, sekä vaahterankukkasiirapin kera!

 

Vinkki! Jos valmistat raparperista siirappia, lisää sokerin ja veden suhde näin: esim. 3 dl raparperia, 3dl sokeria, 2 dl vettä.

 

Estaba pasando la noche en nuestra casa de campo. En Finlandia las noches de primavera y verano son hermosas, sentimos tan mucho energía después del invierno cuando el sol no se pone y por ejemplo a las 11 de la noche no se puede distinguir si es el día o la noche. Era una noche brillante y yo quería cocinar el pastel de ruibarbo de los ruibarbos en el jardín. Y que suerte yo tenía, un lince grande estaba cazando en el campo! Es muy raro a ver un, y pasó mucho tiempo en nuestro jardín fotografiando el lince. Y olvidaba mi pastel con helado en el plato. Por eso, helado en la foto se ha un poco derretido, pero ay que rico era el pastel! :)

 

PASTEL DE RUIBARBO

 

Masa quebrada:
3,5 dl harina

1,5 dl azúcar

1 huevo
125 g mantequilla
2 cucharaditas de azúcar de vainilla
1 cucharadita de polvo para hornear

Relleno de la torta:
3 tallos de ruibarbo
1-2 cucharaditas de azúcar de vainilla
2 dl yogur greco o turco/ cuajada escandinava/ crema agria escandinava
(1 huevo)
(azúcar)

El pastel de ruibarbo es una torta muy típica en los países escandinavos. En la primavera lo primero pastel es siempre como una señal de verano. La temporada de ruibarbo en Finlandia es en mayo-junio. Se puede usar masa quebrada en las otras recetas escandinavas también, como en la torta de arándanos o en la torta de airelas. Sí es dificil a encontrar los ruibarbos, una torta típica escandinava sería también una torta de los arándanos.

 

El ruibarbo contiene alta cantidad de oxalatos y por eso es muy agrio y ácido. Pelar el ruibarbo, cortar en trozos pequeños, y cocinarlos con agua y azúcar para 10 minutos.

Para el jarabe de ruibarbo, por ejemplo: 3 dl ruibarbo, 3 dl azúcar, 2 dl agua.

 

Si usar los arándanos en la receta, solamente necesitan azúcar y 1 cucharada de harina de papa.

 

Los ingredientes escandinvos son un poco diferentes de los otros países. Mantequilla por ejemplo siempre contiene sal. Crema agria/cuajada escandinava es como quark en inglés. No es como queso o como curd en inglés. Azúcar de vainilla es azúcar con sabor de vainilla. Los arándanos en Finlandia son las bayas azules y muy ricos del bosque, nunca como en las recetas americanas; grandes, leves y del arbusto. Para relleno, se puede usar un huevo con cuajada y azúcar de vainilla y mezclar los primero. O solamente yogur y azúcar sin huevo.

 

Cocer en el horno 200C para 30 minutos.

El pastel de ruibarbo es divino con helado de bourbonvainilla y con el jarabe de ruibarbo!

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Villiyrttiherkkuja orvokeista

"Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan
Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan
Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätnurmella
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Italiassa Parman herttuatar Maria Luigia rakasti niin paljon orvokkeja, että hän pyysi aikansa alkemisteja selvittämään tuon huumaavan kukkaistuoksun salaisuuden ja valmistamaan orvokeilta tuoksuvaa hajuvettä. Näin syntyi viola di parma, kukkaistuoksu. Herttuatar oli kovin rakastettu parmalaisten keskuudessa, vaikka alun perin olikin itävaltalainen Marie Louise, ja vielä tänäkin päivänä hänen haudalleen Wieniin lähetetään vuosittain orvokkikimppuja herttuattaren syntymäpäivänä. Vaikka Italiassa herttuatar tunnetaan nimellä Maria Luigia, oli hänen oikea nimensä varsin komea: Maria Ludovica Leopoldina Franziska Therese Josepha Lucia.

Italiassa valmistetaan myös orvokkisuklaata. Sitä löytää Suomestakin erikoisliikkeistä, mutta orvokin tuoksua pääsee paraikaa ihailemaan luonnossakin. Villiyrttikauden ollessa parhaimmillaan kannattaa kerätä myös syötäviä kukkia. Ne ovat paitsi kauniita, myös maukkaita. Kalliosilla rinteillä kasvava kaunis pelto-orvokki on ehdottomasti yksi villiyrttisuosikeistani.

Orvokeista saa vaikka mitä herkkuja! Ne kaunistavat salaatin, jäätelön ja piirakoiden pinnan, ja lähes minkä tahansa muunkin jälkiruoan. Orvokkien kuivattaminen on myös helppoa, ja kuivatut orvokit sopivat mysliin, jogurttiin tai vaikka suklaapatukoihin.

 

 

KUIVATUT ORVOKIT

 

Muutama dl orvokin kukkia

 

 

Aseta orvokin kukat kuivumaan väljästi kuivalle alustalle, esim. uuninpellille leivinpaperin päälle. Nypi kukinnot irti varsistaan, ja käytä vain niitä. Orvokit kuivuvat helposti, mutta kääntele niitä tarvittaessa. Kun orvokit ovat läpeensä kuivia (parissa päivässä), tee niistä myslisekoituksen kaunistajia, ripottele jogurtin pinnalle, salaatteihin, aamiaissmoothieihin, jäätelön pinnalle. Voit myös valmistaa itse suklaa/energiapatukoita.

 

 

HELPPO ORVOKKISUKLAA

 

1 suklaalevy, esim. Fazerin sininen tai tummaa suklaata sinisen levyn verran

1 dl kuivattuja goji-marjoja

1 dl murskattuja pähkinöitä (esim. pistaasi/cashew) tai rusinoita

1-1,5 dl kuivattuja orvokkeja

 

 

Sulata suklaalevy vesihauteessa kattilassa. Lisää palat pienissä erissä, ja sekoita jatkuvasti. Suklaa palaa pohjaan helposti. Kun suklaa on täysin sulanut sekoita kaikki kuivat ainekset joukkoon, ja levitä massa leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Aseta jähmettynyt suklaa viileään tekeytymään, ja kun massa on täysin kovettunut leikkaa siitä kauniita orvokkisuklaan paloja!

 

Vinkki! Voit myös lisätä voinokareen suklaamassaan. Suklaapatukoita voi myös varioida oman mielen mukaan. Kokeile minttua ja kuivattuja appelsiinin paloja, sekä vaikka popcorn-suklaata!

 

Orvokeista saa myös ihastuttavaa siirappia. Kaunis siirappi sopii jälkiruokien kastikkeeksi, raparperipiirakan ja jäätelön kaveriksi, makusiirapiksi juomasekoitusten pohjiksi, tai vaikka limonadiksi kivennäisveden kanssa.

 

 

ORVOKKISIIRAPPI

 

4 dl pelto-orvokin kukintoja

4 dl sokeria

3 dl vettä

 

 

Tässä siirappireseptissä kannattaa aloittaa määrissä varovasti. Kukan terälehdet eivät ehkä tarvitse näinkään suurta määrää nestettä, ja niiden luontainen mesinen makeus ei välttämättä kaipaa näin paljoa sokeriakaan. Kannattaa aloittaa hieman vähäisemmillä määrillä, ja lisätä niitä sitten enemmän. Vettä tulee olla pannulla sen verran että orvokit juuri ja juuri peittyvät siihen kun niitä painelee lastalla hellästi. Kuumenna vesi, ja kiehumispisteessä lisää sokeri ja sekoita joukkoon. Anna kypsyä hiljalleen n. 10 minuuttia. Siivilöi lopuksi orvokit ja valuta kaunis siirappi puhtaaseen lasipurkkiin, ja sulje kansi hyvin. Säilytä jääkaapissa.

 

Vinkki! Itse tehty kukkaissiirappi on niin ihanaa, varmasti vähintään keijukaisten jälkiruokaa, että se on myös mitä ihanin lahja tai tuliainen. Kokeile sitä hedelmien päällä, jogurtissa, lettujen ja piirakoiden kanssa, muffineissa ja jopa kakkupohjan kosteuttajana jos täyteainekset eivät muuten ole liian imeliä!

 

Nam! Muita kukkaissiirappien ohjeita: Ruusu-laventelisiirappi, vaahterankukkasiirappi



Tapio Rautavaaran Attilan keväthuumauksen säkeistö teksin alussa: Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu



 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Vaahterankukkasiirappi

Ihana keväinen villiyrttiherkku on vaahterankukista tehty siirappi. Maukkaista kukkasista syntyy nopeasti kauniin vaaleanvihreä sokeriliemi, joka sopii maustamaan niin jäätelön, letut kuin vaikka raparperipiirakankin, amerikkalaisista pannukakuista puhumattakaan. Syötävät, keväisen vihreät kukinnot saavat hyvälle tuulelle jo keruuvaiheessa, ja siirappiin irtoaa niistä runsaasti makua melko pienestäkin erästä.

Kanadalainen, tumma vaahterasiirappi valmistetaan mahlasta, ja sen valmistaminen on mahdollista Suomessakin. Tämä kukkaissiirappi on kuitenkin eri tuote, vaikka makuvivahde onkin mukava sekoitus mettä ja vaahteraa. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä siirappi maistuu keväälle, sillä vaahteran kukissa on ihana, villiyrttimäinen aromi! Poimin kukinnot mökiltämme pihavaahteroista.

 

 

VAAHTERANKUKKASIIRAPPI

4 dl vaahterankukkia
4 dl sokeria
3 dl vettä


Määrät ovat viitteellisiä. Kannattaa muistaa, että vettä tulee hieman vähemmän kuin sokeria, ja että nestettä tulee olla vain sen verran, että kukinnot juuri ja juuri peittyvät kun niitä painelee lastalla pannulla. Siirapin kuuluu olla makeaa, mutta ei niin imelää että hampaita suorastaan vihloo. Puhdista kukinnot mahdollisista roskista, poista oksat ja "nenät". Kiehauta ensin kukinnot yhdessä veden kera, madalla sitten lämpöä hieman ja lisää sokeri, sekoittele ja anna porista kymmenisen minuuttia. Kaada valmis siirappi siivilän (ja harson) lävitse puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje kansi. Jäähdyttyään siirapin koostumus hieman sakenee.

Nauti jälkiruokien kanssa, makusiirappina juomissa, aamiaispannareiden tai myslin kaverina. Säilytä vaahterankukkasiirappi kuivassa ja viileässä, mieluiten jääkaapissa tai kellarissa ellet heti käytä sitä.

Vinkki! Käytä siivilöinnin apuna myös suppiloa, näin saat helposti kaadettua nesteen lasipurkkiin. Jos sinulla ei ole suppiloa, apuna toimii hyvin laakeasuinen teepannu, jossa on nokka. Voit myös desinfioida lasipurkit astianpesukoneessa käyttämällä ne sitten heti kuumina ja kuivina siirapin säilömiseen.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Magnolia

Magnolia ihanista ihanin, se kukkii vihdoinkin!

Keskellä metsää sen kohtasin. Silmut kultaa, tietenkin. Kauan sitä jo odotin, ja kaukaa nyt sen totesin. Kukkii puu kaunehin, tuo valkoinen magnolia Japanin.

 

Rusetteja hiuksissaan, kantaa neito itäisen maan. Vaan kuinka tänne asumaan, on jäänyt kaukaiseen pohjolaan? Kun keijut kevään tanssivat kutreillaan, voi unohtaa routaisen niin kylmän maan, ja katsoa aurinkoa uudestaan, on aika syttyä kukkimaan.

Metsäpolkua kun kuljin, silmät hetkeksi suljin. Satumaa täynnä taikaa, jostain keijujen soitto raikaa, hetken verran levähtävät, säteet auringon, sädehtivät. Tervehtivät kukkia puun, maistavat valkoista mettä suun, ja ihana perhonen keltainen, se halasi kukkaa, keijukainen.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Andalusian kaunein kevät

Espanjankielessä on sananlasku, joka suomennettuna menee näin: "Jos kohtaat sokean kerjäläisen Granadassa, anna hänelle paljon. On suuri murhe olla näkemättä kaupungin kauneutta."

Granada, granaattiomenapuiden mukaan nimensä saanut kaupunki seisoo majesteetillisena Sierra Nevadan lumihuippuisten vuorten edustalla Andalusiassa. Minulla on ollut onni vierailla Granadassa usein siihen aikaan kun kaupunki hehkuu fuksianpunaisen sävyissä, kukkivien puiden värjätessä maiseman. Granaattiomenapuut reunustavat myös La Alhambraa, maurilinnoitusta joka kätkee sisäänsä uskomattomia aarteita ja josta sanotaan, että se on maailman kahdeksas ihme. Minulle kukkivat puut ovat yksi kauneimmista ja ihanimmista näyistä. Syreenit, magnoliat, omenapuut ja kirsikat ovat kerrassaan huumaavia.

 

Kun Suomessa vielä hanget peittävät metsiä ja peltoja, värjäytyvät Andalusian vuorten rinteet myös valkoisiksi. Mantelipuut aloittavat kukintansa, ja maahan varistessaan ne ovat kuin tuoksuvia lumihiutaleita. Maaliskuussa niiden kukinta alkaa olla jo ohi, mutta vuoristossa kukkii villinä kasvavia kirsikkapuita. Seisoin Antiikin Rooman aikaisilla raunioilla, alhaalla jyrkänteen takana aukeni laakso, jonka takana hohtivat siniset vuoret, ja edessäni suhahteli valtavia hanhikorppikotkia. Katselin tätä kirsikkapuiden lomasta, jokunen lammas kirmasi takanani. Sellaisissa tilanteissa sydän pakahtuu, kuten katsoessaan vuoren rinteeltä meren takana siintäviä vuorenhuippuja, tiedostaen että ne kuuluvat toiseen mantereeseen, edessä häämöttää toinen maanosa.

Ehkä kauneinta mitä voi olla, on kukkiva magnoliapuu Andalusian keväässä. Kun valo heijastuu valkoisiksi rapatuista seinistä, arabialaisissa puutarhoissa on raukea ja pysähtynyt iltapäivän hetki, ja kukkiva puu tarjoaa suojan kesäisiin lämpötiloihin kohonneilta lukemilta. Jossain juoksee kissoja, laaksot ovat kauniin vihreitä, appelsiinipuut reunustavat teiden varsia ja saattaa käydä kuten minulle, että Andalusian valkea hevonen seisoo edessäni istuessani magnoliapuun alla. Nämä kuvat otin sellaisena hetkenä, ja jostain vielä kantautui klassisen, espanjalaisen kitaran soittoa. Täydellistä, maagista, melkein jo liikaa.

Ihanista ihanin magnolia Rondan keväässä.

Magnoliasateesta syntyy maahan vaaleanpunaisia sydämiä

 

Ja saattaa käydä niin, että alkukevään vihertävien vuoren rinteiden ja vihreiden oliivilehtojen täyttämien laaksojen keskellä kohtaa yllättävän tuttavan

 

Andalusian jättiaasi. Kuin oudon kiehtova kummituseläin, puoliksi hevonen, puoliksi satuolento, kuitenkin aasi ja jotain kaikkea siltä väliltä. Andalusian jättiaaseja tapaa vain Etelä-Espanjassa. Innostuin niin, että ponkaisin katsomaan sitä lähempää, keskellä vuoristoa, kaukana asutuksesta. Aasi oli selvästi kiinnostunut tutustumaan, tepasteli reippaasti edessäni, haki kontaktia, jutteli. Kunnes yhtäkkiä alkoi kiljua. Ja jos olet kuullut kuinka aasi kiljuu, niin sitä ei ihan heti unohda. 

 

 

Mutta matka jatkui kohti raunioita, joilta levittäytyi sinihuippuisten vuorten armeija, majesteetilliset hanhikorppikotkat, siipien havina historiallisessa ympäristössä, muisto magnoliapuusta ja tuoksuvasta lumisateesta

 

Andalusian vuorten kevät. Ei sitä sydän enempää voi toivoa. 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.