Tervetuloa Ihmemaahani

Tervetuloa Ihmemaahani
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vegaaninen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vegaaninen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kesäkurpitsatagliatelleä pähkinäisessä kastikkeessa


Jos pidät aasialaisesta satay-kastikkeesta, pidät varmaan tästäkin. Jos pidät espanjalaisesta paahdetun valkosipulin mausta, maistuu tämä varmasti sinullekin. Ja jos vältät hiilihydraatteja tai olet miettinyt millä korvata pasta ruoanlaitossa, tämä resepti on sinua varten!

En itse ole suuri kesäkurpitsan ystävä. Käytän sitä mielelläni muiden kasvisten ohella, täytteenä tai leivonnassa, mutta vihannes itsessään ei ole kuulunut suosikkeihini. Ainakaan ennen tätä reseptiä. Kesäkurpitsasta tehty tagliatelle nimittäin muutti ajatukseni kokonaan! Tämä terveellinen, vihreä pasta syntyy myös käden käänteessä, ja on varsin herkullista.


KESÄKURPITSATAGLIATELLE

1 kesäkurpitsa
oliiviöljyä
ripaus suolaa

Huuhdo kesäkurpitsa ja halkaise se kahtia. Itse koin helpommaksi vielä puolittaa kesäkurpitsan keskeltä niin, että siitä syntyi neljä palasta. Höylää sitten juustohöylällä pitkittäin ohuita suikaleita. Jos "pasta" jää kovin leveäksi, halkaise puolikkaat vielä veitsen avulla. Viimeiset kantapalat voit myös pilkkoa veitsellä pienemmiksi. Paista suikaleita pari minuuttia öljyssä niin, että niiden reunat hieman rapeutuvat. Kesäkurpitsa pienentyy aika tavalla, joten jos ruokapöydässä on useampi syöjä, varaa useampi kesäkurpitsa pastaa varten!

Valmistin kesäkurpitsapastalle kastikkeen uunissa paahdetuista valkosipuleista ja pähkinöistä. Se toimi erinomaisesti yhdessä kevyen kesäkurpitsan kanssa, tavallinen pasta tekisi siitä melko tuhtia. Sekoita suikaleet kastikkeen joukkoon huolellisesti ja tarjoile sellaisenaan tai mahtavana lisukkeena ruokapöydässä. Tämä herkku katosi alta aikayksikön pöydästä!

Vinkki! Kokeile zucchinipastaa myös tomaattikastikkeen kera, tai voit antaa lisämakua sille paahtamalla pannulla valkosipulia, chiliä ja pinjansiemeniä samaan aikaan. Aasialaisen satayn ystävät voivat halutessaan lisätä valkosipuliseen pähkinätahnaan myös inkivääriä, ja koko komistukseen hieman kookosmaitoa! Joka tapauksessa kesäkurpitsat tulee paistaa pannulla erikseen ensin, vaikka lisäisi myöhemmin kookosmaidon. Näin voi kuitenkin valmistaa nopean ja miedon kesäkurpitsasataycurryn!


Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Punajuurisipsit


Punajuurisipsien valmistaminen on tosi helppoa kotioloissa. Siihen ei tarvita rasvakeittimiä eikä mitään muitakaan erikoisvälineitä. Itse valmistetuista sipseistä tulee todella herkullisia, ja mikä parasta, ne ovat huomattavasti terveellisempiä kuin pussitetut perunalastut. Eikä maukkaudesta silti tarvitse tinkiä ollenkaan!
 
 
PUNAJUURISIPSIT
 
Punajuuria
(2 punajuurta = 2 pellillistä)
oliiviöljyä/auringonkukkaöljyä/muuta ruokaöljyä
suolaa
 
Puhdista punajuuret ja höylää juustohöylällä, monitoimikoneella tai leikkurilla mahdollisimman ohuita suikaleita. Saat helposti pyöreitä suikaleita leikkaamalla palan pois molemmista päistä samalla kuin poistat naatit ja juuriosan. Mitä ohuempia suikaleet ovat, sitä parempi. Saman kokoiset suikaleet myös kypsyvät tasaisesti.
 
Laita suikaleet kulhoon ja lorauta päälle (oliivi)öljyä. Sekoita ne kulhossa ja nostele uuninpellille. Näin öljyä kuluu vähemmän ja sitä tulee lastun molemmille puolille. Lopuksi ripottele sipsien päälle suolaa ja paahda uunissa 30-60 minuuttia. Varo polttamasta lastuja, pienemmät sipsit palavat helposti. Lopuksi nosta pelti uunista ja anna sipsien vielä levätä hetki leivinpaperilla. Jos osa lastuista tuntuu pehmeiltä, ne rapeutuvat muutaman minuutin kuluttua. Jos näin ei tapahdu, todennäköisesti joko öljyä on liikaa tai lastut kaipaavat vielä hetken uunia.
 
Kahdesta punajuuresta syntyy kaksi pellillistä ihania punajuurilastuja. Kannattaa kuitenkin tehdä kerralla isompi satsi, sillä uunissa lastut kutistuvat ja valmistuttuaan ovat niin hyviä, että häviävät varmasti hetkessä! 
:)



Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ruusuöljy


Aikana, jolloin juhlia varten palatsien lattiat, puutarhan polut ja joen pinnat ripoteltiin täyteen tuoksuvia ruusunterälehtiä, eräiden juhlien jälkeen muuan prinsessa päätti lähteä soutelemaan. Veden pinta oli täynnä ihania, tuoksuvia kukkasia, ja prinsessa uitti kättään niiden seassa ja huomasi, että vedessä oli jotain, kuin öljyä. Ja nostaessaan kätensä takasin pinnalle prinsessa huomasi öljyn tuoksuvan aivan huumaavalta. Näin löytyi eteerinen ruusuöljy. Ja jos tarina ei nyt ihan pidäkään paikkaansa, sanonta ruusuilla tanssiminen tulee kuitenkin noista juhlista ja monista vastaavista, jolloin konkreettisesti tanssittiin ruusunterälehtien päällä.

Ruusuöljyn valmistus kotioloissakin (Huom! ei eteerinen öljy) on varsin helppoa. Itse tehty ihoöljy on parhaimmillaan todella laadukasta ja lisäaineetonta. Kun öljyn valmistaa itse tietää mitä saa, säästää kustannuksissakin sillä laadukkaat ihoöljyt ovat hintavia, ja kaiken lisäksi kotikosmetiikan valmistus on mukavaa puuhaa. Huumaavat tuoksut täyttävät keittiön ja on erityisen palkitsevaa käyttää tuotteita, jotka on itse valmistanut. Laadukas ruusuöljy sopii käytettäväksi myös ruoanlaittoon.

Ruusuilla uskotaan olevan paljon positiivisia ominaisuuksia. Sen tuoksun sanotaan vaikuttavan myönteisesti mielialaan, auttavan masennuksissa ja erityisesti naisten vaivoissa, sillä feminiinisyyden, rakkauden ja vaurauden symbolikukan ruusun tuoksua pidetään hyvin naisellisena. Ruusu kuuluu afrodisisiin tuoksuihin yhdessä esimerkiksi jasmiinin ja ylang ylangin kanssa, ja sen huumaavaa tuoksua pidetään aistillisena. Ei siis ole ihme, että ruusun ominaisuuksiin kuuluu myös eroottisesti parantava vaikutus. Ihonhoidollisesti ruusu on yksi parhaista kukkakunnan raaka-aineista, ellei jopa paras. Kehäkukan ohella se sopii erinomaisesti kasvojen iholle. Monissa kosteusvoiteissa käytetään yhtenä ainesosana ruusua, varsinkin jos voide on kasvojen iholle tarkoitettu.

 
           
 
Ruusuöljyn voi valmistaa kahdella tavalla
 
 
RUUSUÖLJY
 
Ruusun terälehtiä, tuoreita tai kuivattuja
luomulaatuista öljyä, kuten kookosöljyä, jojobaöljyä, manteliöljyä
puhdas, desinfioitu ja kannellinen lasipurkki
 
Kerää ruusuja puhtaalta paikalta jossa kerääminen on sallittua. Jos keräät puutarhasta tarkista, että ruusut on kasvatettu myrkyttömästi. Ruusuja tarvitaan sen verran, että kattilan/kulhon pohja peittyy, tai öljyn määrään suhteutettuna niin, että terälehdet juuri ja juuri peittyvät kauttaaltaan. Öljyn määrä riippuu purkin/pullon koosta. Kerralla kannattaa valmistaa esimerkiksi 500ml öljyä.
 
Luomulaatuinen oliiviöljy on laadukasta ja iholle sopivaa, mutta sen voimakas ominaistuoksu peittää helposti ruusuntuoksun alleen. Oliiviöljyä kannattaakin käyttää ihoöljyn pohjana esimerkiksi valmistettaessa kehäkukkavoidetta, tai esimerkiksi piparminttuöljyä. Myös kookosöljy on voimakkaan tuoksuista, mutta makea kookos sopii hyvin yhteen ruusun kanssa.
 
Ruusuöljyä voi kuitenkin valmistaa myös keittiötarpeisiin. Luomukookosöljypohjaan tehty ruusuöljy sopii esimerkiksi raakakakkujen leivontaan. Syötävään tarkoitukseen soveltuu myös luomulaatuinen oliiviöljy, josta valmistettua ruusuöljyä voi käyttää salaateissa ja vinaigreteissä mainiosti. Jos valmistat syötäväksi tarkoitettua öljyä, ole erityisen tarkka sen suhteen, että ruusut varmasti ovat puhtaita ja mahdollisimman myrkyttömästi kasvatettuja.
 
Aseta kulho tai kattila vesihauteeseen toisen kattilan päälle. Huolehdi, että höyry pääsee haihtumaan päällimmäisen kattilan sivuilta ulos. Käytä tarvittaessa apuna syömäpuikkoja tai pienempää, varrellista kattilaa. Jälkimmäisessä tapauksessa sekoita usein seosta, jotta lämpö pääsee tasaisesti joka puolelle. Kaada öljy kulhoon/kattilaan yhdessä ruusunterälehtien kanssa ja keittele seosta miedolla lämmöllä ainakin pari tuntia. Ole erityisen varovainen öljyn kanssa, oliiviöljy esimerkiksi syttyy helposti palamaan. Sekoittele ja vahdi kuumentamisprosessia tarkkaavaisesti. Varo myös polttamasta ruusuja! Kun ruusun ihanat aromit ovat irronneet öljyyn, siivilöi seos harson ja siivilän avulla ja purkita puhtaaseen, kannelliseen lasipurkkiin ja anna jäähtyä.
 
Vinkki! Kuvissa valmistetun ruusukookosöljyn annoin kiehua vesihauteessa pari tuntia, sitten jätin seoksen vielä tekeytymään vuorokaudeksi, kunnes kuumensin sitä uudelleen vielä puolisen tuntia ennen purkittamista. Toimin näin, koska vaikka käyttämäni terälehdet olivat hyvin tuoksuvia, on kookosöljyn ominaistuoksu kovin voimakas.
 






ANTIIKIN RUUSUÖLJY

1 tumma 500ml lasipullo
500ml luomulaatuista, iholle sopivaa öljyä
pullollinen (tuoreita) ruusunkukkia

Tämä perinteinen menetelmä sopii aurinkoisiin ja lämpimiin kesäpäiviin, jotka muistuttavat nautiskelijoiden juhlista, virtaavasta viinistä ja runsaista viinirypäleistä, valkeista divaaneista ja juhlista, joissa tanssittiin ruusunterälehdillä.

Täytä puhdas, desinfioitu lasipullo piripintaan ruusunkukilla, ja kaada öljyä päälle niin paljon kuin mahtuu. Sulje korkki huolellisesti ja jätä aurinkoiselle paikalle tekeytymään. Ravistele pulloa päivittäin ja sekoittele ruusuja tarvittaessa. Auringon lämmön vaikutuksesta ruusuöljy valmistuu itsestään, välillä on vain tarkistettava etteivät ruusut ala käydä ja eltaantua. Parin, kolmen viikon kuluttua ruusuöljy on ihanaa, tuoksuvaa ja valmista siivilöitäväksi.

Tämä menetelmä onnistuu myös aurinkoisella parvekkeella, ikkunalaudalla tai seinän vierustalla. Lasipullon sijasta sopii myös pyyhkeellä peitetty, tumma lasipurkki. Kuivatuista ruusuista valmistettu öljy ei ole aivan yhtä voimakasta kuin tuoreista kukista valmistettu.

Ruusuöljyn voi valmistaa myös tavallisessa, kirkkaassa lasipurkissa pimeässä säilyttäen, mutta tällöin valmistumisaika on pidempi, ja on muistettava sekoitella ruusuja homehtumisen ehkäisemiseksi. Ruusun terälehdet, jotka eivät saa lämpökäsittelyä eivät kuitenkaan luovuta aromiaan ja eliksiiriään ihan yhtä voimakkaasti ja antaumuksellisesti.

Itse valmistettu ruusuöljy on ihanaa. Se on arvokasta ja laadukasta, tekee ihmeitä iholle ja tuoksuu jumalalliselta. Ei ihmekään, että se oli jo Antiikin aikojen jumalten suosiossa. Hyvistä raaka-aineista valmistettuna itse tehty öljy päihittää mennen tullen suurimman osan laadukkaistakin kaupan tuotteista.


Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Chiliöljy


Tuon usein Sisiliasta tullessani ihanaa peperoncinoöljyä. Kielen päällä polttelevan chilin makuinen öljy on varsin kätevä apu keittiössä, sillä se maustaa nopeasti ruoan kuin ruoan ja antaa tarvittavan säväyksen paitsi Välimerellisiin tomaattiruokiin, myös aasialaisen keittiön herkkuihin. Chiliöljyä on kuitenkin varsin helppo valmistaa myös itse, ja se kannattaa.
 
Chili on varsin kiitollinen kerrostalonkin kasvi, sillä se viihtyy ruukussa valoisalla ikkunalaudalla, ja oman ruukkupuutarhani antimista chili on yksi satoisimmista. Valmistan ihanaa chilisuolaa ja kuivaan chilejä talven varalle. Kuivatuista chileistä saa myös herkullista öljyä, jota kannattaa valmistaa itse. Öljyn voi tehdä kahdella tavalla.
 
 
CHILIÖLJY
 
kuivattuja chilejä (esim. peperoncino)
oliiviöljyä
puhdas, korkillinen lasipullo, esim. oliiviöljypullo
 
Chilin määrä suhteessa öljyyn määräytyy sen mukaan kuinka tulisia chilit ovat, ja kuinka voimakkaan makuista öljystä halutaan. Ihan hyvä perussuhde on täyttää pullosta 1/4 chileillä ja kaataa oliiviöljyä päälle niin paljon kuin pulloon mahtuu. Oliiviöljypullo toimii tässä mainiosti myös sen takia, että pullonsuussa oleva suutin säätelee käyttövaiheessa sitä, etteivät chilit pääse pullosta pannulle, mikäli öljyä ei siivilöidä.
 
Kun öljy on kaadettu pulloon chilipalot nousevat todennäköisesti kohti pintaa. Ravistele pulloa päivän, parin välein kunnes n. 3-4 viikon kuluttua öljy on valmista. Jos haluat voimakkaampaa makua, lisää chilejä tai anna öljyn tekeytyä kuivassa ja pimeässä paikassa hieman kauemmin. Lopuksi siivilöi öljy halutessasi.
 
Toinen tapa valmistaa öljy on kuumentaa se. Lisää vesihauteeseen kattilan päälle kulho, jonka reunoilta vesi pääsee haihtumaan ulos. Käytä esim. syömäpuikkoja apuna asettamalla ne kattilan ja kulhon väliin. Kaada kattilaan oliiviöljyä ja 1-2 dl kuivattuja chilejä. Öljyä tulee olla ainakin sen verran, että chilit kunnolla peittyvät. Sekoittele rauhallisesti ja vahdi tarkasti vieressä koko ajan, ettei öljy syty palamaan. Oliiviöljy erityisesti on paloherkkä, eikä kestä hyvin korkeita lämpötiloja. Keittele öljyä pari tuntia, siivilöi chilit ja valmis, maukas mausteöljy on valmis!
 
Nopeaan tarkoitukseen, esim. aasialaisen keittiön ruokia varten, chiliöljyn voi valmistaa hetkessä pannulla. Ohje löytyy täältä, curry laksan ohjeen yhteydestä!
 
Vinkki! Samalla menetelmällä voi valmistaa yrttiöljyjä ja muitakin mausteöljyjä!
 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Ruusuetikka

Ruusut ovat juuri nyt hurmaavimmillaan. Ja mikä parasta, ruusu on yksi ihanimmista kasvikunnan raaka-aineista ainakin mitä tulee sen monikäyttöisyyteen. Tuoksuvat kaunottaret nimittäin taipuvat kosteusvoiteiksi, ihoöljyiksi, tuoksupusseiksi, hilloiksi tai vaikka viinietikaksi, jota tällä kertaa valmistin.
 

Ruusuisen viinietikan valmistus kotioloissa on varsin helppoa. Tarvitset vain lasipurkin, etikkaa ja puhtaalta paikalta kerättyjä ruusunterälehtiä. Tuoreista ruusunkukista valmistettu viinietikka on kauniin väristä, kuivatuista valmistettuna se on edelleen herkullista mutta hieman haaleampaa sävyltään. Käytin tähän vaaleanpunaisia, kerrottuja ruusuja ja tummempia, vanhoja lajikkeita.
 
Tarkat ohjeet ruusuviinietikan valmistukseen löytyvät aiemmasta postauksestani.



Täytä puhdas, desinfioitu ja kannellinen lasipurkki piripintaan ruusunterälehtiä, ja kaada sen jälkeen viinietikkaa päälle. Käytin tällä kertaa omenaviinietikkaa, joka itsessään on jo maistuvaista. Kannattaa muistaa käyttää vaaleaa viinietikkaa, omenaviinietikka ja valkoviinietikka käyvät parhaiten.
 
Etikka tekeytyy muutaman viikon ja purkkia on hyvä ravistella parin päivän välein. Valmis etikka siivilöidään, ja se on mahtava lisä salaatinkastikkeissa  ja yhdessä oliiviöljyn parina. Oma suosikkini on valmistaa ruusu-laventelivinaigrette salaatinkastikkeeksi, ja mikä parasta jos balsamicon korvaa omatekoisella ruusuetikalla!


Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.







keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Syreeninkukka-siiderisiirappi

Keskikesän juhlapöytiä ja keijukaisten lettukestejä kaunistamaan sopii ihanan tuoksuvista syreeninkukista valmistettu siirappi, joka saa lisäpotkua siideristä. Siirapin voi valmistaa tuoreista kukista tai jo hieman kuivahtaneista, kunhan niissä on aromi tallella. Itse käytin tähän kuivattuja, kauniita syreeninkukkasia, joiden tuoksu tuntui leijailevan sieraimista aina vatsanpohjaan saakka.
Tai ainakin sydämeen.

Valmista siirappia lasipurkin koon tai käyttötarpeen mukaan. Ohjeen määrät antavat lähinnä osviittaa suhteista. Tämä syreeninkukkasiirappi on ihanaa lettujen ja jäätelön kanssa vaahterasiirapin asemesta, tai kostuttamassa kuivia kakkuja, hedelmäsalaatissa tai vaikka jogurtin ja myslin kera nautittuna. Kukkien ihana parfyymimäinen tuoksukaan ei maistu liikaa siiderin hapokkuuden ansioista.


SYREENINKUKKA-SIIDERISIIRAPPI

4 dl syreeninkukkia
4 dl sokeria
1 dl makeaa päärynäsiideriä
1-2 dl vettä

puhdas kannellinen lasipurkki
muutama mustaherukkapensaan lehti

Kuumenna vesi ja sokeri kattilassa niin, että sokeri muuttu nestemäiseksi siirappiliemeksi. Lisää syreeninkukat niin että ne juuri ja juuri peittyvät nesteeseen painelemalla niitä lastalla. Kuivatut kukat muuttuvat pehmeiksi vedessä ja muistuttavat tuoreita siinä vaiheessa. Lisää päärynäsiideri ja anna seoksen kiehahtaa n. 10 minuuttia tai kunnes kukista on irronnut tarpeeksi aromia liemeen. Tarkkaile siirapin koostumusta ja makua. Liian kauan keitetyt kukat muuttuvat hieman kitkeriksi liian pitkään haudutetun teen tavoin ja hienovarainen kukkaisaromi häviää. Jos liemi taas ei muutu sakeammaksi, siirappimaiseksi, nestettä on liikaa.

Tätä kukkaissiirappia voi nauttia myös teejuomana vähäisemmällä sokerimäärällä, ja liian runsaalla nesteelläkin lopputulos on herkullinen syreeninkukka-siiderikastike. Jos tarjoilet siirapin kastikkeena tai saman tien nautittavana niin kaada siirappi kastikekulhoon tai nokalliseen kannuun ja lisää muutama mustaherukan lehti tuoreeltaan antamaan makua. Siirappi myös hieman jähmettyy viilentyessään.


Syreeninkukista saa valmistettua vaikka minkälaisia herkkuja. Kokeile myös ihanaa sireenisokeria!
 
Ja tosiaan, sireeni ulvoo ja syreeni tuoksuu vaikka molemmat olisivat sinisiä, mutta olen tässä aiemmin jo todennut että käytän yleensä sitä nimeä ja termiä joka parhaiten sopii suuhun ja maistuu oikealta kielen päällä. Oikea termi kuitenkin olisi syreeni. Sana joka tuo mieleeni vanhat tyttöromaanit ja romanttiset puutarhat puutalojen pihalla.
<3
 
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kesäinen salaatti


Asia, josta pidän erityisen paljon suomalaisessa ruokakulttuurissa on se, että täällä syödään avoimin mielin salaatteja ja erilaisia variaatioita niistä. Moni varmaan voisi todeta nyt, että niinkö tosiaan, kun omalle kullalle, oli se sitten lapsi tai puoliso, eivät vihreät rehut maistu ja ne jäävät lautasen reunalle. Mutta todellakin, salaatit koristavat meillä juhlapöytiä, grillibileitä, illanistujaisia ja lautasia. Ja niihin suhtaudutaan avoimesti. Esimerkkinä voisi todeta, että vaikka Italiassa suhtautuminen salaattiin ruokalajina on jo kovin erilainen.
 
Toki Italia on kuuluisa esimerkiksi mozzarella-salaatistaan. Mutta juhalpöytiin ja ruokalajien ohelle lisukkeiksi salaatit eivät automaattisesti kuulu. Niitä ei myöskään varioida vapaasti, vaan perinteitä noudatetaan useimmiten sellaisenaan. Olen tunnetusti suuri Italian ystävä, mutta arvostan suuresti suomalaista avomielisyyttä ruokaisia ja erilaisia salaatteja kohtaan. Meilläkin moni tuntee halloumit, fetat, kikherneet ja jopa italialaisittain ihmeellisen asian nimeltä pastasalaatti. Kesäisin kun raaka-aineet ovat parhaimmillaan onkin ihanaa valmistaa erilaisia salaatteja. Tämä on päärynöistä ja tuoreista porkkanoista valmistettu kesävariaatio.
 
 
KESÄSALAATTI
 
5 tuoretta porkkanaa naatteineen
1 luomupäärynä
keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja
salaattisekoitusta (esim. italian sekoitus, sointu tai lempi)
tuoreita yrttejä, kuten kreikkalaista basilikaa,basilikaa ja pari timjamin oksaa kukkineen
 
Paahtamiseen: oliiviöljyä, balsamicoa, voita tai oivariiniä, pari timjaminoksaa
 
Katkaise porkkanat vihreistä varsistaan, halkaise ne ja kuori ja viipaloi päärynä. Aseta ne uunivuokaan, lorauta päälle oliiviöljyä ja balsamicoa, sekä porkkanoiden päälle nokare voita tai oivariiniä. Lisää muutama timjaminoksa, ja paahda n. 180-200C kunnes porkkanat ovat saaneet hieman väriä ja päärynätkin ovat hieman pehmenneet.
 
Huuhdo salaatti ja asettele se alimmaiseksi kulhoon. Lisää tomaatit ja porkkanat ja päärynät ja sekoita. Jos uunivuokaan valunut neste ei ole kovin tahmean rasvaista, voit käyttää sitä salaatin kastikkeena. Jos se taas tuntuu kovin voiselta, lorauta tilkka oliiviöljyä salaatin sekaan. Porkkanoihin ja päärynöihin on kuitenkin tarttunut jo makua.
 
Vinkki! Lisää halutessasi salaattiin kikherneitä tai papuja. Paahdoin uunissa samalla myös valkosipulin kynsiä (n. 5kpl) levitettä varten, ja niistä irtosi porkkanoihin ihanaa aromia. Vegaanisen version salaatista saa helposti jättämällä voin pois tai korvaamalla sen vegaanisella margariinillä. Voit myös halutessasi vokata pannulla vihreät porkkanoiden naatit mukaan salaattiin!
 
 
Tämä salaatti sopii hyvin lisukkeeksi tai papujen kanssa ruokaisaksi salaatiksi. Valmistin kesäsalaatin piknikille, jonka teema oli ranskalainen. Provencen keittiön marokkolaiset vaikutteet mielessäni lisäsin salaattiin kikherneitä. Ellen olisi paahtanut päärynöitä, tuskin olisin käyttänyt tällaista yhdistelmää, joka kuitenkin toimi oikein mukavasti!
 
Vanhemmasta postauksesta löytyy raitajuuren naateista tehty salaatti jumalaisella karhunvatukkavinaigretellä!
 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.






tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sireenisokeri

Ihanat sireeninkukat tuoksuvat hyvältä ja ovat kauniita, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että kukat ovat myös syötäviä. Niitä voi käyttää koristamaan kakkuja ja leivonnaisia, ja tällä kertaa valmistin kukista sireenisokeria, suloista kuin suviyö.


SIREENISOKERI

Sireenin kukintoja
sokeria
puhdas, kannellinen lasipurkki

Suhdeluku: puolet kukkia/puolet sokeria

Tämä ohje on erityisen ihana näin alkukesästä, kun juhannusjuhlat kolkuttelevat ovella. Tähän reseptiin voi käyttää hieman jo elähtäneitä sireeninkukkia, jotka vielä tuoksuvat eivätkä ole kadottaneet väriään (kuvassa), tai tuoreita, kauniin kukoistavia kukkia. Täytä puhdas lasipurkki puolilleen kukkia, kaada sokeria päälle ja ripottele päällimmäiseksi vielä muutama kukka. Sulje kansi ja ravista purkkia voimakkaasti niin, että kukat ja sokeri sekoittuvat hyvin. Säilytä kuivassa ja viileässä, valolta suojassa. Sireenisokeri on valmista muutaman päivän- viikon kuluttua kun kukat ovat kuivuneet. Ravistele purkkia päivittäin ja halutessasi sekoita mahdolliset kosteuspaakut tasaiseksi muun sokerin kanssa.

Kun ihana tuoksuva sokeri on valmista, voit siivilöidä sen. Ota sireeninkukat talteen ja käytä niitä jäätelön, jogurtin, myslin, kakkujen, siirapin ja leivonnaisten valmistuksessa tai nauti ne teenä tai sekoituksena muiden teelaatujen kanssa. Voit myös jättää ne koristamaan sokeria halutessasi, tai soseuttaa kokonaisuuden sauvasekoittimella tasaiseksi, hienoksi makusokeriksi.

Vinkki! Kerää tuoreita kukkia vesikannuun, ja nauti kaunista sireenivettä kesäpöydässä!
 
 
Kesäinen sireenisokeri on ihana tuliainen tai kaunis lahja. Kannattaa kokeilla myös laventelisokeria, vaniljasokeria tai nauttia kupponen sireeniteetä itse tehtyjen teesekoitusten kaverina.
 
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

torstai 21. toukokuuta 2015

Villiyrttiherkkuja orvokeista


"Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan
Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan
Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätnurmella
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Italiassa Parman herttuatar Maria Luigia rakasti niin paljon orvokkeja, että hän pyysi aikansa alkemisteja selvittämään tuon huumaavan kukkaistuoksun salaisuuden ja valmistamaan orvokeilta tuoksuvaa hajuvettä. Näin syntyi viola di parma, kukkaistuoksu. Herttuatar oli kovin rakastettu parmalaisten keskuudessa, vaikka alun perin olikin itävaltalainen Marie Louise, ja vielä tänäkin päivänä hänen haudalleen Wieniin lähetetään vuosittain orvokkikimppuja herttuattaren syntymäpäivänä. Vaikka Italiassa herttuatar tunnetaan nimellä Maria Luigia, oli hänen oikea nimensä varsin komea: Maria Ludovica Leopoldina Franziska Therese Josepha Lucia.

Italiassa valmistetaan myös orvokkisuklaata. Sitä löytää Suomestakin erikoisliikkeistä, mutta orvokin tuoksua pääsee paraikaa ihailemaan luonnossakin. Villiyrttikauden ollessa parhaimmillaan kannattaa kerätä myös syötäviä kukkia. Ne ovat paitsi kauniita, myös maukkaita. Kalliosilla rinteillä kasvava kaunis pelto-orvokki on ehdottomasti yksi villiyrttisuosikeistani.


Orvokeista saa vaikka mitä herkkuja! Ne kaunistavat salaatin, jäätelön ja piirakoiden pinnan, ja lähes minkä tahansa muunkin jälkiruoan. Orvokkien kuivattaminen on myös helppoa, ja kuivatut orvokit sopivat mysliin, jogurttiin tai vaikka suklaapatukoihin.
 
 
KUIVATUT ORVOKIT
 
Muutama dl orvokin kukkia
 
 
Aseta orvokin kukat kuivumaan väljästi kuivalle alustalle, esim. uuninpellille leivinpaperin päälle. Nypi kukinnot irti varsistaan, ja käytä vain niitä. Orvokit kuivuvat helposti, mutta kääntele niitä tarvittaessa. Kun orvokit ovat läpeensä kuivia (parissa päivässä), tee niistä myslisekoituksen kaunistajia, ripottele jogurtin pinnalle, salaatteihin, aamiaissmoothieihin, jäätelön pinnalle. Voit myös valmistaa itse suklaa/energiapatukoita.
 
 
HELPPO ORVOKKISUKLAA
 
1 suklaalevy, esim. Fazerin sininen tai tummaa suklaata sinisen levyn verran
1 dl kuivattuja goji-marjoja
1 dl murskattuja pähkinöitä (esim. pistaasi/cashew) tai rusinoita
1-1,5 dl kuivattuja orvokkeja
 
 
Sulata suklaalevy vesihauteessa kattilassa. Lisää palat pienissä erissä, ja sekoita jatkuvasti. Suklaa palaa pohjaan helposti. Kun suklaa on täysin sulanut sekoita kaikki kuivat ainekset joukkoon, ja levitä massa leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Aseta jähmettynyt suklaa viileään tekeytymään, ja kun massa on täysin kovettunut leikkaa siitä kauniita orvokkisuklaan paloja!
 
Vinkki! Voit myös lisätä voinokareen suklaamassaan. Suklaapatukoita voi myös varioida oman mielen mukaan. Kokeile minttua ja kuivattuja appelsiinin paloja, sekä vaikka popcorn-suklaata!

 
Orvokeista saa myös ihastuttavaa siirappia. Kaunis siirappi sopii jälkiruokien kastikkeeksi, raparperipiirakan ja jäätelön kaveriksi, makusiirapiksi juomasekoitusten pohjiksi, tai vaikka limonadiksi kivennäisveden kanssa.
 
 
ORVOKKISIIRAPPI
 
4 dl pelto-orvokin kukintoja
4 dl sokeria
3 dl vettä
 
 
Tässä siirappireseptissä kannattaa aloittaa määrissä varovasti. Kukan terälehdet eivät ehkä tarvitse näinkään suurta määrää nestettä, ja niiden luontainen mesinen makeus ei välttämättä kaipaa näin paljoa sokeriakaan. Kannattaa aloittaa hieman vähäisemmillä määrillä, ja lisätä niitä sitten enemmän. Vettä tulee olla pannulla sen verran että orvokit juuri ja juuri peittyvät siihen kun niitä painelee lastalla hellästi. Kuumenna vesi, ja kiehumispisteessä lisää sokeri ja sekoita joukkoon. Anna kypsyä hiljalleen n. 10 minuuttia. Siivilöi lopuksi orvokit ja valuta kaunis siirappi puhtaaseen lasipurkkiin, ja sulje kansi hyvin. Säilytä jääkaapissa.
 
Vinkki! Itse tehty kukkaissiirappi on niin ihanaa, varmasti vähintään keijukaisten jälkiruokaa, että se on myös mitä ihanin lahja tai tuliainen. Kokeile sitä hedelmien päällä, jogurtissa, lettujen ja piirakoiden kanssa, muffineissa ja jopa kakkupohjan kosteuttajana jos täyteainekset eivät muuten ole liian imeliä!
 
Nam! Muita kukkaissiirappien ohjeita: Ruusu-laventelisiirappi, vaahterankukkasiirappi

Tapio Rautavaaran Attilan keväthuumauksen säkeistö teksin alussa: Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

 
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Vaahterankukkasiirappi

Ihana keväinen villiyrttiherkku on vaahterankukista tehty siirappi. Maukkaista kukkasista syntyy nopeasti kauniin vaaleanvihreä sokeriliemi, joka sopii maustamaan niin jäätelön, letut kuin vaikka raparperipiirakankin, amerikkalaisista pannukakuista puhumattakaan. Syötävät, keväisen vihreät kukinnot saavat hyvälle tuulelle jo keruuvaiheessa, ja siirappiin irtoaa niistä runsaasti makua melko pienestäkin erästä.

Kanadalainen, tumma vaahterasiirappi valmistetaan mahlasta, ja sen valmistaminen on mahdollista Suomessakin. Tämä kukkaissiirappi on kuitenkin eri tuote, vaikka makuvivahde onkin mukava sekoitus mettä ja vaahteraa. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä siirappi maistuu keväälle, sillä vaahteran kukissa on ihana, villiyrttimäinen aromi! Poimin kukinnot mökiltämme pihavaahteroista.



 
 
VAAHTERANKUKKASIIRAPPI

4 dl vaahterankukkia
4 dl sokeria
3 dl vettä


Määrät ovat viitteellisiä. Kannattaa muistaa, että vettä tulee hieman vähemmän kuin sokeria, ja että nestettä tulee olla vain sen verran, että kukinnot juuri ja juuri peittyvät kun niitä painelee lastalla pannulla. Siirapin kuuluu olla makeaa, mutta ei niin imelää että hampaita suorastaan vihloo. Puhdista kukinnot mahdollisista roskista, poista oksat ja "nenät". Kiehauta ensin kukinnot yhdessä veden kera, madalla sitten lämpöä hieman ja lisää sokeri, sekoittele ja anna porista kymmenisen minuuttia. Kaada valmis siirappi siivilän (ja harson) lävitse puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje kansi. Jäähdyttyään siirapin koostumus hieman sakenee.

Nauti jälkiruokien kanssa, makusiirappina juomissa, aamiaispannareiden tai myslin kaverina. Säilytä vaahterankukkasiirappi kuivassa ja viileässä, mieluiten jääkaapissa tai kellarissa ellet heti käytä sitä.

Vinkki! Käytä siivilöinnin apuna myös suppiloa, näin saat helposti kaadettua nesteen lasipurkkiin. Jos sinulla ei ole suppiloa, apuna toimii hyvin laakeasuinen teepannu, jossa on nokka. Voit myös desinfioida lasipurkit astianpesukoneessa käyttämällä ne sitten heti kuumina ja kuivina siirapin säilömiseen.


Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Pappardellea venetsialaisittain

 
Veneton alueella ei oikeastaan perinteisesti syödä pastaa eikä pizzaa, vaan maakunta on tunnettu esimerkiksi polentaruoista ja maukkaista risotoista. Toki kun kävelee Venetsian haikean romanttisia kanavan varsia kohtaa monia paikkoja, jotka tarjoilevat näitä Italiaan liitettäviä pizza- ja pastaherkkuja. Maustekaupan myötä Venetsiassa kuitenkin alettiin aikoinaan viljellä riisiä siihen sopivien suotuisien olosuhteiden vuoksi. Tästä johtuen alue on kuuluisa ihanista risotoistaan. Muita aitoja venetsialaisia ruokalajeja ovat esimerkiksi carpaccio, persikkaiset, kuohuvat bellinit ja vaikka ei tarkalleen tiedetä mihin tämän tunnetun ruokalajin historia sijoittuu, sitä pidetään hyvin venetsialaisena jälkiruokana, nimittäin tira mi sù, "nosta minut ylös, nosta minut hänen luokseen, nosta minut Taivaisiin", eli tiramisu.
 
Miksi sitten pastaa venetsialaisittain? Tämän reseptin pohjana toimii maukkaaseen hernerisottoon sopiva makumaailma. Valmistit sitten pastakastikkeen tai ihanan risoton, nämä samat ainekset käyvät molempiin.
 
 
PAPPARDELLEA VENETSIALAISITTAIN
 
1,5 dl tuoreita herneitä
2 valkosipulin kynttä
2 pientä, kuivattua peperoncinoa
1 dl soijakermaa
1 tl voita/gheetä
oliiviöljyä
tuoretta minttua
suolaa
 
pappardelle-pastaa
 
 
Käytä tässä mieluiten tuoreita herneitä, joten aloita riipimällä ne irti paloista. Määrät eivät ole niin tarkkoja, oman maun mukaan voi hyvin soveltaa.  Pilko valkosipulit ja lisää ne pannulle oliiviöljy-voiseokseen. Lisää myös kuivatut chilit, mutta älä pilko niitä tai päästä siemeniä pannulle. Lisää herneet ja kun valkosipulit ovat hieman kypsyneet, sekoita soijakerma sekaan, mutta nouki chilit pois pannulta tässä vaiheessa. Lopuksi kaada pappardelle kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta suolalla ja tuoreella mintulla.
 
Vinkki! Kastikkeen idea on olla keväisen kepeä, mutta voit korvata soijakerman kermalla ja mintun basilikalla. Vegaanisen ruoasta saa jättämällä voin pois. Risottopohjana jätä kerma pois, ja lisää lientä kuten sienirisotossa tai pistaasirisotossa.
 
Nam!


Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Viehättävät villiyrtit

Toukokuu on mitä parhainta hortoiluaikaa. Villisti vihertävät yrtit ja versot puskevat maasta ja ovat maukkaimmillaan. Myös kaupungeista löytyy oivia apajia villivihanneksista kiinnostuneille. Kun kerää yrtit puhtaalta paikalta ja tuntee poimimansa kasvit tarjoaa keväinen luonto herkullisen aarreaitan.
 
Hortoillen Helsingissä. Villiyrttisato on herkullisimmillaan juuri nyt. Yksi loistava esimerkki villivihanneksesta on vuohenputki, jonka lehdet ovat nuorina versoina maukkaita salaateissa ja piirakoissa. Myöhemmin kesällä vuohenputkea eivät syö edes vuohet.
 
Muita tyypillisiä villivihanneksia, joita kaupungstakin löytää helposti, ovat esimerkiksi ketunleipä, voikukka, suolaheinä, horsma, villivadelman lehdet, pihlajan silmut ja nokkonen.
 
Pihalajan silmuissa esimerkiksi on amareton maku, ja olen joskus tehnyt amarettojuustokakkua niitä käyttäen. Vadelmanlehdistä saa hiostamalla aromikasta teetä, vuohenputki maistuu maukkaalta piirakoissa, munakkaissa ja salaateissa, nuorta horsmaa voi käyttää parsan tavoin, ja nokkosesta saa perinteisten keittojen, lettujen ja sämpylöiden lisäksi myös maukasta pestoa!

Viime kesänä mökillä villiyrtit taipuivat munakkaaksi, salaatiksi ja myös piirakoiksi. Villivihannesten kerääminen on myös mukavaa, kun hortoilin Helsingissä päivä oli kaunis ja kaupunki luontoapajineen tuntui ihmeelliseltä aarreaitalta.


Tässä muutama villiyrttiresepti herkullisten ja helppojen ruokien valmistukseen.


PASTAA JA HORSMANVERSOJA
 
n.10 horsman nuorta versoa
2 valkosipulin kynttä
1 dl soijakermaa/kermaa
2 tl gheetä/voita/oliiviöljyä
(1 dl paseerattua tomaattia)
 
 
Puhdista horsman versot mahdollisesta mullasta ja tarkista ettei varressa ole juurta mukana. Ryöppää versoja kiehuvassa vedessä n. 5 minuuttia. Vesi muuttuu kauniin vihreäksi. Pilko sillä aikaa valkosipulin kynnet ja kuullota niitä pannulla gheessä. Itse käytin oliiviöljyä ja gheetä. Lisää sitten horsman versot pannulle ja paista muutama minuutti niin että ne saavat makua ja varret varmasti kypsyvät. Lisää sitten soijakerma ja ripaus suolaa. Halutessasi voit lisätä myös paseerattua tomaattia, se sopii tähän hyvin mutta ilman tomaattikastiketta villiyrtit pääsevät enemmän esille. Sekoita kastike spagetin/pastan joukkoon, raasta päälle parmesania ja nauti!
 
Vinkki! Kastikkeen voi valmistaa hyvin käyttämällä voita ja kermaa. Soijakerma sopii kuitenkin kevyempänä vaihtoehtona yrteille hyvin ja ghee puolestaan antaa ihanan pähkinäisen vivahteen.
 
 
 NOKKOSPESTO
 
3 dl ryöpättyjä nokkosia
1-2 valkosipulin kynttä
30g pinjansiemeniä
oliiviöljyä
1 rkl sitruunan mehua
1,5 dl raastettua parmesania
suolaa
 
 
Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä n. 5 minuuttia. Kannattaa käsitellä niitä hanskat kädessä. Keittämisen jälkeen polttavuus on kuitenkin kadonnut. Ryöpätyistä nokkosista voi poistaa varret varsinkin jos ne tuntuvat hieman puisilta. Toukokuussa villivihannessadon aikaan varret kuitenkin yleensä ovat vielä kapeita ja pehmeitä, eikä niitä tarvitse poistaa.
 
Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella kauniiksi tummanvihreäksi pestoksi. Nokkospesto on maultaan vahvaa ja voimakkaan aromikasta. Käytän itse siihen yleensä hieman enemmän valkosipulia kuin basilikapestoon. Nokkospesto sopii pastan ja perunoiden kaveriksi, grilliherkkujen kylkiäisiksi, leivälle tai kaikkeen mihin pesto muutenkin sopii. Se on myös erittäin terveellistä, sillä nokkonen on varsinainen vitamiinipommi ja hyvä raudan lähde.
 
Tiesitkös, että nokkonen sisältää enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini, enemmän rautaa kuin pinaatti, enemmän kalsiumia kuin maito ja enemmän piitä kuin lehtikaali? Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia, A, E, K1 ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. (Lähde: Arctic Warriors)
 
Yksi ihanimmista kevätruoista on ehdottomasti vignole, italialainen helppo ja nopeatekoinen vuodenajan herkku. Villiyrtit sopivat hyvin maustamaan vignolea, jonka tarkempi resepti kevätkuvineen löytyy täältä.
 
 
VILLIYRTTIVIGNOLE
 
0,5L kasvislientä
(fondia tai 2 kasvisliemikuutiota)
tuoreita herneitä
parsakaalin nuppuja
tuoretta pinaattia
nuorta vuohenputkea
suolaheinää
muutama horsman lehtiverso
pala purjoa
lohko varhaiskaalia
tuoreita härkäpapuja
tuoretta minttua
rosmariinin oksa
timjamin oksa
2 valkosipulin kynttä
1 banaanisalottisipuli/ 2 salottisipulia
 
 
Valmista kasvisliemi. Hienonna sillä aikaa sipulit, purjo ja valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kattilassa oliiviöljyssä/voissa. Lisää sitten kasvisliemi sekaan yhdessä rosmariinin ja timjamin kanssa. Jos käytät härkäpapuja tässä, silvo ja keitä niitä ensin, n.20-25 minuuttia. Kun keittoaikaa on jäljellä n. 10 minuuttia, lisää parsakaalinnuput, raastettu kaali ja tuoreet herneet joukkoon. Paria minuuttia ennen villiyrtit ja viime minuutilla pinaatin lehdet ja lopuksi silppua minttua pinnalle. Vignole on kaunis, terveellinen ja keväinen ruokalaji, väriä siihen saa lisäämällä joukkoon violetteja mangoldin varsia, tai kauniita oransseja babyporkkanoita. Määrät ovat suhteellisia, n. kourallisia. Jo muutama villiyrtti joukossa antaa säväyksen.
 
Vinkki! Nokkonen sopii tähän myös hyvin. En kuitenkaan itse lisännyt sitä reseptiin sen voimakkaan maun vuoksi. Jos et löydä maukkaita ja tuoreita härkäpapuja, käytä nuoria ja maukkaita herneitä (ilman palkoja).

Ketunleipää eli käenkaalia, jota joskus myös revonrieskaksi kutsutaan. Neiti Nokkosia, joilla on poltteleva kieli, mutta asianmukaisella valmistuksella niistä saa esiin vahvan maun ja uskomattoman anteliaan ravinteikkuuden. ;)
 


Ja keväinen vihreys on ihanaa, aidan tällä ja tuolla puolella!
 
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.