Ruusuinen mansikkamarenkikakku

 

Mitä olisi kesä ilman kunnon mansikkakakkua? Ja mikä parasta, ei edes tarvitse olla kesä eikä juhlakaan jotta mansikkakakusta voisi nauttia, mutta ihana kesä kruunaa ihanan kakun kukkasillaan, jotka ovat myös syötäviä!

 

Mansikkakakku on oikeastaan lempikakkuni. Se on kevyt ja kaunis, runsas mutta raikas, makea muttei äitelä, ja tämän kakun salaisuus on paitsi ihanissa tuoreissa marjoissa ja syötävän kauniissa kukissa, myös marengissa, joka ensin ropsahtaa ihanasti rikki lusikan osuessa siihen, ja sen jälkeen sulaa suussa kuin kastepisara aamuauringon säteissä.

 

Ja ruusuinen kakku todella ansaitsee runolliset sanansa. Sen lisäksi kakun kaunistavat metsäorvokit ja esimerkiksi perhos- tai enkelipelargonian kukat. Tarkista aina, että kukat on poimittu puhtaalta paikalta luvan kanssa, ja että esim. ruusut on kasvatettu myrkyttömästi.

 

Mansikkakakun pohjan ihana ohje löytyy täältä. Valmista marenki, mansikkahillo ja halutessasi esim. orvokkisiirappi. Jos käytät makeita täytteitä kuten siirappia, kostuta kakku sitruunanmehulla.

 

 

TUOREMANSIKKAHILLO

 

2 dl tuoreita mansikoita

ripaus sokeria

 

Poista vihreät kannat, huuhtele mansikat tarvittaessa ja soseuta niistä sauvasekoittimella kaunis ja maukas hillo kakun väliin. Lisää ripaus sokeria jos mansikat eivät ole itsessään riittävän makeita.

 

 

RANSKALAINEN MARENKI

 

4 valkuaista

2 dl sokeria

1 tl sitruunan mehua

 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Kulhojen ja vatkainten tulee olla puhtaat ja kuivat, pienikin määrä keltuaista tai vettä vaikuttaa marengin rakenteeseen. Kannattaa suosia lasi- tai teräskulhoa vatkatessa. Vaahdota valkuaiset ja lisää halutessasi tilkka happoa (sitruunamehua) vahvistamaan vaahtoa. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten. Paras sokeri marengin valmistukseen on mahdollisimman hienokiteinen. Valmis marenki pysyy kulhossa paikallaan, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Rohkeat voivat testata tätä nostamalla kulhon pään päälle.

 

Pursota ja tasoittele valmiista marengista kakkupohjan kokoinen ja muotoinen levy tai ympyrä, ja kypsennä miedossa 75C lämmössä uunissa.

 

 

KAKUN KOKOAMINEN

 

1 pohja

kostutus sitruunalla

tuoremansikkahilloa

2 pohja

kostutus sitruunalla

tuoremansikkahilloa

marenki

kermavaahtoa

3 pohja

kosteutus sitruunalla

päälle orvokkisiirappi

tuoreita mansikoita

pursotettua kermavaahtoa

 

kakun kyljille kermavaahtoa

päälle syötäviä kukkia:

orvokkeja, ruiskukkia, pelargonioita ja ruusuja

 

koristele vielä lautanen ja kakun kylkiä ruusun terälehdillä

 

Keijukaisetkin rakastuvat tähän kakkuun

;)

 

Vinkki! Voit maustaa marengin myös haluamallasi tavalla. Esimerkiksi sulatetulla suklaalla, vaniljalla, kaakaolla tai mantelijauheella.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Syreeninkukka-siiderisiirappi

Keskikesän juhlapöytiä ja keijukaisten lettukestejä kaunistamaan sopii ihanan tuoksuvista syreeninkukista valmistettu siirappi, joka saa lisäpotkua siideristä. Siirapin voi valmistaa tuoreista kukista tai jo hieman kuivahtaneista, kunhan niissä on aromi tallella. Itse käytin tähän kuivattuja, kauniita syreeninkukkasia, joiden tuoksu tuntui leijailevan sieraimista aina vatsanpohjaan saakka.

Tai ainakin sydämeen.

Valmista siirappia lasipurkin koon tai käyttötarpeen mukaan. Ohjeen määrät antavat lähinnä osviittaa suhteista. Tämä syreeninkukkasiirappi on ihanaa lettujen ja jäätelön kanssa vaahterasiirapin asemesta, tai kostuttamassa kuivia kakkuja, hedelmäsalaatissa tai vaikka jogurtin ja myslin kera nautittuna. Kukkien ihana parfyymimäinen tuoksukaan ei maistu liikaa siiderin hapokkuuden ansioista.


SYREENINKUKKA-SIIDERISIIRAPPI

4 dl syreeninkukkia
4 dl sokeria
1 dl makeaa päärynäsiideriä
1-2 dl vettä

puhdas kannellinen lasipurkki
muutama mustaherukkapensaan lehti

Kuumenna vesi ja sokeri kattilassa niin, että sokeri muuttu nestemäiseksi siirappiliemeksi. Lisää syreeninkukat niin että ne juuri ja juuri peittyvät nesteeseen painelemalla niitä lastalla. Kuivatut kukat muuttuvat pehmeiksi vedessä ja muistuttavat tuoreita siinä vaiheessa. Lisää päärynäsiideri ja anna seoksen kiehahtaa n. 10 minuuttia tai kunnes kukista on irronnut tarpeeksi aromia liemeen. Tarkkaile siirapin koostumusta ja makua. Liian kauan keitetyt kukat muuttuvat hieman kitkeriksi liian pitkään haudutetun teen tavoin ja hienovarainen kukkaisaromi häviää. Jos liemi taas ei muutu sakeammaksi, siirappimaiseksi, nestettä on liikaa.

Tätä kukkaissiirappia voi nauttia myös teejuomana vähäisemmällä sokerimäärällä, ja liian runsaalla nesteelläkin lopputulos on herkullinen syreeninkukka-siiderikastike. Jos tarjoilet siirapin kastikkeena tai saman tien nautittavana niin kaada siirappi kastikekulhoon tai nokalliseen kannuun ja lisää muutama mustaherukan lehti tuoreeltaan antamaan makua. Siirappi myös hieman jähmettyy viilentyessään.

Syreeninkukista saa valmistettua vaikka minkälaisia herkkuja. Kokeile myös ihanaa sireenisokeria!

 

Ja tosiaan, sireeni ulvoo ja syreeni tuoksuu vaikka molemmat olisivat sinisiä, mutta olen tässä aiemmin jo todennut että käytän yleensä sitä nimeä ja termiä joka parhaiten sopii suuhun ja maistuu oikealta kielen päällä. Oikea termi kuitenkin olisi syreeni. Sana joka tuo mieleeni vanhat tyttöromaanit ja romanttiset puutarhat puutalojen pihalla.

<3

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Sireenisokeri

Ihanat sireeninkukat tuoksuvat hyvältä ja ovat kauniita, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että kukat ovat myös syötäviä. Niitä voi käyttää koristamaan kakkuja ja leivonnaisia, ja tällä kertaa valmistin kukista sireenisokeria, suloista kuin suviyö.

SIREENISOKERI

Sireenin kukintoja
sokeria
puhdas, kannellinen lasipurkki

Suhdeluku: puolet kukkia/puolet sokeria

Tämä ohje on erityisen ihana näin alkukesästä, kun juhannusjuhlat kolkuttelevat ovella. Tähän reseptiin voi käyttää hieman jo elähtäneitä sireeninkukkia, jotka vielä tuoksuvat eivätkä ole kadottaneet väriään (kuvassa), tai tuoreita, kauniin kukoistavia kukkia. Täytä puhdas lasipurkki puolilleen kukkia, kaada sokeria päälle ja ripottele päällimmäiseksi vielä muutama kukka. Sulje kansi ja ravista purkkia voimakkaasti niin, että kukat ja sokeri sekoittuvat hyvin. Säilytä kuivassa ja viileässä, valolta suojassa. Sireenisokeri on valmista muutaman päivän- viikon kuluttua kun kukat ovat kuivuneet. Ravistele purkkia päivittäin ja halutessasi sekoita mahdolliset kosteuspaakut tasaiseksi muun sokerin kanssa.

Kun ihana tuoksuva sokeri on valmista, voit siivilöidä sen. Ota sireeninkukat talteen ja käytä niitä jäätelön, jogurtin, myslin, kakkujen, siirapin ja leivonnaisten valmistuksessa tai nauti ne teenä tai sekoituksena muiden teelaatujen kanssa. Voit myös jättää ne koristamaan sokeria halutessasi, tai soseuttaa kokonaisuuden sauvasekoittimella tasaiseksi, hienoksi makusokeriksi.

Vinkki! Kerää tuoreita kukkia vesikannuun, ja nauti kaunista sireenivettä kesäpöydässä!

 

 

Kesäinen sireenisokeri on ihana tuliainen tai kaunis lahja. Kannattaa kokeilla myös laventelisokeria, vaniljasokeria tai nauttia kupponen sireeniteetä itse tehtyjen teesekoitusten kaverina.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Päärynä-vuohenjuustoquiche

Pala Provencen kukkaniittyjä ja auringonvaloa, ranskalaista hyväntuulista elämänmenoa ja hivenen luksusta. Siitä on tämä ihana quiche tehty. Vuosi sitten istuimme iltaa Rivieran lämpimässä illassa tulikärpästen lennellessä puutarhassa, jossa kasvoi rosmariinipensaita ja laventelia polun varrella. Polku tietysti johti uima-altaalle, johon oli ihanan virkistävä pulahtaa tähtien alla, päivälämpötilan kohotessa neljäänkymmeneen asteeseen. Provencelaiset reseptit vievät ajatukset suoraan niihin iltoihin, aurinkoisiin päiviin ja suloisiin muistoihin. Illallisen nautimme puutarhassa lehmuksen alla, ja pari yötä nukuinkin puutarhassa, kuun loistaessa Rivieran taivaalla.

 

Quiche eli taikinakuoreen leivottu ranskalainen piiras, jonka täytteestä löytyy kananmunaa ja kermaa, sijoittuu tässä versiossa makumaailmaltaan jonnekin suolaisen ja makean piirakan välimaastoon. Se sopii ateriaksi tai kahvin kaveriksi, tai jälkiruoaksi ranskalaisen viinin kera.

PÄÄRYNÄ-VUOHENJUUSTOQUICHE

2 luomupäärynää

125g viikunavuohentuorejuustoa

2 dl kermaa

1 kananmuna

1 keltuainen

2 rkl hienonnettuja tuoreita yrttejä: suklaaminttua, basilikaa, pehmeää laventelia ja ripaus timjamia kukkineen

ripaus suolaa

hieman raastettua parmesania

Taikina: muropohja/makea piirakkataikina

Esipaista piirakkataikinaa uunissa voidellussa vuoassa 10 minuuttia 175C. Taputtele taikina huolellisesti reunoille saakka, aseta leivinpaperinpala pohjan päälle ja painoksi esim. kuivattuja herneitä. Näin taikina ei pääse kohoamaan liikaa uunissa ennen täyttämistä.

Kuori päärynät, halkaise ne, poista siemenkodat ja leikkaa pitkittäin n. sentin paksuisiksi lohkoiksi. Valmista täyte sekoittamalla kaikki muut ainekset keskenään kulhossa. Kaada kerma lopuksi joukkoon, käytin sitä itse lopulta 1, 75dl täyden kahden desin sijasta. Varmista myös ettei vuohenjuusto jää kovin kokkareiseksi, vispilä on hyvä apuväline. Mintun kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos sinulla ei ole käytössäsi mietoa suklaaminttua, vähennä määriä reippaasti. Vahva minttu maistuu helposti läpi täytteestä. Asettele päärynäviipaleet esipaistetulle pohjalle spiraalin muotoisesti, ja kaada täyte lopuksi päärynöiden päälle. Koristele halutessasi piirakan pinta vielä muutamalla kukkivalla timjamin oksalla, ja paista uunissa 175C n. puoli tuntia, tai tarvittaessa enemmän tai vähemmän uunin tehosta riippuen. Piirakka on valmista kun pohja on kypsynyt ja täyte täysin hyytynyt.

Vinkki! Suolaisemman lopputuloksen haluavat voivat  raastaa täytteen joukkoon hieman voimakkaamman makuista ranskalaista juustoa!

Täytetty quiche menossa uuniin.

 

Valmis piirakka päätyi suviyön valoisalle, mutta kolealle piknikille, Helsingin taivaan alle.

Koristeena timjamin, laventelin ja kissanmintun kukkia.

 

Laventelivoiteen ja muiden Rivieran ihanuuksien ohjeita löytyy täältä.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Raparperipiirakka/Pastel de ruibarbo

Se puede encontrar la receta en español en el final del texto.

Selvä alkavan kesän merkki on se, kun ensimmäiset raparperit nousevat maasta. Mökillä ihailin vihreiden lehtien läpi siivilöityvää keväisen illan valoa, enkä malttanut olla leipomatta raparperipiirakkaa vaikka alkoi jo olla myöhä. Kävi myös niin ihanasti, että kun raparperipiirakan tuoksu täytti koko talon ja leikkasin ensimmäistä palaa lautaselleni, niin ilves saapui pihapiiriin. Aurinko valaisi sen ääriviivat kullalla ja pyörin niin innoissani kameran kanssa tovin, että kun palasin sisälle oli jäätelö jo sulanut lautaselle lämpimän piirakan ympärille. Valtavan hyvää se oli silti. Ja ilves, mikä tuuri!

Raparperipiirakan pohjana toimii murotaikina. Tavanomaisesta poiketen olen saamieni pyyntöjen vuoksi kirjoittanut myös espanjaksi tämän nimenomaisen reseptin. Espanjankielinen versio raparperipiirakasta löytyy tekstin lopusta.

 

 

RAPARPERIPIIRAKKA

 

3,5 dl vehnäjauhoja

125 g voita

1,5 dl sokeria

1 kananmuna

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

3 raparperin vartta

1 tl vaniljasokeria

kreikkalaista jogurttia/1 maitorahka/kermaviili/vaniljarahka

(1 kananmuna)

(sokeria)

 

 

Valmista murotaikina ohjeen mukaan. Sekoita kuivat ainekset keskenään, ja joko nypi rasva jauhojen sekaan, tai vaahdota voi ja sokeri, lisää kananmuna ja sekoita varovasti kuivat aineet joukkoon. Voitele uunivuoka ja painele taikina siihen niin, että reunoilta se on hieman keskustaa korkeampi.

 

Aloita täytteen valmistus kuorimalla raparperit. Vedä ohuella veitsellä tai käsin päällimmäinen kuorikerros pois, ja pilko raparperit sitten pieniksi paloiksi. Lisää ne kattilaan, ja lisää vettä sen verran, että raparperit juuri ja juuri peittyvät. Lisää vielä reilusti sokeria mukaan. Kiehauta n. 10 minuuttia. Nostele sitten raparperinpalat piirakan päälle, jos nestettä tulee hieman mukana, se on vain hyvä. Lisää sitten jogurtti tai maitorahka tai muu päällinen, ripottele vaniljasokeria ja tarvittaessa sokeria, ja sekoita täyte tasaisesti piirakan päälle. Voit myös koristella pinnan parilla ruokalusikallisella raparperisiirappia. Jos käytät täytteessä esim. kermaviiliä/rahkaa ja kananmunaa, sekoita ne sokerin kanssa valmiiksi erillisessä kulhossa ennen piirakan päälle lisäämistä, niin pääset helpommalla. Paista piirakkaa 200C n. 30 minuuttia tai kunnes se on kypsynyt. Tarjoile bourbonvaniljajäätelön ja raparperisiirapin, sekä vaahterankukkasiirapin kera!

 

Vinkki! Jos valmistat raparperista siirappia, lisää sokerin ja veden suhde näin: esim. 3 dl raparperia, 3dl sokeria, 2 dl vettä.

 

Estaba pasando la noche en nuestra casa de campo. En Finlandia las noches de primavera y verano son hermosas, sentimos tan mucho energía después del invierno cuando el sol no se pone y por ejemplo a las 11 de la noche no se puede distinguir si es el día o la noche. Era una noche brillante y yo quería cocinar el pastel de ruibarbo de los ruibarbos en el jardín. Y que suerte yo tenía, un lince grande estaba cazando en el campo! Es muy raro a ver un, y pasó mucho tiempo en nuestro jardín fotografiando el lince. Y olvidaba mi pastel con helado en el plato. Por eso, helado en la foto se ha un poco derretido, pero ay que rico era el pastel! :)

 

PASTEL DE RUIBARBO

 

Masa quebrada:
3,5 dl harina

1,5 dl azúcar

1 huevo
125 g mantequilla
2 cucharaditas de azúcar de vainilla
1 cucharadita de polvo para hornear

Relleno de la torta:
3 tallos de ruibarbo
1-2 cucharaditas de azúcar de vainilla
2 dl yogur greco o turco/ cuajada escandinava/ crema agria escandinava
(1 huevo)
(azúcar)

El pastel de ruibarbo es una torta muy típica en los países escandinavos. En la primavera lo primero pastel es siempre como una señal de verano. La temporada de ruibarbo en Finlandia es en mayo-junio. Se puede usar masa quebrada en las otras recetas escandinavas también, como en la torta de arándanos o en la torta de airelas. Sí es dificil a encontrar los ruibarbos, una torta típica escandinava sería también una torta de los arándanos.

 

El ruibarbo contiene alta cantidad de oxalatos y por eso es muy agrio y ácido. Pelar el ruibarbo, cortar en trozos pequeños, y cocinarlos con agua y azúcar para 10 minutos.

Para el jarabe de ruibarbo, por ejemplo: 3 dl ruibarbo, 3 dl azúcar, 2 dl agua.

 

Si usar los arándanos en la receta, solamente necesitan azúcar y 1 cucharada de harina de papa.

 

Los ingredientes escandinvos son un poco diferentes de los otros países. Mantequilla por ejemplo siempre contiene sal. Crema agria/cuajada escandinava es como quark en inglés. No es como queso o como curd en inglés. Azúcar de vainilla es azúcar con sabor de vainilla. Los arándanos en Finlandia son las bayas azules y muy ricos del bosque, nunca como en las recetas americanas; grandes, leves y del arbusto. Para relleno, se puede usar un huevo con cuajada y azúcar de vainilla y mezclar los primero. O solamente yogur y azúcar sin huevo.

 

Cocer en el horno 200C para 30 minutos.

El pastel de ruibarbo es divino con helado de bourbonvainilla y con el jarabe de ruibarbo!

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Suklaabaklava

Baklava on Välimeren eteläisten ja itäisten rantojen ihana leivonnainen, jota syödään myös erityisesti Lähi-Idässä. Pähkinäinen filotaikinaleivonnainen on yleensä varsin makea, johtuen sen sisältämästä sokerisiirapista. Tämän "suklaabaklavan" valmistin kuitenkin ilman siirappia, hunajaa tai lisättyä sokeria, sillä suklaa itsessään on makeaa

Baklavaan käytetään perinteisesti ainakin pinjansiemeniä, pistaasipähkinöitä tai jalopähkinöitä. Itselläni sattui olemaan paahdettuja pinjansiemeniä, joten käytin tässä niitä yhdessä mantelien kanssa!

SUKLAABAKLAVA

Filotaikinaa

suklaalevy (salted popcorn)

pinjansiemeniä, manteleita, pistaasia, jalopähkinöitä

öljyä

voisulaa/kirkastettua voita

jauhettua vihreää kardemummaa

Aseta leivinpaperi uuninpellille, ja kaada pieni määrä oliiviöljyä kuppiin. Avaa filotaikinarulla ja irroita varovasti yksi taikina-arkki ja aseta se pellille (leivinpaperin päälle). Voitele pullasudin avulla arkin pinta, ja lisää toinen kerros taikinaa päälle. Toista käsittely kunnes kerroksia on ainakin 7. Ole tarkka rasvan määrästä, jos levyt uivat öljyssä ne repeilevät, jos taas niitä ei ole kunnolla voideltu ne jäävät kuiviksi ja kalpeiksi. Ohuet levyt imevät kuitenkin helposti öljyn itseensä, kokeilemalla löytyy sopiva määrä

paloittele suklaalevy paloiksi ja asettele niitä tasaisin välein taikinan päälle. Jätä kuitenkin alimman ja ylimmän kerroksen ja reunan väliin tarpeeksi tilaa käärimiselle. Lisää hienonnetut pähkinät, ripaus kardemummaa ja mahdolliset pinjansiemenet. Kääri sitten taikina rullalle, aloittaen alareunasta kääntämällä ensimmäinen suklaakerros taikinarullan sisään. Jos käytät pistaasipähkinää, muista että Fazerin salted popcorn on jo itsessään suolaista. Tähän reseptiin sopivat hyvin juuri pinjansiemenet ja miedommat pähkinät. Voitele lopuksi rulla voisulalla tai sulatetulla kirkastetulla voilla. Jos teet useamman rullan kerralla tai käytät sulatettua suklaata, kierrä valmis rulla tiiviiksi, spiraalimaiseksi pyörteeksi pellille, ikään kuin käärme olisi mennyt kerälle nukkumaan. Jos teet useamman rullan, saat spiraalin kasvamaan lisäämällä seuraavan rullan edellisen perään. Näin saat syntymään erittäin näyttävän marokkolaishenkisen leivonnaisrullan!

Lämmitä uuni 200 asteeseen, ja laske lämpötilaa samantien kun laitat baklavan uuniin 175 asteeseen. Paista n. 40 minuuttia. Baklava on kypsää kun sen pinta on saanut kauniin värin ja muuttunut rapeaksi, sekä suklaapalat ovat sulaneet. Itse käytin kiertoilmauunia, tarkkaile lämpötilaa ja paistoaikaa oman uunin tehon mukaan!

Alkuperäisessä baklavassa eri kerrosten välissä on pähkinää, joskus kaakaota, ja pinta kosteutetaan ihanan ylellisellä sokerisiirapilla, joka joskus on maustettu jopa ruusuvedellä! Tämä suklainen versio jälkiruoasta on kuitenkin sen verran tuhtia ja maukasta, että suurempi määrä makeutta tuntuisi liialliselta. Mikäli haluat valmistaa baklavan perinteisessä, kerroksellisessa muodossa sulata suklaa ensin!

Nam! Kun baklavan filotaikinakuori rasahtaa, ja sisuksessa maistuu pähkinäinen makeus, kulkee sydämeni jonnekin itäiselle Välimeren rannalle, pieneen kivijalkaleipomoon, ja tunnen kuinka tuulenvire liikuttaa hissuortuvaa kasvoillani, ja on lämmin, tuulahdus on lämmin.

<3

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Taateli-appelsiinikeksit

Vaikka päivät ovat kääntyneet kohti valoa ja talvi kohti kevättä, niin silti sydämeen hiipii aika ajoin auringon kaipuu. Se hiipii, vaikka rakastaisi talvea kuten minä. Nämä eteläisen Välimeren makujen innostamat keksit vievät ajatukset aurinkoisiin päiviin, jossa valo viipyy valkoisiksi rapatuilla seinillä, leikkii appelsiinipuiden lehvistössä ja maistuu kukkaisen makeissa mauissa, jolloin pähkinät ja ruusuvesi maustavat niin suolaisia kuin makeitakin annoksia, ja kuivatut hedelmät ja sitruspuut tuoksuvat ja maistuvat kaikkialla

 

TAATELI-APPELSIINIKEKSIT

 

3 dl durumvehnäjauhoja

2 dl kuivattuja taateleita

1-2 rkl sokeria/vaniljasokeria

60g voita

0,5 dl appelsiinin mehua

1 kananmuna

 

palanen suklaalevyä raastamiseen

 

 

Pilko taatelit pieniksi, ja sekoita vehnäjauhojen ja sokerin kanssa. Lisää kananmuna ja purista mehu appelsiinista, sekoita, ja nypi sitten voi sekaan. Muotoile taikinaksi ja aseta viileään lepäämään n. tunniksi. Pyörittele taikinasta varovaisesti pitko ja raasta suklaalevystä kuorrute päälle, kierittele pätköä jotta suklaa tarttuu kolmelle sivulle (paitsi pohjaan), ja leikkaa veitsellä sentin paksuisia viipaleita. Paista keksit leivinpaperin päällä uunissa 175C n. 15 minuuttia

Vinkki! Keksien resepti muistuttaa pitkälti aikaisemman postauksen suolaisia pistaasi-parmesaanikeksejä, ja perusrakenne onkin samankaltainen. Makuja voi varioida ja vaihdella, kuten sokerin määrääkin. Makean ystävät nauttivat suuremmasta sokerimäärästä kekseissä. Kannattaa kokeilla sokerina itse tehtyä vaniljasokeria!

 Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Pistaasi-parmesaanikeksit

On varsin ihana fiilis kun keittiön täyttää lämpimän ja vastapaistetun leivonnaisen tuoksu, joka sekoittuu parmesaanin ja paahdetun pistaasin aromiin. Nämä italialaisen makumaailman inspiroimat keksit ovat taivaallisen hyviä. Suorastaan sulavat suuhun. Kaiken totuuden nimissä kerrottakoon, että en edes ole ollut pähkinöiden suuri ystävä. Mutta maistettuani Sisiliassa maailman kolmen parhaimman artesaanijäätelön joukkoon valittua pistaasijäätelöä, olen nähnyt maailman uusin silmin. Pistaasipesto, pistaasiarancino, jopa pistaasipizza. Ja kukkivat pistaasipuut, oi! Nämä keksit ovat kokeilemisen arvoisia ja maistuvia suolaisia välipaloja, vaikkakin tuhteja!

 

 

 

PISTAASI-PARMESAANIKEKSIT

 

3 dl durumvehnäjauhoja

3 dl raastettua parmesaania

1 kananmuna

80g voita

1,5-2 dl pistaasipähkinöitä

ripaus yrttisuolaa tai rosmariinisuolaa

1-2 rkl kylmää vettä

 

 

Mittaa jauhot kulhoon, raasta juusto, rouhi pistaasit, lisää ripaus suolaa ja sekoita ainekset. Riko kananmuna, sekoita ja nypi viileä voi joukkoon. Lisää lopuksi massaan viileää vettä lusikallinen kerrallaan tarpeen mukaan ja sekoita taikinaksi

 

Muotoile taikinasta suorakaiteen mallinen pötkö, ja nosta leivinpaperiin/kelmuun kääritty taikinapötkö jääkaappiin puoleksi tunniksi. Pyöritä viilentynyttä taikinaa leivinpaperin avulla sen verran että kulmat tasoittuvat ja pyöristyvät, ja leikkaa n. sentin paksuisia viipaleita ja asettele ne uuninpellille leivinpaperin päälle. Tästä määrästä tulee n. 30 kpl keksejä

 

Jos taikina tuntuu tahmealta ja vaikeasti leikattavalta, kastele veitsi viileällä vedellä ennen leikkaamista. Voit myös muotoilla keksiviipaleet sen mallisiksi kuin haluat

 

Paista uunissa n. 175C 15 minuuttia tai kunnes keksit ovat kypsiä. Käytin itse kiertoilmauunia, joten tavallisessa uunissa lämpötilan voi nostaa hieman korkeammaksi!

 

Vinkki! Ripottelemalla taikinapötkön pinnalle seesaminsiemeniä saat kauniit reunat kekseille! Nauti niitä salaatin kylkiäisinä, sisilialainen appelsiini-fenkolisalaatti tai granaattiomenasalaatti toimivat hyvin!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kreikkatunnelmissa

Erinomaista vuotta 2015!

Minulla se on lähtenyt käyntiin kreikkalaisissa tunnelmissa. Uutena vuotena kuuntelin kun buzuki soi kreikkalaisorkesterin tahdissa, ihmiset tanssahtelivat iloisesti ja rezinapullot toisensa perään avautuivat pöydillä. Jossain vaiheessa tanssin keskeltä löysimme tien ulos, ja taivaanranta täyttyi ilotulituksista. Harvinaisen mukava uuden vuoden aatto!

Kreikka on muutenkin pitkään ollut mielessäni, jopa unissani. Sen jumalaisen kaunis meri ja vanha historia, uusi historia joka on yhtä julma kuin historia aina ennenkin, ja ne ihanat kreikkalaiset maut, jotka maistuvat vuorten rinteillä kasvavissa vihreissä villiyrteissä, oliivitarhojen ikivanhoissa puissa ja suloisesti virtaavassa öljyssä, piirakoissa ja raikkaissa salaateissa ja yksinkertaisen ihanassa ruoassa, jota Välimerta ympäröivät rannat tarjoavat

Vaikka Espanja on maailman suurin oliiviöljyn tuottaja, ja vähän aikaa sitten italialaisilta ystäviltä saatu itse tehty oliiviöljy on ihanaakin ihanampaa, niin yleisesti ottaen pidän varsin paljon miedoista ja pehmeistä kreikkalaisista oliiviöljyistä. Ostan mielelläni kreetalaisia lajikkeita Suomessakin, koska ne eivät ole erityisen kitkeriä eivätkä liian karvaita, ja sopivat hyvin salaatteihin

 

Kreikasta tulee tietenkin mieleen myös pinaatti ja feta, ja kokosin tähän yhteyteen muutaman ihanan kreikkalaisreseptin. Suurin lempparini on ehdottomasti spanakopita, fetapinaattipiirakka, josta pidän erityisesti pieninä erillisinä filotaikinapiiraina

 

Kuten olen aiemmin todennut, ellei näiden piirasten teko olisi niin aikaa vievää, valmistaisin niitä monta kertaa viikossa. Niin hyviä ne yksinkertaisesti ovat! Rapean filotaikinan sisälle voi lisätä myös erilaisia villiyrttejä varsinkin kevätkesällä, tai toisen villiyrttisadon aikaan loppukesästä. Tilli sopii myös aivan mainiosti fetan ja pinaatin kaveriksi!

 

Resepti ja ohje löytyvät täältä

 

Pienten piirakoiden sijaan voi valmistaa myös kokonaisen piirakan, joka sekin on mielettömän hyvää!

Ohje täällä

 

Varsin hauska tapa yhdistää kreikkalaisen keittiön pinaattipiirakan perinne, maailman keittiöiden maut ja skandinaaviset leipomukset löytyy näistä leipomistani pinaattipuusteista. Ne ovat suolaisia korvapuusteja pinaattitäytteellä, maukkaita välipaloja, jotka ainakin meillä katosivat alta aika yksikön parempiin suihin

 

Puustien resepti täällä

 

Ja kun Kreikan historia on pitkä ja vanha, ulottuu se myös nykyisen Etelä-Italian alueelle ja Sisiliaan. Vierailin loppukesästä ja alkusyksystä Syrakusan kaupungissa, Antiikin Kreikan ajoilta jo tunnetussa sisilialaiskaupungissa, joka on tunnettu ennen kaikkea siitä, että sen katuja pitkin juossut Arkhimedes huusi kuuluisaksi muodostuneen hihkaisunsa "Heureka!" Legenda kertoo miehen juosseen alasti pitkin katuja. Se ehkä tuntuu hieman tarinoinnilta, mutta Syrakusan vanha kaupunki Ortigia sen sijaan oli varsin viehättävä ja edusti hyvin erilaista Italiaa kuin renessanssikaupungit, Rooma, pikkukylät tai perinteiset italialaiskaupungit

Suljetun oven takana on valtava maalaus. Sen on maalannut, kukas muu, kuin itse Caravaggio. Maria ja Fulvio kolkuttivat ovea, ja pääsimme kuin pääsimmekin lopulta katsomaan teosta, mutta kirkon aukioloajat olivat varsin erikoiset

Kreikan ja Sisilian historia linkittyy, kuten Välimeren alueella muutenkin, myös keittiössä. Leveysasteet ovat samankaltaiset monin paikoin, meri yhtä kaunis ja aurinko yhtä polttavaa. Chili, valkosipuli, tuoreet yrtit ja yksinkertaiset kasvisruoat yhdistävät, siinä missä italialaisen basilikan käytön korvaa toisella laidalla kreikkalainen basilika tai timjami, caponatan erilaiset marinoidut kasvikset, ja pizzan kreikkalaiset versiot pita-leivästä. Italiaan kuuluu kuitenkin pasta, ja yksi lempipastaruokani onkin italialaisittain pyhäinhäväistys, pastaa fetapinaattikastikkeessa!

 

Ohje täällä

Kreikkalaisen kaalisalaatin resepti löytyy täältä

 

Opa! Haikeat, mutta elämää täynnä olevat sävelmät, vanhat kivirakennukset, jotka ovat nähneet kyyneleitä ja aurinkoa lähes yhtä paljon kuin Välimeri,

sininen ja kaunis meri,

suunnaton kyynelten valtameri

ja aina yhtä ihana

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Uuden vuoden juhla

Ihana perheeni jouluperinne, josta äitini on huolehtinut meidän kaikkien iloksi, on erillinen makeispöytä. Suklaat, konvehdit ja muut herkut koristavat yötä päivää erillistä, pientä pöytää joka on koristeltu vanhanaikaisen kauniiksi. Lapsen, ja vähän isommankin lapsen, paratiisi. Joulun jälkeenkin suklaat ovat kauniita kiiltelevissä joulupapereissaan, ja sopivat myös uuden vuoden juhliin. Samalla ne viimeisetkin enkelein koristellut karkit tulee syötyä!

Jouluiset kuivakakut saavat myös hieman karnevaalitunnelmaa uuden vuoden tyyliin kuorruttamalla ja koristelemalla ne karkein. Ja kuivakakkuihin saa vaikka mitä ihania joulun ja talven makuja! Tässä on appelsiinin kuorella ja mehulla maustettu kakku, sekä hapankirsikkakakku. Yksi lemppareistani on kardemummakakku, jonka ohje löytyy aiemmasta postauksestani

 

Ja kuka sanoi että piparkakkutalo tulee tehdä jouluksi? :) Sen voi hyvin tehdä vasta uudeksi vuodeksi! Niin minun lapsuudessani usein tehtiin. Joulun kivat askartelut eivät loppuneet aattoon, ja samalla on helpompi rytmittää kaikkea puuhaa kun kaikki leipominen ei kaadu aattoiltaan

Talvisen pöydän voi helposti koristella ja kattaa kauniiksi vahvoilla yrteillä, jotka paitsi maustavat vuodenajan herkut, myös kestävät hieman kylmääkin. Rosmariini ja timjami sopivat kauniisti ruokapöytään, samoin kuin mustikan ja puolukan varvut

Tuulahduksen Ranskaa ja Keski-Eurooppaa tuo korillinen kastanjoita, joita löytyy puistoteiden varsilta syksyisin helposti. Niistä syntyy kaunis kattausalusta ruokapöytään

 

Talvisen juhlan kruunaa tietysti myös talvinen juoma!

 

Juhlapöytää voi koristella myös jäisillä pihlajanmarjoilla. Syksyllä kerätyt marjat säilyttävät kylmässä värinsä, ja veteen pakastettuna ne ovat kauniita ja tuoreen oloisia esimerkiksi boolin koristuttajina

Ja kuten uuteen vuoteen kuuluu taikaa, uusia alkuja jolloin kaikki on mahdollista, myös ennustaminen on hauskaa. Tinan voi tehdä myös sulattamalla itse sokeria!

 

Yksi kivoimmista uuden vuoden taioista on mielestäni sen miettiminen, mitä haluaa ottaa mukaan ensi vuoteen ja mistä taas haluaa luopua. Ne asiat joita ei enää kaipaa voi kirjoittaa paperille, heittää paperin palan nuotioon, kokkoon tai takkaan, tai vaikkapa mielessään lausua asiat löylyä heittäessä antaen sitten veden ja asioiden haihtua höyrynä ilmaan!

 

Liisa´s Wonderland toivottaa:

Oikein hyvää, onnellista, menestyksekästä, suloista, rakkaudellista, ihanaa, parempaa, maistuvaa, mielenkiintoista ja jännittävää uutta vuotta 2015!!!

 

Kiitos kun olet kulkenut mukana tänä vuonna

<3

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.