Ruusuinen jalkakylpy

Helppo tapa loihtia kauneutta arjen keskelle tai suoda itselleen rentouttava hemmotteluhetki on valmistaa jalkakylpy luonnon aineksista. Ja näin ruusujen aikaan mikä sopisikaan paremmin tarkoitukseen kuin huumaavan tuoksuiset ruusunkukat.

 

Olen aiemmin päivittänyt mm. ihanan kukkaisjalkakylvyn ohjeen. Myös yrtit ovat ihana jalkakylvyn ainesosa elvyttävien ja lääkinnällisten vaikutustensa ansiosta. Ruusukylpyynkin voi halutessaan lisätä muita aineksia. Tuoksuva ja ruusunkukista valmistettu jalkakylpy on kuitenkin itsessään jo ihana, sillä ruusulla on mielialaa kohottava ja piristävä vaikutus, ne tekevät hyvää iholle ja juovuttava ruusuinen tuoksu rentouttaa kummasti.

 

Keräsin mökin puutarhasta muutaman huumavan tuoksuisen kukinnon mennessäni saunaan.

 

 

RUUSUKYLPY

 

Ruusuja

kiehuvan kuumaa vettä

haaleaa vettä

 

Kerää ruusuja sen verran, että vadin/jalkakylpyastian pohja peittyy. Kaada sitten höyryävän kuumaa vettä niiden päälle niin, että kukat peittyvät. Ei kuitenkaan sen enempää. Valmistin kylvyn saunassa, joten tässä vaiheessa jo ilma täyttyi ihanasta tuoksusta. Anna tekeytyä 5-10 minuuttia, ja lisää sen jälkeen haaleaa vettä päälle niin paljon kuin on tarvis. Nauti kylvystä ainakin vartti, jotta ruusukylpy pääsee rentouttamaan.

 

Voit myös nauttia ruusulta tuoksuvista löylyistä ilman jalkakylpyäkin. Kaatamalla kuumaa vettä ruusujen päälle saat ihanan tuoksun saunaan, ja hetken kuluttua voit käyttää vettä myös löylyvetenä, jolloin tuoksu leviää koko tilaan. Älä kuitenkaan laita ruusuja kiukaalle, ne palavat, ja palaneen/liian kauan hautuneen ruusun aromi on hieman kitkerä.

Vinkkejä ruusuisten löylyjen ja ruusukasvoveden valmistukseen löytyy aiemmasta postauksestani täältä!

 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Syötäviä kukkia

Jos kevät-kesä on loistavaa villiyrttien keruuaikaa, on heinä-elokuu ihanaa syötävien kukkien aikaa. Villivihanneksia löytää heinäkuussakin, koko kesä on satokautta, mutta monet villivihannekset kukoistavat erityisesti alkukesästä ja loppukeväästä. Esimerkiksi nuorena taimena maukas vuohenputki muuttuu loppukesästä niin puisevan makuiseksi, että vuohetkaan eivät huoli sitä ravinnokseen. Syötävien kukkien aika on kuitenkin ihana ja värikäs vaihe sadonkorjuussa, ja kauniit kukat maustavat salaatit, koristavat kakut ja leivonnaiset, ja taipuvat moneen käyttöön.

 

 

Yksi monipuolisimmista hyötykukista ruusun ohella on kehäkukka. Siitä syntyy erinomaista kosteusvoidetta kasvoille, ja kehäkukka on mainio aines kosmetiikassa muutenkin. Sen lisäksi kukista saa maukasta ja kaunista pestoa, ja värikkäät ja aurinkoiset terälehdet ovat kauniita salaateissa ja kakun koristeina. Toinen punaoranssi ja syötävä puutarhakukka on samettiruusu.

Ihanat orvokit taipuvat suklaaksi ja siirapiksi, mutta keskikesälläkin löytää luonnosta metsäorvokkeja ja pelto-orvokkeja, jotka ovat maukkaita paitsi salaateissa, myös jogurtin ja myslin kera nautittuina ja kukintoja voi myös kuivata.

Ruiskukissa on jotain ihanaa ja kaihoisaa, sillä niiden kirkkaan sinen kanssa ei kilpaile kovinkaan moni kukka, puutarhakasveista tulee ensimmäiseksi mieleen ritarinkannus jonka kukinto on myös huumaavan sininen. Kaihoisan ruiskukista tekee niiden harvinaisuus, minulle ne muistuttavat ajasta jolloin isovanhempani olivat nuoria, ja ruiskukat täyttivät pellon pientareet. Kesäkukkakimpuissa ja puutarhoissa ne kuitenkin kukoistavat edelleen, ja ovat näyttäviä esimerkiksi keltaoranssien kehäkukkien vieressä. Ruiskukat ovat syötäviä ja hyvin kauniita jälkiruokien koristeina, esimerkiksi valkoista kermakakkua kaunistamassa.

Mesiangervon tuoksu on samanaikaisesti huumaava ja pistävä. Rohdoskasvina näyttävä mesiangervo on kuitenkin erinomainen luonnonlääke moneen vaivaan. Sen kukista voi valmistaa teetä ja erilaisia juomia, ja niistä voi tehdä ihoöljyä tai salvaa. Nuoret lehdet sopivat salaattiin. Mesiangervoja kasvaa runsaasti kosteikoissa ja joen varsilla, ja niitä löytää helposti kaupungistakin, kunhan muistaa etsiä tarpeeksi puhtaan paikan. Olen kerännyt tänä kesänä mesiangervoja aikomuksenani keitellä niistä salvaa. Mesiangervo auttaa tulehduksissa ja on luonnonantibiootti. Sitä on käytetty lääkinnällisesti mm. reuman, kihdin ja vilustumisoireiden hoitoon. Kasvivärjärit saavat mesiangervosta keltaista väriä.

Ja voiko syötävistä kukista puhuakaan ilman mainintaa ruusuista! Sillä tuoksuvat kukkaset sopivat paitsi koristeiksi ja kakun kaunistuksiksi, niin terälehdet ovat myös syötäviä. Ruusuista saa teetä, hilloa, sokeria, viinietikkaa, öljyä ja siirappia, ja ne kaunistavat salaatit ja jälkiruoat. Ruusu on myös ehdoton ja hurmaavan tuoksuva kosmetiikan ainesosa. Kuvassa Annalan ja Hyöykasviyhdistyksen ihana apteekkarinruusu, sekä naistenpäivän kakkukahvit.

Mainio vinkki kesän ja syötävien kukkien ja yrttien säilömiseen talven ja pimeyden varalle on pakastaa niitä jääpalarasioihin! Tarkemmat ohjeet löytyvät aiemmasta postauksestani.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Ruusuöljy

Aikana, jolloin juhlia varten palatsien lattiat, puutarhan polut ja joen pinnat ripoteltiin täyteen tuoksuvia ruusunterälehtiä, eräiden juhlien jälkeen muuan prinsessa päätti lähteä soutelemaan. Veden pinta oli täynnä ihania, tuoksuvia kukkasia, ja prinsessa uitti kättään niiden seassa ja huomasi, että vedessä oli jotain, kuin öljyä. Ja nostaessaan kätensä takasin pinnalle prinsessa huomasi öljyn tuoksuvan aivan huumaavalta. Näin löytyi eteerinen ruusuöljy. Ja jos tarina ei nyt ihan pidäkään paikkaansa, sanonta ruusuilla tanssiminen tulee kuitenkin noista juhlista ja monista vastaavista, jolloin konkreettisesti tanssittiin ruusunterälehtien päällä.

Ruusuöljyn valmistus kotioloissakin (Huom! ei eteerinen öljy) on varsin helppoa. Itse tehty ihoöljy on parhaimmillaan todella laadukasta ja lisäaineetonta. Kun öljyn valmistaa itse tietää mitä saa, säästää kustannuksissakin sillä laadukkaat ihoöljyt ovat hintavia, ja kaiken lisäksi kotikosmetiikan valmistus on mukavaa puuhaa. Huumaavat tuoksut täyttävät keittiön ja on erityisen palkitsevaa käyttää tuotteita, jotka on itse valmistanut. Laadukas ruusuöljy sopii käytettäväksi myös ruoanlaittoon.

Ruusuilla uskotaan olevan paljon positiivisia ominaisuuksia. Sen tuoksun sanotaan vaikuttavan myönteisesti mielialaan, auttavan masennuksissa ja erityisesti naisten vaivoissa, sillä feminiinisyyden, rakkauden ja vaurauden symbolikukan ruusun tuoksua pidetään hyvin naisellisena. Ruusu kuuluu afrodisisiin tuoksuihin yhdessä esimerkiksi jasmiinin ja ylang ylangin kanssa, ja sen huumaavaa tuoksua pidetään aistillisena. Ei siis ole ihme, että ruusun ominaisuuksiin kuuluu myös eroottisesti parantava vaikutus. Ihonhoidollisesti ruusu on yksi parhaista kukkakunnan raaka-aineista, ellei jopa paras. Kehäkukan ohella se sopii erinomaisesti kasvojen iholle. Monissa kosteusvoiteissa käytetään yhtenä ainesosana ruusua, varsinkin jos voide on kasvojen iholle tarkoitettu.

 

           

 

Ruusuöljyn voi valmistaa kahdella tavalla

 

 

RUUSUÖLJY

 

Ruusun terälehtiä, tuoreita tai kuivattuja

luomulaatuista öljyä, kuten kookosöljyä, jojobaöljyä, manteliöljyä

puhdas, desinfioitu ja kannellinen lasipurkki

 

Kerää ruusuja puhtaalta paikalta jossa kerääminen on sallittua. Jos keräät puutarhasta tarkista, että ruusut on kasvatettu myrkyttömästi. Ruusuja tarvitaan sen verran, että kattilan/kulhon pohja peittyy, tai öljyn määrään suhteutettuna niin, että terälehdet juuri ja juuri peittyvät kauttaaltaan. Öljyn määrä riippuu purkin/pullon koosta. Kerralla kannattaa valmistaa esimerkiksi 500ml öljyä.

 

Luomulaatuinen oliiviöljy on laadukasta ja iholle sopivaa, mutta sen voimakas ominaistuoksu peittää helposti ruusuntuoksun alleen. Oliiviöljyä kannattaakin käyttää ihoöljyn pohjana esimerkiksi valmistettaessa kehäkukkavoidetta, tai esimerkiksi piparminttuöljyä. Myös kookosöljy on voimakkaan tuoksuista, mutta makea kookos sopii hyvin yhteen ruusun kanssa.

 

Ruusuöljyä voi kuitenkin valmistaa myös keittiötarpeisiin. Luomukookosöljypohjaan tehty ruusuöljy sopii esimerkiksi raakakakkujen leivontaan. Syötävään tarkoitukseen soveltuu myös luomulaatuinen oliiviöljy, josta valmistettua ruusuöljyä voi käyttää salaateissa ja vinaigreteissä mainiosti. Jos valmistat syötäväksi tarkoitettua öljyä, ole erityisen tarkka sen suhteen, että ruusut varmasti ovat puhtaita ja mahdollisimman myrkyttömästi kasvatettuja.

 

Aseta kulho tai kattila vesihauteeseen toisen kattilan päälle. Huolehdi, että höyry pääsee haihtumaan päällimmäisen kattilan sivuilta ulos. Käytä tarvittaessa apuna syömäpuikkoja tai pienempää, varrellista kattilaa. Jälkimmäisessä tapauksessa sekoita usein seosta, jotta lämpö pääsee tasaisesti joka puolelle. Kaada öljy kulhoon/kattilaan yhdessä ruusunterälehtien kanssa ja keittele seosta miedolla lämmöllä ainakin pari tuntia. Ole erityisen varovainen öljyn kanssa, oliiviöljy esimerkiksi syttyy helposti palamaan. Sekoittele ja vahdi kuumentamisprosessia tarkkaavaisesti. Varo myös polttamasta ruusuja! Kun ruusun ihanat aromit ovat irronneet öljyyn, siivilöi seos harson ja siivilän avulla ja purkita puhtaaseen, kannelliseen lasipurkkiin ja anna jäähtyä.

 

Vinkki! Kuvissa valmistetun ruusukookosöljyn annoin kiehua vesihauteessa pari tuntia, sitten jätin seoksen vielä tekeytymään vuorokaudeksi, kunnes kuumensin sitä uudelleen vielä puolisen tuntia ennen purkittamista. Toimin näin, koska vaikka käyttämäni terälehdet olivat hyvin tuoksuvia, on kookosöljyn ominaistuoksu kovin voimakas.

 

ANTIIKIN RUUSUÖLJY

1 tumma 500ml lasipullo

500ml luomulaatuista, iholle sopivaa öljyä

pullollinen (tuoreita) ruusunkukkia

Tämä perinteinen menetelmä sopii aurinkoisiin ja lämpimiin kesäpäiviin, jotka muistuttavat nautiskelijoiden juhlista, virtaavasta viinistä ja runsaista viinirypäleistä, valkeista divaaneista ja juhlista, joissa tanssittiin ruusunterälehdillä.

Täytä puhdas, desinfioitu lasipullo piripintaan ruusunkukilla, ja kaada öljyä päälle niin paljon kuin mahtuu. Sulje korkki huolellisesti ja jätä aurinkoiselle paikalle tekeytymään. Ravistele pulloa päivittäin ja sekoittele ruusuja tarvittaessa. Auringon lämmön vaikutuksesta ruusuöljy valmistuu itsestään, välillä on vain tarkistettava etteivät ruusut ala käydä ja eltaantua. Parin, kolmen viikon kuluttua ruusuöljy on ihanaa, tuoksuvaa ja valmista siivilöitäväksi.

Tämä menetelmä onnistuu myös aurinkoisella parvekkeella, ikkunalaudalla tai seinän vierustalla. Lasipullon sijasta sopii myös pyyhkeellä peitetty, tumma lasipurkki. Kuivatuista ruusuista valmistettu öljy ei ole aivan yhtä voimakasta kuin tuoreista kukista valmistettu.

Ruusuöljyn voi valmistaa myös tavallisessa, kirkkaassa lasipurkissa pimeässä säilyttäen, mutta tällöin valmistumisaika on pidempi, ja on muistettava sekoitella ruusuja homehtumisen ehkäisemiseksi. Ruusun terälehdet, jotka eivät saa lämpökäsittelyä eivät kuitenkaan luovuta aromiaan ja eliksiiriään ihan yhtä voimakkaasti ja antaumuksellisesti.

Itse valmistettu ruusuöljy on ihanaa. Se on arvokasta ja laadukasta, tekee ihmeitä iholle ja tuoksuu jumalalliselta. Ei ihmekään, että se oli jo Antiikin aikojen jumalten suosiossa. Hyvistä raaka-aineista valmistettuna itse tehty öljy päihittää mennen tullen suurimman osan laadukkaistakin kaupan tuotteista.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Ruusuetikka

Ruusut ovat juuri nyt hurmaavimmillaan. Ja mikä parasta, ruusu on yksi ihanimmista kasvikunnan raaka-aineista ainakin mitä tulee sen monikäyttöisyyteen. Tuoksuvat kaunottaret nimittäin taipuvat kosteusvoiteiksi, ihoöljyiksi, tuoksupusseiksi, hilloiksi tai vaikka viinietikaksi, jota tällä kertaa valmistin.

 

Ruusuisen viinietikan valmistus kotioloissa on varsin helppoa. Tarvitset vain lasipurkin, etikkaa ja puhtaalta paikalta kerättyjä ruusunterälehtiä. Tuoreista ruusunkukista valmistettu viinietikka on kauniin väristä, kuivatuista valmistettuna se on edelleen herkullista mutta hieman haaleampaa sävyltään. Käytin tähän vaaleanpunaisia, kerrottuja ruusuja ja tummempia, vanhoja lajikkeita.

 

Tarkat ohjeet ruusuviinietikan valmistukseen löytyvät aiemmasta postauksestani.

Täytä puhdas, desinfioitu ja kannellinen lasipurkki piripintaan ruusunterälehtiä, ja kaada sen jälkeen viinietikkaa päälle. Käytin tällä kertaa omenaviinietikkaa, joka itsessään on jo maistuvaista. Kannattaa muistaa käyttää vaaleaa viinietikkaa, omenaviinietikka ja valkoviinietikka käyvät parhaiten.

 

Etikka tekeytyy muutaman viikon ja purkkia on hyvä ravistella parin päivän välein. Valmis etikka siivilöidään, ja se on mahtava lisä salaatinkastikkeissa  ja yhdessä oliiviöljyn parina. Oma suosikkini on valmistaa ruusu-laventelivinaigrette salaatinkastikkeeksi, ja mikä parasta jos balsamicon korvaa omatekoisella ruusuetikalla!

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Juhannuskukkavesi

Mittumaari ja yötön yö, päivä ei pääty vaikka kello puolta yötä lyö. Kesän kauneuden saa luotua sisälle helposti valmistamalla ihanan juhannuskukkaveden. Jos yöhön on kuulunut juhannustaikoja ja sen seitsemän sorttia kukkia tyynyn alla, voi kukat seuraavana päivänä käyttää tällä tavoin. Nämä kukkaset kuitenkin kerättiin yhdessä pienen apurin kanssa, jonka mielestä puuha oli oikein mukavaa, täytyihän metsäkurjenpolvien ja syreenin lehtien päästä kylpemään.

 

Kukkaveden voi valmistaa juuri niin ihanista kesäkukista kuin haluaa, mutta jotkut toimivat vedessä paremmin kuin toiset. Esimerkiksi ihanat harakanhatut ovat kellomaisia, ja siksi eivät toimi tässä kuten metsäkurjenpolvet tai ruusut, joiden kukinto on aukinainen. Napsaise kukat irti varrestaan niin, että pieni tyvi jää kannattelemaan kukkaa. Liian pitkä varren pätkä kallistaa kukat kumoon ja saa ne kellahtamaan kylvyssä. Juhannuskukkavesi on todella kaunis kylpyhuoneessa, saunassa tai mihin sen haluaakaan asettaa. Kukat säilyvät hehkeinä muutaman päivän.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.



Sireenisokeri

Ihanat sireeninkukat tuoksuvat hyvältä ja ovat kauniita, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että kukat ovat myös syötäviä. Niitä voi käyttää koristamaan kakkuja ja leivonnaisia, ja tällä kertaa valmistin kukista sireenisokeria, suloista kuin suviyö.

SIREENISOKERI

Sireenin kukintoja
sokeria
puhdas, kannellinen lasipurkki

Suhdeluku: puolet kukkia/puolet sokeria

Tämä ohje on erityisen ihana näin alkukesästä, kun juhannusjuhlat kolkuttelevat ovella. Tähän reseptiin voi käyttää hieman jo elähtäneitä sireeninkukkia, jotka vielä tuoksuvat eivätkä ole kadottaneet väriään (kuvassa), tai tuoreita, kauniin kukoistavia kukkia. Täytä puhdas lasipurkki puolilleen kukkia, kaada sokeria päälle ja ripottele päällimmäiseksi vielä muutama kukka. Sulje kansi ja ravista purkkia voimakkaasti niin, että kukat ja sokeri sekoittuvat hyvin. Säilytä kuivassa ja viileässä, valolta suojassa. Sireenisokeri on valmista muutaman päivän- viikon kuluttua kun kukat ovat kuivuneet. Ravistele purkkia päivittäin ja halutessasi sekoita mahdolliset kosteuspaakut tasaiseksi muun sokerin kanssa.

Kun ihana tuoksuva sokeri on valmista, voit siivilöidä sen. Ota sireeninkukat talteen ja käytä niitä jäätelön, jogurtin, myslin, kakkujen, siirapin ja leivonnaisten valmistuksessa tai nauti ne teenä tai sekoituksena muiden teelaatujen kanssa. Voit myös jättää ne koristamaan sokeria halutessasi, tai soseuttaa kokonaisuuden sauvasekoittimella tasaiseksi, hienoksi makusokeriksi.

Vinkki! Kerää tuoreita kukkia vesikannuun, ja nauti kaunista sireenivettä kesäpöydässä!

 

 

Kesäinen sireenisokeri on ihana tuliainen tai kaunis lahja. Kannattaa kokeilla myös laventelisokeria, vaniljasokeria tai nauttia kupponen sireeniteetä itse tehtyjen teesekoitusten kaverina.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Villiyrttiherkkuja orvokeista

"Kuikkaemo uittaa jo untuvaisiaan
Peipponenkin helskyttää riemulaulujaan
Katso, kuinka kukkaakin monta on jo kevätnurmella
Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Italiassa Parman herttuatar Maria Luigia rakasti niin paljon orvokkeja, että hän pyysi aikansa alkemisteja selvittämään tuon huumaavan kukkaistuoksun salaisuuden ja valmistamaan orvokeilta tuoksuvaa hajuvettä. Näin syntyi viola di parma, kukkaistuoksu. Herttuatar oli kovin rakastettu parmalaisten keskuudessa, vaikka alun perin olikin itävaltalainen Marie Louise, ja vielä tänäkin päivänä hänen haudalleen Wieniin lähetetään vuosittain orvokkikimppuja herttuattaren syntymäpäivänä. Vaikka Italiassa herttuatar tunnetaan nimellä Maria Luigia, oli hänen oikea nimensä varsin komea: Maria Ludovica Leopoldina Franziska Therese Josepha Lucia.

Italiassa valmistetaan myös orvokkisuklaata. Sitä löytää Suomestakin erikoisliikkeistä, mutta orvokin tuoksua pääsee paraikaa ihailemaan luonnossakin. Villiyrttikauden ollessa parhaimmillaan kannattaa kerätä myös syötäviä kukkia. Ne ovat paitsi kauniita, myös maukkaita. Kalliosilla rinteillä kasvava kaunis pelto-orvokki on ehdottomasti yksi villiyrttisuosikeistani.

Orvokeista saa vaikka mitä herkkuja! Ne kaunistavat salaatin, jäätelön ja piirakoiden pinnan, ja lähes minkä tahansa muunkin jälkiruoan. Orvokkien kuivattaminen on myös helppoa, ja kuivatut orvokit sopivat mysliin, jogurttiin tai vaikka suklaapatukoihin.

 

 

KUIVATUT ORVOKIT

 

Muutama dl orvokin kukkia

 

 

Aseta orvokin kukat kuivumaan väljästi kuivalle alustalle, esim. uuninpellille leivinpaperin päälle. Nypi kukinnot irti varsistaan, ja käytä vain niitä. Orvokit kuivuvat helposti, mutta kääntele niitä tarvittaessa. Kun orvokit ovat läpeensä kuivia (parissa päivässä), tee niistä myslisekoituksen kaunistajia, ripottele jogurtin pinnalle, salaatteihin, aamiaissmoothieihin, jäätelön pinnalle. Voit myös valmistaa itse suklaa/energiapatukoita.

 

 

HELPPO ORVOKKISUKLAA

 

1 suklaalevy, esim. Fazerin sininen tai tummaa suklaata sinisen levyn verran

1 dl kuivattuja goji-marjoja

1 dl murskattuja pähkinöitä (esim. pistaasi/cashew) tai rusinoita

1-1,5 dl kuivattuja orvokkeja

 

 

Sulata suklaalevy vesihauteessa kattilassa. Lisää palat pienissä erissä, ja sekoita jatkuvasti. Suklaa palaa pohjaan helposti. Kun suklaa on täysin sulanut sekoita kaikki kuivat ainekset joukkoon, ja levitä massa leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Aseta jähmettynyt suklaa viileään tekeytymään, ja kun massa on täysin kovettunut leikkaa siitä kauniita orvokkisuklaan paloja!

 

Vinkki! Voit myös lisätä voinokareen suklaamassaan. Suklaapatukoita voi myös varioida oman mielen mukaan. Kokeile minttua ja kuivattuja appelsiinin paloja, sekä vaikka popcorn-suklaata!

 

Orvokeista saa myös ihastuttavaa siirappia. Kaunis siirappi sopii jälkiruokien kastikkeeksi, raparperipiirakan ja jäätelön kaveriksi, makusiirapiksi juomasekoitusten pohjiksi, tai vaikka limonadiksi kivennäisveden kanssa.

 

 

ORVOKKISIIRAPPI

 

4 dl pelto-orvokin kukintoja

4 dl sokeria

3 dl vettä

 

 

Tässä siirappireseptissä kannattaa aloittaa määrissä varovasti. Kukan terälehdet eivät ehkä tarvitse näinkään suurta määrää nestettä, ja niiden luontainen mesinen makeus ei välttämättä kaipaa näin paljoa sokeriakaan. Kannattaa aloittaa hieman vähäisemmillä määrillä, ja lisätä niitä sitten enemmän. Vettä tulee olla pannulla sen verran että orvokit juuri ja juuri peittyvät siihen kun niitä painelee lastalla hellästi. Kuumenna vesi, ja kiehumispisteessä lisää sokeri ja sekoita joukkoon. Anna kypsyä hiljalleen n. 10 minuuttia. Siivilöi lopuksi orvokit ja valuta kaunis siirappi puhtaaseen lasipurkkiin, ja sulje kansi hyvin. Säilytä jääkaapissa.

 

Vinkki! Itse tehty kukkaissiirappi on niin ihanaa, varmasti vähintään keijukaisten jälkiruokaa, että se on myös mitä ihanin lahja tai tuliainen. Kokeile sitä hedelmien päällä, jogurtissa, lettujen ja piirakoiden kanssa, muffineissa ja jopa kakkupohjan kosteuttajana jos täyteainekset eivät muuten ole liian imeliä!

 

Nam! Muita kukkaissiirappien ohjeita: Ruusu-laventelisiirappi, vaahterankukkasiirappi



Tapio Rautavaaran Attilan keväthuumauksen säkeistö teksin alussa: Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu



 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Vaahterankukkasiirappi

Ihana keväinen villiyrttiherkku on vaahterankukista tehty siirappi. Maukkaista kukkasista syntyy nopeasti kauniin vaaleanvihreä sokeriliemi, joka sopii maustamaan niin jäätelön, letut kuin vaikka raparperipiirakankin, amerikkalaisista pannukakuista puhumattakaan. Syötävät, keväisen vihreät kukinnot saavat hyvälle tuulelle jo keruuvaiheessa, ja siirappiin irtoaa niistä runsaasti makua melko pienestäkin erästä.

Kanadalainen, tumma vaahterasiirappi valmistetaan mahlasta, ja sen valmistaminen on mahdollista Suomessakin. Tämä kukkaissiirappi on kuitenkin eri tuote, vaikka makuvivahde onkin mukava sekoitus mettä ja vaahteraa. Oikeastaan voisi sanoa, että tämä siirappi maistuu keväälle, sillä vaahteran kukissa on ihana, villiyrttimäinen aromi! Poimin kukinnot mökiltämme pihavaahteroista.

 

 

VAAHTERANKUKKASIIRAPPI

4 dl vaahterankukkia
4 dl sokeria
3 dl vettä


Määrät ovat viitteellisiä. Kannattaa muistaa, että vettä tulee hieman vähemmän kuin sokeria, ja että nestettä tulee olla vain sen verran, että kukinnot juuri ja juuri peittyvät kun niitä painelee lastalla pannulla. Siirapin kuuluu olla makeaa, mutta ei niin imelää että hampaita suorastaan vihloo. Puhdista kukinnot mahdollisista roskista, poista oksat ja "nenät". Kiehauta ensin kukinnot yhdessä veden kera, madalla sitten lämpöä hieman ja lisää sokeri, sekoittele ja anna porista kymmenisen minuuttia. Kaada valmis siirappi siivilän (ja harson) lävitse puhtaaseen lasipurkkiin ja sulje kansi. Jäähdyttyään siirapin koostumus hieman sakenee.

Nauti jälkiruokien kanssa, makusiirappina juomissa, aamiaispannareiden tai myslin kaverina. Säilytä vaahterankukkasiirappi kuivassa ja viileässä, mieluiten jääkaapissa tai kellarissa ellet heti käytä sitä.

Vinkki! Käytä siivilöinnin apuna myös suppiloa, näin saat helposti kaadettua nesteen lasipurkkiin. Jos sinulla ei ole suppiloa, apuna toimii hyvin laakeasuinen teepannu, jossa on nokka. Voit myös desinfioida lasipurkit astianpesukoneessa käyttämällä ne sitten heti kuumina ja kuivina siirapin säilömiseen.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Suklaakirsikkapuu

Keväisin, kun metsässä laulaa mustarastas ja puissa silmut ovat puhkeamassa hiirenkorville, kukkii ruukussani kirsikkapuu. Myös omenapuu ja kriikuna kukkivat kun päivät pitenevät. Tänä keväänä hanamin toi luokseni ihana kirsikkapuu, ja ei suinkaan mikä tahansa puu, vaan suklaakirsikkapuu.

 

Kirsikankukkien alla terassilla oli kesä, vaikka ulkona oli sateista ja taivaanranta hiljalleen katosi jonnekin. Kauempana häämöttävät puut hävisivät taivaanrannan mukana harmauteen ja annoin mieleni matkata Japaniin, kukkivien puiden suojaan kirsikkapuistoon, jonka takana lumihuippuiset vuoret toisinaan kutsuivat pilviä taivaalta luokseen. Sumuiset vuoret muuttuvat näin välillä näkymättömiksi, kuin aaveet tai joen vesi, joka pakenee henkien maille, kadoten höyrynä ilmaan. Sillä Japanista kun puhutaan, elää henkisyys käsi kädessä luonnon kanssa.

 

Sateinen metsä on kuitenkin täynnä ääniä ja elämää Suomessakin, ja siniset kukat vielä hetken koristavat vanhoja kiviaitoja ja pihoja, jotka joskus kuuluivat jollekin puutalolle. Aina silloin tällöin keskeltä metsää tai joenvarresta lenkkipolulta löytää vanhan omenapuun ja silloin tietää, että siinä tai aivan lähettyvillä joskus muinoin on sijainnut jonkun piha

 

Ihanaa kevässä on se, että joka päivä valo lisääntyy ja sateisinakin päivinä se kulkee kohti kesää, kaikki vielä edessä. Ja kun kirsikkapuuni kukkii, se on varma kevään merkki. Joskus se aloittaa kukintansa kun ulkona silmut ovat vielä vihjeitä ja maa vasta orastaa tulevaa vihreyttään. Talvisin tiedän Andalusian rinteiden täyttävän valkoisista kukista kun mantelipuut aloittavat kukintansa, ja kun pohjoisilla leveysasteilla valkovuokot puskevat maasta, on etelässä jo kesäistä

 

Ja kesäisin, kun pohjoisessa on kesä, kasvaa suklaakirsikkapuuni vieressä suklaaminttu. Se maistuukin suklaalta. Ensin kuitenkin puihin puhkeavat lehdet ulkona, ja valo kiipeää taivaalle, niin korkealle ettei se sieltä heti laskeudukaan.

Japanitunnelmissa keittelin teetä ja siemailin sitä kirsikkapuun katveessa, vaikka ulkona olikin harmaata. Mietin puistoja, jotka täyttyvät vaaleanpunaisista kukista, joiden alla voi istua kuin kukkivan taivaan alla, josta varisee silloin tällöin tuoksuvia terälehtiä kuin lumihiutaleita alas. Ja pienet lammet ovat täynnä uiskentelevia karppeja, maa piknikvilttejä.

Samalla muistin, että pari vuotta sitten toukokuun alussa lämpötila kohosi yli 20 asteeseen ja pulahdin järveen. Viikkoa aiemmin katsoin kun jää suli, ilma väreili kun vesi pakeni höyrynä taivaalle, kuin veden henget olisivat tanssineet ilmassa, pohjoiset, hyvät henget. Ja muistoihin on hyvä matkustaa kun ulkona on harmaata, ja sitten voi taas havahtua siihen että istuu kukkivan kirsikkapuun alla, eikä tosiaan minkä tahansa puun, vaan suklaakirsikkapuun. Ja ikioma hanami on täällä juuri nyt, ei kaukomailla eikä näkymättömillä mailla, vaan valkeana, ihanana kukkamerenä, joka syleilee tuulenvirettä hiljaa niin, että maahan sataa tuoksuvia lumihiutaleita.

Kuvat/Photos & Copyright. Liisa´s Wonderland. All rights reserved.