Palermolaisella torilla

 

Terveisiä Välimereltä! Blogissa on ollut hetken hiljaista, mutta pian on tulossa toivottavasti sitäkin ihanampia päivityksiä!

 

 

Jos jossain maassa edelleenkin pohjoinen on kaukana etelästä niin Italiassa näin on. Sisilian pääkaupungissa sokkeloisten kujien toreilla todella muistaa olevansa etelässä, mutta unohtaa helposti olevansa Euroopassa. Kaaosta, huutoa, tuoretta miekkakalaa, juuri kalastettuja mustekaloja, erilaisia juustoja, tuoksuvia mausteita, vanhoja mustatukkaisia miehiä huutamassa sisilian kielellä niin että d-kirjaimet suhisevat ilmassa. Ja torin antimet hyvälaatuisia. Italialaiset ostavat vain laadukasta ruokaa

 

Kun arabit pitivät valtaansa Välimerellä, oli Palermon kaupunki yksi aikansa kirkkaimmista helmistä. Kaupunki on edelleen sekoitus eri aikakausia, normannien arabialaiseen tyyliin rakentamia kirkkoja, arabialaisia palatseja, vakavailmeisiä kristillisen vallan patsaita. Sokkeloisilla kujilla saattaa törmätä vaikka mihin eksoottiseen. Mereneläviin, joista ei ole koskaan kuullutkaan, sivukadulla makaavaan kuolleeseen kissaan, ja yht´äkkiä edessä siintävään koristeelliseen vanhaan kupoliin

 

Palermo on myös yksi maailman tunnetuimmista street food-kaupungeista. Kun katsoo torin eläväistä tunnelmaa marraskuun sateista huolimatta, se tuntuu lähes selviöltä

Kun sicilianot puhuvat paikallista etelää, tai pikemminkin huutavat sitä eksoottisten kalojen ja aromien keskellä, ja kun kaupankäynti on kuin arabialaisella torilla, unohtaa helposti olevansa Italiassa. Juustokojut kuitenkin muistuttavat taas siitä, että ollaan välimerellisellä tulivuorisaarella

 

Täydensin näiden herrojen kojun luona maustevarastojani. Sisilialaisia pinjansiemeniä, paikallisia pistaaseja, kuivattua prezzemoloa eli lehtipersiljaa, kuivattua peperoncinoa ja sahramia, ja tietenkin Palermon alueen paikallista erikoisuutta, passoline, pieniä kauniita mustia rusinoita, joita käytetään paikallisruoassa pasta con le sardessa, jonka kasvisversio löytyy täältä!

 

Palermon kaupunkia vartioivat kuivat vuoret, turkoosina hohtava meri, ja katolisen kirkon symbolit. Sivukujilla arabialaisissa kortteleissa pienet pojat tuntevat katujen lait ja huutavat italiaa kuin aikuiset miehet, intialaisissa kaupunginosissa vietetään häitä ja tehdään ostoksia maustekaupoissa, eri puolilla kaupunkia kahvilat täyttyvät makeiden leivonnaisten ostajista, jotka juovat kahvia seisaaltaan, kun samaan aikaan keskustassa komean teatterin edessä nautitaan ruokakojun herkkuja ikivihreiden puiden katveessa

 

 

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Villivihanneskurssilla

 

Alkukesästä ihanien syreenien aikaan osallistuin nykyisin niin kovin suositulle villivihanneskurssille.

Ja sehän on todella positiivista, että villiyrtit kiinnostavat yleisestikin, ja että esimerkiksi Helsingistä löytyy ravintoloita joista saa varta vasten ruokalistalle poimittuja villivihannesherkkuja! Ja vaikka loppusyksy ei ole mikään villivihannessesonki, sitä suuremmalla ilolla muistelen alkukesän ja loppukevään valoa!

 

Ja vaikka perinteisesti juuri alkukesä ja loppukevät ovat parhainta villivihannesaikaa, myös alkusyksystä saa uuden villivihannessadon, jos on sellainen vuosi kuin tänä vuonna on ollut. Eli kannattaa hyödyntää luonnon antimia myös silloin!

Kurssilla oli kyllä ihanaa. Syreenien valkoinen ja violetti riisipuuromeri tuoksui huumavasti, Annalan tilan kukko käyskenteli terhakkaasti pihamaalla kurssilaisten keskellä ja muutama poni korskahteli osallistuvasti lämpimässä kesäillassa, keskellä Helsinkiä

Kerrottujen syreenien kauneutta

 

Mikä tuoksuu yhtä huumaavasti kuin syreenit ja kielot? Ei minusta ruusutkaan!

Noh, ehkä jasmiinipensaat! :)

 

 

Arvovaltainen herra kukko ei tuntunut piittaavan siitä, että osallistujia kurssilla taisi olla yli 100!

 

 

Kurssia piti innostava ja hauska Henriette Kress. Minulle suurin osa villiyrteistä oli entuudestaan tuttuja, mutta joitakin ihan uusiakin juttuja tuli! Ja sitä paitsi, kertaus on opintojen äiti joten mikäs siinä oli kesäillassa istuessa, lämminhenkisellä kurssilla!

Keskipisteenä opettajan seurassa edessämme seisoskeli herra kukko

Villivihanneksista saa hyvin monentyyppisiä ruokia. Ne sopivat salaatteihin ja lämpimiin ruokiin siinä missä kaupan vihanneksetkin. Tärkeää kuitenkin on, että tuntee kasvit joita kerää ja kerää vain sellaisia villiyrttejä ja vihanneksia, joista on aivan varma siitä mitä ne ovat, ja että keräyspaikka on puhdas. Varmasti tunnetuimmat villivihannekset ovat meillä nokkonen ja voikukanlehti. Nokkoskeiton lisäksi kannattaa kokeilla nokkospestoa, jonka voi tehdä kuten pesto alla genovesen, korvaamalla vain basilikan nokkosella! Ja tämä ravintorikas poltteleva rikkaruohomme sopii myös loistavasti moniin pinaattiruokiin pinaatin sijasta, tai vaikkapa raviolien täytteeksi

 

Eräs omista villivihannesruokasuosikeistani on kreikkalaiset piiraat, jotka täytetään fetalla ja villiyrteillä. Kannattaa kokeilla spanakopitaa villiyrteistä! Ihan arkisia perusruokia joita teen villivihanneksista ovat esimerkiksi vuohenputkipannari ja villiyrttimunakas. Metsäretkiltä olen kerännyt ketunleipiä salaattiin ja tehnyt kanervankukista, horsmista ja siankärsämöstä teetä.

 

Yksi jännimmistä Henrietten kurssilla oppimista vinkeistä oli ohdakkeen juurten käyttö maukkaina naposteltavina herkkuina!

 

Kastehelmien kimmellys poimulehtien pinnalla on jotain uskomattoman herkkää ja kaunista, mutta itse olen käyttänyt näitä karvaan makuisia lehtiä lähinnä jalkakylvyissä

 

 

Villivihannekset sopivat myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, ja niistä voi tehdä salvoja ja voiteita. Itse olen tehnyt puutarhan kasveista esimerkiksi piparminttuöljyä ja kehäkukkavoidetta, sekä ruusuviinietikkaa. Ruusut taipuvat myös kasvovedeksi tai kaulakoruksi. Kasvovettä ja teetä olen tehnyt myös malvankukista.

Voikukista saa tehtyä yrttikaramelleja!

 

Jos tietää, että tien varret ovat puhtaita eivätkä koirien suosiossa, niin nuoria vuohenputkia, nokkosia, voikukkia, maitohorsmia ja siankärsämöitä kannattaa kerätä sieltä! Eli kun on silmä tarkkana niin kaupungistakin löytyy hyviä villiyrttipaikkoja! Eikä kannata unohtaa villiruusun marjoja tai lehtiä. Näin alkusyksystä venäläisperheen, joka keräsi sankoihin marja-aronioita parkkipaikan laidalla meren rannalla ja sai varmasti upean sadon!

 

Kannattaa myös testata nuoria horsmanversoja parsan tavoin valmistettuna, ryöpättyä suolaheinää keitoissa ja kastikkeissa ja nuoria pihlajan silmuja juustokakussa. Niissä on Amareton aromi!! :)

 

 

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Pesto alla Siciliana

 

Appelsiinien, viinitarhojen, turkoosin meren ja tulivuorten saarella Sisiliassa valmistetaan pestoa myös munakoisosta!

 

 

Kun Suomessa marraskuu on nihkeimmillään, kypsyvät Italian auringon alla artisokat, ja välimerellisissä keittiöissä italialaiset la mammat valmistavat maukkaita pestojaan. Sisilialaisen keittiön erikoisuuksiin kuuluu myös munakoiso, joka maistuu pizzoissa ja pastoissa esimerkiksi pasta alla normassa, yhdessä suosikkipastoistani. Tämä pesto alla Siciliana, munakoisopesto, muistuttaa myös Lähi-Idän keittiöiden ja itäisen Välimeren alueen herkkua, baba ganoushia. Sisilialainen keittiö on yksi maailman ihanimmista, ja siitä voi lukea lisää aiemmista postauksistani täältä ja maailman parhaimman pastareseptin tunnelmista täällä!

PESTO ALLA SICILIANA

 

1-2 kokonaista munakoisoa

( 1 suuri tai 2 pientä)

2 rkl pinjansiemeniä tai manteleita

1 dl parmesania

1 dl ricotta salataa

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl tuoretta basilikaa

pala peperoncinoa

 suolaa itkettämiseen

reilusti oliiviöljyä

 

 

Jos et löydä mistään ricotta salataa, kuten Suomessa voi käydä, niin korvaa juusto parmesanilla tai pecorinolla mieluummin kuin pehmeällä ricotta-juustolla. Pieni kuivattu peperoncino käy tähän myös, mutta mieluiten käytä sormen pään kokoinen pala tuoretta chiliä. Paahda pinjansiemenet (tai mantelit) ennen peston soseuttamista!

 

Sisilialainen munakoisojen itketys tehdään seuraavalla tavalla: Ensiksi tulee unohtaa 10 minuutin pikaitketykset ja muistaa, että kaikessa yksinkertaisuudessaan monia italialaisia ruokalajeja kuuluu valmistaa vuorokauden tai parin ajan! :)

Viipaloi munakoisot sentin paksuisiksi ohuiksi renkaiksi. Aseta munakoisoviipaleet talouspaperin päälle ja ripottele viipaleille suolaa. Aseta päälle painot (esimerkiksi puhtaat, täytetyt isot vesipullot) ja anna itkettyä n. tunnin verran, ainakin puoli tuntia. Tällöin kaikki munakoisojen sisäinen kitkeruus pääsee itkuna ulos ja tuloksena on pehmeitä ja ihania munakoisoja, puhdas sielu puhtaassa ruumiissa. :) Huuhtele katkera suola pois itkettyneiden munakoisojen pinnasta ja aloita niiden kypsentäminen!

 

Voit joko paahtaa munakoisot uunissa tai kypsentää ne pannulla. Molemmissa tapauksissa valele viipaleet runsaalla öljyllä. Jos paahdat viipaleet uunissa, lisää valkosipulin kynnet pellille mukaan paahtumaan, ja paahda niitä 10-15 minuuttia n. 210 C. Munakoisojen kypsennys onnistuu hyvin pannullakin. Lisää tällöin pannulle myös valkosipuli ja chili. Ja muista, että kyynelehdittyään munakoiso on nälissään, ja imaisee mieluusti sisuksiinsa reilusti oliiviöljyä! (Ja tosiaan, ehdottomasti tässä oliiviöljyä eikä esim. ryspiöljyä)

 

Lopuksi raasta juusto ja lisää kaikki ainekset kippoon, lisää tarpeen mukaan oliiviöljyä ja soseuta sauvasekoittimella tai vaihtoehtoisesti tehosekoittimella.

Nautitaan pastan kera pesto alla genovesen tapaan!

 

Tämä pesto vie taatusti kielen mennessään! Ja minun ajatukseni se vie suoraan tulivuorisaaren aurinkoisiin maisemiin. Mikäs sen ihanampaa marraskuussa!

 

 

 

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Yrttipesto, pistou ja pesto alla genovese

 

Kun syksyiset auringonsäteet valaisevat harmaita katuja, joita peittää vielä muutama märkä, maahan satanut lehti, kukoistaa parvekepuutarhassani edelleen yrttimaa. Vaikka ulkona kukkii enää muutama hämmentynyt ruusu ja kaunis kaali, ei ruukkupuutarha vielä tunne talven varjoa harteillaan

 

 

Marraskuisissa puissa on toki enää jäljellä muutama lehti, mutta puutarhani satokausi on edelleen käynnissä. Keräsin erilaisia yrttejä pestoksi, jonka käytin tällä kertaa pastakastikkeen sijasta yrttilevitteenä leivällä

Suomessa usein pesto mielletään automaattisesti tarkoittamaan pesto alla genoveseä, genovalaista basilikatahnaa. Ajatus pestosta on siis vihreä ja yrttinen. Joskus Suomessakin törmää punaiseen pestoon, aurinkokuivatuista tomaateista valmistettuun maukkaaseen tahnaan. Totuus kuitenkin on se, että Italiassa syödään paljon erilaisia pestoja, jotka ovat hyvin erilaisia sen mukaan millä alueella ollaan. Sisiliassa esimerkiksi pestoa valmistetaan myös munakoisoista ja kesäkurpitsasta, ja "perinteisempään" basilikapestoon lisätään manteleita. Bruschetta-leipien päällä voidaan tarjota sienipestoa, ja Toscanan alueelta saa esimerkiksi artisokkapestoa. Ranskan Provencessa pesto kulkee nimellä pistou, ja se poikkeaa alla genovesestä siinä, ettei sen valmistukseen perinteisesti käytetä pinjansiemeniä

PESTO ALLA GENOVESE

basilikapesto

 

2 ruukullista basilikaa

1-2 valkosipulin kynttä

kämmenellinen pinjansiemeniä

oliiviöljyä

n. 1 dl tuoretta parmesania

ripaus suolaa

 

Tästäkin pestosta on hyvin erilaisia versioita, ja valmispestoissakin on usein käytetty raaka-aineena erilaisia pähkinöitä. Tämä resepti on kuitenkin alla genovese yksinkertaisimmillaan ja puhtaimmillaan, sisältäen kaikki perusainesosat.

 

Revi basilikan lehtiä ja varsia hieman pienemmiksi, pilko mahdollisesti valkosipulin kynnet ja halutessasi paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla ilman rasvaa. Raasta tuore parmesan-juusto ja hakkaa ainekset ilman öljyä morttelissa pieniksi. Lisää suolaa ja hakkaa lisää, ja sekoita joukkoon oliiviöljyä tarpeen mukaan reilusti niin, että hakkeluksesta muodostuu pehmeä, kaunis tahna, pesto. Voit myös soseuttaa kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Parhaiten maut pääsevät oikeuksiinsa kuitenkin morttelissa

Vinkki! Ranskalaisen pistoun saat jättämällä pinjansiemenet pois! Voit myös lisätä reseptiin mustapippuria!

Vegaanisen version basilikatahnasta saa jättämällä juuston pois

 

YRTTIPESTO

 

1 dl basilikaa

1 dl lehtipersiljaa, kreikkalaista basilikaa, afrikan sinistä basilikaa, persiljaa

1 dl laventelia, suklaaminttua, oreganoa, rakuunaa

tai:

2/3 basilikaa & lehtipersiljaa & erilaisia basilikoja

1/3 jotain muuta yrttiä, esim. minttua/laventelia/oreganoa/korianteria

 

1 valkosipulin kynsi

1 dl tuoretta parmesania

kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä/maapähkinöitä tai pistaasipähkinöitä

oliiviöljyä

ripaus suolaa

 

Sekoita kaikki ainekset kuten yllä!

Voit käyttää lähes mitä yrttejä haluat tai kasvimaalta löytyy. Kannattaa kuitenkin muistaa, että puuvartiset yrtit kuten rosmariini eivät ole parhaimmillaan pestossa ja dominoivat helposti makua, kuten myös salvia tai vahvat mintut. Ole tarkkana myös jos käytät korianteria, etkä toivo sen maun hallitsevan koko pestoa!

 

Vinkki! Käytä pestoa pastan kanssa, lohkoperunoiden kera, levitteenä leivällä tai vaikkapa silmänä keitoissa!

 

 

Erittäin ihanalta maistuu myös Maapähkinäpesto!

 

 

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.