Alkukesästä ihanien syreenien aikaan osallistuin nykyisin niin kovin suositulle villivihanneskurssille.
Ja sehän on todella positiivista, että villiyrtit kiinnostavat yleisestikin, ja että esimerkiksi Helsingistä löytyy ravintoloita joista saa varta vasten ruokalistalle poimittuja villivihannesherkkuja! Ja vaikka loppusyksy ei ole mikään villivihannessesonki, sitä suuremmalla ilolla muistelen alkukesän ja loppukevään valoa!
Ja vaikka perinteisesti juuri alkukesä ja loppukevät ovat parhainta villivihannesaikaa, myös alkusyksystä saa uuden villivihannessadon, jos on sellainen vuosi kuin tänä vuonna on ollut. Eli kannattaa hyödyntää luonnon antimia myös silloin!
Kurssilla oli kyllä ihanaa. Syreenien valkoinen ja violetti riisipuuromeri tuoksui huumavasti, Annalan tilan kukko käyskenteli terhakkaasti pihamaalla kurssilaisten keskellä ja muutama poni korskahteli osallistuvasti lämpimässä kesäillassa, keskellä Helsinkiä
Kerrottujen syreenien kauneutta
Mikä tuoksuu yhtä huumaavasti kuin syreenit ja kielot? Ei minusta ruusutkaan!
Noh, ehkä jasmiinipensaat! :)
Arvovaltainen herra kukko ei tuntunut piittaavan siitä, että osallistujia kurssilla taisi olla yli 100!
Kurssia piti innostava ja hauska Henriette Kress. Minulle suurin osa villiyrteistä oli entuudestaan tuttuja, mutta joitakin ihan uusiakin juttuja tuli! Ja sitä paitsi, kertaus on opintojen äiti joten mikäs siinä oli kesäillassa istuessa, lämminhenkisellä kurssilla!
Keskipisteenä opettajan seurassa edessämme seisoskeli herra kukko
Villivihanneksista saa hyvin monentyyppisiä ruokia. Ne sopivat salaatteihin ja lämpimiin ruokiin siinä missä kaupan vihanneksetkin. Tärkeää kuitenkin on, että tuntee kasvit joita kerää ja kerää vain sellaisia villiyrttejä ja vihanneksia, joista on aivan varma siitä mitä ne ovat, ja että keräyspaikka on puhdas. Varmasti tunnetuimmat villivihannekset ovat meillä nokkonen ja voikukanlehti. Nokkoskeiton lisäksi kannattaa kokeilla nokkospestoa, jonka voi tehdä kuten pesto alla genovesen, korvaamalla vain basilikan nokkosella! Ja tämä ravintorikas poltteleva rikkaruohomme sopii myös loistavasti moniin pinaattiruokiin pinaatin sijasta, tai vaikkapa raviolien täytteeksi
Eräs omista villivihannesruokasuosikeistani on kreikkalaiset piiraat, jotka täytetään fetalla ja villiyrteillä. Kannattaa kokeilla spanakopitaa villiyrteistä! Ihan arkisia perusruokia joita teen villivihanneksista ovat esimerkiksi vuohenputkipannari ja villiyrttimunakas. Metsäretkiltä olen kerännyt ketunleipiä salaattiin ja tehnyt kanervankukista, horsmista ja siankärsämöstä teetä.
Yksi jännimmistä Henrietten kurssilla oppimista vinkeistä oli ohdakkeen juurten käyttö maukkaina naposteltavina herkkuina!
Kastehelmien kimmellys poimulehtien pinnalla on jotain uskomattoman herkkää ja kaunista, mutta itse olen käyttänyt näitä karvaan makuisia lehtiä lähinnä jalkakylvyissä
Villivihannekset sopivat myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, ja niistä voi tehdä salvoja ja voiteita. Itse olen tehnyt puutarhan kasveista esimerkiksi piparminttuöljyä ja kehäkukkavoidetta, sekä ruusuviinietikkaa. Ruusut taipuvat myös kasvovedeksi tai kaulakoruksi. Kasvovettä ja teetä olen tehnyt myös malvankukista.
Voikukista saa tehtyä yrttikaramelleja!
Jos tietää, että tien varret ovat puhtaita eivätkä koirien suosiossa, niin nuoria vuohenputkia, nokkosia, voikukkia, maitohorsmia ja siankärsämöitä kannattaa kerätä sieltä! Eli kun on silmä tarkkana niin kaupungistakin löytyy hyviä villiyrttipaikkoja! Eikä kannata unohtaa villiruusun marjoja tai lehtiä. Näin alkusyksystä venäläisperheen, joka keräsi sankoihin marja-aronioita parkkipaikan laidalla meren rannalla ja sai varmasti upean sadon!
Kannattaa myös testata nuoria horsmanversoja parsan tavoin valmistettuna, ryöpättyä suolaheinää keitoissa ja kastikkeissa ja nuoria pihlajan silmuja juustokakussa. Niissä on Amareton aromi!! :)
Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti