Minulla on hyvin erityinen rakkaussuhde Barcelonaa kohtaan. Kun lentokone laskeutuu kohti kaupunkia ja tutut kukkulat vihreine seinämineen häämöttävät jossain edessä, meri hohtaa kirkkaana, paljon turkoosimpana kuin eteläisessä Espanjassa, tunnen iloa, sellaista iloa kun tunnen saapuessani kotiin, henkiseen kotiin. Kuin kaupungin hullu riemu täyttäisi solut ja valtaisi mielen,
ja epäilemättä se tekeekin niin
Minulla on myös hyvin erityinen rakkaussuhde Italiaa kohtaan. Kun ylitän Italian rajan sydämeni pompahtaa ilosta, tai kuten viime marraskuussa lentäessäni Berliinistä Sisiliaan koko Eurooppaa peittävä pilvimassa hälveni Italian edustalla ja turkoosi meri oli niin kirkas että tavoitin sen pohjan yläilmoista, ja sisälläni läikähti joku sellainen autuuden tunne, joka on ihana aivan kuten Italia on ihana
Nämä onnelliset tuntemukset eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Siinä missä Italia on ihana, minulla on myös tietynlainen viha-rakkaussuhde maata kohtaan, kaikessa mitä se voi parhaimmillaan ja pahimmillaan olla. Ja vaikka Barcelona ei varsinaisesti Espanjaa olekaan, se sama räikeys, elähtäneisyys ja tunnelma juhlijoista, joiden bileet päättyivät jo niin kauan sitten vaikka he eivät sitä itse tunnu huomaavankaan, välittyy eri tasoisesti koko Iberian niemimaalla. Mutta yhteistä molemmille maille, oikeastaan koko Välimeren maailmalle, on paitsi ah! niin ihana vanha kulttuuri, hyvä ruoka, kauniit kielet jne jne
se, että pohjoismaisesta näkökulmasta mikään byrokraattinen ei oikein toimi
ja tämä pätee ihan koko Välimeren alueeseen...
On kuitenkin jotain erityisen ihanaa siinä, kun aamuaurinko hivelee Barcelonassa vuoren rinteitä ja vihreitä kukkuloita keväällä, kun valo on kirkasta mutta ei vielä polttavaa, ja kaupungin liikenne käynnistyy hiljalleen ihmisten etsiytyessä työpaikoilleen, ja lukuisat katot värjäytyvät punaoransseiksi auringon nousevista säteistä
Silloin kiipesin katolle ennen kuin menin aamiaiselle, ja katalonialaiseen tapaan nautin tomaattileivistä, pa amb tomaquet, joiden perinteisen reseptin olen postannut aikaisemmin. Barcelonassa tomaattilevite syödään kuitenkin usein myös leivillä bruschettamaisesti, kuin italialaiseen tyyliin erillisinä päällysteinä, jolloin rapealle leiville lusikoidaan ihanaa tomaattitahnaa
TOMAATTITAHNA KATALONIALAISITTAIN
4-5 kypsää tomaattia
1 maukas valkosipulin kynsi, esim. talvivalkosipulin
oliiviöljyä
kourallinen tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
ripaus balsamicoa
Tässä reseptissä on italialaisia vivahteita, ihan maun vuoksi. Olkoon se vaikka ylistyslaulua Välimeren alueen jumalille, antiikista nykypäivään. ;)
Kalttaa tomaatit vedessä, ja kun kuori irtoaa niistä helposti huuhtele viileällä vedellä, vedä kuoret pois ja halkaise tomaatit. Poista pehmeät sisukset ja kovat kannat, ja kaavi tomaatit kulhoon. Muussaa haarukalla pieneksi, lisää oliiviöljyä ja suolaa. Pehmeä tomaattihakkelus on sellaisenaan perinteinen katalonialainen tomaattilevite leiville. Lisää kuitenkin vielä loput ainekset joukkoon, ja soseuta sauvasekoittimella. Ole varovainen ja aloita hitaasti, tomaatti muuttuu sekunneissa keitoksi jos surrautat menemään liikaa. Tomaattinen tuorekeittokin olisi hyvää ja andalusialaista, mutta tähän tarkoitukseen tarvitaan kiinteämpi koostumus!
Viipaloi hyvä tuore leipä, esim. italialainen ciabatta ja sipaise viipaleille oliiviöljyä pintaan ja paahda leipiä hetki uunissa niin, että niistä tulee rapeita. Toinen vaihtoehto on paahtaa leipiä pannulla tilkassa öljyä. Kun leivät ovat valmiita lusikoi niiden pinnalle tomaattilevitettä, ja koristele basilikan lehdillä. Nam! Mikä mainio alkupala, iltapala, välipala, muuten vaan pala, tai ennen kaikkea
katalonialainen aamupala!
Vinkki! Jos tahnaa jää yli saa sitä mainion pohjan tomaattisille kastikkeille esim. pastalle. Kannattaa myös käyttää kaltattujen tomaattien sisukset kastikkeisiin!
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti