Kuljin vanhassa metsässä, niin vanhassa, että sen kivet olivat sammaloituneet, niin sankassa, että puiden alimmat oksat olivat kuivia ja elottomia latvojen kurotellessa valoa kohti, niin syvällä metsässä kuljin, että karhun askeleita seurasin,
kunnes silmäni suljin
ja haltian valtakuntaan saavuin
Kaukana asutuksesta, karhujen mailla, pehmeillä kankailla, vihreillä vaaroilla,
siellä olen metsänhaltian kotona, elävässä metsässä,
kun tuntuu kuin puut kuiskisivat, kannot katselisivat,
kuin jokainen askel olisi otettava tarkoin
Vaan hyvin vanhassa metsässä voi kulkea kaupungissakin, missä merituuli on tuivertanut männyt käppyräisiksi, pehmeä sammal silittänyt jääkauden heittelemiä kiviä, jossa kalliot kohoavat ylväinä laskeutuakseen taas meren hyväiltäviksi, ja jossain kaukana siintää kaupungin silhuetti. Sellainen paikka on Kruunuvuori, hylättyjen huviloiden poukama, metsä kuin satumaa,
haltian askeleita täynnä
Keskellä autioita taloja olikin muotikuvaus käynnissä
Vanhat huvilat ovat rapistuneet, ne seisovat yksinäisinä metsässä, meren ja kallioiden ympäröimänä. Ja kun jokainen talo henkii arvokasta menneisyyttään, vanhoja vaurauden päiviä, kauniita hetkiä, oman taipaleensa upeutta, niin ei voi olla pitämättä häpeällisenä sitä, mitä villat nykyään henkivät, missä kunnossa ne metsässä seisovat
Miten upea talo tämä on ollutkaan
Potta ja paistinpannu, valmiina oksalla
Harva huvila on säilynyt loistokkaana, mutta Villa Hällebo on yksi säilyneistä
Muuttivatko omistajat keskustasta kesäksi Kruunuvuoreen? Maaseudulle saaristoon siihen aikaan? Tulivatko he vesiteitse valtavat lastit mukanaan, asettuen useammaksi kuukaudeksi taloon? Vai tulivatko he hevosten vetämillä kärryillä, pitkän matkan Helsingin keskustasta?
Villiviini halaa vanhaa kilpikaarnaa
Rantasaunasta voi katsella Korkeasaarta
Kun kulkee Kruunuvuoren metsässä, tuntuu siltä kuin kulkisi haltioiden valtakunnassa, metsä on niin vanhaa, niin paljon kokenutta, niin voimakasta, niin kaunista
Ja metsänhaltian valtakunnan peili, kaunis metsälampi
Kuin olisi jossakin toisessa maailmassa, kaukana kaupungista
Lampi oli aivan ihana. Ja kun syysaamun raikkaudessa lammen pinnalle kohoaa usva, niin jos siinä ei liiku haltioita ja keijuja mukana, niin ei kyllä missään
Rauhoittavaa ja hiljaista
Satumaisen kaunista, varmasti kaikkina vuodenaikoina. Kun lumihiutaleet leijailevat lammen pinnalle, kun kirkas jää koristelee sen, kun pakkanen kuiskailee oksat hopeiseen kuorrutteeseen, ja kun kevään ensimmäinen vihreys tavoittaa puiden silmut, mikä konsertti ja viserrys lammen luona silloin soikaan, ja miten kaunis sumu sen pinnalle joskus kohoaakaan
Satumaa keskellä Helsinkiä, myös tämä ihana huvila
Kaitalahden ranta. Toisella puolella metsänhaltian valtakunta
Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti