Ruukkupuutarhan satoa

 

Keväisin kun maa on vielä ruskea eikä yksikään silmu viherrä, kukkii ruukussani kirsikkapuu. Sen valkeat ja hennot kukat kertovat kevään tulleen, vaikka ulkona olisi vielä talvinen tunnelma. Köynnökset ja pavut kiipeävät pikku hiljaa kriikunapuun vartta ylös ja syksyllä ensilumen sataessa maahan kukkii ruukkupuutarhassani vielä kesäinen kelloköynnös. Eräänä hyvin helteisenä kesänä löysin ruukussa kasvavasta kärsimyskukkaköynnöksestäni oudon hedelmäpähkylän, ja hieman tietoa metsästämällä koinkin sitten ahaa-elämyksen. Kauniisti kukkiva kärsimyskukka, espanjaksi pasiflor, eli passionköynnös. Ruukussani kasvoi siis passionhedelmä! Pohjoisilla leveysasteilla! Erityisen ihanaa aikaa ruukkupuutarhassa on loppukesä, kun sato kypsyy korjattavaksi, tuoreita aineksia voi kerätä joka päivä ruoanlaittoa ilahduttamaan, ja kun vihreät köynnökset ovat kiivenneet kattoon asti luoden puutarhamaisen tunnelman. Vaikka minulla on onni päästä ihan oikeaan puutarhaankin, pidän myös ruukkupuutarhastani ja nautin sen tuottamasta ilosta keskellä kaupunkia

 

Erityisen paljon pidän yrttitarhastani, jossa kasvatan n. kahtakymmentä erilaista yrttiä. Ruukuissa viihtyvät tavanomaiset ja hieman tuntemattomammatkin yrtit. Olen kasvattanut afrikan sinistä basilikaa, suklaaminttua, kreikkalaista basilikaa, ranskalaista rakuunaa, kamomillaa, sitruunaverbenaa eli lippiaa, marokonminttua, intianminttua, timjamia, curry-yrttiä, lehtipersiljaa, salviaa, laventelia, rosmariinia ja lähes kaikkea muuta mahdollista

 

curry-yrtti ja rosmariini

 

Kasvatan ruukuissa myös vihanneksia ja juureksia, kuten tomaatteja, kurpitsoja, munakoisoja, chilejä, kurkkuja, pinaattia ja perunoita

 

 

Ruukuissa kasvattaminen ei ole ollenkaan vaikeaa, eikä hankalaa. Kasteleminen vie toisinaan aikaa, mutta kaikki on vaivan arvoista. Vaikka minulla on onni omistaa hyvin suuri ruukkupuutarha, tarvitsee viljely enemmän kekseliäisyyttä kuin tilaa. Köynnökset kiipeävät ylös tai laskeutuvat ruukuista alas, kun mielikuvitusta riittää. Kuvassa Dodo ry:n kaupunkiviljelmän kasivhuone Pasilan Kääntöpöydällä. Ja mitkä ihanat riippumatot!

 

Ja kuten italialaiset sen tietävät, yksinkertaisissa, mutta laadukkaissa raaka-aineissa piilee hyvän ruoan salaisuus. Valmistin pastakastikkeen oman ruukkupuutarhani sadosta

 

 

TOMAATTI-YRTTIPASTA

kirsikkatomaatteja

tuoreita yrttejä

tuoretta pinaattia

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

tuoretta parmesania

spagettia

 

Käytin tähän pastaan muutaman pinaatin lehden, salviaa, laventelia, afrikan sinistä basilikaa, kreikkalaista basilikaa, muutaman suklaamintun lehden, persiljaa, lehtipersiljaa, marokonminttua, oreganoa

 

Vinkki! Jos laventelin kasvattaminen ei ole tuttua, kannattaa tarkistaa yrttiä hankkiessa onko se tuoksulajike vai myös syötävä lajike. Tuoksulajikkeet ovat kauniita, ja niitä voi käyttää kuivatuista yrteistä tehtävien tuoksupussien materiaalina, mutta niitä ei voi syödä. Useimmiten puutarhaliikkeissä myytävät koristelaventelit ovat syömäkelvottomia. Jos haluaa syötävän lajikkeen, kannattaa sellainen hankkia esimerkiksi toreilta tai taimimyynnistä

 

 

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai aja ne sauvasekoittimella pestomaiseksi massaksi. Kun spagetti on keitetty lähes al denteksi, ota talteen n. dl keitinvettä ja kaada muu vesi pois. Sekoita tuore kastike spagetin joukkoon, ja lisää tarvittaessa talteen otettu keitinvesi sekaan, jos pasta tuntuu kuivalta. Anna kastikkeen lämmetä hetki ja raasta päälle halutessa tuoretta parmesania. On muuten todella hyvää!

 

 

Italialaisen keittiön vakioyrtti, lehtipersilja eli prezzemolo sekä espanjalaisen keittiön vakioyrtti, Suomessakin niin kovin tuttu persilja, espanjaksi perejil

 

 

 

 

Kuvat/Photos: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.