Sisiliassa unohtaa joskus olevansa Italiassa. Välillä unohtaa olevansa edes Euroopassa. Eteläinen Sisilia on kesäisin niin kuiva, että maasto syttyy itsestään palamaan, kasvit ovat rapisevia tai täysin kärventyneitä, ainoastaan oleanterit hehkuvat kirkkaissa väreissä, aivan kuten meri.
Jumalaisen kaunis, kirkas, turkoosi meri
Ja välillä kun meri raivoaa, se muistuttaa siitä että ollaan saarella. Eikä millä tahansa saarella, vaan tulivuorten saarella, jonka tulisessa laavassa virtaa kreikkalaisten jumalten veri.
Eivätkä ne muuten ole mitään joutavuuksien jumalia, vaan rellestäviä, ilkikurisia ja hyvin elossa olevia,
ja kun jumalat juhlivat öisin, tärisee maa,
tuliset vuoret suuttuvat,
meri kuohuu,
eikä sinulla pieni ihminen, ole mitään asiaa rannalle silloin
Ja toisinaan jumalat suututtavat ilmattaretkin, ja silloin myrsky saapuu Sisiliaan.
Ja tällöin unohtaa olevansa Euroopassa, sillä saari muuttuu trooppiseksi,
palmut taipuvat tuulessa ja tuuli soittaa nurkissa niin,
että uskot taulujen alkaneen elää ja kaikkien kadonneiden sielujen itkevän
Ja Goethe sanoi, viisas mies kun oli, että "Jos et ole nähnyt auringonlaskua Sisiliassa, et ole nähnyt mitään." Ja kun katsoo laskevaa aurinkoa Sisilian saarella voi aistia näkymättömän maailman läsnäolon. Voi ymmärtää olevansa jumalten saarella, jossa ilta-aurinko maalaa vuoret sinisiksi ja taivaan keltaiseksi. Silloin voi katsoa laskevaa aurinkoa ja ymmärtää, että se hehkuu kipunoivana ja taivaskin lopulta punaisena, verenpunaisena,
sillä tällä saarella kuiskivat monet kadonneet sielut
Joissain saaren kaupungeissa on kreikkalaisille jumalille omistettuja temppeleitä,
kuten Sirakusan vanhassa kaupungissa Ortigiassa, jonka lammissa kasvaa papyruksia ja kaduilla huudettiin aikoinaan Heureka!
Ja sisilialaiset jumalat, eivät ne ole herkkiä ja pehmeitä,
vaan hurjia ja vanhoja,
eivätkä ne tunne armoa ihmisiä kohtaan,
Sisilian historia on niin täynnä surun kyyneleitä,
ettei meri voi koskaan rauhoittua pitkäksi aikaa
maa pysyä vakaana
vuoret ystävällisinä
tai kadonneet henget lakata itkemästä vanhojen talojen huoneissa,
rakennusten hiljaisilla nurkilla,
palatsien käytävillä
niin,
ja katseissa,
ihmisten silmissä
Ja jumalat, ne laittoivat rakkautensa mereen, joka on kaunis kuin taivasturkoosi, arvokkain intiaanien pyhäkivi,
ja ne laittoivat rakkautensa ruokaan, jota jumalatkin rakastavat
ja kun päivä vaihtuu illaksi
muuttuvat vuoret sinisiksi ja taivas punaiseksi
punaiseksi kuin chili, kuin peperoncino, punaiseksi kuin hedelmällisen maan tomaatit,
verenpunaiseksi
kuin itkevien sielujen valtameri
Mutta Messinan provinssissa jumalatkin juhlivat
sillä vihreät vuoret laskeutuvat mereen
kukat kukkivat puutarhoissa
ja delfiinit telmivät lämpimissä vesissä
ja meren takana siintävät tulivuorisaaret
ja kun vuorenrinteillä sataa
muuttuvat nekin sinisiksi
yhtä sinisiksi kuin meri
kaunis, ihana, jumalainen meri
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti