Kesäisessä puutarhassa

Sinä kesäisenä iltana kun oli erityisen lämmintä, kuljin kukkivaa polkua metsän läpi, ja tunsin voimakasta kiitollisuutta. Syreenit kukkivat, illan lempeä valo siivilöityi vihreiden lehtien lävitse, löysin villinä kasvavan mansikkapaikan ja ilma oli lämmin ja pehmeä. Ajattelin kuitenkin kiitollisuutta erityisen paljon, sillä se kaunis ilta oli ensimmäinen ilta kun moneen viikkoon pääsin ulos pitkän sairastamisen jälkeen.

Mistä kaikesta sitä voisikaan tuntea kiitollisuutta kauppareissullaan?

Paitsi siitä, että rakastaa vieläkin...? ;)

Kiitollisuus illan valoisuudesta. Se on olemassa, joka vuosi, ihan ilmaista kaikille. Ja valossa kylpevät kukkaset, aamuyön ensimmäiset säteet, jotka tuntuvat hengittävän valoa. Kaunista valoa, ja kiitollisuus siitä, että juuri nyt elän tätä valoisaa aikaa.

Polun varret ja kasvimaat kukkivat loistokkaammin kuin ruhtinaiden juhlasalit tanssiaisten aikaan. Kuinka kiitollinen voikaan olla väreistä. Siitä miten kirkkaita ja erilaisia ne ovat, miten kaikki värit ovat minulle läsnä, sillä minun silmäni näkevät niittyjen tuhannet värit ja sävyt, ja silloin kun maa ei kuki näen auringonlaskun ja nousun värit, jään sävyt ja kaiken kauniin. Kiitollisuus kesän väreistä.

Metsäpolulla kulkiessa voi ymmärtää kiitollisuuden rauhasta. Siitä miten vihreä on läsnä, miten luonto on lähellä kaupungissakin. Virkistyminen, rauhoittuminen on mahdollista. Se on mahdollista kauppareissullakin, ja miten hyvin, hyvin harvinaista se on maailman mittakaavassa. Rauha joka syntyy luonnon läheisyydestä on pieni pala etuoikeutta, jonka oikeastaan huomaa olevan tärkeä osa arkea usein silloin, kun elää olosuhteissa joissa sitä ei ole lainkaan.

Pienet ystävät. Vaikka kulkisin itsekseni metsätietä, en ole koskaan ainut. Koko ajan elämää tapahtuu jossain, ruohonkorsien seassa juoksee pieni hiiri, linnun poikaset putoilevat puista opetellessaan lentämään, leppäkerttu lensi jostain hihalle istumaan, ja hiljaa ihan varkain pienet puput pomppivat uutuuden viehätyksestä.

Maailma on uusi heillekin.

Miten kaunis ja runsas alkukesä onkaan. Miten antelias. Ja kaikessa siinä anteliaisuudessa valo ei lopu, sitä riittää kaikille.

Ja miten onnellista on nähdä lempipensaidensa kukkivan ja tuoksuvan kesäillassa, miten huumaavaa kulkea ulkona kun on pitkään ollut sisällä, miten ihanalta tuntuu tuuli, joka kutittelee hiuksissa samalla kuin auringon säteet kutittelevat nenän päätä ja nauraa kihertävät niin, että silmät on laitettava hieman sirrille, jotta voi katsoa niitä.

Mistä sinä olet kiitollinen juuri tänään?

Kuvat/ Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.