Luin mökin kirjastossa ihastuttavaa kirjaa haltioista. Sain todeta, että olen syntynyt silloin kuin timanttilumen kuukausi vaihtuu hopeisten hankien kuukaudeksi. Luin myös että noita kuukausia hallitsevat poronjäkälän ja vaivaiskoivun haltiat ja niin ihanalta kuin hopeiset timantit kuulostivatkin, jo alkoi hieman kismittää! Kesäkuussa syntyneillä kun oli sireenipensaat ja muut ihanuudet, tuoksuvat sinivioletit kukkaset haltioineen ja minulla sitten kitukasvuiset ja kuivakat kasvit. Pohjoisen tuulet ja elämän kovuus ja niukkuus. ;)
No jos totta puhutaan niin vaivaiskoivuthan ovat paljon harvinaisempia kuin sireenit ja ehkä kiinnostavampiakin, ja jäkälä on varsin käytännöllinen kasvi. Mutta pidän kovasti sireeneistä, niiden tuoksusta ja valtaisista unenomaisista kukkapilvistä, jotka muistuttavat sekä riisipuuroa että vanhoja pohjoismaisia romaaneja, joissa puutalojen pihoilla kasvaa suuria sireenipuita. Ne muistuttavat siten myös mummolasta ja mökistä, ja ovat ehdottomia suosikkejani kaikessa ihanuudessaan. Sain valtaisan kimpun näitä kukkia, joiden ansioista koko huone tuoksui kesältä.
Nostin ihanan kimpun yöksi ulos parvekkeelle, joka oli kuin vaivihkaa muuttunut keijukaisten puutarhaksi.
Metsän kukkaset leikkivät yhdessä puutarhakukkasten kanssa.
Jos keijukaisia väsyttää kesken leikkien, ne voivat käydä nukkumaan pieneen lyhtyyn, joka valoisaan kesäaikaan toimii hyvin vaikka keinuna, suklaakirsikkapuun oksalla.
Keijukaiset varmasti rakastavat sireenejä, ja ovat hyvissä väleissä niiden haltioiden kanssa. Nautiskelevat hilpeinä yhdessä kakkukesteistä kuin barokkilinnojen kuninkaalliset.
Ja jos kesäyönä keijukaisia ei nukutakaan, ne voivat leikkiä sireenin kukkasten seassa. Asetin kimpun suklaakirsikkapuun juurelle, varmuuden vuoksi, jos vaikka joku keiju innostuu keinumaan liikaa ja kopsahtaa alas niin putoaa ainakin pehmeään ja tuoksuvaan kukkamereen sitten ;) .
Ja totuushan sekin on, että sireenit ulvovat ja syreenit tuoksuvat, vaikka molemmat olisivat sinisiä. Ja haltiat voivat olla haltijoita, mutta kirjoitan niillä sanoilla jotka suu tunnistaa parhaiten. Ihana haltiakirja mökin kirjastossa oli Marjut Hjeltin Lumoava haltijakansa. Vähän jäi kesken ihastuttava luku, jossa kerrottiin kuinka Mustialan haltiat olivat päätyneet Herttoniemen kartanon sireenipensaisiin. Siitä täytyy vielä ottaa selvää! ;)
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti