Maailman ihanimman tytön kevät

Metsänneito, keijukainen, omenan kukka ihanainen,

ja jo valmiiksi upea nainen

 

Olen kuvannut Tian kanssa nyt vuodenkierron ympäri,

kesäniityiltä syksyn väriloistoon, talven harmaudesta kevään orastavaan vihreyteen.

Projekti on ollut tosi kiva ja päätimme myös jatkaa sitä. Näiden kuvien pohjalta on syntynyt jo yksi kuvakirja, ja tallentunut lukuisia ihania yhteisiä muistoja kuvauspäiviltä. Projektin ideana on ollut herätellä ystävääni huomaamaan itsekin oma ihanuutensa, katsomaan uudella tavalla omaa peilikuvaa, mutta näkemään myös sen taakse. Olemme kuvanneet paikoissa joiden puitteet antavat mahdollisuuden muistaa niitäkin puolia itsestä, jotka eivät aina ole niin itsestään selvästi esillä tai joita kaikki eivät näe, vaikka ne siellä ovatkin. Halusin kuvata Tiaa luonnon kauneudessa, jotta hänen sisäinen ihana herkkyytensä ja upea mielikuvituksensa pääsisivät esille. Meissä kaikissa on erilaisia puolia, ja valokuvan keinoin näitä voi ihanasti korostaa keskittymällä erilaisiin teemoihin.

Tämä kuvausprojekti on saanut nimensä iki-ihanasta Maailman ihanin tyttö-kirjasta, sekä inspiraatiota voimauttavan valokuvan menetelmästä. Toisin kuin terapeuttisessa valokuvaustyössä, tällä kertaa kuvaaja eli minä, olen vaikuttanut kuvauspaikkojen valintaan ja kuvan estetiikkaan. Kuvista ei kuitenkaan olisi tullut mitään ellei niissä esiintyisi metsänneito, keijukainen,

tuo jo valmiiksi ihana nainen <3

 

Sinisiipi, pienoinen,

ei ole värikäs neitoperhonen

eivät ole suuret siivet sen,

mutta silti on perhonen erityinen,

kaunis ja harvinainen

 

Heräävä ja ihmeellinen

on luonto keväinen

sen tietää metsänneito, keijukainen,

sillä sydämellään näkee sen

Valkoiseen kuin kevään valo, peittyy niitty morsiushuntuun. Jokainen kukka kuin pieni tähti kevään valtameressä, jokainen tähti näin pala taivasta.

 

Ei tiennyt olevansa tähti taivainen,

kun luuli olevansa vain valkovuokkonen,

yksi monista keväisellä niityllä

 

Sateen ropina ilon musiikkia on,

jos on sydän metsänneidon,

ja korvat keijujen maailmasta,

saduista ja tähtitaivaista

 

Talven jälkeen maa viisas on,

sen anteliaisuus loputon,

joskus kukka kaunein on,

ihmeellinen ja odottamaton,

sillä metsänneito, keijukainen,

ei ole se ruusu tavanomainen

 

Kevään vihreydessä taikaa on,

kuin Jumalatar Kreikan taruston,

se suorastaan maaginen on

 

Metsänneito, keijukainen, kuin kukka kirsikan, omenan, niin ihanainen,

mutta silti valmiiksi jo upea nainen

 

Istahti lammen rannalle neitonen,

kun lauloi lintu oksalla, pienoinen

sillä ääni kaunein satakielellä on,

lintu pieni ja niin vaatimaton,

vaan itsestään selvyys se epäkiinnostavaa on,

sen tietää tyttö erilainen,

joka silti kaunis on

 

 

Keskellä suon ja rämeikön,

kukka kirkkain ja keltaisin on

sen huomaa metsänneito peloton,

sillä hänellä sydän keijujen on

Ei ole ruusu tavanomainen,

tuo tyttö, neitonen

ja siksi leikkiväinen on,

kera säteiden auringon,

keijujen, kissojen, tuomilehdon,

ei jäykkä, ei innoton,

ei lapsi unohtunut, iloton 

 

 

 Tyttö erilainen, keijukainen

kuin kukka harvinainen metsän keskellä on,

yllättävä ja tuoksuvainen

kukka kaunis ja odottamaton

 

 

Morsian kevään ja auringon

tyttö erilainen on,

sillä lailla sudenkorennon,

hän keijujen sukulainen on

 

Metsänneito, keijukainen, tyttö sopivasti erilainen 

...ja silti jo valmiiksi ihana nainen

 

Metsänneidon syksyyn voi tutustua täällä ja kesäkuvia katsella täällä!

 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.