Talven taikaa

On niin kaunista, kun tähtitaivas laskeutuu maan päälle, ja kimaltelee puissa, hangilla, oksissa, teillä. Pakkasukko maalaa kuurankukkia ikkunalaseihin, ja flunssaisena salaa näen kaiken sen

Kun kultaiset auringonsäteet osuivat hyiseen vesihöyryyn, muuttui maisema taianomaiseksi

 

Vaikka moni ei pidäkään talvesta, minulle se on aina ollut lupaus keväästä, valo alkaa lisääntyä, päivät pidentyä, ja lumisessa pakkasmaisemassa kaikki on satumaisen kaunista. Olen syntynyt kylmimpään aikaan, kun talven selkä alkaa taittua kevääksi, mutta vielä on sydäntalvi pakkasineen, ja talveen liittyy myös paljon ihania lapsuusmuistoja, kun serkusten ja sisarusten kesken nukuimme mökin tuvan lattialla siskonpedissä. Leivinuuni lämmitti, joskus tallasimme polun vanhan navetan pohjalle josta tuli katettu ulkokeittiö myöhemmin, teimme nuotion lumen keskelle ja taivaalla näkyi harvinaisen paljon tähdenlentoja. Joskus otimme ystäväni kanssa makuupussit ja katselimme hangessa linnunrataa tähtineen, kävimme luistelemassa joka päivä, ja mökillä kaivoimme tien vanhalle savusaunalle joka edelleen on löylytiloiltaan sähkötön, ja kynttilän valossa, lumen keskellä, oli aivan ihanaa saunoa. Minulle talvi on kaunis vuodenaika, harmonisin, rauhallisin, jolloin sisäinen energia löytää väylänsä, eikä enää tulee mitään syksyä vaan seuraavaksi sitten kevät.

Ihana, kaunis, valoisa kevät

 Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.