Kesäkuvia

 

Vaikka kesä olisi viileä ja sateinen, se on silti kesä. Kun pohjoinen henkäilee harmaanvalkeita puita, kimaltavia timanttihankia ja punaisia poskia on ihana muistaa kesää. Varsinkin silloin, kun kesä on paennut pimeneviä iltoja ja paljaita puunrunkoja, ja harmaan kosteita päiviä jotka tuntuvat loputtomilta. Niitä hetkiä varten säilöin kesää.

 

Kimaltavan sinistä ulappaa, kirkkaita värejä, ilmaa johon on sekoittunut rantakukkien hunajainen tuoksu ja merituuli.

Kukkia, jotka ovat kuin materialisoitunutta iloa, tuoksuvia, värikkäitä, ja hetken lapsia.

 

Pehmeitä järvivesiä, joiden pinnalle ilta-aurinko levittää kultaista maalia hetkeksi, kunnes usva alkaa tanssia pinnalla ja aamuauringon ensimmäiset säteet kutsuvat uimaan, ja jossain kaukana mihin usva on nyt paennut tanssimaan laulaa kuikka.

Ja silloin, kun päivien lämpö ei riitä loikoilemaan puun alla tai laiturilla, voi ihailla runsautta ja vehreyttä, jota pimeään vuodenaikaan kaipaa erityisen paljon.

Ja mitä olisikaan kesä ilman marjaisaa kakkua? Ja itse kasvatettuja syötäviä kukkia, joita marraskuun harmaudessa voi vain muistella.

Ja kesäyön valo, sitä eniten kaipaan kun illat pimenevät, kun koski kuohuu hämärässä valossa, kukat kukkivat värikkäinä, linnut laulavat ja kaikki keijut ovat tulleet piiloistaan ja tanssivat öisillä niityillä.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.