Helmikuussa, kun Suomen puut peittyvät valkoisiin lumihiutaleisiin, peittyvät myös Andalusian vuorenrinteiden puut valkoiseen huntuun. Kuin valkeat paperihiutaleet, kukkivat mantelipuut silloin. Maaliskuussa meri lämpenee jo hieman, ja niin kukkivat magnoliat ja granaattiomenapuut. Vuoriston ylängöillä saattaa kukkia myös muutama mantelipuu vielä, ja piirtyä valkoisena lumihuippuisia vuoria vasten. Maaliskuussa Andalusian vuorilla kukkivat myös ikivanhat kirsikkapuut
Näin vanhojen puiden näkeminen ei ole ihan tavallista. Seisoimme vuoren huipulla, ikivanhoilla raunioilla, edessäni siinsivät siniset vuoret, jossakin alhaalla laaksossa orasti keväinen vihreys
Näky oli suorastaan huumaava. Vaaleanpunaiset puut kukkivat vuorten sinisyyttä vasten, ja ohitseni liiteli valtavia hanhikorppikotkia, kaukana siinsi oliivilehtojen vihreitä jonoja, kuin pehmeitä kangaspintoja kukkuloiden päällä
Ja vaikka koko naapurustossa sijaitseva Italia on kaunis, sydäntä särkevän kaunis, niin särkyy se sydän Espanjassakin, kauneudesta ja jylhyydestä, keväisten vuorten vihreä kauneus, kukkivien puiden tanssi jylhässä maisemassa, ja ei ketään, rauhaa, vain silloin tällöin pienten valkoisten kylien iloista tunnelmaa, tilaa hengittää, aikaa olla, kyllä Espanjakin on taianomaisen kaunis jos osaa mennä oikeisiin paikkoihin,
ja maisemat vetävät vertoja Italiallekin
Manteli ja kirsikka kukkivat
Jos ei pääse Japaniin saakka Hanamin aikaan, on Espanja kyllä oiva vaihtoehto
Kukkivat magnoliat ovat jumalaisen kauniita, vuoristomaisemien keväisessä rauhassa voi kohdata andalusian jättiaaseja, kotkia, ja jos onni sattuu kohdalle, valkoiseksi rapatun seinän vieressä kukkii valkoinen mantelipuu, ja timanttina kruunussa, valkoinen andalusian hevonen voi seistä edessäsi tätä ihanaa näkyä vasten
Espanjasta löytää karua kauneutta, mutta vihreiden vuoristomaisemien keskeltä löytyy myös jylhää, sadunomaista kauneutta, sellaista kiehtovaa ja pakahduttavaa, kun vanhojen maurilaisten kaupunkien valkoiset siluetit piirtyvät sinisiä vuoria vasten, jossain kaukana soi klassinen kitara, on unenomainen, raukea tunnelma lämpimänä iltapäivänä, jota täydentää valkoisten andalusian hevosten hyväntahtoinen korskunta. Ja vuoren huipulla seistessä alhaalla edessä liitelee korppikotkia, kirsikankukkameren yllä. Kyllä siinä sydän pakahtuu!
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti