Harvassa kaupungissa, jos missään muualla, on eläimillä niin arvokasta tonttitilaa tallattavana jalkojensa alla kuin Berliinissä. Keskellä kaupunkia sijaitsee valtava vanha eläintarha, joka on edelleen yksi paikan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Kauan sitten kun saavuin junalla Berliiniin Kööpenhaminasta, kaupunki oli vielä yksi suuri rakennustyömaa, pommitettuja kivisiä seiniä hajottivat työmaakoneet ja joka puolella aisti kahtiajaon sotaisat jäljet, eikä tulevasta hipsteripääkaupungista tuntunut olevan tietoakaan. Silloin, vielä teini-ikäisenä, kuljeskelimme ympäri kaupunkia ja muistan saapuneeni tälle portille. Pohdin silloin mitä mielenkiintoista akvaarion seinät kätkivätkään sisälleen. Harmaana marraskuun päivänä kävin vihdoin kurkistamassa!
Eläintarhoista, kuten akvaarioistakin, voi oikeutetusti olla sitä mieltä että ne ovat puhtaasi kamalia paikkoja, ja parempi olisi olla ilman niitä. Tämäkään postaus ei ole puolustuspuheenvuoro eläinten pitämiselle vangittuina häkeissä. Eläintarhoissa on kuitenkin onneksi sellainen hyvä puoli, että ne toimivat myös arvokkaina paikkoina tutkimukselle ja hoitoa tarvitseville eläimille. Niissä on myös voitu säilyttää lajeja, jotka ovat jo luonnosta hävinneet
Eräs lapsuuden lempikirjoistani oli Valtameren ihmeet, jonka raahasin päiväkotiin joskus lelupäivänäkin, ja muistan näyttäneeni epäuskoisille tädeille innoissani maitovalaan kuvaa. Oli niin ihmeellistä katsella kuvia syvällä meren pohjassa asuvista kaloista, joilla oli lamppu otsassaan ja turkoosista vedestä, jossa asui kaikkea jännää ja vähän pelottavaakin. Vesien asukit ovat aina kiinnostaneet minua, joten ei kai ole ihme, että jopa akvaariossa käymisessä on minulle jotain kiehtovaa, kaikuja satumaailmasta, siinä on taikaa
Vedenalaiset oliot ja eliöt voivat olla varsin eriskummallisia
Vuotta aiemmin kun saavuin kauan sitten junalla Berliiniin, olin vieraillut Italiassa ystäväni luona maan korkeimmalla vesiputouksella. Muistan aina ne auringonkukkapeltojen peittämät kukkulat ja ikivanhat kylät, ja sen näyn kun eteeni avautui ihana vesiputous, pulppuavana se laski vuoren rinnettä alas. Se näky muistui mieleeni myös täällä, jopa täällä, ja aina se tuo ihanan muiston mukanaan
Merihevosissa on jotain herkkää ja rauhoittavaa. Tuntui rikolliselta edes kuvata niitä. No kuvat ovatkin varsin epätarkkoja, koska onneksi merihevosten akvaariot sijaitsivat sivukäytävän hämärissä
Korallit, merivuokot ja muu vedenalainen kasvillisuus voi toisinaan näyttää biologian kirjan kuvitukselta ihmisen aivoista ja suolistosta :). Tai toisinaan värikkäältä metsältäkin
Berliinin Aquarium on kolmikerroksinen. Alhaalla polskuttelevat kalat, keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee tropiikki varaaneineen ja muine matelijoineen, ja ylhäällä asustelevat hyönteiset
Noustessani rappusia ylös toisen kerroksen varaani oli uinut ikkunan eteen
Vedenalaisessa maailmassa on taikaa
Leijonakala oli yksi majesteetillisimmista näyistä lipuessaan liehuen vedessä kuin rauhallinen perhonen ilmassa
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti