Tervetuloa Ihmemaahani

Tervetuloa Ihmemaahani

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kesäkuvia

 

Vaikka kesä olisi viileä ja sateinen, se on silti kesä. Kun pohjoinen henkäilee harmaanvalkeita puita, kimaltavia timanttihankia ja punaisia poskia on ihana muistaa kesää. Varsinkin silloin, kun kesä on paennut pimeneviä iltoja ja paljaita puunrunkoja, ja harmaan kosteita päiviä jotka tuntuvat loputtomilta. Niitä hetkiä varten säilöin kesää.
 



Kimaltavan sinistä ulappaa, kirkkaita värejä, ilmaa johon on sekoittunut rantakukkien hunajainen tuoksu ja merituuli.



Kukkia, jotka ovat kuin materialisoitunutta iloa, tuoksuvia, värikkäitä, ja hetken lapsia.
 
Pehmeitä järvivesiä, joiden pinnalle ilta-aurinko levittää kultaista maalia hetkeksi, kunnes usva alkaa tanssia pinnalla ja aamuauringon ensimmäiset säteet kutsuvat uimaan, ja jossain kaukana mihin usva on nyt paennut tanssimaan laulaa kuikka.


Ja silloin, kun päivien lämpö ei riitä loikoilemaan puun alla tai laiturilla, voi ihailla runsautta ja vehreyttä, jota pimeään vuodenaikaan kaipaa erityisen paljon.

Ja mitä olisikaan kesä ilman marjaisaa kakkua? Ja itse kasvatettuja syötäviä kukkia, joita marraskuun harmaudessa voi vain muistella.

Ja kesäyön valo, sitä eniten kaipaan kun illat pimenevät, kun koski kuohuu hämärässä valossa, kukat kukkivat värikkäinä, linnut laulavat ja kaikki keijut ovat tulleet piiloistaan ja tanssivat öisillä niityillä.


Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Ruusuinen jalkakylpy




Helppo tapa loihtia kauneutta arjen keskelle tai suoda itselleen rentouttava hemmotteluhetki on valmistaa jalkakylpy luonnon aineksista. Ja näin ruusujen aikaan mikä sopisikaan paremmin tarkoitukseen kuin huumaavan tuoksuiset ruusunkukat.
 
Olen aiemmin päivittänyt mm. ihanan kukkaisjalkakylvyn ohjeen. Myös yrtit ovat ihana jalkakylvyn ainesosa elvyttävien ja lääkinnällisten vaikutustensa ansiosta. Ruusukylpyynkin voi halutessaan lisätä muita aineksia. Tuoksuva ja ruusunkukista valmistettu jalkakylpy on kuitenkin itsessään jo ihana, sillä ruusulla on mielialaa kohottava ja piristävä vaikutus, ne tekevät hyvää iholle ja juovuttava ruusuinen tuoksu rentouttaa kummasti.

 
Keräsin mökin puutarhasta muutaman huumavan tuoksuisen kukinnon mennessäni saunaan.
 
 
RUUSUKYLPY
 
Ruusuja
kiehuvan kuumaa vettä
haaleaa vettä
 
Kerää ruusuja sen verran, että vadin/jalkakylpyastian pohja peittyy. Kaada sitten höyryävän kuumaa vettä niiden päälle niin, että kukat peittyvät. Ei kuitenkaan sen enempää. Valmistin kylvyn saunassa, joten tässä vaiheessa jo ilma täyttyi ihanasta tuoksusta. Anna tekeytyä 5-10 minuuttia, ja lisää sen jälkeen haaleaa vettä päälle niin paljon kuin on tarvis. Nauti kylvystä ainakin vartti, jotta ruusukylpy pääsee rentouttamaan.

 



Voit myös nauttia ruusulta tuoksuvista löylyistä ilman jalkakylpyäkin. Kaatamalla kuumaa vettä ruusujen päälle saat ihanan tuoksun saunaan, ja hetken kuluttua voit käyttää vettä myös löylyvetenä, jolloin tuoksu leviää koko tilaan. Älä kuitenkaan laita ruusuja kiukaalle, ne palavat, ja palaneen/liian kauan hautuneen ruusun aromi on hieman kitkerä.



Vinkkejä ruusuisten löylyjen ja ruusukasvoveden valmistukseen löytyy aiemmasta postauksestani täältä!
 
 
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Syötäviä kukkia


Jos kevät-kesä on loistavaa villiyrttien keruuaikaa, on heinä-elokuu ihanaa syötävien kukkien aikaa. Villivihanneksia löytää heinäkuussakin, koko kesä on satokautta, mutta monet villivihannekset kukoistavat erityisesti alkukesästä ja loppukeväästä. Esimerkiksi nuorena taimena maukas vuohenputki muuttuu loppukesästä niin puisevan makuiseksi, että vuohetkaan eivät huoli sitä ravinnokseen. Syötävien kukkien aika on kuitenkin ihana ja värikäs vaihe sadonkorjuussa, ja kauniit kukat maustavat salaatit, koristavat kakut ja leivonnaiset, ja taipuvat moneen käyttöön.
 

 
Yksi monipuolisimmista hyötykukista ruusun ohella on kehäkukka. Siitä syntyy erinomaista kosteusvoidetta kasvoille, ja kehäkukka on mainio aines kosmetiikassa muutenkin. Sen lisäksi kukista saa maukasta ja kaunista pestoa, ja värikkäät ja aurinkoiset terälehdet ovat kauniita salaateissa ja kakun koristeina. Toinen punaoranssi ja syötävä puutarhakukka on samettiruusu.


Ihanat orvokit taipuvat suklaaksi ja siirapiksi, mutta keskikesälläkin löytää luonnosta metsäorvokkeja ja pelto-orvokkeja, jotka ovat maukkaita paitsi salaateissa, myös jogurtin ja myslin kera nautittuina ja kukintoja voi myös kuivata.

Ruiskukissa on jotain ihanaa ja kaihoisaa, sillä niiden kirkkaan sinen kanssa ei kilpaile kovinkaan moni kukka, puutarhakasveista tulee ensimmäiseksi mieleen ritarinkannus jonka kukinto on myös huumaavan sininen. Kaihoisan ruiskukista tekee niiden harvinaisuus, minulle ne muistuttavat ajasta jolloin isovanhempani olivat nuoria, ja ruiskukat täyttivät pellon pientareet. Kesäkukkakimpuissa ja puutarhoissa ne kuitenkin kukoistavat edelleen, ja ovat näyttäviä esimerkiksi keltaoranssien kehäkukkien vieressä. Ruiskukat ovat syötäviä ja hyvin kauniita jälkiruokien koristeina, esimerkiksi valkoista kermakakkua kaunistamassa.


Mesiangervon tuoksu on samanaikaisesti huumaava ja pistävä. Rohdoskasvina näyttävä mesiangervo on kuitenkin erinomainen luonnonlääke moneen vaivaan. Sen kukista voi valmistaa teetä ja erilaisia juomia, ja niistä voi tehdä ihoöljyä tai salvaa. Nuoret lehdet sopivat salaattiin. Mesiangervoja kasvaa runsaasti kosteikoissa ja joen varsilla, ja niitä löytää helposti kaupungistakin, kunhan muistaa etsiä tarpeeksi puhtaan paikan. Olen kerännyt tänä kesänä mesiangervoja aikomuksenani keitellä niistä salvaa. Mesiangervo auttaa tulehduksissa ja on luonnonantibiootti. Sitä on käytetty lääkinnällisesti mm. reuman, kihdin ja vilustumisoireiden hoitoon. Kasvivärjärit saavat mesiangervosta keltaista väriä.


Ja voiko syötävistä kukista puhuakaan ilman mainintaa ruusuista! Sillä tuoksuvat kukkaset sopivat paitsi koristeiksi ja kakun kaunistuksiksi, niin terälehdet ovat myös syötäviä. Ruusuista saa teetä, hilloa, sokeria, viinietikkaa, öljyä ja siirappia, ja ne kaunistavat salaatit ja jälkiruoat. Ruusu on myös ehdoton ja hurmaavan tuoksuva kosmetiikan ainesosa. Kuvassa Annalan ja Hyöykasviyhdistyksen ihana apteekkarinruusu, sekä naistenpäivän kakkukahvit.

Mainio vinkki kesän ja syötävien kukkien ja yrttien säilömiseen talven ja pimeyden varalle on pakastaa niitä jääpalarasioihin! Tarkemmat ohjeet löytyvät aiemmasta postauksestani.
 
Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Punajuurisipsit


Punajuurisipsien valmistaminen on tosi helppoa kotioloissa. Siihen ei tarvita rasvakeittimiä eikä mitään muitakaan erikoisvälineitä. Itse valmistetuista sipseistä tulee todella herkullisia, ja mikä parasta, ne ovat huomattavasti terveellisempiä kuin pussitetut perunalastut. Eikä maukkaudesta silti tarvitse tinkiä ollenkaan!
 
 
PUNAJUURISIPSIT
 
Punajuuria
(2 punajuurta = 2 pellillistä)
oliiviöljyä/auringonkukkaöljyä/muuta ruokaöljyä
suolaa
 
Puhdista punajuuret ja höylää juustohöylällä, monitoimikoneella tai leikkurilla mahdollisimman ohuita suikaleita. Saat helposti pyöreitä suikaleita leikkaamalla palan pois molemmista päistä samalla kuin poistat naatit ja juuriosan. Mitä ohuempia suikaleet ovat, sitä parempi. Saman kokoiset suikaleet myös kypsyvät tasaisesti.
 
Laita suikaleet kulhoon ja lorauta päälle (oliivi)öljyä. Sekoita ne kulhossa ja nostele uuninpellille. Näin öljyä kuluu vähemmän ja sitä tulee lastun molemmille puolille. Lopuksi ripottele sipsien päälle suolaa ja paahda uunissa 30-60 minuuttia. Varo polttamasta lastuja, pienemmät sipsit palavat helposti. Lopuksi nosta pelti uunista ja anna sipsien vielä levätä hetki leivinpaperilla. Jos osa lastuista tuntuu pehmeiltä, ne rapeutuvat muutaman minuutin kuluttua. Jos näin ei tapahdu, todennäköisesti joko öljyä on liikaa tai lastut kaipaavat vielä hetken uunia.
 
Kahdesta punajuuresta syntyy kaksi pellillistä ihania punajuurilastuja. Kannattaa kuitenkin tehdä kerralla isompi satsi, sillä uunissa lastut kutistuvat ja valmistuttuaan ovat niin hyviä, että häviävät varmasti hetkessä! 
:)



Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Ruusuöljy


Aikana, jolloin juhlia varten palatsien lattiat, puutarhan polut ja joen pinnat ripoteltiin täyteen tuoksuvia ruusunterälehtiä, eräiden juhlien jälkeen muuan prinsessa päätti lähteä soutelemaan. Veden pinta oli täynnä ihania, tuoksuvia kukkasia, ja prinsessa uitti kättään niiden seassa ja huomasi, että vedessä oli jotain, kuin öljyä. Ja nostaessaan kätensä takasin pinnalle prinsessa huomasi öljyn tuoksuvan aivan huumaavalta. Näin löytyi eteerinen ruusuöljy. Ja jos tarina ei nyt ihan pidäkään paikkaansa, sanonta ruusuilla tanssiminen tulee kuitenkin noista juhlista ja monista vastaavista, jolloin konkreettisesti tanssittiin ruusunterälehtien päällä.

Ruusuöljyn valmistus kotioloissakin (Huom! ei eteerinen öljy) on varsin helppoa. Itse tehty ihoöljy on parhaimmillaan todella laadukasta ja lisäaineetonta. Kun öljyn valmistaa itse tietää mitä saa, säästää kustannuksissakin sillä laadukkaat ihoöljyt ovat hintavia, ja kaiken lisäksi kotikosmetiikan valmistus on mukavaa puuhaa. Huumaavat tuoksut täyttävät keittiön ja on erityisen palkitsevaa käyttää tuotteita, jotka on itse valmistanut. Laadukas ruusuöljy sopii käytettäväksi myös ruoanlaittoon.

Ruusuilla uskotaan olevan paljon positiivisia ominaisuuksia. Sen tuoksun sanotaan vaikuttavan myönteisesti mielialaan, auttavan masennuksissa ja erityisesti naisten vaivoissa, sillä feminiinisyyden, rakkauden ja vaurauden symbolikukan ruusun tuoksua pidetään hyvin naisellisena. Ruusu kuuluu afrodisisiin tuoksuihin yhdessä esimerkiksi jasmiinin ja ylang ylangin kanssa, ja sen huumaavaa tuoksua pidetään aistillisena. Ei siis ole ihme, että ruusun ominaisuuksiin kuuluu myös eroottisesti parantava vaikutus. Ihonhoidollisesti ruusu on yksi parhaista kukkakunnan raaka-aineista, ellei jopa paras. Kehäkukan ohella se sopii erinomaisesti kasvojen iholle. Monissa kosteusvoiteissa käytetään yhtenä ainesosana ruusua, varsinkin jos voide on kasvojen iholle tarkoitettu.

 
           
 
Ruusuöljyn voi valmistaa kahdella tavalla
 
 
RUUSUÖLJY
 
Ruusun terälehtiä, tuoreita tai kuivattuja
luomulaatuista öljyä, kuten kookosöljyä, jojobaöljyä, manteliöljyä
puhdas, desinfioitu ja kannellinen lasipurkki
 
Kerää ruusuja puhtaalta paikalta jossa kerääminen on sallittua. Jos keräät puutarhasta tarkista, että ruusut on kasvatettu myrkyttömästi. Ruusuja tarvitaan sen verran, että kattilan/kulhon pohja peittyy, tai öljyn määrään suhteutettuna niin, että terälehdet juuri ja juuri peittyvät kauttaaltaan. Öljyn määrä riippuu purkin/pullon koosta. Kerralla kannattaa valmistaa esimerkiksi 500ml öljyä.
 
Luomulaatuinen oliiviöljy on laadukasta ja iholle sopivaa, mutta sen voimakas ominaistuoksu peittää helposti ruusuntuoksun alleen. Oliiviöljyä kannattaakin käyttää ihoöljyn pohjana esimerkiksi valmistettaessa kehäkukkavoidetta, tai esimerkiksi piparminttuöljyä. Myös kookosöljy on voimakkaan tuoksuista, mutta makea kookos sopii hyvin yhteen ruusun kanssa.
 
Ruusuöljyä voi kuitenkin valmistaa myös keittiötarpeisiin. Luomukookosöljypohjaan tehty ruusuöljy sopii esimerkiksi raakakakkujen leivontaan. Syötävään tarkoitukseen soveltuu myös luomulaatuinen oliiviöljy, josta valmistettua ruusuöljyä voi käyttää salaateissa ja vinaigreteissä mainiosti. Jos valmistat syötäväksi tarkoitettua öljyä, ole erityisen tarkka sen suhteen, että ruusut varmasti ovat puhtaita ja mahdollisimman myrkyttömästi kasvatettuja.
 
Aseta kulho tai kattila vesihauteeseen toisen kattilan päälle. Huolehdi, että höyry pääsee haihtumaan päällimmäisen kattilan sivuilta ulos. Käytä tarvittaessa apuna syömäpuikkoja tai pienempää, varrellista kattilaa. Jälkimmäisessä tapauksessa sekoita usein seosta, jotta lämpö pääsee tasaisesti joka puolelle. Kaada öljy kulhoon/kattilaan yhdessä ruusunterälehtien kanssa ja keittele seosta miedolla lämmöllä ainakin pari tuntia. Ole erityisen varovainen öljyn kanssa, oliiviöljy esimerkiksi syttyy helposti palamaan. Sekoittele ja vahdi kuumentamisprosessia tarkkaavaisesti. Varo myös polttamasta ruusuja! Kun ruusun ihanat aromit ovat irronneet öljyyn, siivilöi seos harson ja siivilän avulla ja purkita puhtaaseen, kannelliseen lasipurkkiin ja anna jäähtyä.
 
Vinkki! Kuvissa valmistetun ruusukookosöljyn annoin kiehua vesihauteessa pari tuntia, sitten jätin seoksen vielä tekeytymään vuorokaudeksi, kunnes kuumensin sitä uudelleen vielä puolisen tuntia ennen purkittamista. Toimin näin, koska vaikka käyttämäni terälehdet olivat hyvin tuoksuvia, on kookosöljyn ominaistuoksu kovin voimakas.
 






ANTIIKIN RUUSUÖLJY

1 tumma 500ml lasipullo
500ml luomulaatuista, iholle sopivaa öljyä
pullollinen (tuoreita) ruusunkukkia

Tämä perinteinen menetelmä sopii aurinkoisiin ja lämpimiin kesäpäiviin, jotka muistuttavat nautiskelijoiden juhlista, virtaavasta viinistä ja runsaista viinirypäleistä, valkeista divaaneista ja juhlista, joissa tanssittiin ruusunterälehdillä.

Täytä puhdas, desinfioitu lasipullo piripintaan ruusunkukilla, ja kaada öljyä päälle niin paljon kuin mahtuu. Sulje korkki huolellisesti ja jätä aurinkoiselle paikalle tekeytymään. Ravistele pulloa päivittäin ja sekoittele ruusuja tarvittaessa. Auringon lämmön vaikutuksesta ruusuöljy valmistuu itsestään, välillä on vain tarkistettava etteivät ruusut ala käydä ja eltaantua. Parin, kolmen viikon kuluttua ruusuöljy on ihanaa, tuoksuvaa ja valmista siivilöitäväksi.

Tämä menetelmä onnistuu myös aurinkoisella parvekkeella, ikkunalaudalla tai seinän vierustalla. Lasipullon sijasta sopii myös pyyhkeellä peitetty, tumma lasipurkki. Kuivatuista ruusuista valmistettu öljy ei ole aivan yhtä voimakasta kuin tuoreista kukista valmistettu.

Ruusuöljyn voi valmistaa myös tavallisessa, kirkkaassa lasipurkissa pimeässä säilyttäen, mutta tällöin valmistumisaika on pidempi, ja on muistettava sekoitella ruusuja homehtumisen ehkäisemiseksi. Ruusun terälehdet, jotka eivät saa lämpökäsittelyä eivät kuitenkaan luovuta aromiaan ja eliksiiriään ihan yhtä voimakkaasti ja antaumuksellisesti.

Itse valmistettu ruusuöljy on ihanaa. Se on arvokasta ja laadukasta, tekee ihmeitä iholle ja tuoksuu jumalalliselta. Ei ihmekään, että se oli jo Antiikin aikojen jumalten suosiossa. Hyvistä raaka-aineista valmistettuna itse tehty öljy päihittää mennen tullen suurimman osan laadukkaistakin kaupan tuotteista.


Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Chiliöljy


Tuon usein Sisiliasta tullessani ihanaa peperoncinoöljyä. Kielen päällä polttelevan chilin makuinen öljy on varsin kätevä apu keittiössä, sillä se maustaa nopeasti ruoan kuin ruoan ja antaa tarvittavan säväyksen paitsi Välimerellisiin tomaattiruokiin, myös aasialaisen keittiön herkkuihin. Chiliöljyä on kuitenkin varsin helppo valmistaa myös itse, ja se kannattaa.
 
Chili on varsin kiitollinen kerrostalonkin kasvi, sillä se viihtyy ruukussa valoisalla ikkunalaudalla, ja oman ruukkupuutarhani antimista chili on yksi satoisimmista. Valmistan ihanaa chilisuolaa ja kuivaan chilejä talven varalle. Kuivatuista chileistä saa myös herkullista öljyä, jota kannattaa valmistaa itse. Öljyn voi tehdä kahdella tavalla.
 
 
CHILIÖLJY
 
kuivattuja chilejä (esim. peperoncino)
oliiviöljyä
puhdas, korkillinen lasipullo, esim. oliiviöljypullo
 
Chilin määrä suhteessa öljyyn määräytyy sen mukaan kuinka tulisia chilit ovat, ja kuinka voimakkaan makuista öljystä halutaan. Ihan hyvä perussuhde on täyttää pullosta 1/4 chileillä ja kaataa oliiviöljyä päälle niin paljon kuin pulloon mahtuu. Oliiviöljypullo toimii tässä mainiosti myös sen takia, että pullonsuussa oleva suutin säätelee käyttövaiheessa sitä, etteivät chilit pääse pullosta pannulle, mikäli öljyä ei siivilöidä.
 
Kun öljy on kaadettu pulloon chilipalot nousevat todennäköisesti kohti pintaa. Ravistele pulloa päivän, parin välein kunnes n. 3-4 viikon kuluttua öljy on valmista. Jos haluat voimakkaampaa makua, lisää chilejä tai anna öljyn tekeytyä kuivassa ja pimeässä paikassa hieman kauemmin. Lopuksi siivilöi öljy halutessasi.
 
Toinen tapa valmistaa öljy on kuumentaa se. Lisää vesihauteeseen kattilan päälle kulho, jonka reunoilta vesi pääsee haihtumaan ulos. Käytä esim. syömäpuikkoja apuna asettamalla ne kattilan ja kulhon väliin. Kaada kattilaan oliiviöljyä ja 1-2 dl kuivattuja chilejä. Öljyä tulee olla ainakin sen verran, että chilit kunnolla peittyvät. Sekoittele rauhallisesti ja vahdi tarkasti vieressä koko ajan, ettei öljy syty palamaan. Oliiviöljy erityisesti on paloherkkä, eikä kestä hyvin korkeita lämpötiloja. Keittele öljyä pari tuntia, siivilöi chilit ja valmis, maukas mausteöljy on valmis!
 
Nopeaan tarkoitukseen, esim. aasialaisen keittiön ruokia varten, chiliöljyn voi valmistaa hetkessä pannulla. Ohje löytyy täältä, curry laksan ohjeen yhteydestä!
 
Vinkki! Samalla menetelmällä voi valmistaa yrttiöljyjä ja muitakin mausteöljyjä!
 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kesäpasta






Kesän ihanin herkku on mansikat! Ei, kun vadelmat. Eiku karviaiset. Mustikat! No oma suosikkini lapsuudesta lähtien on selkeä, vastaukseni olisi tuoreet herneet. Mansikat sulavat suuhun ja ovat vähän eri asia, mutta kesä ei ole kesä ilman ihania, tuoreita herneitä. Lapsena kun ajoimme mökille juoksin ensimmäiseksi äidin kasvimaalle katsomaan, joko hernesato on kypsynyt. Enkä ole kyllästynyt vieläkään. Herneistä saa myös ihania kesäisiä ruokia, niitä kannattaa suosia intialaisen ruoan valmistuksessa kuten palak paneerissa.
 
Italiassa Veneton alueella valmistetaan herneruokia, herneet sopivat siis hyvin myös risottoihin. Kesäisistä tuoreista versioista innostuneena valmistin myös ihanan pastakastikkeen.

 
KESÄPASTA
 
2 dl tuoreita, riivittyjä herneitä
2 valkosipulin kynttä
1 dl kermaa
puolikas kuivattu peperoncino
2 rkl tuoretta, silputtua minttua
1 lehtipersiljan oksa
muutama basilikan lehti
iso nokare voita
loraus oliiviöljyä
ripaus suolaa
 
pastaa ja parmesania
 
Riivi herneet paloista ja tarkista ettei niissä ole matoja ja että ne ovat kunnossa. Lisää pannulle voita ja oliiviöljyä ja kypsennä hienonnettu valkosipuli yhdessä peperoncinon kanssa. Voit rouhia chilin pieneksi halutessasi voimakkaampaa potkua. Lisää seuraavaksi tuoreet herneet ja tarvittaessa hieman voita. Sekoittele pannulla ja kun voi on täysin sulanut ja sekoittunut herneisiin, lisää kerma. Mausta ripauksella suolaa. Hienonna tuoreet yrtit ja ripottele pinnalle. Kun kastike on valmis, sekoita pasta sen joukkoon pannulla ja raasta päälle tuoretta parmesania. Nam!
 
Vinkki! Jos tuntuu siltä, että kastike kaipaa hieman lientä ota 1 dl pastan keitinvettä talteen, ja lisää se kastikkeeseen yhtä aikaa pasta kanssa. Vesi on tärkkelyspitoista ja tämä menetelmä on hyvin tyypillinen italialaisessa keittiössä, vaikka se voi tuntua hieman oudolta mikäli metodi ei ole entuudestaan tuttu. Toki kastiketta voi jatkaa myös kermalla tai tilkalla kasvislientä. Voisulassa maustuneet herneet kuitenkin maustavat pastan hyvin jo pienemmällä nestemäärällä.



Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.