Liisa´s Wonderland

torstai 3. lokakuuta 2013

Yrttitarha

Suklaaminttu, afrikan sininen basilika, kreikkalainen oregano, ranskalainen rakuuna, sitruunaverbena, laventeli, salvia, curry-yrtti, timjami, lehtipersilja...

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: Jos haluat olla onnellinen viisi vuotta, mene naimisiin. Jos haluat olla onnellinen lopun elämääsi, ryhdy puutarhuriksi

Kuvassa: timjami, persilja, rosmariini, suklaaminttu

Keskellä kaupunkia, keraamisissa ruukuissa, kasvaa yrttitarhani. Se tuo iloa minulle lähes kuusi kuukautta vuodesta, ja on todellinen aarreaitta ruoanlaitossa. Kun katan päivällisen ruukkupuutarhan keskelle, voivat perheeni ja ystäväni napsia lautaselleen yrttejä suoraan ruukuista. Mikä sen ihanampaa! Ja kun satokausi on ohi, nautin kuivatuista yrteistäni suolan muodossa

Kuvassa: curry-yrtti, lehtipersilja, salvia, afrikan sininen basilika

Yrttien viljely on helppoa ja kiitollista. Puumaiset Välimerellä kasvavat yrtit, kuten rosmariini ja curry-yrtti, kestävät hyvin paahdetta eivätkä vaadi runsasta kastelua. Espanjassa olen ihaillut kukkapenkin reunassa rehottavia, puun korkuisia rosmariinipensaita, ja Italiassa olen istunut puutarhassa niiden keskellä. Olen löytänyt omaan puutarhaani suosikkejani harvinaisemmista yrteistä, kuten suklaamintusta ja afrikan sinisestä basilikasta. Ne sopivat ruokaan kuin ruokaan, ja kauniitakin ovat

Ruukuissa kukat kukkivat vielä lokakuussakin, ja yrtit tuottavat satoaan. Olen tehnyt usein itse yrttipestoa oman satoni antimista, sekä esimerkiksi pastaa voi-salviakastikkeessa. Jos yrttejä lannoittaa, tulee se tehdä lannoitteella, joka sopii syötäville yrteille ja vihanneksille. Yrttitarhan pitäminen on kuitenkin varsin kiitollista, valon ja kastelun lisäksi ne eivät kovin paljoa vaadi, ja tuoksuvat ihanasti aina vaan!

Basilika ja afrikan sininen basilika, joka kasvaa metrin korkuiseksi, puuvartiseksi ja kauniisti kukkivaksi

Ruukkupuutarha, edullinen ja riittoisa onnen tuoja!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Metsänhaltiaa tapaamassa

Kuljin vanhassa metsässä, niin vanhassa, että sen kivet olivat sammaloituneet, niin sankassa, että puiden alimmat oksat olivat kuivia ja elottomia latvojen kurotellessa valoa kohti, niin syvällä metsässä kuljin, että karhun askeleita seurasin,

kunnes silmäni suljin

ja haltian valtakuntaan saavuin

Kaukana asutuksesta, karhujen mailla, pehmeillä kankailla, vihreillä vaaroilla,

siellä olen metsänhaltian kotona, elävässä metsässä,

kun tuntuu kuin puut kuiskisivat, kannot katselisivat,

kuin jokainen askel olisi otettava tarkoin

Vaan hyvin vanhassa metsässä voi kulkea kaupungissakin, missä merituuli on tuivertanut männyt käppyräisiksi, pehmeä sammal silittänyt jääkauden heittelemiä kiviä, jossa kalliot kohoavat ylväinä laskeutuakseen taas meren hyväiltäviksi, ja jossain kaukana siintää kaupungin silhuetti. Sellainen paikka on Kruunuvuori, hylättyjen huviloiden poukama, metsä kuin satumaa,

haltian askeleita täynnä

Keskellä autioita taloja olikin muotikuvaus käynnissä

Vanhat huvilat ovat rapistuneet, ne seisovat yksinäisinä metsässä, meren ja kallioiden ympäröimänä. Ja kun jokainen talo henkii arvokasta menneisyyttään, vanhoja vaurauden päiviä, kauniita hetkiä, oman taipaleensa upeutta, niin ei voi olla pitämättä häpeällisenä sitä, mitä villat nykyään henkivät, missä kunnossa ne metsässä seisovat

Miten upea talo tämä on ollutkaan

Potta ja paistinpannu, valmiina oksalla

Harva huvila on säilynyt loistokkaana, mutta Villa Hällebo on yksi säilyneistä

Muuttivatko omistajat keskustasta kesäksi Kruunuvuoreen? Maaseudulle saaristoon siihen aikaan? Tulivatko he vesiteitse valtavat lastit mukanaan, asettuen useammaksi kuukaudeksi taloon? Vai tulivatko he hevosten vetämillä kärryillä, pitkän matkan Helsingin keskustasta?

Villiviini halaa vanhaa kilpikaarnaa

Rantasaunasta voi katsella Korkeasaarta

Kun kulkee Kruunuvuoren metsässä, tuntuu siltä kuin kulkisi haltioiden valtakunnassa, metsä on niin vanhaa, niin paljon kokenutta, niin voimakasta, niin kaunista

Ja metsänhaltian valtakunnan peili, kaunis metsälampi

Kuin olisi jossakin toisessa maailmassa, kaukana kaupungista

Lampi oli aivan ihana. Ja kun syysaamun raikkaudessa lammen pinnalle kohoaa usva, niin jos siinä ei liiku haltioita ja keijuja mukana, niin ei kyllä missään

Rauhoittavaa ja hiljaista

Satumaisen kaunista, varmasti kaikkina vuodenaikoina. Kun lumihiutaleet leijailevat lammen pinnalle, kun kirkas jää koristelee sen, kun pakkanen kuiskailee oksat hopeiseen kuorrutteeseen, ja kun kevään ensimmäinen vihreys tavoittaa puiden silmut, mikä konsertti ja viserrys lammen luona silloin soikaan, ja miten kaunis sumu sen pinnalle joskus kohoaakaan