Liisa´s Wonderland

torstai 8. lokakuuta 2015

Syksyinen tervehdys kaikille lukijoille! Blogini on piakkoin siirtymässä toiselle sivustolle, ja tästä johtuen on ollut hieman hiljaisempaa lähiaikoina. Tässä kuitenkin pieni kuvamaistiainen, suklaa-avokado-karhunvatukkaraakakakku. Kakku sisältää myös pienen määrän kookosöljyä, johon olen uuttanut tuoreista ruusunkukista ruusuaromin. Aah! :) Näihin ja muihin iloisiin tunnelmiin palaan pian!

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Terveisiä Joonianmereltä!
Aurinko on kirkas kuten merikin, joka on kauniin turkoosi.
Blogi on ollut hieman tauolla teknisten harmien vuoksi, mutta palailen syyskuun puolella Välimeren auringosta kohti pohjoisia leveysasteita uusien tarinoiden kera!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Ruusuinen mansikkamarenkikakku

Mitä olisi kesä ilman kunnon mansikkakakkua? Ja mikä parasta, ei edes tarvitse olla kesä eikä juhlakaan jotta mansikkakakusta voisi nauttia, mutta ihana kesä kruunaa ihanan kakun kukkasillaan, jotka ovat myös syötäviä!

Mansikkakakku on oikeastaan lempikakkuni. Se on kevyt ja kaunis, runsas mutta raikas, makea muttei äitelä, ja tämän kakun salaisuus on paitsi ihanissa tuoreissa marjoissa ja syötävän kauniissa kukissa, myös marengissa, joka ensin ropsahtaa ihanasti rikki lusikan osuessa siihen, ja sen jälkeen sulaa suussa kuin kastepisara aamuauringon säteissä.

Ja ruusuinen kakku todella ansaitsee runolliset sanansa. Sen lisäksi kakun kaunistavat metsäorvokit ja esimerkiksi perhos- tai enkelipelargonian kukat. Tarkista aina, että kukat on poimittu puhtaalta paikalta luvan kanssa, ja että esim. ruusut on kasvatettu myrkyttömästi.

Mansikkakakun pohjan ihana ohje löytyy täältä. Valmista marenki, mansikkahillo ja halutessasi esim. orvokkisiirappi. Jos käytät makeita täytteitä kuten siirappia, kostuta kakku sitruunanmehulla.

TUOREMANSIKKAHILLO

2 dl tuoreita mansikoita

ripaus sokeria

Poista vihreät kannat, huuhtele mansikat tarvittaessa ja soseuta niistä sauvasekoittimella kaunis ja maukas hillo kakun väliin. Lisää ripaus sokeria jos mansikat eivät ole itsessään riittävän makeita.

RANSKALAINEN MARENKI

4 valkuaista

2 dl sokeria

1 tl sitruunan mehua

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Kulhojen ja vatkainten tulee olla puhtaat ja kuivat, pienikin määrä keltuaista tai vettä vaikuttaa marengin rakenteeseen. Kannattaa suosia lasi- tai teräskulhoa vatkatessa. Vaahdota valkuaiset ja lisää halutessasi tilkka happoa (sitruunamehua) vahvistamaan vaahtoa. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten. Paras sokeri marengin valmistukseen on mahdollisimman hienokiteinen. Valmis marenki pysyy kulhossa paikallaan, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Rohkeat voivat testata tätä nostamalla kulhon pään päälle.

Pursota ja tasoittele valmiista marengista kakkupohjan kokoinen ja muotoinen levy tai ympyrä, ja kypsennä miedossa 75C lämmössä uunissa.

KAKUN KOKOAMINEN

1 pohja

kostutus sitruunalla

tuoremansikkahilloa

2 pohja

kostutus sitruunalla

tuoremansikkahilloa

marenki

kermavaahtoa

3 pohja

kosteutus sitruunalla

päälle orvokkisiirappi

tuoreita mansikoita

pursotettua kermavaahtoa

kakun kyljille kermavaahtoa

päälle syötäviä kukkia:

orvokkeja, ruiskukkia, pelargonioita ja ruusuja

koristele vielä lautanen ja kakun kylkiä ruusun terälehdillä

Keijukaisetkin rakastuvat tähän kakkuun

;)

Vinkki! Voit maustaa marengin myös haluamallasi tavalla. Esimerkiksi sulatetulla suklaalla, vaniljalla, kaakaolla tai mantelijauheella.

Mansikkapaikka

Kuljin metsässä sieniä ja marjoja poimien, mutta joku muu oli kulkenut edeltäni ensin. Vaikka metsä oli sankka ja suuri, poimijat olivat olleet ahkeria sillä alueella. Jatkoin matkaani, lompsuttelin kumisaappaissa kuusten suojelevien oksien lomassa, huiskin hyttysiä otsalta ja naama mutrussa. Päädyin vanhalle heinittyneelle tielle, josta joku auto oli joskus ajanut. Nyt se kasvoi heinää, kukkia, lepän taimia, varmasti punkkeja, ruohoa ja vanhan tien uriin oli kertynyt paikoin vettä. Ajattelin lompsutella uria pitkin kohti hiekkatietä kun huomasin, että heinikon keskeltä kurkisti valtavan suuri, kirkkaanpunainen ahomansikka. Eikä se ollut yksin. Koko tie oli täynnä mansikoita.

Niin löysin sen, mansikkapaikan. Metsämansikoita oli silmän kantamattomiin, kuin balttialaisella torilla, ja keräsin niitä minkä kerkesin samalla kun huidoin hyttysiä kauemmaksi. Se oli toinen kerta tänä kesänä kun löysin mansikkapaikan. Edellisen kerran se sattui keskellä kaupunkia, tammimetsikön läheisyydessä niityllä oli heinittynyt kallio täynnä ahomansikoita, kaukana autoista.

Nämä metsämansikat olivat Pärnun torilla. Mutta metsäinen mansikkapaikkanikin oli niin satoisa, että olisin saanut ainakin laatikollisen kerättyä. Oi. Siis jos en olisi nauttinut osaa jo paikan päällä. :)

Lapsena löysin myös ihanan mansikkapaikan. Olin matkalla uimaan, kun tienvarressa, pellon reunassa heinikolla kasvoi valtavasti metsämansikoita. Se on jäänyt mieleeni, olin enintään 5-vuotias, ja oivalsin mansikoiden kasvavan villinäkin, niiden makeiden ja kesäisten, ihanista ihanimpien mansikoiden.

Ja mikä parasta, kun palasin metsästä, aivan vieressäni pellon reunassa oli kurkiperhe syömässä. Poikaset erottuivat vanhemmistaan selvästi, ja sydämeni pompahti ilosta. <3

Sieniretkellä ja täytetyt paprikat

Kuljin viljapellon laitaa kohti metsää. Kesäillan aurinko kimalsi kastepisaroissa ja kimalaiset pörisivät. Pidän kovasti tienvarsien niityistä ja kedon kukista, niiden värit muistuttavat vanhoista ajoista ja maalaistunnelmasta, ja kauniitakin ne ovat. Metsässäkin oli raikasta ja vehmasta sateisen kesän jälkeen. Myös ne kaikki hyttyset, jotka tuntuivat piileskelleen jossain tänä kesänä olivat vastassa metsässä...

Sienten lisäksi metsä oli sinisenään mustikoista. Makeita, suuria, pyöriviä, ihania mustikoita.

Ja korpikuusen kannon alla oli kettu repolaisen kolo! Oikeastaan tunneliverkosto, repolainen oli ollut ahkera. Kuka tietää jos oli jossain tunnelissa kuulostelemassa, kun kuljimme sienikorien kanssa ohitse...

Sienistä saa vaikka mitä herkkuja. Omia suosikkejani ovat sienirisotto, tattipasta ja myös sienikastikkeella täytetyt paprikat, joita valmistin tällä kertaa.

TÄYTETYT PAPRIKAT

Täyte:

1l kantarelleja

1 keltasipuli

1-2 valkosipulin kynttä

n.2dl kermaa

parmesania

raastettua juustoa, esim. mustaleima emmentalia/emmentalia

voita

hyppysellinen suolaa

4 paprikaa

Puhdista sienet hyvin ja pilko ne pienemmiksi paloiksi. Aloita kuullottamalla sipulia ja valkosipulia voissa/voi-öljyseoksessa ja lisää sienet pannulle. Kypsennä niin kauan kunnes neste on lähes haihtunut ja imeytynyt takaisin sieniin, ja lisää sitten kerma. Lisää ensin desi, ja tarpeen mukaan enemmän. Sekoita ja anna sakeutua paksummaksi kastikkeeksi. Lisää loppuvaiheessa raastettua parmesania joukkoon ja sekoita. Kastike on valmis täyttämiseen kun se on sakeutunut niin ettei kerma ole enää laihan juoksevaa.

Halkaise paprikat ja poista siemenkodat. Täytä ne lusikan avulla ja ripottele pinnalle juustoraastetta, esim. emmentalia. Aseta paprikat uunivuokaan ja paista kypsiksi n. 210C n. 20 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä, kuten paprikoiden pintakin, jolloin kuoreen syntyy tummempia läikkiä ja se irtoaa helposti.

Vinkki! Sienikastikkeen joukkoon sopii erinomaisesti pala hienoksi pilkottua/raastettua omenaa. Se tuo mukavaa hapokkuutta eikä erotu rakenteensa puolesta kastikkeesta lainkaan. Lisää halutessasi 1/3 omenan pala yhdessä sienten kanssa pannulle. Myös pieni pala chiliä tuo maukasta potkua sienikastikkeisiin sitä kaipaaville! Tähän reseptiin sopii hyvin myös hienonnettu timjami. Voit lisätä sen sienten kera pannulle tai vasta täyttämisvaiheessa.

Kesäkurpitsatagliatelleä pähkinäisessä kastikkeessa

Jos pidät aasialaisesta satay-kastikkeesta, pidät varmaan tästäkin. Jos pidät espanjalaisesta paahdetun valkosipulin mausta, maistuu tämä varmasti sinullekin. Ja jos vältät hiilihydraatteja tai olet miettinyt millä korvata pasta ruoanlaitossa, tämä resepti on sinua varten!

En itse ole suuri kesäkurpitsan ystävä. Käytän sitä mielelläni muiden kasvisten ohella, täytteenä tai leivonnassa, mutta vihannes itsessään ei ole kuulunut suosikkeihini. Ainakaan ennen tätä reseptiä. Kesäkurpitsasta tehty tagliatelle nimittäin muutti ajatukseni kokonaan! Tämä terveellinen, vihreä pasta syntyy myös käden käänteessä, ja on varsin herkullista.

KESÄKURPITSATAGLIATELLE

1 kesäkurpitsa
oliiviöljyä
ripaus suolaa

Huuhdo kesäkurpitsa ja halkaise se kahtia. Itse koin helpommaksi vielä puolittaa kesäkurpitsan keskeltä niin, että siitä syntyi neljä palasta. Höylää sitten juustohöylällä pitkittäin ohuita suikaleita. Jos "pasta" jää kovin leveäksi, halkaise puolikkaat vielä veitsen avulla. Viimeiset kantapalat voit myös pilkkoa veitsellä pienemmiksi. Paista suikaleita pari minuuttia öljyssä niin, että niiden reunat hieman rapeutuvat. Kesäkurpitsa pienentyy aika tavalla, joten jos ruokapöydässä on useampi syöjä, varaa useampi kesäkurpitsa pastaa varten!

Valmistin kesäkurpitsapastalle kastikkeen uunissa paahdetuista valkosipuleista ja pähkinöistä. Se toimi erinomaisesti yhdessä kevyen kesäkurpitsan kanssa, tavallinen pasta tekisi siitä melko tuhtia. Sekoita suikaleet kastikkeen joukkoon huolellisesti ja tarjoile sellaisenaan tai mahtavana lisukkeena ruokapöydässä. Tämä herkku katosi alta aikayksikön pöydästä!

Vinkki! Kokeile zucchinipastaa myös tomaattikastikkeen kera, tai voit antaa lisämakua sille paahtamalla pannulla valkosipulia, chiliä ja pinjansiemeniä samaan aikaan. Aasialaisen satayn ystävät voivat halutessaan lisätä valkosipuliseen pähkinätahnaan myös inkivääriä, ja koko komistukseen hieman kookosmaitoa! Joka tapauksessa kesäkurpitsat tulee paistaa pannulla erikseen ensin, vaikka lisäisi myöhemmin kookosmaidon. Näin voi kuitenkin valmistaa nopean ja miedon kesäkurpitsasataycurryn!

Granaattiomenalla ja halloumilla täytetyt munakoisot

Ihastuin georgialaiseen ruokakulttuuriin viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulin granaattiomenatäytteisistä munakoisoista. Siitä asti mielessäni on ollut valmistaa niitä. Tähän versioon lisäsin myös täytteeseen halloumia, sillä uunissa paahtunut munakoiso on melko mietoa, ja makea granaattiomena kaipasi kaverikseen hieman rakennetta. Georgiassa täytteeseen voitaisiin laittaa myös pähkinöitä ja mausteita. Kesäinen georgialainen ruokalaji onkin kylmänä nautittavat, mausteiset munakoisot.

Tämä on varsin helppo resepti, mutta silti ruokaisa ja hyvin näyttävä. Kannattaa valmistaa kerralla useampi munakoiso, ainakin puolikas per ruokailija. Käytin tässä nuoria, melko pieniä munakoisoja.

GRANAATTIOMENALLA JA HALLOUMILLA TÄYTETYT MUNAKOISOT

4 pientä munakoisoa

1-2 pkt halloumijuustoa

1 iso granaattiomena

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

parmesania

oliiviöljyä

suolaa

(sitruunan mehua)

Laita pestyt munakoisot kokonaisina uuniin, ja anna paahtua n. 200C 15-20 minuuttia. Munakoisojen koosta riippuen myös mahdollisesti hieman kauemmin. Paista sillä aikaa halloumi molemmin puolin öljyssä pannulla yhdessä sipulin ja valkosipulin kynnen kanssa. Olen suuri valkosipulin ystävä, mutta tästä reseptistä sen voi jättää myös pois. Kun munakoisot ovat paahtuneet niin, että niiden kuori on alkanut hieman lähes halkeilla ja sisus on pehmennyt, ota ne uunista ja halkaise pitkittäin. Anna kuumien höyryjen nousta ilmaan ja sekoita sitten lusikan avulla pehmeää sisusta tahnamaiseksi, lisää hyppysellinen suolaa ja öljyä ja sekoita. Täytä viipaleet halloumilla ja sipuleilla. Halkaise granaattiomena ja purista siemeniä ja mehua puolikkaiden päälle. Voit myöa taputella kevyesti granaattiomenan punaisia poskia jos tuntuu etteivät siemenet irtoa helposti. Ole kuitenkin tarkkaavainen ettei hedelmän valkeita osia sekoitu täytteen joukkoon. Lopuksi raasta pinnalle parmesania ja paista uunissa n. 5-10min. Laske tässä vaiheessa uunin lämpötila 150-170 asteeseen.

Jos granaattiomenan mehu tuntuu hyvin makealta, voit puristaa joukkoon hieman sitruunan mehua terästykseksi!

Vinkki! Jos granaattiomena tuntuu hieman kovalta, kannattaa ensin pyöritellä sitä alustaa vasten ja kopautella veitsen lappealla sivulla eri puolille hedelmää jotta siemenet ja mehu irtoavat paremmin.

Tämä on todella herkullinen ja näyttävä ruokalaji, lisuke tai alkupala. Oi Georgian keittiöt, hieman unohdettu lahja maailmalle!