Liisa´s Wonderland: kesäkuuta 2015

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kesäisessä puutarhassa

Sinä kesäisenä iltana kun oli erityisen lämmintä, kuljin kukkivaa polkua metsän läpi, ja tunsin voimakasta kiitollisuutta. Syreenit kukkivat, illan lempeä valo siivilöityi vihreiden lehtien lävitse, löysin villinä kasvavan mansikkapaikan ja ilma oli lämmin ja pehmeä. Ajattelin kuitenkin kiitollisuutta erityisen paljon, sillä se kaunis ilta oli ensimmäinen ilta kun moneen viikkoon pääsin ulos pitkän sairastamisen jälkeen.

Mistä kaikesta sitä voisikaan tuntea kiitollisuutta kauppareissullaan?

Paitsi siitä, että rakastaa vieläkin...? ;)

Kiitollisuus illan valoisuudesta. Se on olemassa, joka vuosi, ihan ilmaista kaikille. Ja valossa kylpevät kukkaset, aamuyön ensimmäiset säteet, jotka tuntuvat hengittävän valoa. Kaunista valoa, ja kiitollisuus siitä, että juuri nyt elän tätä valoisaa aikaa.

Polun varret ja kasvimaat kukkivat loistokkaammin kuin ruhtinaiden juhlasalit tanssiaisten aikaan. Kuinka kiitollinen voikaan olla väreistä. Siitä miten kirkkaita ja erilaisia ne ovat, miten kaikki värit ovat minulle läsnä, sillä minun silmäni näkevät niittyjen tuhannet värit ja sävyt, ja silloin kun maa ei kuki näen auringonlaskun ja nousun värit, jään sävyt ja kaiken kauniin. Kiitollisuus kesän väreistä.

Metsäpolulla kulkiessa voi ymmärtää kiitollisuuden rauhasta. Siitä miten vihreä on läsnä, miten luonto on lähellä kaupungissakin. Virkistyminen, rauhoittuminen on mahdollista. Se on mahdollista kauppareissullakin, ja miten hyvin, hyvin harvinaista se on maailman mittakaavassa. Rauha joka syntyy luonnon läheisyydestä on pieni pala etuoikeutta, jonka oikeastaan huomaa olevan tärkeä osa arkea usein silloin, kun elää olosuhteissa joissa sitä ei ole lainkaan.

Pienet ystävät. Vaikka kulkisin itsekseni metsätietä, en ole koskaan ainut. Koko ajan elämää tapahtuu jossain, ruohonkorsien seassa juoksee pieni hiiri, linnun poikaset putoilevat puista opetellessaan lentämään, leppäkerttu lensi jostain hihalle istumaan, ja hiljaa ihan varkain pienet puput pomppivat uutuuden viehätyksestä.

Maailma on uusi heillekin.

Miten kaunis ja runsas alkukesä onkaan. Miten antelias. Ja kaikessa siinä anteliaisuudessa valo ei lopu, sitä riittää kaikille.

Ja miten onnellista on nähdä lempipensaidensa kukkivan ja tuoksuvan kesäillassa, miten huumaavaa kulkea ulkona kun on pitkään ollut sisällä, miten ihanalta tuntuu tuuli, joka kutittelee hiuksissa samalla kuin auringon säteet kutittelevat nenän päätä ja nauraa kihertävät niin, että silmät on laitettava hieman sirrille, jotta voi katsoa niitä.

Mistä sinä olet kiitollinen juuri tänään?

Gratinoitua kukkakaalia

Gratiinit ovat ranskalaisen keittiön herkkuja, jotka tarkoittavat gratinoituja raaka-aineita, usein kasviksia, jotka on kuorrutettu joko juustolla tai leivänmuruilla ja paistettu kypsäksi esimerkiksi grillissä niin, että pinnasta tulee rapea. Kukkakaaligratiini on tyypillinen ja perinteinen ranskalainen ruokalaji, joka Suomessa valmistetaan yleensä uunissa. Kannattaa kokeilla sen valmistamista grillivastuksen alla!

GRATINOITU KUKKAKAALI

1 kukkakaali
1 dl kulutusmaitoa/kevytmaitoa
1 dl kermaa
1 kananmuna
muutama voinokare
maukasta juustoa (esim. Gruyere)
ripaus suolaa

Huom! Kannattaa huomioida, että vuoat ja kukkakaalit ovat kooltaan erilaisia. Kannattaa suhteuttaa maidon ja kerman määrä sen mukaan. Ei ole tarkoitus että kukkakaali ui maitokylvyssä. :)

Poista kukkakaalin lehdet, ja paloittele se samanlaisiksi, suupalan kokoisiksi paloiksi vuokaan. Sekoita kipossa kerma, maito ja kananmuna vispilää apuna käyttäen, ja lisää ripaus suolaa. Ennen munamaidon kaatamista lisää muutama voinokare kukkakaalin päälle tasaisesti eri puolille. Lisää munamaidon päälle vielä runsaasti raastettua juustoa, voit myös käyttää eri lajikkeita. Voimakkaammat juustot sopivat tähän hyvin, kukkakaali on edukseen niiden seurassa. Paista gratiinia uunissa mieluiten grillivastuksen alla kunnes kukkakaali on kypsynyt kunnolla ja juusto gratinoitunut kauniin väriseksi, n. 30 minuuttia uunin tehosta riippuen.

Vinkki! Kukkakaalin voi myös keittää ennen gratinointia. Parhaan lopputuloksen saa kun ei keitä sitä täysin kypsäksi, vaan enintään juuri ja juuri al denteksi tai jopa jättää sen vielä ´raa´aksi parin, kolmen minuutin keittämisellä. Keitinveteen voi lisätä hieman suolaa. Gratiini onnistuu kuitenkin hyvin myös ilman keittämistä.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Punajuuria ricotta salatan ja pistaasiöljyn kera

Kun ukkospilvet peittivät pohjoisen taivaan, löysin palan Sisilian aurinkoa ricotta salatan muodossa. Ostin torilta maukkaita pieniä munakoisoja, ja varsin ihastuttavia kotimaisia punajuuria, ja kaikeksi ilokseni löysin Lentävästä lehmästä sisilialaista juustoa ricotta salataa, jota en ole vuosiin löytänyt mistään pääkaupunkiseudulla. Suolattu ricotta kuuluu erottamattomana ainesosana sisilialaiseen pasta alla normaan, jossa se usein on vielä savustettua affumicataa. Suomessa melko tuntematon juusto kuitenkin ilahdutti sen verran, että munakoisoruokien lisäksi se pääsi maustamaan punajuuriherkkujakin.

Ja kun sisilialaisissa tunnelmissa ollaan, myös pistaasipähkinät sopivat teemaan. Kauniin valkoisina kukkivat puut reunustavat Sisilialaisia vuorenrinteitä, ja ihana vihreä pistaasi maustaa niin risotot, jäätelöt, pestot kuin pizzatkin. Sekä oman suosikkini, pistaasiarancinon.

PUNAJUURIA RICOTTA SALATAN JA PISTAASIÖLJYN KERA

nippu nuoria punajuuria eli 5-6 kpl (samankokoisia)

ricotta salataa

1,5 dl pistaasipähkinöitä

oliiviöljyä

pari timjamin ja rosmariinin oksaa

syötäviä orvokkeja koristeeksi

Keitä punajuuret kypsiksi miedosti suolatussa vedessä. Harjaa ne ensin puhtaaksi, ja jätä kärkijuuri sekä muutaman sentin pala naattia paikoilleen keittämisen ajaksi. Punajuurten kypsymisaika riippuu niiden koosta, mutta nuorilla yksilöillä se on yleensä sama kuin perunoilla, n. 15-20 minuuttia. Koska punajuuret menevät vielä uuniin, tässä ei haittaa jos ne jäävät hieman al denteksi.

Kuori keitetyt punajuuret. Kannattaa käyttää tässä kumihanskoja tai toisessa kädessä hedelmäpussia. Punajuuri värjää helposti. Halkaise kuoritut punajuuret, poista kärkijuuri ja asettele ne uunivuokaan. Lorauta pintaan ja vuoan pohjalle hieman oliiviöljyä, lisää yrtit vuokaan ja höylää juustohöylällä ricotta salatasta viipaleita jokaisen puolikkaan leikkuupinnan päälle. Paahda uunissa 220C punajuuria n. vartti tai kunnes ne ovat täysin kypsiä ja mukavan paahtuneita. Jos käytät kiertoilmauunia, vähennä lämpötilaa 210-asteeseen. Kaada pistaasiöljyä kypsien punajuurten päälle, ja ihana kokonaisuus on valmis! Ricotta salata sekä pistaasit ovat itsessään niin suolaisia, etten ole lisännyt suolaa reseptiin. Raasta vielä halutessasi lisää ricotta salataa punajuurten kaveriksi.

Nauti rucolan ja kauniiden villiorvokkien kanssa!

(pelto-orvokki tai metsäorvokki sopii hyvin tähän)

Vinkki! Kokeile ricotta salatan sijasta myös viikunavuohentuorejuustoa! Voit lisätä nokareen sitä puolikkaiden päälle ennen uunia, ja nauttia paahtuneiden punajuurten kera lisää!

PISTAASIÖLJY

1, 5 dl pistaasipähkinöitä

hyvää oliiviöljyä

Kuori pähkinät, ja sekoita ne yhdessä oliiviöljyn kanssa sauvasekoittimella tai tehosekoittimella maukkaaksi pistaasiöljyksi. Sopii hyvin myös perunoille, pastalle ja salaatinkastikkeeksi!

Vinkki! Punajuurten naatit kannattaa säästää, vokattuna ne sopivat moneen ruokaan. Tässä ohje raitajuuren naateista valmistettuun salaattiin ja jumalaiseen karhunvatukka-laventelivinaigretteen!

Nam! Yksinkertainen herkku, joka kaunistaa juhlavammankin pöydän.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kukkaseppele

"Kesäaamun muistan kaunehimman

kun mä nousin niin aikaisin,

linnun laulun muistan helkkyvimmän

joka minut vei muistoihin,

hämärään vielä peittyi maa

kukkaset niityn tuoksullaan

täytti ilman huumaten

nyt sitä koskaan en mä voi unhoittaa.

Kastehelmet kiilsi kirkkahimmat

vielä päissä ruiskukkien,

tuuli raikas keveästi liikkumahan

latvat sai koivujen,

kuinka kaunis voi olla maa

aamu uusi kun sarastaa,

tuota hetkeä vain mielestäni en mä koskaan voi unhoittaa."

Anki: Niin aikaisin

Kesäinen kukkaseppele on erityisen ihana kesäkuun kukkasista valmistettuna. Kokeilin tällä kertaa myös sen punomista hieman isommista kukista. Solmin ruohonkorsilla ja timotein lehdillä ja varsilla sen raskaammat osaset kiinni. Lopputulos oli mukavan taipuisa, oveen ripustettuna seppeleestä tuli kaunis sydänkoriste, ja kutreille asetettuna seppele toi mieleen 20-luvun ja Alphonse Muchan ihanat maalaukset.

Suomessa seppeleet eivät enää niin automaattisesti kuulu juhannuksen viettoon, mutta Baltian maissa tänään, vanhana juhannuspäivänä 24.6. "niin kuin seppelepäinen, nuori morsian on", ja myös moni sellainen, joka ei ole häiden vietossa. Vanhat perinteet elävät vielä eri tavalla kuin Suomessa.

Uralin pihlajasta täytyy kyllä sanoa sen verran, että lapsena katsoin pihlajien voimakkaasti tuoksuvia suuria kukkia ja totesin, että sehän on kukkakaalipuu.

Pääkaupunkiseudulla kukkakaalipuut ja syreenit ovat miltei kukkineet juhannuksen aikaan, mutta jo Lahden korkeudella ja saaristossa ne vielä kukoistavat. Syreeniseppele on näyttävä ja tuoksuu ihanalta!

Syreeninkukka-siiderisiirappi

Keskikesän juhlapöytiä ja keijukaisten lettukestejä kaunistamaan sopii ihanan tuoksuvista syreeninkukista valmistettu siirappi, joka saa lisäpotkua siideristä. Siirapin voi valmistaa tuoreista kukista tai jo hieman kuivahtaneista, kunhan niissä on aromi tallella. Itse käytin tähän kuivattuja, kauniita syreeninkukkasia, joiden tuoksu tuntui leijailevan sieraimista aina vatsanpohjaan saakka.

Tai ainakin sydämeen.

Valmista siirappia lasipurkin koon tai käyttötarpeen mukaan. Ohjeen määrät antavat lähinnä osviittaa suhteista. Tämä syreeninkukkasiirappi on ihanaa lettujen ja jäätelön kanssa vaahterasiirapin asemesta, tai kostuttamassa kuivia kakkuja, hedelmäsalaatissa tai vaikka jogurtin ja myslin kera nautittuna. Kukkien ihana parfyymimäinen tuoksukaan ei maistu liikaa siiderin hapokkuuden ansioista.

SYREENINKUKKA-SIIDERISIIRAPPI

4 dl syreeninkukkia
4 dl sokeria
1 dl makeaa päärynäsiideriä
1-2 dl vettä

puhdas kannellinen lasipurkki
muutama mustaherukkapensaan lehti

Kuumenna vesi ja sokeri kattilassa niin, että sokeri muuttu nestemäiseksi siirappiliemeksi. Lisää syreeninkukat niin että ne juuri ja juuri peittyvät nesteeseen painelemalla niitä lastalla. Kuivatut kukat muuttuvat pehmeiksi vedessä ja muistuttavat tuoreita siinä vaiheessa. Lisää päärynäsiideri ja anna seoksen kiehahtaa n. 10 minuuttia tai kunnes kukista on irronnut tarpeeksi aromia liemeen. Tarkkaile siirapin koostumusta ja makua. Liian kauan keitetyt kukat muuttuvat hieman kitkeriksi liian pitkään haudutetun teen tavoin ja hienovarainen kukkaisaromi häviää. Jos liemi taas ei muutu sakeammaksi, siirappimaiseksi, nestettä on liikaa.

Tätä kukkaissiirappia voi nauttia myös teejuomana vähäisemmällä sokerimäärällä, ja liian runsaalla nesteelläkin lopputulos on herkullinen syreeninkukka-siiderikastike. Jos tarjoilet siirapin kastikkeena tai saman tien nautittavana niin kaada siirappi kastikekulhoon tai nokalliseen kannuun ja lisää muutama mustaherukan lehti tuoreeltaan antamaan makua. Siirappi myös hieman jähmettyy viilentyessään.

Syreeninkukista saa valmistettua vaikka minkälaisia herkkuja. Kokeile myös ihanaa sireenisokeria!

Ja tosiaan, sireeni ulvoo ja syreeni tuoksuu vaikka molemmat olisivat sinisiä, mutta olen tässä aiemmin jo todennut että käytän yleensä sitä nimeä ja termiä joka parhaiten sopii suuhun ja maistuu oikealta kielen päällä. Oikea termi kuitenkin olisi syreeni. Sana joka tuo mieleeni vanhat tyttöromaanit ja romanttiset puutarhat puutalojen pihalla.

Juhannuskukkavesi

Mittumaari ja yötön yö, päivä ei pääty vaikka kello puolta yötä lyö. Kesän kauneuden saa luotua sisälle helposti valmistamalla ihanan juhannuskukkaveden. Jos yöhön on kuulunut juhannustaikoja ja sen seitsemän sorttia kukkia tyynyn alla, voi kukat seuraavana päivänä käyttää tällä tavoin. Nämä kukkaset kuitenkin kerättiin yhdessä pienen apurin kanssa, jonka mielestä puuha oli oikein mukavaa, täytyihän metsäkurjenpolvien ja syreenin lehtien päästä kylpemään.

Kukkaveden voi valmistaa juuri niin ihanista kesäkukista kuin haluaa, mutta jotkut toimivat vedessä paremmin kuin toiset. Esimerkiksi ihanat harakanhatut ovat kellomaisia, ja siksi eivät toimi tässä kuten metsäkurjenpolvet tai ruusut, joiden kukinto on aukinainen. Napsaise kukat irti varrestaan niin, että pieni tyvi jää kannattelemaan kukkaa. Liian pitkä varren pätkä kallistaa kukat kumoon ja saa ne kellahtamaan kylvyssä. Juhannuskukkavesi on todella kaunis kylpyhuoneessa, saunassa tai mihin sen haluaakaan asettaa. Kukat säilyvät hehkeinä muutaman päivän.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Maailman paras levite

Oi nyt on kyllä ihana ohje. Tein tätä levitettä piknikille ja se loppui alta aikayksikön, vaikka tarjolla oli myös maukasta itse tehtyä tapenadea, jonka ystäviä pöytä oli täynnä. Tein vielä perheelleni toisen satsin seuraavana päivänä, ja se katosi parempiin suihin nopeammin kuin mikään muu pöydän herkku, joten rohkenen todeta, että tämä levite on niin hyvää, että omassa kategoriassani se menee kyllä ihan parhaiden tahnojen joukkoon kilpailemaan kärkisijoista. Ja minä todella olen suuri pestojen ja erilaisten paputahnojen ystävä.

Levite muotoutui mielessäni samalla kun (tavalliseen tapaani) haaveilin espanjalaisen keittiön herkuista, tällä kertaa valkosipulikeitosta ja mietin kuinka paahdetun valkosipulin maun saisi maistumaan tahnaankin niin, ettei se olisi liian läpitunkeva. Espanjalainen makumaailma on voimakas ja juureva, ja sikäli kasvisruuista kiinnostuneille inspiroiva, ettei keittiö ole tunnettu kasvissyöjän paratiisina. Mikään ei kuitenkaan estä varioimasta ruokalajeja, ja monista Välimeren maista Espanja onkin ollut varsin innovatiivinen niin taiteen kuin gastronomiankin saralla. Paahdettu paprika, valkosipuli, savun aromi, chili, pavut ja voimakkaat yrtit, ne vievät minut suoraan vuorenrinteille, jotka keväisin ovat vielä vihreitä ja jotka ajoittain peittyvät sumuisiin pilviin.

PAAHDETTU VALKOSIPULILEVITE

5-6 valkosipulin kynttä

1 dl pinjansiemeniä ja cashewpähkinöitä

2 rkl raastettua parmesania

2 tl tapenadea

tilkka sitruunan mehua

oliiviöljyä

suolaa

Paahda uunivuoassa valkosipulin kynsiä kuorineen, voit paahtaa isommankin satsin kerralla. Lorauta hieman öljyä kuorten punertavaan pintaan ja paahda n. 10 min-vartti 200C uunissa. Paahda myös cashewpähkinät, elleivät ne ole valmiiksi paahdettuja. Pinjansiemenetkin voi paahtaa, mutta ne palavat helposti ja ovat pienempiä kuin cashewpähkinät, joten ne täytyy ottaa hieman aiemmin uunista pois.

Purista paahtuneet valkosipulit kuoristaan ulos astiaan. Jos kuori ei tunnu irtoavan heti, katkaise veitsen avulla kanta pois. Lisää pähkinät, parmesani, ripaus suolaa ja loraus oliiviöljyä ja sekoita sauvasekoittimella tahnaksi. Tapenade tekee tahnasta vielä maukkaampaa, totesin sen kun valmistin levitettä samaan aikaan oliivitahnan kera ja seuraavalla kerralla ilman sitä. Jos sinulla ei ole valmista tapenadea, käytä pari oliivia tähän. Purista myös tilkka sitruunan mehua, erityisesti jos käytät paljon miedon makeita cashewpähkinöitä.

Vinkki! Paahdetut valkosipulin kynnet voi soseuttaa pienen öljytilkan kanssa ihanaksi tahnaksi, jonka voi säilöä kannelliseen lasipurkkiin. Tämä on ihana ja maukas lisä pastakastikkeisiin ja muihin ruokiin, ja samalla säästyy valkosipulin pilkkomiselta.

Tämä tahna on ihan jumalaisen hyvää, ja maistuu ihanalta rapeakuorisen leivän päällä. Sen voi myös nauttia perunoiden kanssa tai peston tapaan pastakastikkeena, tai siihen voi vaikka dipata vihanneksia. Nam. Söisin tätä vaikka joka päivä! Niin maukas levite on.

Kesäinen salaatti

Asia, josta pidän erityisen paljon suomalaisessa ruokakulttuurissa on se, että täällä syödään avoimin mielin salaatteja ja erilaisia variaatioita niistä. Moni varmaan voisi todeta nyt, että niinkö tosiaan, kun omalle kullalle, oli se sitten lapsi tai puoliso, eivät vihreät rehut maistu ja ne jäävät lautasen reunalle. Mutta todellakin, salaatit koristavat meillä juhlapöytiä, grillibileitä, illanistujaisia ja lautasia. Ja niihin suhtaudutaan avoimesti. Esimerkkinä voisi todeta, että vaikka Italiassa suhtautuminen salaattiin ruokalajina on jo kovin erilainen.

Toki Italia on kuuluisa esimerkiksi mozzarella-salaatistaan. Mutta juhalpöytiin ja ruokalajien ohelle lisukkeiksi salaatit eivät automaattisesti kuulu. Niitä ei myöskään varioida vapaasti, vaan perinteitä noudatetaan useimmiten sellaisenaan. Olen tunnetusti suuri Italian ystävä, mutta arvostan suuresti suomalaista avomielisyyttä ruokaisia ja erilaisia salaatteja kohtaan. Meilläkin moni tuntee halloumit, fetat, kikherneet ja jopa italialaisittain ihmeellisen asian nimeltä pastasalaatti. Kesäisin kun raaka-aineet ovat parhaimmillaan onkin ihanaa valmistaa erilaisia salaatteja. Tämä on päärynöistä ja tuoreista porkkanoista valmistettu kesävariaatio.

KESÄSALAATTI

5 tuoretta porkkanaa naatteineen

1 luomupäärynä

keltaisia ja punaisia kirsikkatomaatteja

salaattisekoitusta (esim. italian sekoitus, sointu tai lempi)

tuoreita yrttejä, kuten kreikkalaista basilikaa,basilikaa ja pari timjamin oksaa kukkineen

Paahtamiseen: oliiviöljyä, balsamicoa, voita tai oivariiniä, pari timjaminoksaa

Katkaise porkkanat vihreistä varsistaan, halkaise ne ja kuori ja viipaloi päärynä. Aseta ne uunivuokaan, lorauta päälle oliiviöljyä ja balsamicoa, sekä porkkanoiden päälle nokare voita tai oivariiniä. Lisää muutama timjaminoksa, ja paahda n. 180-200C kunnes porkkanat ovat saaneet hieman väriä ja päärynätkin ovat hieman pehmenneet.

Huuhdo salaatti ja asettele se alimmaiseksi kulhoon. Lisää tomaatit ja porkkanat ja päärynät ja sekoita. Jos uunivuokaan valunut neste ei ole kovin tahmean rasvaista, voit käyttää sitä salaatin kastikkeena. Jos se taas tuntuu kovin voiselta, lorauta tilkka oliiviöljyä salaatin sekaan. Porkkanoihin ja päärynöihin on kuitenkin tarttunut jo makua.

Vinkki! Lisää halutessasi salaattiin kikherneitä tai papuja. Paahdoin uunissa samalla myös valkosipulin kynsiä (n. 5kpl) levitettä varten, ja niistä irtosi porkkanoihin ihanaa aromia. Vegaanisen version salaatista saa helposti jättämällä voin pois tai korvaamalla sen vegaanisella margariinillä. Voit myös halutessasi vokata pannulla vihreät porkkanoiden naatit mukaan salaattiin!

Tämä salaatti sopii hyvin lisukkeeksi tai papujen kanssa ruokaisaksi salaatiksi. Valmistin kesäsalaatin piknikille, jonka teema oli ranskalainen. Provencen keittiön marokkolaiset vaikutteet mielessäni lisäsin salaattiin kikherneitä. Ellen olisi paahtanut päärynöitä, tuskin olisin käyttänyt tällaista yhdistelmää, joka kuitenkin toimi oikein mukavasti!

Vanhemmasta postauksesta löytyy raitajuuren naateista tehty salaatti jumalaisella karhunvatukkavinaigretellä!

Vuohenjuustocarbonara

Kaikki italialaiset reseptit eivät vie Roomaan, mutta on muutama resepti, jonka tie vie suoraan sinne. Pastaa syödään eri puolilla Italiaa, ja vain jotkut pastaruoat kuten cacio e pepe ovat kotoisin ikuisen kaupungin alueelta. Toinen tällainen pastaruoka, ja kenties se kuuluisin roomalainen pasta ja yksi kuuluisimmista italialaisista (pasta)ruoista ylipäätänsä, on pasta alla carbonara. Oikeaoppisesti valmistettuna pasta alla carbonara on keltainen, kananmunapohjainen ja kermaton klassikko, jossa pasta on usein spagettia.

Jos haluaisin valmistaa kasvisversion carbonarasta, joka muistuttaisi mahdollisimman paljon alkuperäistä, käyttäisin suolaisen guancialen tai pekonin sijasta aurinkokuivattuja tomaatteja, sitruunamehua, pecorinoa ja keltuaisia. Tämä juustoinen pastakastike sai kuitenkin nimensä sen kananmunakastikkeesta ja valmistustavasta. Tuli muuten todella maukasta, ja vuohenjuuston maku sopii reseptiin mainiosti.

VUOHENJUUSTOCARBONARA

1 kananmuna
1 keltuainen
( tai 2-3 keltuaista)
1 dl raastettua parmesania/pecorinoa
1 dl vuohentuorejuustoa
2 rkl silputtua basilikaa ja lehtipersiljaa
loraus oliiviöljyä/sitruunan mehua
ripaus suolaa

spagettia tai muuta pastaa (kuvassa farfalle)

Keitä pasta suolatussa vedessä ja valmista sillä aikaa kastike kattilassa. Vatkaa kananmunien rakenne hyvin rikki, lisää juustot, yrtit, tilkka öljyä ja ripsaus suolaa. Sekoita hyvin niin, että seoksesta muodostuu tasainen kastike. Kun pasta on kypsynyt, valuta se siivilässä ja siirrä kastikekattila lämpimälle levylle. Sekoita hyvin ja ole tarkkana. Kastike saa hieman tekeytyä kokoon, mutta ei ole tarkoitus että kananmunat kypsyvät liikaa. Jos levy on hyvin kuuma, tämä tapahtuu nopeasti. Ole siis hyvin tarkkana tässä, kastike syntyy käden käänteessä. Kaada pasta hieman sakeutuneen kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Valmis carbonarakastike on paksuhkoa, mutta ei missään nimessä kypsää munakokkelia. Sen valmistaminen on helppoa, mutta hieman tarkkaavaisuutta vaativaa. Raasta lopuksi pinnalle pecorinoa/parmesania.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sireenisokeri

Ihanat sireeninkukat tuoksuvat hyvältä ja ovat kauniita, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että kukat ovat myös syötäviä. Niitä voi käyttää koristamaan kakkuja ja leivonnaisia, ja tällä kertaa valmistin kukista sireenisokeria, suloista kuin suviyö.

SIREENISOKERI

Sireenin kukintoja
sokeria
puhdas, kannellinen lasipurkki

Suhdeluku: puolet kukkia/puolet sokeria

Tämä ohje on erityisen ihana näin alkukesästä, kun juhannusjuhlat kolkuttelevat ovella. Tähän reseptiin voi käyttää hieman jo elähtäneitä sireeninkukkia, jotka vielä tuoksuvat eivätkä ole kadottaneet väriään (kuvassa), tai tuoreita, kauniin kukoistavia kukkia. Täytä puhdas lasipurkki puolilleen kukkia, kaada sokeria päälle ja ripottele päällimmäiseksi vielä muutama kukka. Sulje kansi ja ravista purkkia voimakkaasti niin, että kukat ja sokeri sekoittuvat hyvin. Säilytä kuivassa ja viileässä, valolta suojassa. Sireenisokeri on valmista muutaman päivän- viikon kuluttua kun kukat ovat kuivuneet. Ravistele purkkia päivittäin ja halutessasi sekoita mahdolliset kosteuspaakut tasaiseksi muun sokerin kanssa.

Kun ihana tuoksuva sokeri on valmista, voit siivilöidä sen. Ota sireeninkukat talteen ja käytä niitä jäätelön, jogurtin, myslin, kakkujen, siirapin ja leivonnaisten valmistuksessa tai nauti ne teenä tai sekoituksena muiden teelaatujen kanssa. Voit myös jättää ne koristamaan sokeria halutessasi, tai soseuttaa kokonaisuuden sauvasekoittimella tasaiseksi, hienoksi makusokeriksi.

Vinkki! Kerää tuoreita kukkia vesikannuun, ja nauti kaunista sireenivettä kesäpöydässä!

Kesäinen sireenisokeri on ihana tuliainen tai kaunis lahja. Kannattaa kokeilla myös laventelisokeria, vaniljasokeria tai nauttia kupponen sireeniteetä itse tehtyjen teesekoitusten kaverina.

Päärynä-vuohenjuustoquiche

Pala Provencen kukkaniittyjä ja auringonvaloa, ranskalaista hyväntuulista elämänmenoa ja hivenen luksusta. Siitä on tämä ihana quiche tehty. Vuosi sitten istuimme iltaa Rivieran lämpimässä illassa tulikärpästen lennellessä puutarhassa, jossa kasvoi rosmariinipensaita ja laventelia polun varrella. Polku tietysti johti uima-altaalle, johon oli ihanan virkistävä pulahtaa tähtien alla, päivälämpötilan kohotessa neljäänkymmeneen asteeseen. Provencelaiset reseptit vievät ajatukset suoraan niihin iltoihin, aurinkoisiin päiviin ja suloisiin muistoihin. Illallisen nautimme puutarhassa lehmuksen alla, ja pari yötä nukuinkin puutarhassa, kuun loistaessa Rivieran taivaalla.

Quiche eli taikinakuoreen leivottu ranskalainen piiras, jonka täytteestä löytyy kananmunaa ja kermaa, sijoittuu tässä versiossa makumaailmaltaan jonnekin suolaisen ja makean piirakan välimaastoon. Se sopii ateriaksi tai kahvin kaveriksi, tai jälkiruoaksi ranskalaisen viinin kera.

PÄÄRYNÄ-VUOHENJUUSTOQUICHE

2 luomupäärynää

125g viikunavuohentuorejuustoa

2 dl kermaa

1 kananmuna

1 keltuainen

2 rkl hienonnettuja tuoreita yrttejä: suklaaminttua, basilikaa, pehmeää laventelia ja ripaus timjamia kukkineen

ripaus suolaa

hieman raastettua parmesania

Taikina: muropohja/makea piirakkataikina

Esipaista piirakkataikinaa uunissa voidellussa vuoassa 10 minuuttia 175C. Taputtele taikina huolellisesti reunoille saakka, aseta leivinpaperinpala pohjan päälle ja painoksi esim. kuivattuja herneitä. Näin taikina ei pääse kohoamaan liikaa uunissa ennen täyttämistä.

Kuori päärynät, halkaise ne, poista siemenkodat ja leikkaa pitkittäin n. sentin paksuisiksi lohkoiksi. Valmista täyte sekoittamalla kaikki muut ainekset keskenään kulhossa. Kaada kerma lopuksi joukkoon, käytin sitä itse lopulta 1, 75dl täyden kahden desin sijasta. Varmista myös ettei vuohenjuusto jää kovin kokkareiseksi, vispilä on hyvä apuväline. Mintun kanssa kannattaa olla tarkkana. Jos sinulla ei ole käytössäsi mietoa suklaaminttua, vähennä määriä reippaasti. Vahva minttu maistuu helposti läpi täytteestä. Asettele päärynäviipaleet esipaistetulle pohjalle spiraalin muotoisesti, ja kaada täyte lopuksi päärynöiden päälle. Koristele halutessasi piirakan pinta vielä muutamalla kukkivalla timjamin oksalla, ja paista uunissa 175C n. puoli tuntia, tai tarvittaessa enemmän tai vähemmän uunin tehosta riippuen. Piirakka on valmista kun pohja on kypsynyt ja täyte täysin hyytynyt.

Vinkki! Suolaisemman lopputuloksen haluavat voivat raastaa täytteen joukkoon hieman voimakkaamman makuista ranskalaista juustoa!

Täytetty quiche menossa uuniin.

Valmis piirakka päätyi suviyön valoisalle, mutta kolealle piknikille, Helsingin taivaan alle.

Koristeena timjamin, laventelin ja kissanmintun kukkia.

Laventelivoiteen ja muiden Rivieran ihanuuksien ohjeita löytyy täältä.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kirsikkavaahtoa

Kesäisessä klassikossa kirsikoita ja kermavaahtoa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Muuta kuin tietysti ihana makuyhdistelmä ja kesäisenä iltana taivaallinen tunnelma, kun saa nauttia kauden ensimmäiset makeat kirsikat. Kermavaahdon voi kuitenkin valmistaa monella tavalla, tai sen voi jopa korvata kokonaan. Mietin tänään erilaisia tapoja valmistaa tätä kesäistä herkkua mausta tinkimättä.

Vaihtoehtoja on monia. Kermavaahtoa voi maustaa, siihen voi lisätä sokeria tai sen voi nauttia sellaisenaan. Joillekin mullistavaa voi olla jo se, että esimerkiksi mökillä tai kiireessä vaahdotuksen voi tehdä myös nopeasti sauvasekoittimella, lopputuloksesta tulee ihan hyvä. Sauvasekoittimen kanssa kannattaa vaan olla tarkkana sen suhteen ettei kerma muutu voiksi, sillä se tapahtuu nopeasti kun vaahtoutuminen alkaa.

Yksi juhlavimmista kermavaahdoista, ja monen suosikki numero yksi, on mascarponevaahto. Lisää puolet kermavaahtoa, puolet mascarponea. Vaahdota kerma ensin ja sekoita kokonaisuus sitten maukkaaksi nautiskelijan vaahdoksi.

Suosikkeihini kuuluu kermavaahdon valmistaminen turkkilaisesta jogurtista. Kakun kuorrutteena turkkilainen jogurtti, tai kuten ystäväni hauskasti on todennut partajogurtti, korvaa kermavaahdon täysin, makeutettuna eroa ei välttämättä edes huomaa. Tämä on ihana vaihtoehto varsinkin niille, jotka eivät ole ihastuneet kermavaahtoon (heitäkin on!) tai niille, jotka suosivat hieman kevyempää vaihtoehtoa. Makeuttamisen voi tehdä helposti myös stevialla.

Kermavaahdon voi myös maustaa eri tavoilla. Muistan varmaankin ikuisesti kun maistoin ensimmäistä kertaa kinuskikermavaahtoa. Tämä tapahtui aikana jolloin keittiökikkailun suosio ei lähimainkaan ollut sellaista kuin nykyään. Kinuskin lisäksi voi kokeilla esimerkiksi lakritsikastiketta, josta syntyy varsin näyttävä kokonaisuus. Vaahdota kerma ja kääntele lusikalla joukkoon tumma lakritsikastike tai maukas kinuski. Näin kastike antaa kauniin raidoituksen värjäämättä koko vaahtoa. Samaa mekanismia käyttämällä voi valmistaa vaahtoja marjojen mehusta.

KIRSIKKAVAAHTO

2 dl kermaa
2-3 rkl kirsikoiden mehua
(sokeria)

Vaahdota kerma. Lisää lopuksi pari lusikallista kirsikoiden mehua ja vaahdota vielä kaikki yhdessä kauniiksi punaiseksi vaahdoksi. Voit myös lisätä sokerin tässä vaiheessa. Mehun voi myös lisätä lopuksi kääntelemällä sen vaahdon sekaan kauniiksi punaiseksi makuraidaksi.

Kirsikoista irtoaa yleensä hyvin nestettä kivet poistettaessa, mutta voit myös halkaista ne ja painaa siivilää vasten niin, että neste valuu alapuolella olevaan kulhoon.

Vinkki! Kokeile tätä myös mansikoilla, vadelmilla, mustaherukoilla tai mustikoilla!

Kermavaahdon kanssa voi myös olla leikkimielinen. Rohkeat voivat kokeilla hieman suolaisten makuisten timjaminkukkien lisäämistä vaahtoon. Laventelin violetit kukat maustavat kermavaahdon myös kauniisti. Ja jos kerman jättää makeuttamatta voi joukkoon lisätä vaikka ihanaa ruusu-laventelisiirappia, raparperisiirappia, vaahterankukkasiirappia tai orvokkisiirappia! Mikä voisikaan olla ihanampaa?

Vegaaninen tapa valmistaa marenkia kikhernevedestä ja sokerista voisi olla kiinnostava kokeilu kermavaahdonkin suhteen, jota en ole vielä testannut. Helppo, nopea ja kesäinen jälkkäriherkku on kuitenkin halkaista kirsikat, poistaa niistä kivet ja sekoittaa vaahdon joukkoon, oli se sitten kermaa, jogurttia tai jotain muuta. Toimii. :)

Liisa´s Wonderland

Tervetuloa Ihmemaahani