Liisa´s Wonderland: maaliskuuta 2014

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Liisa´s Wonderland rantautuu taas hetkeksi Välimeren rannoille ja tällä kertaa Espanjan auringon alle, pian taas luvassa toivottavasti mukavia ja muikeita juttuja appelsiinipuiden varjosta!

Öljypullon uusi elämä

Oliiviöljyn suurkuluttajana törmään aika ajoin tilanteeseen, jossa öljyvalikoimalleni varatussa korissa (luit oikein!) ei ole enää tilaa, mutta ei myöskään hirveästi öljyjäkään. Pari tippaa saksanpähkinäöljyä, muutama sentti erittäin hyvälaatuista italialaista tai kreikkalaista oliiviöljyä, seesamiöljyn pohjat aasialaista kokkausta varten, auringonkukkaöljyä tai rypsiöljyä rumassa pullossa leivontaa varten, sisilialaista peperoncinoöljyä on ehkä tippa, mutta etiketti on niin kaunis ja se on italiaksi, ja siitä tullaankin asian ytimeen: pulloilla itsellään alkaa olla enemmän arvoa kuin öljytipoilla niiden pohjilla. Koska perheeni käy jatkuvasti Espanjassa on asuntoni täynnä jos jonkinmoista kaunista öljykanisteria, joiden kylkeä koristaa maalaus. Ja aina välillä huomaan, että sama tyhjän pullon-syndrooma on tapahtunut kauniiden lasisten öljypullojen kohdalla myös, joissa tosiaan on se kiva etelä-eurooppalainen etiketti ja hyvin vähän, jos yhtään, öljyä

Kuten aiemmin olen jo maininnutkin, niin jouduin ötököiden takia heittämään pois suurimman osan maustevarastoistani ja siinä siivoillessani päädyin heittämään suuren osan tyhjistä öljypulloistakin pois. Olin säästänyt kauniita pulloja lähinnä askarteluajatukset ja sisustusjutut mielessäni, joskus myös olen käyttänyt niitä mauste- ja yrttiöljyjen valmistamiseen tai suurempia pulloja maustepurkkeina, mutta siivoillessani ja samalla uutta puhdasta tilaa raivatessani heitin kuitenkin suuren osan pulloista pois. Ihan lähinnä koska meni hermot! :)

Yhden askarteluajatuksen päätin kuitenkin toteuttaa, koska se toimii samalla sisustuselementtinä

Tein oliiviöljypullosta kauniin tiskiainepullon!

Liotin vuorokauden verran etikettejä pois ja pesin öljyt pullon pohjalta. Muovinen (tämä alun perin ruma-etikettinen) pullo toimii loistavasti tiskiainepullona, koska sitä voi hieman puristaa eikä se rikkoudu pudotessaan. Tulin valtavan hyvälle tuulelle tästä kauniista tiskiainepullosta!

Innostuin ja päätin toteuttaa jostain toisesta kauniista pullosta saippuakuplaunelmapullon, tehdä itse kauniin etiketin, ja laittaa sisälle itsetehtyä saippuakuplaliuosta! Unelmointia, haaveilua ja kyläileviä lapsenmielisiä varten <3

Tähteitä Thaimaalaisittain

Aina välillä sattuu niin ihmeellisesti, että kun valmistaa maukasta Thaicurryä niin jäljelle jääkin loppujen lopuksi vain tilkka lientä. Se on niin hyvää, ettei sitä raaski heittää pois, mutta samalla sitä on jäänyt niin vähän ettei se paljoa lämmitä riisin kera, jota myös on jäänyt se vajaa annos yhdelle. Ja tästä aromaattisesta ja iki-ihanasta tilkasta ei vaan riitä kastikkeeksi, curryyn kuuluneet kasvikset on syöty, ja jäljelle jää, ainakin meillä, suuren kattilan pohjalle parin sentin tilkka ihanaa lientä, ja suuri kattila sitten muuttaa hetkeksi jääkaappiin tukkimaan tilan muilta aineksilta

Jos kasviksia olisi jäänyt kunnolla, tai curryä olisi jäljellä reilusti, saisi siitä maanmainion keiton.

No, nyt sitä ei ole, mutta tilkasta lientä saa silti maittavan annoksen!

THAIMAALAISET TÄHTEET LIEMESSÄ

Mikä ihana nimi!

Niitä kasviksia

(niitä kasviksia, joita kaapista löytyy)

esim:

ruskeita herkkusieniä tai siitakesieniä

porkkana

pala kesäkurpitsaa

keltasipuli

pala valkokaalia

pari valkosipulin kynttä

ja tämä on tärkeää:

ne raivostuttavat yrttiruukussa kasvavat vihreät varret kun kaikki lehdet on nypitty, varret ovat jäljellä ja jotenkin vaikeita, ei voi heittää pois mutta mitä niillä tekee-

niillä tekee paljon ja ihmeitä juuri tässä!

(korianteria, vesikrassia, thaibasilikaa, punabasilikaa...)

täysjyväriisiä

Kuumenna liemitilkkanen, ja pilko kasvikset ohuiksi viipaleiksi. Heitä liemen sekaan kypsymään, kääntele ja sekoittele välillä. Kun kasvikset ovat vielä ryhdikkäitä mutta hieman kypsyneet, kaada annos riisiä toisen kattilan pohjalta mukaan soossiin, ja sekoita hyvin. Lisää tilkka oliiviöljyä ja loraus soijakastiketta ja anna hautua hetki. Hakkaa sitten yrttien varret pieniksi ja heitä sekaan. Ne ovat todella maukkaita ja käyttökelpoisia!

Ja lopputulos on herkullisen ihana thaimaalainen biryani, risotoksi en ihan uskalla tätä kutsua! ;)

Liemessä tekeytyneet aromit ovat uskomattoman maukkaita ja tämä riisiannos on itse asiassa niin hyvää, että voisin syödä tätä ruokalajina ilomielin ihan varta vasten valmistettuna!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Mustapapukastiketta kiinalaisittain ja vesikrassi-dressing

Oi en ole vähään aikaan syönyt mitään näin hyvää kuin tässä mustapapukastikkeessa haudutetut kasvikset ja sienet! Kiinalainen keittiö ei ole bravuurini, mutta on siksi sitäkin kiinnostavampi kokeilun ja inspiraation lähde. Kiinalainen kulttuuri on monelta osin minulle kuitenkin tuttu, ja aito kiinalainen ruokahan on kaukana siitä mitä yleensä Suomessa kiinalaisissa ravintoloissa tarjotaan. Joten ei ihme, että maailmalla kovin huudossa oleva aitokiinalainen maistuu suomalaiseenkin makuun, ja tämä versioni kiinalaisesta mustapapukastikkeesta maistuikin todella hyvin myös minun makuuni!

KASVIKSIA MUSTAPAPUKASTIKKEESSA

Muutama porkkana

puolikas pieni valkokaali

2 salottisipulia

180g kiinalaisia sieniä, siitakesieniä, osterivinokkaita tai ruskeita herkkusieniä

Mustapapukastike:

1 tlk mustapapuja

1 tl valkosipulitahnaa (3-4 kynttä)

2 rkl soijakastiketta (tummaa)

2-3 rkl seesamiöljyä (oliiviöljyä/auringonkukkaöljyä)

peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

3/4 chiliä

kourallinen tuoretta korianteria

puolikkaan limen mehu

pari vesikrassin oksaa

Suikaloi kasvikset ja paista niitä öljyssä pannulla. Lisää viimeseksi sienet ja anna niiden hautua rauhassa niin, että neste irtoaa ja vähitellen imeytyy takaisin. Valmista sillä aikaa kastike soseuttamalla kaikki ainekset keskenään. Kaada kuitenkin ensin mustapapujen liemi pois siivilän lävitse, mutta älä huuhtele papuja. Tarpeen mukaan voit lisätä öljyä tai soijakastiketta, tai kenties limeä jos kaipaa hapokkuutta. Kun kasvikset ovat alkaneet kypsyä lisää mustapapukastike pannulle ja hauduta kunnes kasvikset on täysin kypsiä ja hieman pehmenneet ja mustapapukastikkeen koostumus on muuttunut paksusta tahnasta hieman kirkkaammaksi, kevyemmäksi ja kastikemaisemmaksi. Koristele tuoreella korianterilla ja vesikrassilla ja tarjoile jasmiiniriisin kera!

Vinkki! Voit käyttää mustapapukastikkeessa myös lorauksen riisiviinietikkaa. Itse pidän kastikkeesta tällaisenaan ilmankin, varsinkin kun tarjoilin sen hapokkaan vesikrassikastikkeen kanssa! Kokeile tätä mustapapukastiketta myös marinaadeissa, varsinkin tofun tai grillattavan lihan tai kalan kanssa tämä olisi kerrassaan jumalaista!

VESIKRASSI-DRESSING

Puntti vesikrassia

1/3 chili

1 tl valkosipulitahnaa

2 rkl soijakastiketta

reilusti öljyä (seesamiöljyä tai oliiviöljyä)

peukalon kynnen kokoinen pala inkivääriä

1 limen mehu

kourallinen tuoretta korianteria

kourallinen tuoretta thai-basilikaa

Oi miten hienolta kuulostaa vesikrassi-dressing. Että ihan dressing. Se termi kuitenkin soveltuu tähän sillä kastike on kylmä, ja sopisi maustamaan aasialaishenkisen salaatinkin hyvin!

Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimessa keskenään, lisää öljyä pikku hiljaa tarpeen mukaan. Kastikkeen tulee olla ohuempaa kuin paksun mustapapukastikkeen, ja se saa olla hapokasta

Viimeistele annos lautaselle lisäämällä vesikrassi-dressing riisin ja mustapapukasvisten päälle. Maut tasapainottavat toisiaan ihanalla tavalla!

Vinkki! Käytä vesikrassikastiketta thaicurryjen pohjissa, lisänä jos haluat valmistaa aasialaishenkisiä ruokia, maustamaan kookosmaitopohjaisia ruokia, salaateissa, grillimarinaadeissa...

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pipo päässä kevätsäässä

Vaikka tämä talvi alkaa olla menneen talven lumia kirjaimellisesti, saattaa kevättuuli olla raaka ja pureva, ja pipoa on hyvää pitää tiukasti päässä, virkattujakin.

Kerin täysvillaisesta lankavyyhdistä luonnonväreillä värjättyä keltaista lankaa, joka on lämmintä kuin takkatuli talvisäällä, ja virkkasin siitä superlämpimän, ja vähän maanisen, baskerimallisen pipon. Tämä on lämmin ja pirteä myssy, iloinen kuin kirjailtu korento!

Muutama talvi on tässä ollut kunnon talvi, ja tämä pipo on tehty niihin säihin sopivaksi. Tässäkin on aavistus baskerimallia, ja kaksinkertainen lanka tekee pipon tukevaksi ja lämpimäksi. Myös paksut hiukseni mahtuvat tarvittaessa tänne sisään, mikä oli tarkoituskin. Jos pidän hiuksiani nutturalla eivät tavalliset pipot yleensä anna myöden. Sopisi siis rastapäillekin!

Hieman sama idea, kirkkaammilla väreillä

Kaksinkertainen lanka

Suora pipomalli hieman räjähtäneellä ruusukkeella

Tämä pipo on miesten mallia, ja miehelle tehty. Se on hieman korkeampi ja tukevampi, ja todella lämmin. Langat olivat ekstralämpimiä, ja olen käyttänyt niitä vielä kaksinkertaisina

Tässäpä pipo poikineen, kokonainen pipolaarillinen ;)

Nämä mallit eivät haikaile salonkeihin, mutta ilahduttavat hiihtoladulla, metsäkävelyllä, sunnuntaina ja aina

Paahdettua okraa

Lähi-Idän ravintoloiden valikoimista ja nepalilaisten ravintoloiden ruokalistoilta voi bongata suomalaisessa keittiössä harvinaisemman okran. Tuon kummajaisen, jonka nimi viittaisi johonkin vihneen näköiseen viljaan, ja josta liikkuu villejä legendoja sen pahasta mausta ja vaikeasta käsittelystä. Okra on kuitenkin itsessään varsin mietoa, oikeastaan melko mautonta, ja ulkonäöltään se muistuttaa hieman nuorta kesäkurpitsaa

Okran kokkailu on kiinnostanut minua jo pitkään, mutta vasta tänä talvena olen löytänyt sen raaka-aineeksi omiin keitoksiini. Ja villien huhujen varoitukset mielessäni kummitellen halusin pitää huolta siitä, ettei okrasta tulee limaista ja ällöä. Koska niin voi kyllä käydä. Afrikkalaisissa keittiöissä okraa käytetään patojen suurustajana, sillä juuri tuo okralima toimii siinä hommassa hyvin.

Okralima. Minä en halunnut limaista okraa lautaselleni, joten paahdoin okrat ennen kastikkeeseen lisäämistä. Se toimi, lopputulos oli herkullinen, ja okran käsittely yllättävän helppoa. Valmistin okraa perinteisessä tomaattisessa kastikkeessa, jota olen nähnyt libanonilaisissa ravintoloissa ja pohjois-afrikkalaisissa keittiöissä valmistettavan

Pilkottu okra on kaunista, kuin vihreä kukkiva tähtitaivas

OKRAA TOMAATTIKASTIKKEESSA

Muutama okra (8-10kpl)

1 salottisipuli

puoli tl valkosipulitahnaa

pala kesäkurpitsaa

pala munakoisoa

puolikas punainen chili

pala fenkolia

peukalon pään kokoinen pala inkivääriä

loraus vermuttia

1 prk tomaattimurskaa

reilu voinokare

suolaa

oliiviöljyä

Tästä tomaattikastikkeesta tulee tosi hyvää. Resepti ei ole perinteinen, mutta on sitäkin maistuvampi. Minulla otti okraleipä ja jouduin heittämään suuren osan mausteistani pois ötököiden takia, joten tähän ruokaan arominsa suovat chilin, inkiväärin, voin, vermutin ja tomaatin ihana yhdistelmä yhdessä muiden kasvisten kanssa

Aloita poistamalla okran kannat ja pilkkomalla ne n. sentin paksuisiksi viipaleiksi. Paahda kauniin tähtimäisiä paloja uunissa pellillä leivinpaperin päällä tai oliiviöljyssä pannulla. Vahdi että viipaleet kypsyvät rapsakkaan suuntaan, eivätkä pehmene liikaa. Jos paistat pannulla okraa, lisää niiden joukkoon salottisipuli, sitten hiljalleen valkosipuli ja sekoita. Lorauta vermuttia sekaan ja lisää vielä voinokare. Annan hautua minuutin, pari. Lisää sitten muut kasvikset. Munakoisoja ei tarvitse itkettää, jos leikkaat ne ohuen ohuiksi viipaleiksi. Kuori inkivääri ja pilko niin pieneksi kuin mahdollista. Anna fenkolin hautua jonkun aikaa niin, että se pehmenee hieman. Sekoita aina välillä, ja lisää suolaa. Kaada sitten tomaattimurska kasvisten sekaan pannulle ja hauduta kunnes kaikki on kypsää. Voit myös lisätä voita ja yrttejä maun mukaan

(vegaanisen ruoasta saa helposti jättämällä voin pois)

Vinkki! Tarjoile spagetin, riisin, bulgurin tai cous cousin kera! Voit myös käyttää tätä ruokalajia yhtenä Meze-pöydän antimista

Jos maustevarastoni olisivat olleet entisellään, olisin valmistanut kastikepohjan esimerkiksi näin:

1 tl jeeraa

1 tl sinapin siemeniä

1 tl paprikajauhetta

1 tl harissaa

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl kuivattua lehtipersiljaa

puolikas tl jauhettua appelsiinin kuorta

puolikas tl kanelia

1 rkl ras el hanout-mausteseosta

Jauha mausteet morttelissa, ja avaa niitä pannulla, lisää öljyä, okrat, salottisipuli ja valkosipuli ja kuullota hetken aikaa. Lisää sitten munakoiso, kesäkurpitsa ja fenkoli. Kun kasvikset ovat pehmenneet lisää tomaattimurska, nokare voita ja hauduta. Lisää suolaa tarpeen mukaan, ja halutessasi chiliä ja loraus vermuttia, mutta jätä inkivääri pois

Voisin myös maustaa pelkät okrat noin, kuullottaa niitä mausteissa sipulin ja valkosipulin kera ja lisätä sellaisenaan esim. cous cousin joukkoon

Tällä kertaa päädyin nauttimaan tästä herkusta kuitenkin kotoisasti täysjyväspagetin kera

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Violetti

Kun keväiset keijut kolkuttelevat talven ovelle ja päivä on ottanut askeleitaan yön suojista, luonto heräilee uuteen vuodenaikaan pohjoisessakin ja vanha sanonta maaliskuu maata näyttää taitaa pitää tänä vuonna erityisen hyvin paikkansa. Puiden ympärillä ei ole rinkuloita hangen keskellä, mutta meri on tänäkin vuonna jäässä vaikka kevät on aikaisessa. Kevään tulon tietää kuitenkin luonnossa eräästä varmasta merkistä, jonka luonto näyttää, nimittäin väreistä

Kevään värit. Houkutteleva vihreä, joka saa puut ja luonnon puhkeamaan kukkiviksi ja pirteän vaaleiksi toisin kuin muulloin?

Ei. Se ei ole oikea vastaus. Kaikki tuntevat keväisen vihreän sävyn, mutta ensimmäinen kevään väri ei ole vielä vihreä

Eikä punainen..

Vaan violetti, tai violetin punainen!!!

Kevään sävyt ovat kylmiä, kun talvi vielä kyläilee ja pikku hiljaa kampeaa itsensä sohvaa kohti lepäämään, jotta kevät ja kesä aikanaan voivat hoitaa tehtävänsä!

Ensimmäisiä keväisiä sävyjä tosiaan on violetti

Artisokkapesto

Aaaa, tämä on tosi hyvää! Ihastuin italialaiseen artisokkapestoon suunnattomasti ja halusin valmistaa sitä itsekin. Ja se todella kannatti. Artisokkapesto on taivaallista, ja ihanaa vaihtelua perinteisempien pestojen rinnalle!

Artisokat ovat varsinaista herkkua jo sellaisenaan, soseuttamattakin. Jostain kumman syystä niiden valmistamista pidetään joskus hankalana, vaikka se on varsin yksinkertaista.

ARTISOKKAPESTO

pesto di carciofi

Tuore artisokan kukinto

1 tl valkosipulitahnaa

suolaa

loraus oliiviöljyä

(fenkolin tillimäisiä varsia)

Leikkaa kukinnon päästä pala pois, ja toista sama käsittely uloimpien lehtien koville päille. Hiero leikkauspintoihin sitruunaa/limeä ja keitä artisokka kokonaisena runsaassa ja suolatussa vedessä 20-30 minuuttia kunnes sen sisus on pehmennyt. Tai kuten tässä voi sanoa kunnes se sydän on pehmentynyt

Keitetyn artisokan lehdet irtoavat helposti vetämällä, ja riivi uloimpia lehtiä irti niin, että pehmeä sisus ( sydän! ) pääsee esiin. Soseuta sitten tehosekoittimessa rouheiseksi massaksi, lisää valkosipulitahna, suola ja öljy, soseuta niitä hetki ja lisää vielä pari fenkolin tillimäistä vartta halutessasi, ja sekoita silkkiseksi tahnaksi. Artisokka on niin ihanan täyteläistä, lähes kermaista, että esimerkiksi parmesania ei tarvita tähän pestoon!

Vinkki! Kannattaa suosia tehosekoitinta, sillä sauvasekoittimella artisokan kuitumaisia säikeitä on vaikeampi saada soseutumaan, eivätkä säikeet tunnu mukavalta pestossa vaikka syötäviä ovatkin. Artisokka muistuttaa tältä osin fenkolia, mutta on vielä säikeisempi. Kannattaa myös hyödyntää artisokan aromikas keitinvesi vaikka pastavetenä!

Ihanat artisokat vievät makumatkalle Italiaan! Kannattaa kokeilla pestoa pastan kera, artisokkarisotossa, tortellineissä, kypsennettyjä artisokan sydämiä raviolien täytteenä, sekä artisokkaa sellaisenaan erilaisten kastikkeiden kera!

Liisa´s Wonderland

Tervetuloa Ihmemaahani