Syksyinen tervehdys kaikille lukijoille! Blogini on piakkoin siirtymässä toiselle sivustolle, ja tästä johtuen on ollut hieman hiljaisempaa lähiaikoina. Tässä kuitenkin pieni kuvamaistiainen, suklaa-avokado-karhunvatukkaraakakakku. Kakku sisältää myös pienen määrän kookosöljyä, johon olen uuttanut tuoreista ruusunkukista ruusuaromin. Aah! :) Näihin ja muihin iloisiin tunnelmiin palaan pian!

 

Terveisiä Joonianmereltä!
Aurinko on kirkas kuten merikin, joka on kauniin turkoosi.
Blogi on ollut hieman tauolla teknisten harmien vuoksi, mutta palailen syyskuun puolella Välimeren auringosta kohti pohjoisia leveysasteita uusien tarinoiden kera!

Ruusuinen mansikkamarenkikakku

 

Mitä olisi kesä ilman kunnon mansikkakakkua? Ja mikä parasta, ei edes tarvitse olla kesä eikä juhlakaan jotta mansikkakakusta voisi nauttia, mutta ihana kesä kruunaa ihanan kakun kukkasillaan, jotka ovat myös syötäviä!

 

Mansikkakakku on oikeastaan lempikakkuni. Se on kevyt ja kaunis, runsas mutta raikas, makea muttei äitelä, ja tämän kakun salaisuus on paitsi ihanissa tuoreissa marjoissa ja syötävän kauniissa kukissa, myös marengissa, joka ensin ropsahtaa ihanasti rikki lusikan osuessa siihen, ja sen jälkeen sulaa suussa kuin kastepisara aamuauringon säteissä.

 

Ja ruusuinen kakku todella ansaitsee runolliset sanansa. Sen lisäksi kakun kaunistavat metsäorvokit ja esimerkiksi perhos- tai enkelipelargonian kukat. Tarkista aina, että kukat on poimittu puhtaalta paikalta luvan kanssa, ja että esim. ruusut on kasvatettu myrkyttömästi.

 

Mansikkakakun pohjan ihana ohje löytyy täältä. Valmista marenki, mansikkahillo ja halutessasi esim. orvokkisiirappi. Jos käytät makeita täytteitä kuten siirappia, kostuta kakku sitruunanmehulla.

 

 

TUOREMANSIKKAHILLO

 

2 dl tuoreita mansikoita

ripaus sokeria

 

Poista vihreät kannat, huuhtele mansikat tarvittaessa ja soseuta niistä sauvasekoittimella kaunis ja maukas hillo kakun väliin. Lisää ripaus sokeria jos mansikat eivät ole itsessään riittävän makeita.

 

 

RANSKALAINEN MARENKI

 

4 valkuaista

2 dl sokeria

1 tl sitruunan mehua

 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Kulhojen ja vatkainten tulee olla puhtaat ja kuivat, pienikin määrä keltuaista tai vettä vaikuttaa marengin rakenteeseen. Kannattaa suosia lasi- tai teräskulhoa vatkatessa. Vaahdota valkuaiset ja lisää halutessasi tilkka happoa (sitruunamehua) vahvistamaan vaahtoa. Lisää sokeria vähitellen koko ajan vatkaten. Paras sokeri marengin valmistukseen on mahdollisimman hienokiteinen. Valmis marenki pysyy kulhossa paikallaan, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Rohkeat voivat testata tätä nostamalla kulhon pään päälle.

 

Pursota ja tasoittele valmiista marengista kakkupohjan kokoinen ja muotoinen levy tai ympyrä, ja kypsennä miedossa 75C lämmössä uunissa.

 

 

KAKUN KOKOAMINEN

 

1 pohja

kostutus sitruunalla

tuoremansikkahilloa

2 pohja

kostutus sitruunalla

tuoremansikkahilloa

marenki

kermavaahtoa

3 pohja

kosteutus sitruunalla

päälle orvokkisiirappi

tuoreita mansikoita

pursotettua kermavaahtoa

 

kakun kyljille kermavaahtoa

päälle syötäviä kukkia:

orvokkeja, ruiskukkia, pelargonioita ja ruusuja

 

koristele vielä lautanen ja kakun kylkiä ruusun terälehdillä

 

Keijukaisetkin rakastuvat tähän kakkuun

;)

 

Vinkki! Voit maustaa marengin myös haluamallasi tavalla. Esimerkiksi sulatetulla suklaalla, vaniljalla, kaakaolla tai mantelijauheella.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Mansikkapaikka

Kuljin metsässä sieniä ja marjoja poimien, mutta joku muu oli kulkenut edeltäni ensin. Vaikka metsä oli sankka ja suuri, poimijat olivat olleet ahkeria sillä alueella. Jatkoin matkaani, lompsuttelin kumisaappaissa kuusten suojelevien oksien lomassa, huiskin hyttysiä otsalta ja naama mutrussa. Päädyin vanhalle heinittyneelle tielle, josta joku auto oli joskus ajanut. Nyt se kasvoi heinää, kukkia, lepän taimia, varmasti punkkeja, ruohoa ja vanhan tien uriin oli kertynyt paikoin vettä. Ajattelin lompsutella uria pitkin kohti hiekkatietä kun huomasin, että heinikon keskeltä kurkisti valtavan suuri, kirkkaanpunainen ahomansikka. Eikä se ollut yksin. Koko tie oli täynnä mansikoita.

Niin löysin sen, mansikkapaikan. Metsämansikoita oli silmän kantamattomiin, kuin balttialaisella torilla, ja keräsin niitä minkä kerkesin samalla kun huidoin hyttysiä kauemmaksi. Se oli toinen kerta tänä kesänä kun löysin mansikkapaikan. Edellisen kerran se sattui keskellä kaupunkia, tammimetsikön läheisyydessä niityllä oli heinittynyt kallio täynnä ahomansikoita, kaukana autoista.

Nämä metsämansikat olivat Pärnun torilla. Mutta metsäinen mansikkapaikkanikin oli niin satoisa, että olisin saanut ainakin laatikollisen kerättyä. Oi. Siis jos en olisi nauttinut osaa jo paikan päällä. :)

Lapsena löysin myös ihanan mansikkapaikan. Olin matkalla uimaan, kun tienvarressa, pellon reunassa heinikolla kasvoi valtavasti metsämansikoita. Se on jäänyt mieleeni, olin enintään 5-vuotias, ja oivalsin mansikoiden kasvavan villinäkin, niiden makeiden ja kesäisten, ihanista ihanimpien mansikoiden.

Ja mikä parasta, kun palasin metsästä, aivan vieressäni pellon reunassa oli kurkiperhe syömässä. Poikaset erottuivat vanhemmistaan selvästi, ja sydämeni pompahti ilosta. <3

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Sieniretkellä ja täytetyt paprikat

Kuljin viljapellon laitaa kohti metsää. Kesäillan aurinko kimalsi kastepisaroissa ja kimalaiset pörisivät. Pidän kovasti tienvarsien niityistä ja kedon kukista, niiden värit muistuttavat vanhoista ajoista ja maalaistunnelmasta, ja kauniitakin ne ovat. Metsässäkin oli raikasta ja vehmasta sateisen kesän jälkeen. Myös ne kaikki hyttyset, jotka tuntuivat piileskelleen jossain tänä kesänä olivat vastassa metsässä...

Sienten lisäksi metsä oli sinisenään mustikoista. Makeita, suuria, pyöriviä, ihania mustikoita.

Ja korpikuusen kannon alla oli kettu repolaisen kolo! Oikeastaan tunneliverkosto, repolainen oli ollut ahkera. Kuka tietää jos oli jossain tunnelissa kuulostelemassa, kun kuljimme sienikorien kanssa ohitse...

Sienistä saa vaikka mitä herkkuja. Omia suosikkejani ovat sienirisotto, tattipasta ja myös sienikastikkeella täytetyt paprikat, joita valmistin tällä kertaa.

 

TÄYTETYT PAPRIKAT

 

Täyte:

1l kantarelleja

1 keltasipuli

1-2 valkosipulin kynttä

n.2dl kermaa

parmesania

raastettua juustoa, esim. mustaleima emmentalia/emmentalia

voita

hyppysellinen suolaa

 

4 paprikaa

 

Puhdista sienet hyvin ja pilko ne pienemmiksi paloiksi. Aloita kuullottamalla sipulia ja valkosipulia voissa/voi-öljyseoksessa ja lisää sienet pannulle. Kypsennä niin kauan kunnes neste on lähes haihtunut ja imeytynyt takaisin sieniin, ja lisää sitten kerma. Lisää ensin desi, ja tarpeen mukaan enemmän. Sekoita ja anna sakeutua paksummaksi kastikkeeksi. Lisää loppuvaiheessa raastettua parmesania joukkoon ja sekoita. Kastike on valmis täyttämiseen kun se on sakeutunut niin ettei kerma ole enää laihan juoksevaa.

 

Halkaise paprikat ja poista siemenkodat. Täytä ne lusikan avulla ja ripottele pinnalle juustoraastetta, esim. emmentalia. Aseta paprikat uunivuokaan ja paista kypsiksi n. 210C n. 20 minuuttia tai kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä, kuten paprikoiden pintakin, jolloin kuoreen syntyy tummempia läikkiä ja se irtoaa helposti.

 

Vinkki! Sienikastikkeen joukkoon sopii erinomaisesti pala hienoksi pilkottua/raastettua omenaa. Se tuo mukavaa hapokkuutta eikä erotu rakenteensa puolesta kastikkeesta lainkaan. Lisää halutessasi 1/3 omenan pala yhdessä sienten kanssa pannulle. Myös pieni pala chiliä tuo maukasta potkua sienikastikkeisiin sitä kaipaaville! Tähän reseptiin sopii hyvin myös hienonnettu timjami. Voit lisätä sen sienten kera pannulle tai vasta täyttämisvaiheessa.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Kesäkurpitsatagliatelleä pähkinäisessä kastikkeessa

Jos pidät aasialaisesta satay-kastikkeesta, pidät varmaan tästäkin. Jos pidät espanjalaisesta paahdetun valkosipulin mausta, maistuu tämä varmasti sinullekin. Ja jos vältät hiilihydraatteja tai olet miettinyt millä korvata pasta ruoanlaitossa, tämä resepti on sinua varten!

En itse ole suuri kesäkurpitsan ystävä. Käytän sitä mielelläni muiden kasvisten ohella, täytteenä tai leivonnassa, mutta vihannes itsessään ei ole kuulunut suosikkeihini. Ainakaan ennen tätä reseptiä. Kesäkurpitsasta tehty tagliatelle nimittäin muutti ajatukseni kokonaan! Tämä terveellinen, vihreä pasta syntyy myös käden käänteessä, ja on varsin herkullista.


KESÄKURPITSATAGLIATELLE

1 kesäkurpitsa
oliiviöljyä
ripaus suolaa

Huuhdo kesäkurpitsa ja halkaise se kahtia. Itse koin helpommaksi vielä puolittaa kesäkurpitsan keskeltä niin, että siitä syntyi neljä palasta. Höylää sitten juustohöylällä pitkittäin ohuita suikaleita. Jos "pasta" jää kovin leveäksi, halkaise puolikkaat vielä veitsen avulla. Viimeiset kantapalat voit myös pilkkoa veitsellä pienemmiksi. Paista suikaleita pari minuuttia öljyssä niin, että niiden reunat hieman rapeutuvat. Kesäkurpitsa pienentyy aika tavalla, joten jos ruokapöydässä on useampi syöjä, varaa useampi kesäkurpitsa pastaa varten!

Valmistin kesäkurpitsapastalle kastikkeen uunissa paahdetuista valkosipuleista ja pähkinöistä. Se toimi erinomaisesti yhdessä kevyen kesäkurpitsan kanssa, tavallinen pasta tekisi siitä melko tuhtia. Sekoita suikaleet kastikkeen joukkoon huolellisesti ja tarjoile sellaisenaan tai mahtavana lisukkeena ruokapöydässä. Tämä herkku katosi alta aikayksikön pöydästä!

Vinkki! Kokeile zucchinipastaa myös tomaattikastikkeen kera, tai voit antaa lisämakua sille paahtamalla pannulla valkosipulia, chiliä ja pinjansiemeniä samaan aikaan. Aasialaisen satayn ystävät voivat halutessaan lisätä valkosipuliseen pähkinätahnaan myös inkivääriä, ja koko komistukseen hieman kookosmaitoa! Joka tapauksessa kesäkurpitsat tulee paistaa pannulla erikseen ensin, vaikka lisäisi myöhemmin kookosmaidon. Näin voi kuitenkin valmistaa nopean ja miedon kesäkurpitsasataycurryn!

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Granaattiomenalla ja halloumilla täytetyt munakoisot

 

Ihastuin georgialaiseen ruokakulttuuriin viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulin granaattiomenatäytteisistä munakoisoista. Siitä asti mielessäni on ollut valmistaa niitä. Tähän versioon lisäsin myös täytteeseen halloumia, sillä uunissa paahtunut munakoiso on melko mietoa, ja makea granaattiomena kaipasi kaverikseen hieman rakennetta. Georgiassa täytteeseen voitaisiin laittaa myös pähkinöitä ja mausteita. Kesäinen georgialainen ruokalaji onkin kylmänä nautittavat, mausteiset munakoisot.

 

Tämä on varsin helppo resepti, mutta silti ruokaisa ja hyvin näyttävä. Kannattaa valmistaa kerralla useampi munakoiso, ainakin puolikas per ruokailija. Käytin tässä nuoria, melko pieniä munakoisoja.

 

 

GRANAATTIOMENALLA JA HALLOUMILLA TÄYTETYT MUNAKOISOT

 

4 pientä munakoisoa

1-2 pkt halloumijuustoa

1 iso granaattiomena

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

parmesania

oliiviöljyä

suolaa

(sitruunan mehua)

 

Laita pestyt munakoisot kokonaisina uuniin, ja anna paahtua n. 200C 15-20 minuuttia. Munakoisojen koosta riippuen myös mahdollisesti hieman kauemmin. Paista sillä aikaa halloumi molemmin puolin öljyssä pannulla yhdessä sipulin ja valkosipulin kynnen kanssa. Olen suuri valkosipulin ystävä, mutta tästä reseptistä sen voi jättää myös pois. Kun munakoisot ovat paahtuneet niin, että niiden kuori on alkanut hieman lähes halkeilla ja sisus on pehmennyt, ota ne uunista ja halkaise pitkittäin. Anna kuumien höyryjen nousta ilmaan ja sekoita sitten lusikan avulla pehmeää sisusta tahnamaiseksi, lisää hyppysellinen suolaa ja öljyä ja sekoita. Täytä viipaleet halloumilla ja sipuleilla. Halkaise granaattiomena ja purista siemeniä ja mehua puolikkaiden päälle. Voit myöa taputella kevyesti granaattiomenan punaisia poskia jos tuntuu etteivät siemenet irtoa helposti. Ole kuitenkin tarkkaavainen ettei hedelmän valkeita osia sekoitu täytteen joukkoon. Lopuksi raasta pinnalle parmesania ja paista uunissa n. 5-10min. Laske tässä vaiheessa uunin lämpötila 150-170 asteeseen.

 

Jos granaattiomenan mehu tuntuu hyvin makealta, voit puristaa joukkoon hieman sitruunan mehua terästykseksi!

 

Vinkki! Jos granaattiomena tuntuu hieman kovalta, kannattaa ensin pyöritellä sitä alustaa vasten ja kopautella veitsen lappealla sivulla eri puolille hedelmää jotta siemenet ja mehu irtoavat paremmin.

 

Tämä on todella herkullinen ja näyttävä ruokalaji, lisuke tai alkupala. Oi Georgian keittiöt, hieman unohdettu lahja maailmalle!

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

 

Kesäkuvia

 

Vaikka kesä olisi viileä ja sateinen, se on silti kesä. Kun pohjoinen henkäilee harmaanvalkeita puita, kimaltavia timanttihankia ja punaisia poskia on ihana muistaa kesää. Varsinkin silloin, kun kesä on paennut pimeneviä iltoja ja paljaita puunrunkoja, ja harmaan kosteita päiviä jotka tuntuvat loputtomilta. Niitä hetkiä varten säilöin kesää.

 

Kimaltavan sinistä ulappaa, kirkkaita värejä, ilmaa johon on sekoittunut rantakukkien hunajainen tuoksu ja merituuli.

Kukkia, jotka ovat kuin materialisoitunutta iloa, tuoksuvia, värikkäitä, ja hetken lapsia.

 

Pehmeitä järvivesiä, joiden pinnalle ilta-aurinko levittää kultaista maalia hetkeksi, kunnes usva alkaa tanssia pinnalla ja aamuauringon ensimmäiset säteet kutsuvat uimaan, ja jossain kaukana mihin usva on nyt paennut tanssimaan laulaa kuikka.

Ja silloin, kun päivien lämpö ei riitä loikoilemaan puun alla tai laiturilla, voi ihailla runsautta ja vehreyttä, jota pimeään vuodenaikaan kaipaa erityisen paljon.

Ja mitä olisikaan kesä ilman marjaisaa kakkua? Ja itse kasvatettuja syötäviä kukkia, joita marraskuun harmaudessa voi vain muistella.

Ja kesäyön valo, sitä eniten kaipaan kun illat pimenevät, kun koski kuohuu hämärässä valossa, kukat kukkivat värikkäinä, linnut laulavat ja kaikki keijut ovat tulleet piiloistaan ja tanssivat öisillä niityillä.

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Ruusuinen jalkakylpy

Helppo tapa loihtia kauneutta arjen keskelle tai suoda itselleen rentouttava hemmotteluhetki on valmistaa jalkakylpy luonnon aineksista. Ja näin ruusujen aikaan mikä sopisikaan paremmin tarkoitukseen kuin huumaavan tuoksuiset ruusunkukat.

 

Olen aiemmin päivittänyt mm. ihanan kukkaisjalkakylvyn ohjeen. Myös yrtit ovat ihana jalkakylvyn ainesosa elvyttävien ja lääkinnällisten vaikutustensa ansiosta. Ruusukylpyynkin voi halutessaan lisätä muita aineksia. Tuoksuva ja ruusunkukista valmistettu jalkakylpy on kuitenkin itsessään jo ihana, sillä ruusulla on mielialaa kohottava ja piristävä vaikutus, ne tekevät hyvää iholle ja juovuttava ruusuinen tuoksu rentouttaa kummasti.

 

Keräsin mökin puutarhasta muutaman huumavan tuoksuisen kukinnon mennessäni saunaan.

 

 

RUUSUKYLPY

 

Ruusuja

kiehuvan kuumaa vettä

haaleaa vettä

 

Kerää ruusuja sen verran, että vadin/jalkakylpyastian pohja peittyy. Kaada sitten höyryävän kuumaa vettä niiden päälle niin, että kukat peittyvät. Ei kuitenkaan sen enempää. Valmistin kylvyn saunassa, joten tässä vaiheessa jo ilma täyttyi ihanasta tuoksusta. Anna tekeytyä 5-10 minuuttia, ja lisää sen jälkeen haaleaa vettä päälle niin paljon kuin on tarvis. Nauti kylvystä ainakin vartti, jotta ruusukylpy pääsee rentouttamaan.

 

Voit myös nauttia ruusulta tuoksuvista löylyistä ilman jalkakylpyäkin. Kaatamalla kuumaa vettä ruusujen päälle saat ihanan tuoksun saunaan, ja hetken kuluttua voit käyttää vettä myös löylyvetenä, jolloin tuoksu leviää koko tilaan. Älä kuitenkaan laita ruusuja kiukaalle, ne palavat, ja palaneen/liian kauan hautuneen ruusun aromi on hieman kitkerä.

Vinkkejä ruusuisten löylyjen ja ruusukasvoveden valmistukseen löytyy aiemmasta postauksestani täältä!

 

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Syötäviä kukkia

Jos kevät-kesä on loistavaa villiyrttien keruuaikaa, on heinä-elokuu ihanaa syötävien kukkien aikaa. Villivihanneksia löytää heinäkuussakin, koko kesä on satokautta, mutta monet villivihannekset kukoistavat erityisesti alkukesästä ja loppukeväästä. Esimerkiksi nuorena taimena maukas vuohenputki muuttuu loppukesästä niin puisevan makuiseksi, että vuohetkaan eivät huoli sitä ravinnokseen. Syötävien kukkien aika on kuitenkin ihana ja värikäs vaihe sadonkorjuussa, ja kauniit kukat maustavat salaatit, koristavat kakut ja leivonnaiset, ja taipuvat moneen käyttöön.

 

 

Yksi monipuolisimmista hyötykukista ruusun ohella on kehäkukka. Siitä syntyy erinomaista kosteusvoidetta kasvoille, ja kehäkukka on mainio aines kosmetiikassa muutenkin. Sen lisäksi kukista saa maukasta ja kaunista pestoa, ja värikkäät ja aurinkoiset terälehdet ovat kauniita salaateissa ja kakun koristeina. Toinen punaoranssi ja syötävä puutarhakukka on samettiruusu.

Ihanat orvokit taipuvat suklaaksi ja siirapiksi, mutta keskikesälläkin löytää luonnosta metsäorvokkeja ja pelto-orvokkeja, jotka ovat maukkaita paitsi salaateissa, myös jogurtin ja myslin kera nautittuina ja kukintoja voi myös kuivata.

Ruiskukissa on jotain ihanaa ja kaihoisaa, sillä niiden kirkkaan sinen kanssa ei kilpaile kovinkaan moni kukka, puutarhakasveista tulee ensimmäiseksi mieleen ritarinkannus jonka kukinto on myös huumaavan sininen. Kaihoisan ruiskukista tekee niiden harvinaisuus, minulle ne muistuttavat ajasta jolloin isovanhempani olivat nuoria, ja ruiskukat täyttivät pellon pientareet. Kesäkukkakimpuissa ja puutarhoissa ne kuitenkin kukoistavat edelleen, ja ovat näyttäviä esimerkiksi keltaoranssien kehäkukkien vieressä. Ruiskukat ovat syötäviä ja hyvin kauniita jälkiruokien koristeina, esimerkiksi valkoista kermakakkua kaunistamassa.

Mesiangervon tuoksu on samanaikaisesti huumaava ja pistävä. Rohdoskasvina näyttävä mesiangervo on kuitenkin erinomainen luonnonlääke moneen vaivaan. Sen kukista voi valmistaa teetä ja erilaisia juomia, ja niistä voi tehdä ihoöljyä tai salvaa. Nuoret lehdet sopivat salaattiin. Mesiangervoja kasvaa runsaasti kosteikoissa ja joen varsilla, ja niitä löytää helposti kaupungistakin, kunhan muistaa etsiä tarpeeksi puhtaan paikan. Olen kerännyt tänä kesänä mesiangervoja aikomuksenani keitellä niistä salvaa. Mesiangervo auttaa tulehduksissa ja on luonnonantibiootti. Sitä on käytetty lääkinnällisesti mm. reuman, kihdin ja vilustumisoireiden hoitoon. Kasvivärjärit saavat mesiangervosta keltaista väriä.

Ja voiko syötävistä kukista puhuakaan ilman mainintaa ruusuista! Sillä tuoksuvat kukkaset sopivat paitsi koristeiksi ja kakun kaunistuksiksi, niin terälehdet ovat myös syötäviä. Ruusuista saa teetä, hilloa, sokeria, viinietikkaa, öljyä ja siirappia, ja ne kaunistavat salaatit ja jälkiruoat. Ruusu on myös ehdoton ja hurmaavan tuoksuva kosmetiikan ainesosa. Kuvassa Annalan ja Hyöykasviyhdistyksen ihana apteekkarinruusu, sekä naistenpäivän kakkukahvit.

Mainio vinkki kesän ja syötävien kukkien ja yrttien säilömiseen talven ja pimeyden varalle on pakastaa niitä jääpalarasioihin! Tarkemmat ohjeet löytyvät aiemmasta postauksestani.

 

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.

Punajuurisipsit

Punajuurisipsien valmistaminen on tosi helppoa kotioloissa. Siihen ei tarvita rasvakeittimiä eikä mitään muitakaan erikoisvälineitä. Itse valmistetuista sipseistä tulee todella herkullisia, ja mikä parasta, ne ovat huomattavasti terveellisempiä kuin pussitetut perunalastut. Eikä maukkaudesta silti tarvitse tinkiä ollenkaan!

 

 

PUNAJUURISIPSIT

 

Punajuuria

(2 punajuurta = 2 pellillistä)

oliiviöljyä/auringonkukkaöljyä/muuta ruokaöljyä

suolaa

 

Puhdista punajuuret ja höylää juustohöylällä, monitoimikoneella tai leikkurilla mahdollisimman ohuita suikaleita. Saat helposti pyöreitä suikaleita leikkaamalla palan pois molemmista päistä samalla kuin poistat naatit ja juuriosan. Mitä ohuempia suikaleet ovat, sitä parempi. Saman kokoiset suikaleet myös kypsyvät tasaisesti.

 

Laita suikaleet kulhoon ja lorauta päälle (oliivi)öljyä. Sekoita ne kulhossa ja nostele uuninpellille. Näin öljyä kuluu vähemmän ja sitä tulee lastun molemmille puolille. Lopuksi ripottele sipsien päälle suolaa ja paahda uunissa 30-60 minuuttia. Varo polttamasta lastuja, pienemmät sipsit palavat helposti. Lopuksi nosta pelti uunista ja anna sipsien vielä levätä hetki leivinpaperilla. Jos osa lastuista tuntuu pehmeiltä, ne rapeutuvat muutaman minuutin kuluttua. Jos näin ei tapahdu, todennäköisesti joko öljyä on liikaa tai lastut kaipaavat vielä hetken uunia.

 

Kahdesta punajuuresta syntyy kaksi pellillistä ihania punajuurilastuja. Kannattaa kuitenkin tehdä kerralla isompi satsi, sillä uunissa lastut kutistuvat ja valmistuttuaan ovat niin hyviä, että häviävät varmasti hetkessä! 

:)

Kuvat/Photos & Copyright: Liisa´s Wonderland. All rights reserved.