Liisa´s Wonderland

torstai 6. helmikuuta 2014

Ihana talvi

Taianomainen, hopeinen, sininen, kimaltava, valkoinen, talvi. Kauniina talvipäivänä talvi on lempivuodenaikani, toisin kuin monella muulla. Sadannen postauksen kunniaksi tässä talven ihanuutta!

Lumikeijut, haltiat ja lumienkelit tietävät, että talvi on kaunis

Talvi on maalauksellinen ja salaperäinen

Joskus kuura on kuiskinut öiseen aikaan puut harmaiksi

Talvessa on myös taikaa

Talviset auringonlaskut ovat näyttäviä

Eläinten ja ihmisten liikkeet näkyvät talvisin

Kivi on käynyt vuoropuhelua meren kanssa

Sinisyys on talvella kaunista. Kimaltavana jäänä, tunnelmallisena hämäränä hetkenä, ja kirkkaana pakkastaivaana

Talvellakin törmää tuttuihin..

Talvella maailma kääntyy ylösalaisin, johonkin toiseen olotilaan. Meren jäällä voi kävellä, järven päällä hiihtää, pimeyden jälkeen koittaa valo, ja maa täyttyy valkoisuudesta. Talvi on kummallista aikaa, jolloin on helpompi kuulla sisäisiä mietteitään. Talvessa on taikaa

tiistai 4. helmikuuta 2014

Maailman ihanin tyttö

Kulki kedolla keijukainen, neitokainen, tyttö ihan erilainen

Kukka tuoksuvainen, se hieman erilainen, tunsi olevansa kummajainen

Metsänneito, keijukainen, tyttö hieman erilainen,

oli oikeasti kaunokainen

Peikkotyttö vaiko keijukainen, osa näytelmän oli erilainen

ei kadonnut tuuleen, ei hävinnyt veteen

kun jotain oikeata saapui eteen

Tuuli silitti käsivarsia

se tiesi ettei tarvinnut harsia

kokoon ääriviivojen lankoja

sillä nyt ei ollut tyhjyyttä, ei kuvien rankoja

sillä keijukainen, neitokainen, oli tyttö erilainen

iloinen kuin pääskynen

oli metsän neitonen,

vaan syvään katsoi silti veteen,

jos jotain todellista saapui eteen

Kulki rantakivillä neitokainen

tunsi veden voiman, keijukainen

Sillä metsänneito, keijukainen, tyttö ihan erilainen,

tunsi veden, tiesi maan,

tuulen tanssin, tulen voimakkaan

Sillä vain tyttö ihanainen,

jos on aidosti erilainen,

metsänneito, keijukainen,

tai peikkotyttö ja kummajainen,

näkee maailman ihanaisen,

aidon ja hieman salaisen

Keijukainen, neitokainen, oli tyttö ihan erilainen,

ja jo valmiiksi ihana nainen

Pääskynen, perhonen, uskalsi olla keijukainen

tyttö ihanan erilainen,

silti aina kaunokainen

Voimauttava valokuva, keijukaisena Tia

maanantai 3. helmikuuta 2014

Pastaa ja Vermuttia

On jotakin kerrassaan hurmaavaa siinä, että menee kauppaan vartavasten ostamaan alkoholia täysin ruoanlaittotarkoituksiin. Ihailin sisilialaisia Marsala-viinejä, mutta päädyin nappaamaan mukaani pullon Vermuttia, italialaista tietenkin, pastaa kun olin valmistamassa :)

Käytän vermuttia ruoanlaitossa siiderin tavoin tai risoton valmistuksessa viinin sijasta. (Sienirisoton ohje tässä ja pistaasirisoton ohje löytyy täältä. ) Vermutti sopii kuitenkin todella hyvin myös maustamaan pastaruokia. Voin, pinaatin, salottisipulin ja Vermutin liitossa on jotain pyhää, ja siksi valmistinkin herkullisen ja pikaisen pastakastikkeen näistä aineksista.

Toinen nopea pastaresepti on oikeastaan Nigellan inspiroima. Se on kuitenkin niin oivallinen, että kokkaan sitä mielihyvin itsekin usein. Resepti on oikeastaan yllättävä, sillä en ole oikeastaan kesäkurpitsoiden ylin ystävä. Ne maistuvat minulle parhaiten nuorina, pinkeinä ja suoraan maasta poimittuina. Suuremmat ja varttuneemmat zucchinit eivät herätä suurempia intohimoja minussa, mutta tämä resepti on kyllä ilahduttava poikkeus.

Eli pastaa kahdella tavalla, vermutilla kruunaten!

                                                            PASTAA PINAATILLA

                                                                 2-3 salottisipulia
                                                             3 valkosipulin kynttä
                                                             reilu loraus vermuttia
                                                              rasia baby-pinaattia
                                                                  1 kuivattu chili
                                                               5 kirsikkatomaattia
                                                           pari reilua nokaretta voita
                                                               tuore timjaminoksa
                                                             hyppysellinen suolaa
                                                               Manchego-juustoa
                                                                       pastaa

Pilko salottisipulit ja valkosipulin kynnet ja kuullota niitä hetki öljyssä. Pyöräytä pannulla kuivattua chiliä ja jätä se sipuleiden sekaan. Kaada sitten reilu loraus vermuttia pannulle, anna tekeytyä hetki ja lisää joukkoon pinaatit. Kun pinaatit ovat pienentyneet lisää voi ja timjaminoksa, sekoita ja lisää vielä kirsikkatomaatit. Kun tomaatit alkavat kypsyä painele niitä lastalla pannun pohjaa vasten niin, että mehu tirskahtaa kastikkeen joukkoon ja antaa sille oman, ihanan arominsa. Lisää keitetty pasta kastikkeen sekaan, kääntele, ja raasta pinnalle Manchego-juustoa!'

Vinkki! Tähän reseptiin sopii hyvin kierrepasta tai putkipasta, johon kastike pääsee hyvin tarttumaan!

Ja ah, toinen vermuttiresepti!

PASTAA PINAATILLA JA FETALLA

2 salottisipulia

1-2 valkosipulin kynttä

50g baby-pinaattia

muutama, revitty parsakaalin nuppu

2 dl kermaa/soijakermaa

2/3 Patros-feta paketista

kunnon loraus vermuttia

oliiviöljyä

(nokare voita)

Ohje on muuten sama kuin yllä, mutta pinaatin jälkeen lisää parsakaali, sitten kerma pannulle, hauduta hetki ja paloittele feta joukkoon. Kastike on valmista kun feta on hieman sulanut kerman joukkoon.Tämä resepti ei tarvitse paljoa voita, mutta koska se vermutin, salottisipulin, pinaatin ja voin liitto oli pyhä, niin suosittelen makujen yhdistämistä tässäkin kohtaa!

Vinkki! Parsakaalin voi keittää kypsäksi myös pastan seassa kattilassa! Tällöin kuitenkin keitinveteen liukenee arvokkaita ravintoaineita. Höyryttämällä kasvikset niiden ravintoarvot säilyvät tehokkaammin kuin paistamalla tai keittämällä ne, ellei sitten käytä keittona lientä! No, joka tapauksessa hyvää ja ravinteikasta parsakaali on valmisti sen keittämällä tai paistamalla. :) Itse pidän pastaruoissa keitetyn parsakaalin rakenteesta enemmän, ellei sitä hauduta pitkään pannulla!